Näistä ensimmäinen on metropolivallankumouksen ja uuden lokalismin ideaan ankkuroituva tarkastelu, jossa Bruce Katz ym. ovat Brookings-instituutin puitteissa pyrkineet teoretisoimaan tätä kaupunkien nousevaa roolia. Heidän käsittelynsä on toki varsin Amerikka-keskeistä, case-tapauksiin nojaavaa ja sitä kautta evidenssin osalta anekdoottista, mutta ilmentää joka tapauksessa käynnissä olevaa muutosta.

Toinen tärkeä näkökohta on se, että Käkösen esiin nostaman institutionaalisen ulottuvuuden rinnalla on hyvä kiinnittää huomiota myös kehityksen ”dynaamiseen” puoleen, joka ei ymmärrettävistä syistä ole ollut politiikan tutkimuksen ytimessä. Nimittäin kaupunkien kansainvälisen roolin ”dynaaminen” puoli tuo esiin globaalin kilpailun kentän, joka on kaupunkien kannalta vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin kansainvälinen yhteistyö.

Institutionaalisen ja dynaamisen ulottuvuuden tunnistaminen auttaa huomaamaan, millaisia jännitteitä ja policy-vaatimuksia kaupunkien ja alueiden nousu globaalin kilpailun ja yhteistyön kentällä sisältää. Yhtäältä alueyhteisöjen pistäisi pystyä vaikuttamaan globaaliin politiikka-agendaan ja myös kilpailun ehtoihin, samalla kun niiden tulee vahvistaa strategista kykyään sovittautua globaalin kilpailun oloihin investointien ja osaajien houkuttelun, vetovoimastrategioiden, kaupunkibrändäyksen ym. keinojen avulla. Tästä alkaa muodostua kokonaisvaltainen kuva alueyhteisöjen roolista globaalin hallinnan kentällä.