Henkilökohtaisia muistikuvia professori Tatu Vanhasesta

Ensitapaamiseni Tatu Vanhasen kanssa oli vuonna 1968 Pursimiehenkadulla, jolloin hän toimi tutkimussihteerinä keskustan puoluetoimistossa. Siihen aikaan uuden nimen saanut puolue, siis Keskustapuolue, kamppaili korpikommunismia ja vennamolaisuutta vastaan Pohjois- ja Itä-Suomessa. Lisäksi samaan aikaan se yritti saada poliittista jalansijaa Etelä-Suomessa.

Itse tutkin puolueen nimenmuutosta, ja Tatu antoi minulle runsaskätisesti aineistoa eikä koskaan epäillyt aikeitani. Tatu ei koskaan sanonut minulle suoraan miten hän oli äänestänyt Kuopiossa lokakuussa 1965, enkä myöskään udellut asiasta, mutta arvelin hänen äänestäneen samalla tavalla kuin Einari Karvetti Naantalista – nimenmuutosta vastaan!

Kohtapuoleen hän järjesti haastattelutilaisuuden Johannes Virolaisen kanssa, sai minulle luvan Elias Rintalalta kuunnella hänen veteraaninauhoituksiaan ja ennen kaikkea kutsui minut, muukalaisen, kotiinsa Lahnukseen, jossa tutustuin Anniin ja heidän poikiinsa Raunoon, Mattiin ja Tuomoon.

Vaimoni Eeva-Kaisa ja minä asuimme Englannissa, mutta Suomen käynneilläni, useasti vaalien aikaan, minulla oli tapana mennä Tatun ja Annin kanssa vaalitilaisuuksiin Nurmijärvelle. Siellä tutustuin kuuluisaan V-riviin: Virolainen, Väänänen, Väyrynen ja myöhemmin Vanhasen Matti.

Hänen urallaan akateemisessa maailmassa Tatun tutkimuskohteiden laajuus, mikä ulottui Suomen ja Intian politiikasta demokratisoitumiseen ja sosiobiologiaan, sekä hänen kykynsä kyseenalaistaa ja elvyttää debattia tekivät hänestä vertaansa vailla suomalaisten valtiotieteilijöiden joukossa.

Olen aina ollut sitä mieltä ja olen edelleen, että hän ei koskaan saanut hänelle kuuluvaa tunnustusta ”kotikentällä”. Tatu oli uranuurtaja Suomessa valtiotieteiden useilla eri aloilla.

Henkilökohtaisella tasolla Tatu oli minulle oppi-isä ja inspiraatio. Hän oli mies, jossa yhdistyivät ”absolute integrity”, vaatimattomuus ja ehdoton lojaalisuus sekä myös kuiva huumorintaju.

Tietenkin ymmärrän, miksi hän oli otettu prinsessa Dianasta, mutta en koskaan täysin käsittänyt hänen intohimoista kiinnostustaan Kauniit ja rohkeat -sarjaan. Täytyy tunnustaa, että minulla ei ollut hajuakaan kuka Ridge oli, mutta hyvänen aika, Tatu valaisi minua, myös juonenkäänteistä yksityiskohtia myöten.

Voisin jatkaa loputtomiin. Minulla on hänestä suunnattomasti muistikuvia. Tunsin Tatun melkein puoli vuosisataa ja oli suuri kunnia tulla luetuksi hänen ystäviinsä. Minulle Suomi ei ole sama ilman Tatua.

Emeritusprofessori Tatu Vanhanen (1929–2015) oli politiikantutkija. Hän työskenteli muun muassa toimittajana sekä pitkällä akateemisella urallaan valtio-opin apulaisprofessorina Jyväskylän yliopistossa vuosina 19691972 ja Tampereen yliopistossa vuosina 1974–1992. 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top