Kirjoittaja: Ilkka Kajaste

Ilkka Kajaste — Tue, 16 Apr 2024 08:11:56 +0000

Kiinnostava kirjoitus. On hyvä, että kirjoitussarja antaa hyvän mshdollisuuden pohtia Unionin ja sen eri instituutioiden roolia ja toimivaltaa. Erityisesti tämä koskee talouspolitiikkaa. Olisi hyödyllistä selventää, mikä on erityisesti EPn asema tässä suhteessa. Tähän asti EP on lähinnä voinut seurata koordinaatiota, joka on viime kädessä jäsenvaltioiden (neuvosto) ja komission (mkl EKP) vastuulla, ja noudattaa omia erityisiä menettelyjään (vakaus- ja kasvusopimus). Koska nämä periaatteet lähtevät perussopimuksista, edellyttäisi EPn roolin korostaminen muutoksia institutionaalisessa tasapainossa, millä olisi merkittäviä vaikutuksia myös jäsenvaltioiden (Suomen) asemaan. Tätä ei ole helppo ajaa läpi, koska kusymys on jäsenvaltioiden kannalta suvereniteetista ja perustuslaillisuudesta. Selvää on, että EP (komissio) ajaa omien resurssiensa ja toimivaltansa kssvattamisesta, mutta tähän ei ole välttämättä perusteita. Viimeisimmät uudistukset sääntökehikossa eivät viittss siihen, että toimivaltasuhteet olisivat muuttumassa. Ehkä tärkein argumentti, joka kiroituksessa jää mainitsematta, on velkakestävyys. Se liittyy väestön ikääntymiseen ja kasvun hidastumiseen. Velkakestävyys on pitkälti maakohtainen ongelma, joten ratkaisujakin joudutaan hakemaan kussakin jäsenvaltiossa, yhdessä ja erikseen. Yhä edelleen jäsenvaltioissa (ml Suomi) pidetään kiinni siitä, että vastuu talouspolitiikasta (finanssi- ja rakennepolitiikka) koskee viime kädessä kutakin jäsenvaltiota. Tätä näkemystä tuskin kannattaa hastaa edes EPn välityksellä. Tutkimalla talouspolitiikan koordinastiots koskevia säädöksiä voidaan havaita, että tähän lainsäädäntöön sisältyy huomattavassa määrin joustavuutta, jonka soveltamista komissio voi arvioida. Myös viimeisimmät muutokset ovat lisänneet erityisesti velkaantuneimpien maiden joustovaraa, mikä käytännössä helpottaa välttämättömien julkisten investointien edellyttämää liikkumavaraa. Tähän liittyvät myös rahoitusedellytykset (korkotaso), jotka osaltas heijastuvat sekä julkisiin että yksityisiin investointeihin. Koska nollskorot lienevät historiaa, eletään uudessa ympäristössä. Tähän on liityynyt vakavia politiikkavirheitä. Ymmärtämättä on jäänyt se, että unionilainsäädännön edellyttämä ’talouskuri’ on itse asiassa keino suojautua ’markkinakurilta’, jonka vaikutukset on koettu näinä aikoina samoin kuin 15 vuotta sitten finanssikriisin aikaan. On vaikea nähdä, että EP voisi ottaa jäsenvaltioilta vastuun julkisen talouden vakauden ylläpidosta. Jatkossa on hyödyllistä, että EP saa komissiolta määräajoin selostuksen vakaus- ja kasvusopimuksesta ja käy sutä koskevan keskustelun. Eri asia on, jos jostain syystä Unionin omia varoja lisätään. Silloin asia koskee myös Parlamenttia. Sopii toivoa, että keskustelu tästä asiasta jatkuisi.

Artikkelin EU-vaalit ja unionin suunta: Valintoja investointitarpeiden ja talouskurin välillä kommentit

Kirjoittaja: Ilkka Kajaste