Hei Juhana,
kiitos kommentistasi! Tietenkin kirja oli jo luettuna ennen Oodin keskustelua, kysymyksistä suurin osa ammennettiin ehdokkaiden kirjoista. En vain ehtinyt kirjoittaa arviota aiemmin.

Liittyen populismiin tulkintani on se, että populismi esiintyy kirjassasi lähinnä vastuuttoman talouspolitiikan muoodossa, joka johtaa vastuuttomien lupausten kautta poliittisen tyytymättömyyden kasvuun. Viittauksesi sivuun 299 on sinänsä kohdallaan, mutta siinäkin kyse on vain yhdestä lauseesta. Muutoin keskustelu nojaa pitkälti Milanovicin elefanttikäyrän tulkintaan. Politiikan tutkijan silmissä tämä on kuitenkin melki kapea kattaus, ja tästä syystä ilmaisu “ei juuri käsittele” on mielestäni perusteltua.

Liittyen tuohon markkina-uskoisuuteen finanssikriisin yhteydessä, olet oikeassa että tuossa “käsien pesu” on turhan värjääntynyt termi. Poistamme sen tekstistä.

Työllisyysasteella ja hyvinvointivaltiolla on yhteys, sitä en kiellä. Kun hyvinvointivaltion rahoituspohja rapautuu monelta eri suunnalta, työllisyysasteen suhteellinen merkitys on kasvanut. Työllisyysasteen nostaminen yksipuolisesti työn tarjontaa lisäämällä (ammattiliittojen vallan rikkominen, paikallinen sopiminen, joustavat työmarkkinat, aktiivimallin kaltaiset toimet, jne. joille tulkitsin kirjan antavan tukensa) sen sijaan on mielestäni oikeistolaista talouspolitiikkaa. Välittyy kuva, että kansalaisen ensisijainen velvollisuus on kansantaloudellinen. Näen tämän kiistan ideologioiden välisenä, ei kiistämättömänä yhteiskunnallisena “common sensenä”.

Kirjasi taloudellinen riippumattomuus vaalikampanjastasi on huomioitu. Toivon toki että kirjaa myydään edelleen, ja siksi halusinkin korostaa että se on “epävaalikirja” ihan väliotsikossa. Lukiessa kirjasta tuli suoranaisen taloustieteen oppikirjan, toki poleemisen sellaisen, vaikutelma. Kuitenkin vaalien alle lykkäytynyt julkaisu saattoi sen “vaalikirjakauteen”, eikä kirjoitushetkellä istuvan kansanedustajan kirjaa voi oikein käsitellä vaalien alla muutoin.

Vastaava päätoimittaja
Mikko Poutanen

– En kai minä sivuuta populismia. Käsittelen populismia alussa (s. 30) ja varsinkin lopussa, sehän on keskeinen teema varsinkin lopun pohdinnoissa. Ja otan nimen omaan esille esim. sivulla 299 sen, että markkinaehtoiset reformit ovat kenties luoneet poliittista kaikupohjaa populismille.
– Muistaakseni totean itsekin olleeni muurin sortumisen jälkeen liian hyväuskoinen markkinoiden suhteen. Jos soveltava makroanalyysi oli liian markkinauskoista, en pese käsiäni vaan tunnustan olleeni siinä mukana.
– Oletko todella sitä mieltä, että työllisyysasteen (pitkien työurien) ja hyvinvointivaltion välisen yhteyden näkeminen on oikeistolaisen talousnäkemyksen osoitus? Minusta sen pitäisi olla kaikille yhteinen näkemys. Ei hyvinvointivaltiota voida rahoittaa, ellei työllisyysastetta saada nousemaan. Jos sinä olet oikeassa, meidän pitäisi kaikkien olla oikeistolaisia, sinunkin. Se, että vapaa-aika on hyvinvointivaltiossa liian halpaa, ei ole vain karikatyyri vaan totisinta totta. Sen takia kaikki pohjoismaat kipuilevat aktivointijärjestelmien kanssa.

Lopuksi: minun kirjallani ei ole mitään taloudellista yhtymäkohtaa kampanjaani. Toivon, että sitä myytäisiin edelleen, eikä sen sanoma ole vanhentunut. Päin vastoin, pelkään että Rinteen hallituksen myötä kirjani on entistäkin ajankohtaisempi.