”Myyttiä on tukenut niin kutsuttu moderni tiede.”

Edelleen:

”Kenen historiallinen tai tieteellinen totuus on oikea?”

Globaalia tiede- ja teknologiapolitiikkaa pitää toki analysoida vakavasti, mutta tähän ei päästä relativismin kautta. Tiede voi olla politiikkaa mutta tieteellinen totuus ei.

PS. Kirjoitan tätä kommenttia muuten sattumalta Kiinasta, missä rahoitusmahdollisuudet tieteen tekemiselle kasvavat kasvamistaan.

Hänen mukaansa on sattumaa, että modernisaatio saavutti huippunsa, Historian lopun, ensiksi Lännessä. Aasialaisten maiden, kuten Japanin ja Etelä-Korean, esimerkit viimeistään osoittavat, että Läntinen kreikkalais-roomalainen sekä juutalais-kristillinen kulttuuriperintö — mistään rotuaspekteista puhumattakaan — eivät ole modernisaation välttämättömiä ja olennaisia edellytyksiä. Hän on myös painottanut, että on olemassa monta reittiä modernisaatioon eikä se ole lineaarinen tai peruuttamaton prosessi, mutta sen suuntaan ajavat nuo kaksi edellä mainittua suurta tekijää. (Hänen uudempi tuotantonsa, etenkin The Origins of Political Order, esittää hyvin ei-eurosentrisellä tavalla, miten ja miksi modernin yhteiskunnan syntymien Länteen oli suurten sattumien summa, ja että muualla maailmassa oli ennen Länttä kehityskulkuja modernisaation suuntaan.)

Ensinnäkin, taloudellinen tai materialistinen haara hänen modernisaatioargumentissaan esittää, että kaikilla moderneilla yhteiskunnilla täytyy olla tietynlainen tiede- ja teknologiasuhde, joka pakottaa käytännön syistä yhteiskuntia olemaan olennaisilta osiltaan toistensa kaltaisia:

”The unfolding of modern natural science has had a uniform effect on all societies that have experienced it, for two reasons. In the first place, technology confers decisive military advantages on those countries that possess it, and given the continuing possibility of war in the international system of states, no state that values its independence can ignore the need for defensive modernization. Second, modern natural science establishes a uniform horizon of economic production possibilities. Technology makes possible the limitless accumulation of wealth, and thus the satisfaction of an ever-expanding set of human desires. This process guarantees an increasing homogenization of all human societies, regardless of their historical origins or cultural inheritances. All countries undergoing economic modernization must increasingly resemble one another: they must unify nationally on the basis of a centralized state, urbanize, replace traditional forms of social organization like tribe, sect, and family with economically rational ones based on function and efficiency, and provide for the universal education of their citizens. Such societies have become increasingly linked with one another through global markets and the spread of a universal consumer culture.” (The End of History and The Last Man, s. xiv-xv)

Näinhän on käynyt. Kiina, Intia ja Venäjä ovat hyvin pitkälti moderneja yhteiskuntia juuri Fukyaman kuvailemalla taloudellisella tavalla, mutta eivät niinkään toisella Fukuyaman modernisaation kriteerillä. Tämä Fukuyaman modernisaatioargumentin toinen, ei-materialisistinen haara on hänen Hegelin ja Aristoteleen ajatuksiin pohjautuva näkemys ihmisluonnossa piilevästä kaipuusta tulla tunnustetuksi yhteiskunnan ja muiden ihmisten edessä tasa-arvoisena ja arvokkaana olentona (”struggle for recognition”). Tämä johtaa ihmis- ja kansalaisoikeustaisteluihin, vaateisiin saada tavallisten ihmisten ja vähemmistöjen ääni kuuluviin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa; vaateisiin saada toteuttaa itseään ilman perusteettomia rajoitteita; sanalla sanoen tasa-arvon, vapauden ja oikeudenmukaisuuden korostumiseen jopa elintason ja turvallisuuden menettämisen uhalla. Ihmisluonto ajaa kapinaan tyrannivaltaa vastaan.

Fukuyaman ajatukset ovat tietenkin kauhistus akateemisessa maailmassa muodikkaalle relativismille — jota tämä Kähkösen kirjoituskin henkii –, perustuvathan ne ajatuksiin, että tieteellinen tieto on sen ilmeisen hedelmällisten käytännön sovellutusten johdosta muita tietoja arvokkaampaa/todempaa ja että on olemassa universaaleja arvoja/ihmisoikeuksia, jotka toteutuvat tietyntyyppisissä yhteiskunnissa paremmin kuin tosissa.

Jos globaali painopiste tulee tulevaisuudessa siirtymään Aasiaan, toivoa sopii, että johtavat Aasian maat olisivat edistyneet myös tuolla toisella Fukyaman modernisaation haaralla.