Saammekohan nähdä tällaisia analyyseja, jos pääministerinä olisi Dawkinsin, Hitchensin tai Harriksen kirjoja ahmiva poliitikko? Kuinka paljon hänen talous -ja sosiaalipoliittisten linjausten taustalla analysoitaisiin vaikuttavan Karl Marxin uskontovapaa, sosialistinen utopia tai modernien uskontokriitikkojen antiteistisen ajattelun?

Ja ennenkaikkea; olisiko tämä tulokulma suosittu, jos pääministeri olisi katolinen. Aivan varmasti. Vieläkin enemmän. Suomalaisessa uutisoinnissa ja keskustelussa tälläkin hetkellä muistetaan mainita ehdokkaan tai poliitikon-ei ainoastaan eurooppalaisten oikeistopopulistien kohdalla- katolinen tausta, joka typistyy tarkoittamaan vain kielteisestä asennoitumista tasa-arvoista avioliittoa ja aborttia kohtaan.(Obs. Suomessa tietynasteinen “anti-katolisuus” on aina sävyttänyt niidenkin toimittajien, yhteiskunnallisten keskustelijoiden ja poliitikkojen puheenvuoroja, bloggauksia ja twiittauksia, jotka eivät enään ole luterilaisen kirkon jäseniä tai koskaan kuuluneetkaan kirkkoon. Samaan aikaan toinen kansankirkkomme, ortodoksinen kirkko, jonka moraaliopetus ei sanottavammin eroa katolisesta, ei ole herättänyt heissä juurikaan kriittistä mielenkiintoa. Uskoakseni, tämä asetelma tai pohjoismainen katsontakanta liittyy uskonpuhdistukseen; nimenomaan lännen “rappeutuneesta” ja “autoritäärisestä” katolisesta kirkosta “kristinuskon juurille” palanneena liikkeenä.)

Lyhyesti, mikäli keskustelun tai kritiikin kohteena olevan poliitikon uskonnollisuus ei edusta liberaali-reformistista perinnettä, vaan konservatiivis-reformistista tai hän kuuluu katoliseen kirkkoon, hänet asemoidaan edistyksellisen, liberaalin demokraattisen tradition ulkopuolelle.

Sanoisinkin, että täällä Pohjoismaissa “protestanttinen” käsitys omaksumamme uskon puhtaudesta ja ylivertaisuudesta tai siihen juurtuneen poliittisen perinteemme ainutlaatuisuudesta elää hyvin niin liberaalien kuin sekulaarien kansalaistemme keskuudessa. Mielestäni tämä itseymmärryksemme on kuitenkin hieman ylimielinen, nurkkakuntainen ja tarpeettomia vastakkainasetteluja Euroopassa synnyttävä, ottaen huomioon millaisia haasteita EU:lla on niin Venäjän, Lähi-Idän ja mitä ilmeisemmin nyt myös Pohjois-Amerikan suunnalla.

Käyttääpä. Sipilä sanoi Ykkösaamussa ”suurempi näky isompi visio”. Video ei ole enää Ylen Areenassa, mutta löytyy osin litteroituna täältä: http://www.nettisanomat.com/2016/12/10/etusivu.html

”Visio” on merkitykseltään eri kuin ”näky”. Edellisellä on paljon muitakin merkityksiä kuin uskonnollisia, kun taas jälkimmäinen viittaa uskontoon, harhaan jne.

”suuremmasta näystä, isommasta visiosta” on siis oma tulkintasi Sipilän lainauksesta. Miksi otit visio-sanan rinnalle (ja vielä tärkeämmäksi) uskonnollisemman ”näyn” tyhjästä? Tällä tavoin artikkelia voi jatkaa näkökulmastasi profeetta-teemaan jne. Eikö tämä ole klassinen keino poliittisessa retoriikassa – muunnetaan sanan merkitystä hieman, jotta se sopii omaan agendaan.