Itäisen Keski-Euroopan ruohonjuuritason massaliikkeet ovat kansalaistoiminnan nopeasti kasvava muoto, joka haastaa yhtälailla valtiovaltaa, poliittisia puolueita, ay-liikettä ja kansalaisjärjestöjä. Mikä on massaliikkeiden tulevaisuus?
Francis Fukuyama, joka vielä 1992 ennusti historian loppua ja liberaalidemokratian voittokulkua, korjasi 2014 yltiöpositiivista näkemystään. Kirjassa Political Order and Political Decay Fukuyama toteaa, että tietyt maat keskeyttivät demokratisaatioprosessin ja tekivät u-käännöksen palatakseen autoritaarisempaan hallintotapaan.
Entisissä kommunistimaissa ja jopa EU:n itäryhmän piiriin kuuluvissa Puolassa, Slovakiassa ja ennen muuta Unkarissa on meneillään parlamentarismin kriisi. Siinä uuskonservatiivinen ja nationalistinen valtaeliitti pyrkivät kaventamaan parlamentin valtaa ja muuttamaan vallan kolmijakoa sekä demokraattisen käytännön pelisääntöjä autoritaarisempaan suuntaan.
Toimeenpanovallan merkitystä korostetaan lainsäädäntö- ja tuomiovallan sekä eritoten neljännen vallan, median, kustannuksella. Konkreettisina etappeina tässä projektissa ovat perustuslakituomioistuimen ja julkisen median haltuunotto, ylimpien virkamiesten vaihtaminen syyttäjä- ja verovirastossa ja keskuspankissa sekä valtiovallan kontrollin lisääminen julkisen elämän eri osa-alueilla.
Uuden konservatiivis-nationalistisen ideologian juurruttamisen keskeisenä välineenä on opetuksen mukauttaminen: keskitetty opetusmateriaalien tuottaminen, opetusohjelmien järjestäminen sekä opettajien henkilöstöhallinta.
Uuden ideologian juurruttamisen keskeisenä välineenä on opetuksen mukauttaminen.
Näyttää siltä, että muutoksen takana on äänestäjien enemmistön tuki, sillä autoritaariseen hallintoon mieltyneet valtapuolueet ovat tulleet valituiksi vapailla ja reiluilla vaaleilla. Vasemmisto- ja liberaalipuolueet ovat vastaavasti joutuneet ahtaalle ja marginalisoituneet puoluekartalla.
Kun siis parlamentarismi on menettämässä merkityksensä, millaisia keinoja jää pelastaa demokratia?
Ruohonjuuritason massaliikkeet ovat itäeurooppalaisen kansalaisyhteiskuntajärjestäytymisen suhteellisen uusi muoto, joka haastaa tietoisesti ay-liikkeet ja kansalaisjärjestöt ja kavahtaa puolueita, vaikka kaikki nämä ovatkin kansalaistoiminnan eri muotoja.
Liikkeet kykenevät yhdistämään varsin laajahkoja ihmisjoukkoja.
Ruohonjuuritason liikkeiden erityispiirre on, että ne ovat pohjimmiltaan inklusiivisia: ne kykenevät yhdistämään varsin laajahkoja ihmisjoukkoja välittämättä poliittisesta suhtautumisesta, ammatti- tai luokkarajoista.
Opettajien protestista kasvaa massaliike
Unkarissa tämän hetken suurin massaliike, opettajien aloittama protestiliike Tanítanék (suomeksi ’opettaisin’), syntyi, koska hallitus ryhtyi keskittämään koululaitosta ja kaventamaan opettajien autonomiaa. Koulukirjojen valinnanvapaus lopetettiin ja opettajille määrättiin tiukan rajattu nationalistispainotteinen opetusohjelma, joka painottaa oppikirjatietoa eikä kriittistä ajattelua, ongelmaratkaisukykyä tai kansalaistaitoja.
Opettajien viikoittaista tuntiopetuspakkoa kasvatettiin 26 tuntiin. Byrokratiaa ja opettajien keskitettyä valvontaa lisättiin. Rehtoreilta vähennettiin henkilöstövalinnan mahdollisuuksia ja taloushallintoa. Siitä päättää nyt opetusministeriön alainen keskusorganisaatio.
Autonomia on viety.
