Humaliston tekele on tyyppiesimerkki kirjoituksesta joka on tuotettu vääntämään mustaa valkoiseksi. Se uppoaa suurimpaan osaan maailmanparantajista kuin kivi lampeen, mutta ei onnistu hämäämään yhtä ainoaa jonkunlaisella äo:lla varustettua lukijaa.

Haitallinen kirjoitus ehdottomasti on, koska se tehdään tieteentekijän titteleillä.

Kirjoittaja Niko Humalisto toteaa tuossa otsikossa, että keskustelu turvapaikanhakijoista on logiikan painajainen. Tämän jälkeen hän sitten aloittaa oman ”logiikan painajaisensa”, joka noudattelee hyvinkin yksipuolisesti vinoutunutta esitystapaa. Siinä lähdetään ruotimaan toisen osapuolen väittämiä erittäin kriittiseen sävyyn ja toisinaan jopa tahallisesti väärin ymmärtämällä, jotta saataisiin aikaan mojovamman tuntuisia kärjistyksiä.

Sen sijaan toisen osapuolen esittämiin väitteisiin ja virhepäätelmiin ei kajota millään tavoin, vaan tämä aines on rajattu koko kirjoituksen ulkopuolelle. Se otetaan jonkinlaisena itsestään selvänä peruslähtökohtana, ikään kuin jumalallisena totuutena, jota ei ole tarpeen sen kummemmin perustella eikä oikeaksi todistaa, vaan kaikki hyväksytään sellaisenaan.

Tämäntyyppinen teksti olisi jo proseminaarityönäkin varsin heppoista tavaraa, ja moni varmasti huomauttaisi kyseessä olevan pikemminkin poliittinen manifesti kuin mikään tieteellinen artikkeli, jossa lähtökohtana on neutraali analyyttinen ote ja tältä pohjalta pyrkimys jonkin asian selvittämiseen. Niinpä tällaisen kirjoitelman arvosana jäisi varsin matalalle tasolle.

”Onko oikein sanoa, että tämä on ongelma ja keskustella tai tutkia, mistä se johtuu? ”
–> Mielestäni ehdottomasti on oikein myöntää ongelma, keskustella ja yrittää ratkaista se.

Onko oikein sanoa, että vastustaa turvapaikanhakijoita, koska he ovat 1) taloudellinen rasite ja 2) haitaksi sisäiselle turvallisuudelle? Tässä tietysti tehdään ikävä yleistys. Joukossa on yksittäisiä henkilöitä, jotka elättävät itse itsensä, mutta tilastojen mukaan Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden henkilöiden työllisyysaste kymmenen vuoden maassaoleskelun jälkeen on 40 %. Onko siis oikein vastustaa heidän tuloaan taloudellisin perustein, vaikka vain (suurin) osa heistä on työttöminä, eivät kaikki?

Turvallisuusnäkökohta: Lähi-idästä ja Afrikasta tulleet henkilöt syyllistyvät suhteessa moninkertaisesti väkivalta- ja seksuaalirikoksiin kantasuomalaisiin verrattuna. Onko oikein sanoa, että tämä on ongelma ja keskustella tai tutkia, mistä se johtuu? Vuonna 2015 Suomessa tehdyistä seksuaalirikoksista neljännes oli ulkomaalaisten tekemiä, ja näistä suurin osa oli arabimaista tulleiden tekemiä. Rikoksia tietenkin tekevät yksilöt, mutta voiko olla, että kyseisissä maissa on joku perustavanlaatuinen ero liittyen esimerkiksi naisen asemaan (kun nainen katsoo vierasta miestä silmiin, se on vihjaus; kun nainen pukeutuu vähiin vaatteisiin, se on vihjaus; kun nainen kävelee yksin, se on vihjaus)? Vai onko seksuaalivalistuksen tarjoaminen vastaanottokeskuksiin (jota on jo tehty) täysin turhaa, koska näissä kulttuureissa ei ole mitään eroavaisuutta liittyen meidän länsimaalaiseen kulttuuriin?

”Islam on keskiaikainen oppijärjestelmä. Harras muslimi haluaa tappaa homot, vihaa muita uskontoja, kieltää uskontojen vapauden, naisten tasa-arvoisuuden ja aidon demokratian. Siksi he eivät sopeudu”. (Lähde)

Väitteessä syyllistytään loogiseen virheeseen, kun johtopäätös löytyy jo sen oletuksista. Näin esitettynä muslimimaahanmuuttaja ei voi toimia toisin kuin syrjäytymällä.

