<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss version="2.0"
	xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
	xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
	xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
	xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
	
	>
<channel>
	<title>
	Artikkelin EU-vaalit ja unionin suunta: Rahan valta – mitä EU:n pitäisi rahoittaa? kommentit	</title>
	<atom:link href="https://politiikasta.fi/eu-vaalit-ja-unionin-suunta-rahan-valta-mita-eun-pitaisi-rahoittaa/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
	<link>https://politiikasta.fi/eu-vaalit-ja-unionin-suunta-rahan-valta-mita-eun-pitaisi-rahoittaa/</link>
	<description>Ajankohtaista analyysia yhteiskunnasta</description>
	<lastBuildDate>Thu, 18 Apr 2024 07:44:35 +0000</lastBuildDate>
	<sy:updatePeriod>
	hourly	</sy:updatePeriod>
	<sy:updateFrequency>
	1	</sy:updateFrequency>
	<generator>https://wordpress.org/?v=6.9.4</generator>
	<item>
		<title>
		Kirjoittaja: Ilkka Kajaste		</title>
		<link>https://politiikasta.fi/eu-vaalit-ja-unionin-suunta-rahan-valta-mita-eun-pitaisi-rahoittaa/#comment-95372</link>

		<dc:creator><![CDATA[Ilkka Kajaste]]></dc:creator>
		<pubDate>Thu, 18 Apr 2024 07:44:35 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">https://politiikasta.fi/?p=24544#comment-95372</guid>

					<description><![CDATA[Tämä on oikein kiinnostava ja hyödyllinen artikkeli. Kehityssuunta, joka on omiaan hämärtämään toimivaltasuhteita, on jatkunut jo jonkin aikaa. Erityisen ongelmallista on, jos tunkeutuminen kansallisen toimivallan ja kansallisten parlamenttien päätösvallan alueelle,  kytkeytyy Unionin rahankäyttöön. Rskennetoimet ovat kuuluneet selkeästi kansalliseen toimivaltaan. Jo senkin vuoksi, että ongelmat ovat pitkälti maakohtaisia. Esimerkiksi yksittäisen jäsenvaltion kuten Suomi komission asiantuntemuksella on rajansa verrattuna jäsenvaltioiden omaan kapasiteettiin. Tällainen ’ylhäältä alaspäin’ -lähestymistapa ei voi vastata Unioni- lainsäädännön mukaista toimintatapaa. Kaiken kaikkiaan kehityssuunta tulee ongelmalliseksi, jos Unionin omia varoja tultaisiin lisäämään tuntuvasti. Se että jäsenvaltioiden väliset erot lisääntyvät laajentumisen yhteydessä tulevalla budjettikaudella, nostaa esiin kysymyksen toimintatavoista ja rahoitusvälineistä. Jos perussopimusten uudistaminen viivästyy, nousee esille sopimusten tulkinta, joka on pitkälti komission käsissä. Olisi syytä pitää kiinni jäsenyyskriteereistä, vaikka poliittiset paineet uusien maiden liittymiselle olisivatkin tuntuvia. Parlamentin kannalta houkutus on suuri, koska sen asema vshvistunee sitä mukaa, kun yhteisten varojen määrä kasvaa. Huolestuttavaa on jos Unionin avoimuuden puute haittaa monenkeskistä valvontaa. Kehityssuuntana on ollut bilateralismin painottuminen komission ja jäsenvaltioiden välillä. Unionin toimintaa - erityisesti kollegion osalta - tulisi muutenkin avata enemmän julkisuudelle. Tunnetusti EUn toiminta on kehittynyt vuosien aikana niin monimutkaiseksi, että kansalaisten - puhumattakaan ministereistä - on ollut vaikea ymmärtää sitä. Tämä on ollut monien jäsenvaltioiden yhteinen näkemys. Saa nähdä, millaisia suosituksia komissio Suomelle antaa mahdollisen alijäämäpäätöksen yhteydessä. Suomen olisi oltava tarkkana, ettei institutionaalinen tasapaino Unionissa pääse varkain muuttumaan.]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[<p>Tämä on oikein kiinnostava ja hyödyllinen artikkeli. Kehityssuunta, joka on omiaan hämärtämään toimivaltasuhteita, on jatkunut jo jonkin aikaa. Erityisen ongelmallista on, jos tunkeutuminen kansallisen toimivallan ja kansallisten parlamenttien päätösvallan alueelle,  kytkeytyy Unionin rahankäyttöön. Rskennetoimet ovat kuuluneet selkeästi kansalliseen toimivaltaan. Jo senkin vuoksi, että ongelmat ovat pitkälti maakohtaisia. Esimerkiksi yksittäisen jäsenvaltion kuten Suomi komission asiantuntemuksella on rajansa verrattuna jäsenvaltioiden omaan kapasiteettiin. Tällainen ’ylhäältä alaspäin’ -lähestymistapa ei voi vastata Unioni- lainsäädännön mukaista toimintatapaa. Kaiken kaikkiaan kehityssuunta tulee ongelmalliseksi, jos Unionin omia varoja tultaisiin lisäämään tuntuvasti. Se että jäsenvaltioiden väliset erot lisääntyvät laajentumisen yhteydessä tulevalla budjettikaudella, nostaa esiin kysymyksen toimintatavoista ja rahoitusvälineistä. Jos perussopimusten uudistaminen viivästyy, nousee esille sopimusten tulkinta, joka on pitkälti komission käsissä. Olisi syytä pitää kiinni jäsenyyskriteereistä, vaikka poliittiset paineet uusien maiden liittymiselle olisivatkin tuntuvia. Parlamentin kannalta houkutus on suuri, koska sen asema vshvistunee sitä mukaa, kun yhteisten varojen määrä kasvaa. Huolestuttavaa on jos Unionin avoimuuden puute haittaa monenkeskistä valvontaa. Kehityssuuntana on ollut bilateralismin painottuminen komission ja jäsenvaltioiden välillä. Unionin toimintaa &#8211; erityisesti kollegion osalta &#8211; tulisi muutenkin avata enemmän julkisuudelle. Tunnetusti EUn toiminta on kehittynyt vuosien aikana niin monimutkaiseksi, että kansalaisten &#8211; puhumattakaan ministereistä &#8211; on ollut vaikea ymmärtää sitä. Tämä on ollut monien jäsenvaltioiden yhteinen näkemys. Saa nähdä, millaisia suosituksia komissio Suomelle antaa mahdollisen alijäämäpäätöksen yhteydessä. Suomen olisi oltava tarkkana, ettei institutionaalinen tasapaino Unionissa pääse varkain muuttumaan.</p>
]]></content:encoded>
		
			</item>
	</channel>
</rss>