Lisäksi koulujen yleiset olot ovat surkeat. Koulukirjat ovat maksullisia. Opettajat kustantavat omista taskuistaan välttämättömiä opetusvälineitä, kuten kopiokoneisiin paperia. Koululaiset joutuvat tuomaan WC-paperia mukanaan, vanhemmat maalaavat kouluhuoneita ja niin edelleen.
Omatoimisuus on selviytymisstrategia, mutta autonomia on viety.
Opettajien liike sai valtaisaa vastakaikua opiskelijoilta ja lasten vanhemmilta, jotka edustivat eri aloja ja yhteiskunnallista asemaa. Tässä merkittävänä syynä oli se, että opettajat eivät osoittaneet mieltä palkkojen korotuksen vaan kouluolojen ja opettamisen edellytysten sekä opetuksen laadun parantamisen vuoksi. He siis tähtäsivät ammattikunnan omien etujen yli.
Samanlainen opettajaliike on organisoinut laajoja lakkoja Slovakiassa lasten vanhempien aktiivisella tuella.
Kansalaisjärjestäytymisen uusi muoto haastaa kansalaisjärjestöt
Itäeurooppalaisessa kontekstissa ruohonjuuritason liikkeille on yhteistä se, että ne ovat halunneet erottautua selkeästi vakiintuneemmista kansalaisjärjestöistä, joilla on usein kyseenalainen maine tavallisten ihmisten silmissä.
Kansalaisjärjestöt koetaan epäluotettavina politisoituneisuutensa takia. Niillä on usein tiivis yhteys valtiolliseen valtaan, vaikka kyse on nimellisesti ei-valtiollisista toimijoista (englanniksi non-governmental organisation, NGO).
Jälkisosialistisen keinotekoisesti nopeutetun järjestelmämuutoksen yhtenä kulmakivenä oli toimivan kansalaisyhteiskunnan luominen lännen käsitysten ja vaatimusten mukaisesti. Siinä kiinnitettiin huomiota varsin mekaanisesti pääasiassa kansalaisjärjestöjen synnyttämiseen, moninaistamiseen ja toiminnan oikeudellisen viitekehyksen turvaamiseen.
Järjestöjen taloudellinen asema jäi vähemmälle huomiolle, jonka takia poliittiset puolueet olivat tarjonneet taustatukea tietyille järjestöille tai peräti luoneet ne itse. Kun sitten tietyt puolueet ovat saaneet hallitusvastuuta, valtion edun ja kansalaisjärjestöjen toiminnan rajat hämärtyivät.
Osa järjestöistä, kuten esimerkiksi Amnesty International, Transparency, Helsinki Committee tai Greenpeace, linkittyi vastaavasti selkeästi kansainvälisiin sisarorganisaatioihinsa, joilta saatiin ulkomaista tukea kotimaiseen toimintaan.
Uusautoritaarinen valta käyttää väkivallan sijaan talouskeinoja.
Kun itäisessä Keski-Euroopassa on ollut näkyvissä selvä tendenssi valtiovallan keskittämiseen ja autoritaarisen hallintotavan ja kontrollin lisääntymiseen, avoin yhteiskunta on enenevissä määrin edustanut uhkaa. Uusautoritaarinen valta käyttää kuitenkin väkivallan sijaan talouskeinoja heikentääkseen ei-toivottujen toimijoiden toimintaedellytyksiä.
Näin esimerkiksi Unkarissa Fideszin valtakaudella kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia ottaa vastaan taloudellista tukea ulkomailta tai oman maan kansalaisilta on kavennettu ja kontrolloitu verotuksella ja epäämällä järjestöjen tilioikeutta. Ulkomainen tuki ja kansainvälinen tai rajat ylittävä toiminta on myös politisoitu.
Massaliikkeiden muuttuminen kansalaisjärjestöiksi on siis epätodennäköistä.
Ay-liikkeen jäykkyys ei vasta ruohonjuuritason tarpeita
Ay-liike on melko jäykkä organisaatio yhteistyökumppaniksi. Itä-Euroopassa ay-liikkeiden merkitys on varsin mitätön ja tarkasti säädelty.
Järjestelmänvaihdoksen yhteydessä ja markkinatalouden synnyttämisen kiihkossa ay-liikkeitä ajettiin tarkoituksella ahtaalle, jotta paikalle saataisiin houkuteltua länsimaisia yrityksiä. Tietyllä aloilla, kuten esimerkiksi pankkisektorilla, ay-jäsenyys oli käytännössä kielletty.