– Niko tekee tässä virheellisen yleistyksen hartaan muslimin ja muslimimaahanmuuttajan välillä, vai oliko tarkoituksena hämätä? Muslimimaahanmuuttaja ei ole välttämättä harras muslimi, mutta harras muslimi on muslimimaahanmuuttaja.

Samassa yhteydessä voisi nostaa esiin myös sanan turvapaikanhakija. Monet kriitikot käyttävät tässä uusiosanoja jakaakseen tuota joukkoa. Sanoja löytyy aina pakolaisista pakoloisiin ja kaikkea siltä väliltä, asiattomuuksiakin mutta pieneltä silmiinpistävältä joukolta. Kun puhutaan pakoloisista, ei tarkoiteta kaikkia turvapaikanhakijoita, ei työperäistä maahanmuuttoa, eikä koulutusta hakevilta, joilta edellytys kouluihimme löytyy.

Massoista puhuminen yhtenä kokonaisuutena vain silloin, kuin se itselle sopii tai ajaa omaa agendaa saattaa olla usein tahatonta ja helpottavaa, mutta sitä voidaan käyttää todella väärin. Tähän virheeseen sortuvat kaikki osapuolet.

Esim. Jos J. Halla-aho sanoo jotain, mikä on loogisesti ja järjellisesti pätevää, häntä sanotaan vain rotutohtoriksi ja rasistiseksi öykkäriksi.

Esim. Jos V. Niinistö sanoo jotain, mikä on loogisesti ja järjellisesti pätevää, häntä sanotaan vain idealistiseksi maailmanparantajaksi ja suvakiksi.

Asialliset, viileän analyyttiset ja systemaattisesti ajatellut kommentit eivät saa jalansijaa julkisessa keskustelussa.

Julkisuutta saavat
A) Hyssyttelijät ja Kukkahattusedät/tädit
ja
B) Rasistiset vouhkaajat ja öykkärit

Aina kun havaitaan jokin maahanmuuttoon liittyvä ongelma tai lieveilmiö, se kuitataan eräissä piireissä tällaisella umpisurkealla ja väsyneellä kommentilla:

”Vaikea sanoa, kun kyseesä on yksittäistapaus.”

Ja tässäpä vielä kirsikkana kakun päälle erään kansanedustajan miete viime vaalikeväältä:
– Maahanmuutossa on paljon hyviä puolia ja maahanmuuttajat tuovat paljon hyvää Suomeen. Onhan maahanmuutossa toki ongelmiakin, mutta eihän meidän pidä niihin keskittyä!

Kokonaisuus ja osat
” ”Pariisin terrori-iskujen jälkeen on mietittävä […] kuuluuko tällainen väkivalta ja terrorismi luonnollisena osana islamin uskoon?” ”

Tämä ei ole argumentti, vaan kysymyksen muodossa esitetty pohdinnanaihe. Vasta myöhemmin seurannee johtopäätökset, mikäli pohdinta suoritetaan. Koska kysymyksessä ei ole argumentti, ei sitä koske argumenttivirheet – ja mikäli sanotaan, että koskee, tällöin katsoisin, oletetaan jo tietty pohdinnan tulos, jota itse kysymyksessä ei ole oletettu. Tämä olisi varmaan jonkinlainen olkinukke tai kehäpäätelmä (begging the question).

Lisäksi annetussa vastauksessa menee islam (ideologia, uskonto) sekaisin muslimien (ihmisryhmä, jotka uskovat tavalla tai toisella islamin oppeihin) kanssa. Omenat ja appelsiinit. Vrt. kristinusko vs. kristityksi itsensä identifioivat: esimerkiksi kristinuskoon saatetaan teologisesti katsoa keskeisesti kuuluvaksi uskonnon/sanan levittämisen, mutta yksittäinen kristityksi itsensä identifioiva on saattanut aina sivuuttaa sen tietyn kohdan teologisesti validista tulkinnasta. Jotkut kristityksi itsensä identifioivat saattavat sivuuttaa jopa joitain kohtia, joita pidetään teologisesti jopa välttämättöminä doktriineina kristinuskolle. Lisäksi ideologiat ovat aina kritisoitavissa, erotettuna ihmisten kritisoinnista (vrt. ideoiden kritiikki vs. ad hominem).
___

Hämäys
”Vaihtamalla sanan merkitystä kesken argumenttia voidaan hakea tukea halutulle johtopäätökselle. Suvakit eivät liene koskaan tarkoittaneet, että esimerkiksi rasistisia näkökulmia pitää suvaita.”

