Kiitos tästä kommentistasi, tämä on minunkin kantani!

1- Haluaako Suomi vastaisuudessakin tukeutua USA:n puolustusteolliseen kompleksiin (toimittajavalintana BAE ja/tai Yhdysvaltalaiset yhtiöt kuin myös tuoreeltaan Yhdysvaltojen kontrolloimaan puolustusteolliseen kompleksiin siirtynyt Saab)

2- tai haluaako Suomi vastaisuudessa a)tukeutua tai b) erityisesti työllisyyssyistä suoran omistuksen kautta liittyä Saksan, Ranskan ja Espanjan kontrolloimaan eurooppalaiseen AIRBUS puolustusteolliseen kompleksiin.

Suomen väestöön suhteuttettuna poikkeuksellisen korkeiden puolustusvälineiden hankintavolyymien perusteella Suomelle olisi 2b vaihtoehdossa perusteltua harkita n. 4%n osakkuutta (sama kuin Espanja) Airbus konsernissa. Tämä osakkuus oikeuttaisi nyt yhtiössä vallitsevan konsortiosopimuksen puitteissa ja Airbus konsernin nykyvolyymeillä noin 12000 pysyvän Airbus konsernin avaruus- ja ilmailutoimialan korkean teknologian työpaikan kehkeytymistä Suomeen arviolta 5 vuoden tähtäimellä.

Alihankintojen ja kerrannaisvaikutusten kautta kokonais-työllistämisvaikutus olisi silloin hyvinkin 4 kertaa suurempi. Suomessa on alan osaamiskeskittymiä erityisesti Pirkanmaalla ja Oulussa. Toimiala työllistää nykyään Suomessa noin 1500 työntekijää.

Avaan alla näiden vaihtoehtojen taustoja hieman laajemmin.

I Eurofighter GMBH

Suomelle tarjottava Eurofighter on -80 luvulla syntyneen ja nyt jo elinkaarensa loppuvaiheessa olevan Eurofighter GMBH teknologiakonsortion hankintayhteistyön ” viimeisiä häntiä”.

Teknologian omistavan saksalaisen Eurofighter GMBH yhtiön osakkaat ovat : Saksa, ja Espanja ( Ranskan kanssa yhteisomistetun ) Airbus SE eurooppayhtiön kautta, Italia Leonardo yhtiön kautta, UK BAE yhtiön kautta. Osakkuuksien suuruus määräytyi konsortio-sopimuksen tekemisen yhteydessä annettujen maakohtaisten alustavien hankinta-aikomusten – s. o. konetoimituksia kpl vuoteen 2020 mennessä – suhteessa.
Eurofighterin teknologiat juontuvat näinollen käytännössä Airbus, Leonardo ja BAE konsernien teknologioihin. Koneen valmistuksen suorat työllisyysvaikutukset jakaantuvat konsortiosopimuksen mukaisesti osakkuuksien suhteessa osakasvaltioihin. Osakasyhtiöillä/ valtioilla on oikeus edustaa ja myydä tätä Eurofighter teknologiaa kolmansiin maihin – tästä juontuu BAE konsernin tarjous Suomelle ja se tosiasia, että mahdollisen kaupan työllisyysvaikutukset kohdistuisivat UK:n rinnalla Italiaan, Espanjaan, Saksaan ja myös Ranskaan.

II Rafale/Airbus/Dassault
Saksan, Ranskan ja Espanjan keskenään kontrolloima ja tuotannolliset investointinsa omistajavaltioihin allokoiva (valtiot omistavat yhteensä n. 26 % yhtiön koko osakekannasta, kontrolloivat osakkeet eivät ole julkisessa kaupankäynnissä) avaruus- ilmailu-ja puolustusvälinekonserni Airbus SE on Eurofighter GMBH:n ohella myös merkittävä vähemmistö-osakas ja teknologiatoimittaja ranskalaisessa Rafale koneita valmistavassa Dassault konsernissa.

Saksa, Ranska ja Espanja muodostivat tunnetusti 2018/2019 konsortion seuraavan sukupolven hävittäjäteknologian kehittämiseksi (ensimmäinen prototyyppi ilmassa vuonna 2026, ensimmäiset toimitukset 2040). Hanke toteutetaan Airbus ja Dassault konsernien yhteistyönä. Tämänkin hankkeen työllisyys- ja teknologia vaikutukset allokoidaan osakasmaihin heidän Airbus osakkuuksiensa suhteessa (Saksa ja Ranska kumpikin n. 11/26 osaa ja Espanja n. 4/26 osaa). Näinollen Suomen Rafale valinta olisi Saksalle, Espanjalle ja Ranskalle Eurofighter valintaa strategisesti suotavampi ratkaisu.