Uudessa autoritaarisyyden kasvussa ay-liikkeiden toimintaa säädellään yhä tiukammin. Lakko-oikeutta kavennetaan, kuten on tehty jo Unkarissa ja Slovakiassa.
Tilannetta kuvaa varsin hyvin, ettei tällä hetkellä ole varmaa tietoa Unkarin ay-jäsenten määrästä. Ammattiyhdistysjärjestäytymisaste Unkarissa oli eri tietojen mukaan vuonna 2014 11 prosenttia, julkisalojen lähes 16 prosenttia ja opettajien 8 prosenttia.
Ay-liikkeet vartioivat mustasukkaisesti sellaisia ruohonjuuriliikkeitä, joilla on ammattiluonne. Opettajien ammattijärjestöt mielellään esiintyvät ammattikunnan ”oikeina” edustajina ja muistuttavat, että heillä on lain suoma asema ja voima viedä asioita eteenpäin, jota autonomiset liikkeet vain vaarantavat.
Lisäksi ammattijärjestöt kilpailevat keskenäänkin. Unkarin kokoisessa maassa opettajilla on esimerkiksi kaksi ammattijärjestöä, joista suurempi on hallitusvallalle mieluisempi ja myös sopeutuvaisempi, kun pienempi on lähempänä oppositiota.
Turhautuminen johtuu osittain keskenään torailevien ammattiyhdistysten politikoinnista.
Opettajien ruohonjuuritason liikkeen turhautuminen johtuu osittain keskenään torailevien ja eri linjaa vetävien ammattiyhdistysten politikoinnista.
Puolueet tuppautuvat mukaan
Ruohonjuuritason liikkeet kavahtavat ennen muita puolueyhteyksiä. Liikkeiden elinehto on, että niitä tukevat ihmiset eivät ajaudu puoluepoliittisten agendojen mukaan toisiaan vastaan.
Ongelma on, että valtiovaltaa vastustavia, usein pieniä tai muuten puoluekentällä voimattomia tai merkityksettömäksi muuttuneita puolueita tuppautuu mielellään mukaan vaikka väkisin.
Puoluekentällä voimattomia tai merkityksettömäksi muuttuneita puolueita tuppautuu mielellään mukaan vaikka väkisin.
Liikkeiden massatuki houkuttelee puolueita – ei pelkästään potentiaalisten äänestäjien kalastelun vuoksi – käyttämään liikkeitä Troijan hevosina ja syöttämään niille ikään kuin varkain omia agendoja. Näin houkutellaan liikkeiden johtohahmoja puoluetoimintaan tarjoamalla puolueinfrastruktuuria.
Puoluesidonnaisuus on kuitenkin vaaraksi myös liikkeiden tavoittelemille asioille ja uskottavuudelle, koska valtiovalta voi marginalisoida heitä opposition puhetorvina. Puolueet ja puoluetoiminta yleisesti koetaan pitkälti korruptoituneena ja epäluotettavana maaliskuussa 2016 tehdyn mielipidekyselyn mukaan.
Mikä on ruohonjuuritason liikkeiden merkitys poliittisen toiminnan ja demokratian tulevaisuuden kannalta? Itäisen Euroopan näkökulmasta voidaan väittää, että perinteinen puoluetoimintaan perustuva politiikanteko on tiensä päässä.
Espanjan esimerkki Indignados-protestiliikkeen kasvusta poliittiseksi vaikuttajaksi ja sittemmin puolueeksi, joka osallistuu parlamentarismin pelisääntöihin, ei tarjoa ratkaisua idän kontekstissa.
Autoritäärisyyden kasvua ei tavanomaisella puoluetoiminnalla kyetä vastustamaan. Jos liikkeet puoluepolitisoituvat, se on niiden massatuen loppu.
Ruohonjuuritason liikkeillä on kuitenkin vaarana jäädä yhden asian hankkeeksi. Silti massaliikkeillä on painostusvoimaa. Unkarin tapauksessa hallitus perui suunnittelemansa internetveron vuoden 2015 valtaisan kansanliikkeen edessä. Opettajien liikekin sai valtapuolueen varuilleen ja hallitus joutui aloittamaan neuvottelut liikkeen vaatimuksista.
Katalin Miklóssy on poliittisen historian dosentti ja vanhempi tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.
