Hongkongin kaduilla toivotaan parasta ja pelätään pahinta

Hongkongin demokratian vahvistamista vaativat mielenosoitukset ovat nousseet maailmalla median ykkösuutisiksi. Paikalliset eivät ole yllättyneitä tapahtumista, mutta pelkäävät tilanteen kärjistymistä, Riina Yrjölä kirjoittaa.

Tuhansia ihmisiä osoittaa mieltään demokratian puolesta Kiinan erityishallintoalue Hongkongin keskustassa. Protestit liittyvät Kiinan päätökseen, jonka mukaan seuraavissa Hongkongin ylimmän johtajan eli hallintojohtajan (engl. chief executive) vaaleissa ei sallita vapaata ehdokasasettelua, vaan ehdokkaiden tulee olla Pekingin keskusjohdon hyväksymiä. Osan Hongkongin keskustaa vallanneen Occupy Central -liikkeen tavoitteena on päätöksen kumoaminen ja maan nykyisen hallintojohtajan C.Y. Leungin ero. Mielenosoittajat vaativat yleistä äänioikeutta, demokratiaa ja Pekingiä jatkuvasti myötäilevän poliittisen johdon vaihtoa.

Maailman valtamedioiden uutisoinneista huokuu tietynlainen yllättynyt järkytys siitä, että rauhallinen mielenosoitus kääntyi sunnuntai-iltana 28. syyskuuta väkivaltaiseksi yhteenotoksi mellakkapoliisien ja protestoijien välillä. Monelle paikalliselle tämä käänne ei kuitenkaan tullut yllätyksenä. Jo kuukausia sitten, kun Occupy Central -liike ilmoitti mielenosoitusten järjestämisestä, paikallinen poliisi varoitti, että voimakeinoja käytetään tarvittaessa. Sanomaa kerrattiin paikallisessa mediassa useamman kerran, viikosta toiseen.

Viime viikon sunnuntain mielenosoitus ei ollut paikallisessa mittakaavassa järisyttävän suuri. Arvioiden mukaan ’vain’ noin 40,000 ihmistä otti osaa tapahtumaan. Kyseessä ei ole valtava liikehdintä tai epäsuosion purkaus yli seitsemän miljoonan ihmisen kaupungissa. On myös muistettava, että suurin osa protestoijista on opiskelijoita. Hongkongin kansan ei voida sanoa olevan barrikadeilla ja kaduilla mieltään osoittamassa.

Parin viikon takaisen mielipidemittauksen tulosten mukaan, Hongkongin asukkaiden mielipiteet demokratisoitumisen tärkeyden ja sen saavuttamisen keinojen suhteen ovat hyvin jakautuneita. Osallistuneista 48 prosenttia oli sitä mieltä, että Hongkongin lainsäädäntöneuvoston (LegCo) pitäisi äänestää Kiinan johdon määräyksiä vastaan, jos ne ovat epädemokraattisia. Vastaajista 39 prosenttia ilmaisi, että kaikki määräykset pitäisi hyväksyä annettuina, olivatpa ne kuinka ongelmallisia tahansa. Molempia ryhmiä yhdistää kuitenkin se, että ainoastaan viiden prosentin mielestä Occupy Central -liike on oikea tapa vaikuttaa asioiden kulkuun.

”Voi noita naiiveja ja idealistisia nuoria”, paikallinen vanhus tuhahti minulle kun keskustelimme tapahtumista. ”Luulevatko he todella saavansa tänne demokratian istumalla keskustan kadulla ja laulamalla rakkaudesta ja rauhasta? Että Kiina sen meille antaisi kädenojennuksella, jos vähän heille lurittelemme kauniita.” ”Idealistiset idiootit”, hän huokasi. ”Lukisivat siellä yliopistojensa historiankirjoista Taivaallisen rauhan aukion tapahtumista paremmin, kun kerran heillä siihen vapaus ja oikeus on”, hän jatkoi.

Vanhuksen yksinpuheluun kiteytyy juuri se huoli, jota tavalliset Hongkongin kansalaiset tuntevat. Hongkongin asukkaat haluavat kyllä demokratiaa ja äänioikeuden, ja periaatteessa he yhtyvät nyt protestoivien opiskelijoiden näkemyksiin. Käytännössä he kuitenkin pelkäävät Kiinan reaktiota. Moni hongkongilainen pelkää mitä tapahtuu, jos paikalliset poliisivoimat eivät saa protestointia taltutettua. Lähettääkö Kiina tankkinsa ja sotilaansa kaupungin kaduille uhkauksensa mukaisesti? Ja kun kiinalaiset sotilasvoimat tulevat kaupunkiin, he myös pysyvät siellä. Kyynelkaasu vaihtuu muihin otteisiin ja tuotteisiin.

Kävin maanantaina 29. syyskuuta tarkkailemassa tilannetta Hongkongin keskustassa. Kaupunki vaikutti hyvin normaalilta lukuun ottamatta Occuypy Central -liikkeen valtaamaa aluetta, jonne mielenosoittajat ovat kerääntyneet. Metro toimii minuutilleen. Kaupat olivat auki. Ihmiset katselivat busseissa kiinalaisia saippuasarjoja puhelimistaan, aivan kuten muinakin arkipäivinä. Tunnelma on melko normaali ja rauhaisa.

Näin on ainakin toistaiseksi. Keskiviikkona 1. lokakuuta on Kiinan kansallispäivä ja virallinen vapaa. Seremonioiden ja ilotulitusten rinnalla Hongkongissa järjestetään tuolloin useita mielenosoituksia. Jos mellakkapoliisi palaa kaduille kyynelkaasuineen ja kumiluoteineen, tilanne voi nopeasti eskaloitua opiskelijoiden protestoinnista paljon laajemmaksi poliittiseksi liikkeeksi ja liikehdinnäksi. On mahdollista, että jo vuosia kestänyt yleinen tyytymättömyys Kiinan johtoa kohtaan kulminoituu tuolloin. Kahden päivän päästä tiedämme lisää. Toivon parasta, mutta pelkään pahinta.

Artikkelikuva: will zhang / Pixabay

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top