kiitos hyvistä kysymyksistä! Suomessa edellinen Suomen Akatemian projekti ’Tulevaisuuden hahmottuminen. Euroopan pohjoisella ulottuvuudella kylmän sodan päättyessä’ (https://blogit.utu.fi/reimag/fi/) oli yksi yritys aloittaa tämä keskustelu suhteessa suomalaiseen ulkopolitiikkaan. Projektilla oli seminaareja entisten diplomaattien ja poliitikkojen kanssa, joissa he keskustelivat menneisyydestä. Uudella Itämeren alueen hankkeellamme järjestetään vastaavia seminaareja (Itämeren alue ja kylmän sodan jälkeinen hystereesi. Turvallisuuskäsitykset ja -käytännöt muutoksessa – BALTRAN). Tätä hanketta varten ei ole vielä verkkosivustoa, mutta toivomme, että historian seminaarit linkitetään verkkosivustolle, kun se on valmis.

Laajemmalla Euroopan tasolla, tässä on lyhyt katsaus siihen, mitä aloitteita Etyj ajatushautomoverkosto on suunnitellut: (https://osce-network.net/file-OSCE-Network/user_upload/ProjectReportHistoricalNarratives2018.pdf). Yksi suuri julkaisuprojekti oli ’Security Narratives in Europe’ (https://books.google.fi/books/about/Security_Narratives_in_Europe.html?id=yK-PtAEACAAJ&redir_esc=y).

Suurin osa mainituista hankkeista oli keskusteluja tutkijoiden, eläkkeellä olevien diplomaattien ja päätöksentekijöiden välillä.

Yleensä nämä projektit toimivat avoimena keskusteluna menneisyydestä (yleensä seminaarimuodossa). Esimerkiksi Etyj ’Roads to Paris’ hankkeessa (https://osce-network.net/file-OSCE-Network/Publications/Road_to_the_Charter_of_Paris_final_report.pdf) oli diplomaatteja Yhdysvalloista, Venäjältä jne. Puhumalla siitä, kuinka heidän ulkoministerinsä ymmärsivät esimerkiksi Berliinin muurin romahtamisen. Sitten he keskustelevat siitä, kuinka tämä ymmärrys johti ulkomaisiin poliittisiin päätöksiin 1990-luvulla. ’Security Narratives in Europe’ on yksi tulos tällaisista keskusteluista.

Merkittävä seuraava askel olisi se, että aktiiviset diplomaatit ja ulkoministerit keskustelevat erilaisista historiallisista käsityksistä diplomaattisilla foorumeilla, kuten Etyjin ’Structured Dialogue’ (https://www.osce.org/structured-dialogue). Vaikka eri maat eivät todennäköisesti olisi samaa mieltä, se voisi luoda empatiaa ja ymmärrystä siitä, kuinka erilaiset poliittiset valinnat sopivat erilaisiin historian käsityksiin. Tämä on yksi strategia väärinkäsitysten vähentämiseksi ulkopolitiikassa.

Etyjillä on tällä hetkellä ennennäkemätön johtamiskriisi (https://www.shrmonitor.org/osce-faces-unprecedented-leadership-vacuum/), ja pienet poliittiset kysymykset ovat nyt tärkeämpiä kuin suuret rakenteelliset kriisit. Vaikka pienet asiat ovatkin tulosta rakennekriisistä. Siksi kahdenväliset tai kotimaiset keskustelut voivat olla hyvä tavoite nyt. Tämä Moskova puhuu raportti Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta on hyvä esimerkki Suomesta: https://valtioneuvosto.fi/-/10616/moskova-puhuu-raportti-valottaa-venajan-strategista-viestintaa.

Kiitos vielä kerran kysymyksistä ja toivottavasti vastauksesta oli hyötyä!

Ystävällisin terveisin,
Bradley Reynolds
Bradley.reynolds@helsinki.fi

Erittäin valaiseva artikkeli, joka kuitenkin jätti minut haluamaan lisää tietoa. Yksi kysymys heräsi: Onko mainitsemaasi keskustelua menneisyydestä käyty? Ketkä osapuolet ovat keskustelleet menneestä? Miten se toimi?

Parahin terveisin,
Jaakko Suorsa
Tampere