EU-tutkimuksen alueella kannuksensa hankkinut Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio arvosteli hiljattain tällä verkkosivulla johtamani tutkijaryhmän kirjan Suomen kolmas tasavalta. Hallitsemistapa EU-aikakaudella (Gaudeamus 2022) otsikolla ”Puolivillaista tarinointia EU-Suomesta”. Jo arvostelun otsikosta näkee, että eriytynyt keskustelu sen kanssa ei oikein onnistu, koska tekstissä politiikan tutkija vain polkee jalkaa ja hokee sosiologien kirjoittamasta kirjasta, että ”not invented here” ja ”get off my land”!

Sen sijaan sananen tutkimuksen erilaisista tyypeistä voisi olla paikallaan, etteivät käytöstavat pääse unohtumaan kaikilta tutkijayhteisön jäseniltä. Raunion oma tuotanto edustaa tutkimuskulttuuria, jota usein kuvataan termillä ”another brick in the wall”. Tämän tutkimustyypin teksteissä määritellään ensin tarkasti tiedoissamme oleva aukko, jonka tutkimus pyrkii täyttämään, ja kohdistetaan sitten tutkimus siihen ja vain siihen. Jos tutkimus onnistuu, siitä syntyy uusi tiili tietomme kokonaisuudesta muodostuvaan muurin. Tämä on sitä todennäköisempää mitä rajatummaksi tutkimuksen kohde supistetaan.

Tämä on ehdottomasti legitiimi tutkimustyyppi ja siksi käytimmekin kirjaa tehdessämme paljon hyväksi sen alaan kuuluvia tekstejä (joista osa oli Raunion kirjoittamia). Ongelmiin kuitenkin päädytään, jos sen edustajat sortuvat Raunion arvostelun tavoin sellaiseen akateemiseen imperialismiin, jonka nojalla koetetaan kieltää muun tyyppisten tutkimusten tekeminen, tässä tapauksessa kirjoittamamme kirja.

Kirjamme tavoitteena on kertoa lukijalle mikä on Suomi, mikä on EU ja millä tavoin Suomen hallitsemistapa on muuttunut, kun Suomesta on tullut EU:n jäsenvaltio. Tällaisen tavoitteen saavuttaminen ei ole mahdollista ”another brick in the wall” -tutkimuksella. Sen sijaan tarvitaan kokonaisuuksien yleiskatsauksellista hahmottamista. Se on tietysti tarpeen vain siinä tapauksessa, että Suomessa vallitsee epäselvyyttä siitä, mikä on Suomi, mikä on EU ja millä tavoin Suomen hallitsemistapa on muuttunut, kun Suomesta on tullut EU:n jäsenvaltio. Raunio ilmeisesti ajattelee, että tällaista epäselvyyttä ei esiinny eikä kirjoittamamme tyyppistä kirjaa siis tarvita. Me puolestamme ajattelemme, että sitä esiintyy ja kirjaa siksi tarvitaan. Lukijat ratkaiskoot kiistan.

Tieteellisen tutkimuksen erilaisista tyypeistä ja niiden keskinäisistä suhteista on käyty laajasti keskustelua, jolla ei ole muuta yksiselitteistä lopputulosta kuin se, että yhden tutkimustyypin imperialismiin perustuvat ratkaisuesitykset eivät ole erityisen hyödyllisiä tiedon edistymisen kannalta. Alkuun keskusteluun perehtymisessä pääsee tutustumalla vaikkapa artikkeliini Mitä yhteiskuntateoria on? Sosiologia 49(2012), 2:83–99. Jos teema kiinnostaa, jatkaa voi vaikkapa seuraavilla: Randall Collins: Why the social sciences won’t become high-consensus, rapid-discovery science, Sociological Forum 9(1994), 2:155-177, Gabriel Abend: The meaning of ’theory’, Sociological Theory 26(2008), 2:173-199, Peeter Selg: Politics of theory and the constitution of meaning, Sociological Theory 26(2013), 1:1-23 ja Risto Heiskala: Evidence and interest in social theory, Acta Sociologica 57(2014), 4:279–292. Näitä ja vastaavia tekstejä lukiessa käy selväksi, että kristallipalatseja on kyllä ajoittain rakenneltu yhden tutkimustyypin imperialismin varaan, mutta varsinkin yhteiskuntatieteissä ne ovat kaikki romahtaneet.

Risto Heiskala
Tampereen yliopiston sosiologian professori