Tässä oletetaan, että on jokin ryhmä ”suvakit”, johon kirjoittaja viittaa ja jolla ”lienee” yhtenäinen tapa määritellä, mitä ”suvaitsevaisuus” tarkoittaa tai mitä pitäisi tai ei pitäisi ”suvaita”. Se myös olettaa, että tällä ko. ryhmällä on yhtenäinen tapa määrittää ”rasismi”. Hätäinen yleistys.
___

Humen giljotiini
Humen esittämä is-ought -ongelma on huomattavasti nyanssirikkaampi sekä kiistanalaisempi kuin usein vaikutetaan olettavan. (ks. http://plato.stanford.edu/entries/hume-moral/#io ; https://en.wikipedia.org/wiki/Is%E2%80%93ought_problem )

Esimerkiksi virheelliseksi tuomitussa esimerkkilainauksessa, jonka virheellisyyden osoittamiseksi tässä vedotaan Humen giljotiiniin (ja Mooren naturalistiseen virhepäätelmään), voitaisiin nähdä lainauksen kirjoittajan tarkoittavan ”ought”-päätelmää tapauksessa, jossa hyväksytään tietty moraalinen tavoite. Mikäli moraalista tavoitetta ei hyväksytä, ei väitettä tarvitse hyväksyä. Humen giljotiiniin tarttumisen sijaan mielenkiintoisempaa olisikin täten kysyä, että mikä on se tavoite, jota virkkeen kirjoittaja pyrkii tavoittelemaan normatiivisella ohjenuorallaan. Esimerkiksi utilitaristisesti ajateltuna kyseinen tavoite olisi ongelmallinen, mikäli se on vain yksiselitteisesti hädässä olevien altruististen ihmisten pääsyn estäminen tiettyihin koordinaatteihin; mutta mikäli tavoite liittyy jotenkin uskottavasti globaalin hyvinvoinnin takaamiseen, utilitaristi voisi hyväksyä väitteen (ja jos se liittyy kategorisen imperatiivin noudattamiseen, deontologi voisi sen hyväksyä jne.).

Huomattavasti vastapuolella saattaa olla erilaisia moraalisia tavoitteita, joihin hekin saattavat vedota asiantilojen ollessa tiettyjä (’ought’ from ’is’), esimerkiksi: Monet turvapaikanhakijat tulevat tuskaisista olosuhteista hyvillä aikomuksilla, joten heidät tulisi ottaa sisään (tai heidän sisääntuloaan ei tulisi vastustaa).

Oleellista is-ought ongelman sijaan tulisikin nähdäkseni olla laajemmat moraaliset perusteet tehdä X tai Y tai Z jne. yhtään minkään perusteella, jota kunkin ihmisen havaintojärjestelmä kerää (ja olemme rajoittuneet vain havaintojärjestelmäämme moraalisissa arvostelmissamme). Tällöin voimme keskustella perusteista, joiden mukaan tulisi pyrkiä X:ään tai Y:hyn tai Z:aan ja millä keinoilla – ja keskustelun kautta voitaisiin vaikuttaa muiden vastaaviin näkemyksiin, tuottamalla uusia näkökulmia kyseisiin asioihin.
___

Näiden kohtien lisäksi, esimerkkien tarkemmalla luennalla voisi päätyä myös joissain muissa paikoin eri johtopäätöksiin (kuten useat kommentoijatkin ovat osoittaneet). Lisäksi on myös huomattava, kuinka yksipuolisesti keskustelun osapuolista nämä esimerkit valikoivat: useissa maahanmuuttomyönteisemmissä argumenteissakaan ei virheargumenteissa säästellä. Joka tapauksessa olen samaa mieltä, että keskustelun tila on järkyttävä, sillä virhepäätelmät sekä kognitiiviset vinoumat hallitsevat diskurssikenttää. Ja tämä luultavasti etäännyttää monia julkisesta keskustelusta. Tiedän, että se on ainakin itseäni etäännyttänyt.

Näin lopuksi on vielä itse jokaisen hyvä muistaa myös niin sanottu virhepäätelmä virhepäätelmä (fallacy fallacy): vain koska jokin argumentti sisältää argumentointivirheen ei automaattisesti tarkoita, että johtopäätös ei pidä paikkaansa. Osoittaaksemme, että se ei pidä paikkaansa, meidän tulee esittää pitäviä argumentteja ja relevanttia todistusaineistoa – ja tarvittaessa puhutella ja kumota risteäviä vastaavia. Mikäli emme kykene niin tekemään, kantamme on hyvin heikolla pohjalla.