III BAE/Lockheed-Martin F-35/Typhoon-Gripen
UK oli vuoteen 2012 Ranskan, Saksan ja Espanjan rinnalla Airbus konsortion perustajaosakas englantilaisen BAE konsernin omistuksen kautta.

Tämä geopoliittisesti keskeinen eurooppalainen teknologiayhteistyö päättyi kuitenkin äärimmäisen jännitteisesti UKn vaatimukseen Airbus osakkeidensa lunastuksesta kun muut omistajavaltiot kansleri Merkelin suulla eivät hyväksyneet UK:n tuolloin vaatimaa BAEn ja Airbusin fuusiota.

Ranskan, Saksan ja Espanjan vastustus pohjautui painaviin geopoliittisiin ja teknologiastrategisiin tosiasioihin;
BAE yhtiö oli Yhdysvaltalaisen tytärkonserninsa kautta jo tuolloin tosiasiallisesti muodostunut Yhdysvaltain kontrolloimaan puolustusteollisen kompleksin avaintoimijaksi- BAE toimittaa tunnetusti mm. 50% Lockheed -Martin F35 hävittäjän teknologiasta. Tämä poikkeuksellinen BAE:n strateginen alihankkijuussuhde Yhdysvaltoihin- joka muutoin kieltää strategisen varusteluteknologian hankkimisen muilta kuin Yhdysvaltalaisilta yrityksiltä- perustuu Yhdysvaltojen poikkeukselliselle päätökselle sallia myös UKn ja sen yritysten toimia Pentagonin strategisen teknologian alihankkijana. Tämän poikkeuksellisen järjestelyn USA perustaa toisesta maailmansodasta juontuvalle maiden väliselle ” special relationship” strategiselle suhteelle.

Saksa, Ranska ja Espanja näkivät oikeutetusti ehdotetun fuusion USAn peitellyksi pyrkimykseksi UKn ja BAEn kautta saada kontrolliinsa myös voimakkaaksi ja itsenäiseksi kehittynyt eurooppalainen avaruus- ja ilmailuteknologia. Airbusin menestyksestä siviili- ilmailussa juontuu mm. suurten Yhdysvaltalaisten lentokonevalmistajien Lockheed ja McDonnel-Douglas häviö. Saksan, Espanjan ja Ranskan Airbus teknologia-yhteistyön seurauksena Euroopassa on miljoonia korkean teknologian työpaikkoja, jotka ilman sitä olisivat Yhdysvalloissa.

BAE on sittemmin hankkinut kontrolloivan vähemmistö-osakkuuden italialaisessa Leonardo puolustusvälineyhtiössä . Toissa syksynä julkistettiin lisäksi, että BAE ja ruotsalainen SAAB konserni ( käytännössä Ruotsin ja UK:n valtiot) olivat sopineet strategisesta yhteistyöstä seuraavan sukupolven Typhoon/Gripen hävittäjän kehittämisestä. Tämä yhteistyösopimus siirsi Ruotsin ja SAABIN lopullisesti osaksi Yhdysvaltojen puolustusvälinekompleksia.

Valtioneuvoston kanslian koordinoimana (s.o. pääministerin johdolla) tulisikin Pariisin, Berliinin ja Madridin lähetystöjen tuella teettää esiselvitys Airbus yhteistyön työllis-taloudellisesta logiikasta ja edellytyksistä Suomen mahdolliselle osakkuudelle sekä valtiovarain- ja työ- ja elinkeinoministeriön tuella arvio tämän osakkuuden mahdollisista työllisyys- ja valtiontaloudellisista vaikutuksista.

Nykyistä enemmän pohtia, mitä pieni valtio ylipäänsä hyötyy sotilaallisesta pullistelusta. Kaikki tietävät, että asevoiman vähäinenkin käyttö johtaa rankkoihin seuraamuksiin, jotka heti vaarantavat suurten valtioiden meille aikoinaan omista taktisista syistään ’armollisesti’ suoman itsenäisyyden.

Meidän turvallisuudellemme suurin merkitys on kulttuuri- ja talousyhteyksien katkeamaton kehittäminen kaikilla lähialueilla – vilkaisu kauppojen ja ruokakaapin hyllyille osoittaa, kuinka laajalta alueelta liikenneverkko haalii päivittäistavaramme ja – viihdykkeemme.
Nolointa on, ja itse häpeän suuresti sitä, että tämä suomalainen sotilaseliitti sivuuttaa meidän kaikkien uskon ihmisarvoon ja pienten maiden mahdollisuuteen selvittää poliittiset kiistat ilman verenvuodatusta.

Mielenkiintoinen näkökulma (kaunis ilmaisu), joka hämmästyttää minua siinä mielessä, että jos kaikki ajattelevat noin niin sitten sotamateriaalista on ylitarjontaa ja se on edullista ja sitä kaiketi kannattaa ostaa paljon.