Artikkelin Eduskuntavaalit perussuomalaisten linssin läpi kommentit

Kirjoittaja: Airi Pulkkinen

Airi Pulkkinen — Tue, 30 Apr 2019 12:58:30 +0000

Hyödylliset idiootit islamin asialla, Erkki Toivanen: http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/41820-hyodylliset-idiootit-islamismin-asialla

Kirjoittaja: Jari Koskinen

Jari Koskinen — Fri, 26 Apr 2019 20:32:20 +0000

Kannattanee tutustua hieman vaalimatematiikkaan, niin sinulle aukenee miksi 400 lisä-ääntä Uudellamaalla ei olisi tuonut perussuomalaisille seitsemättä paikkaa.

Kirjoittaja: Järjen ääni

Järjen ääni — Thu, 25 Apr 2019 23:25:53 +0000

Vastauksena kommenttiin Jukka Lampinen. Olen samaa mieltä. Muut puolueet ovat ihan yhtä populistisia. Äänten kalastelustahan vaaleissa on nimenomaan kysymys ihan joka puolueen kohdalla. Vakuuttavin ja järkiperäisin voittaa!

Kirjoittaja: Matti Kärkkäinen

Matti Kärkkäinen — Thu, 25 Apr 2019 12:53:04 +0000

Tämä kirjoitus on toistaiseksi mielenkiintoisin analyysi vuoden 2019 eduskuntavaaleista. Mutta tämä on vain kuvaus tapahtuneesta, ei selitys miten ja miksi kuvattu tilanne syntyi. Onko Halla-aho poliittinen nero, joka pystyy ohjailemaan mediaa tavoitteidensa mukaisesti? Vai ruokkiiko nykyinen kritiikitön media (ja kritiikitön tutkimuskin) automaattisesti populistista politiikkaa? Kirjoitus antaa aika lohduttoman kuvan Suomen demokratian tilasta ja tulevaisuudesta.

Kirjoittaja: Jukka Lampinen

Jukka Lampinen — Thu, 25 Apr 2019 11:11:20 +0000

Minusta sanan populismi, käyttö pitäisi lopettaa, sillä aivan samojen periaatteiden mukaan toimii kaikki puolueet.
Jokaisen puolueen toiminta perustuu mieliala muokkaamiseen.
On myös harhaanjohtavaa populismia väittää, että Perussuomalailla ei muka ole tarjota vaihtoehtoja Maahanmuuttoon tai Ilmastomuutokseen, aivan varmasti on.
Nämä kirjoitukset on tyhjänpäiväistä jorinaa.

Kirjoittaja: rauno juntumaa

rauno juntumaa — Thu, 25 Apr 2019 10:51:25 +0000

Eli yhtensä isona vetovoimanatekijänä persuissa on – toki vain muiden tekijöiden ohessa- sen tarjoama lupa olla vihainen. Se on suora vastaus perusemootiojärjestelmämme yhdelle perustunteelle. Puolueena se tarjoaa, kuten parisuhdekin voi tarjota, alustan riitelylle.

Kirjoittaja: rauno juntumaa

rauno juntumaa — Thu, 25 Apr 2019 09:17:55 +0000

”…äänestyspäätöksessä mielikuvilla on keskeinen rooli.”
Kun mielikuvilla on emotionaalinen ja tunnetarpeisiin pohjautuva perusta, ne vaikuttavat. Vastakkainasettelua korostava retoriikka vetoaa aggressiivisiin tunnetarpeisiin. (Mutta myös tarpeeseen tuntea ylemmyyttä suhteessa edes johonkin.)Siksi persut hyvinkin saattoivat olla perusporvarin salarakkaita (kuten Hanna Wass arvioi). Kullakin on omia syitä aggressiivisuudelleen, turhautumiselleen ja vihalleen. Silloin vastakkainasettelu puree ja persut sanallisti niitä nyt parhaiten. Muuten sen olisi tehnyt joku muu. Unto Hämäläinen totesi Yle Puheessa 21.4. että nämä olivat protestivaalit. Monilla oli halua vastustaa.

Kirjoittaja: Tapio Juntunen

Tapio Juntunen — Thu, 25 Apr 2019 07:51:55 +0000

Mainio analyysi! Tämä sai minut miettimään asiaa myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Tällä sarallahan perussuomalaiset eivät ole käsittääkseni juurikaan haastaneet esimerkiksi presidentti Niinistön edellisellä hallituskaudella yhdessä hallituksen kanssa vahvistamaa konsensusta ”aktiiviseksi vakauspolitiikaksi” kutsutusta ulkopoliittisesta suurstrategiasta. Ylipäätään perussuomalaisten vaaliohjelma sekä puolueen sivuilta löytyvä laajempi ohjelmatyö kumisee tyhjyyttään ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta, ainakin tässä perinteisessä suurstrategisessa mielessä ymmärrettynä (esim. perussuomalaisia olisi varsin hankala sijoittaa Suomen ulkopolitiikan perinteiseen koulukuntakeskusteluun ”datan” niukkuuden johdosta). Toisaalta asian voi tulkita myös niin, että perussuomalaiset ovat ikään kuin ”paloitelleet” ulkopolitiikan kokonaisuuden tietyt elementit populistiselle agendalle sopivien sektorien, kuten EU-politiikan, maahanmuuttopolitiikan sekä ilmastopolitiikan kriittisen käsittelyn kautta. Mutta perinteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ”linjakeskustelu” puuttuu. Tämä herättää spekulatiivisen ja ei-tieteellisen kysymyksen (saa vastata tai jäädä retorisena ilmaan): leimaako Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (ml. puolustusyhteistyö) jo niin vahva konsensus, että se on jopa immuuni poopulististen puolueiden ristiriitaulottuvuuksia hyödyntävälle agendavallalle?