Kiitos selvennyksistä, pahoittelemme että vastauksessa kesti. Emme huomanneet viestiänne aiemmin.

1. Olemme samaa mieltä, että eriarvoisuutta tulisi arvioida ’koko elinkaaren ajalta’ (kuten useimmat vastuu-sensitiiviset egalitaristit tekisivät). Tekstissämme oletimme, että koronavirus on kertaluontoinen shokki. Sillä on tietenkin väliä, jos shokki jatkuu pidempään (johtaen siihen, että nuoret työssäkäyvät joutuisivat entistä heikompaan asemaan, kuten esität).

2. Pareto-parannukseen liittyen. Olet oikeassa, että käsite tulkitaan kohdistuvan yksilötasolle, ei ryhmiin. Tämä tiukka tulkinta johtaa siihen, että sen käyttäminen yhteiskuntapolitiikassa on hankalaa. Vaikka meidän ehdotuksemme näyttäisi viittaavan samankaltaiseen (mutta toisenlaiseen) käsitteeseen, näemme että johtopäätöksemme pätevät myös yksilötasolla: jos tietyt politiikkatoimenpiteet voivat parantaa joidenkin yksilöiden asemaa huonontamatta kenenkään toisen, on kyseessä käsitteen mukainen parannus.

Ystävällisesti,

Niko Väänänen ja Manuel Valente

Se mitä tarkoititte, oli ilmeisesti se että on satunnaista, minkälaisia riskitekijöitä ympäristössä sattuu olemaan silloin, kun yksilö sattuu olemaan korkeassa iässä. Tämä on ookoo. Se ei silti tee iästä itsessään epätasa-arvoista satunnaistekijää. Tämä vain tarkennuksena.

Ja on epäselvää, missä määrin tuollaisia ikäriippuvaisia muita satunnaisia tekijöitä tulisi erikseen kompensoida tietyllä hetkellä ikääntyneille, kun on vaikeaa arvioida millä ikäryhmillä on minkäkin suuruisia kokonaisriskejä elinkaaren aikana missäkin vaiheessa. Voihan olla esim että tällä hetkellä vanhat ihmiset ovat keskimäärin eläneet aika helpon elämän vs mitä nykynuorilla on odotettavissa vaikka 2080-luvulla, mikäli ennusteet ilmastonmuutoksesta toteutuvat. Miksi siis nykynuorten pitäisi rahalla tai rankoilla eristystoimilla kompensoida nykyvanhuksille suht pientä elämän loppupäähän kohdistuvaa koronariskiä, kun heidän oma elinkaarensa ei ennusteiden valossa näytä erityisen ruusuiselta?

Tuo vain esimerkkinä siitä, mikä ideassanne on ongelmana. Ei ole olemassa ”nuorten” ja ”vanhojen” yksilöiden ryhmiä samassa mielessä kuin on olemassa vaikka sinisilmäisten ja ruskeasilmäisten ryhmät. Ikääntyminen koskee kaikkia ja egalitaristin tulisi pyrkiä jonkinlaiseen elinkaaren hyvinvoinnin tasa-arvoon yksittäisten hetkien tai riskitekijöiden tuijottamisen sijaan. Toki tämä on vaikeaa ja joskus on tuijotettava yksittäisiä tekijöitä kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ole olemassa.

2. ”Emme ymmärrä, miksei tätä voisi soveltaa koronan yhteyteen. Jos parannamme työikäisten asemaa huonontamatta ikääntyneiden asemaa (joka jäisi siis ennalleen), teemme pareto-parannuksen”

Sekoitatte tuossa yksilötason ja ryhmätason. Pareto-konsepti koskee yksilötasoa. Ideanne oli että vähennetään työikäisten rajoituksia ja pidetään vanhojen rajoitukset. Tuo muutos huonontaa vaikka kuinka monen yksilön asemaa, monen nuoren ja monen vanhan. Ainakaan ei ole mitään syytä olettaa, etteikö joidenkin yksilöiden asema huononisi muutoksen myötä. (mitä minä tai joku vanhus hyötyy siitä, että työikäinen mutta pitkäaikaistyötön Pertti Pussikaljoittelija pääsee kaljoittelemaan ja levittämään virusta?) Se että jokin muutos parantaisi jonkin ryhmän asemaa keskimäärin ilman että toisen ryhmän asema keskimäärin huononisi, ei ole pareto-parannus. Ymmärrän ajatuksenne, mutta käytitte pareto-konseptia väärin.

3. Tuossa tuskin oli suurta erimielisyyttä. Jossain määrin yhteiskuntamme on vastuu-sensitiivinen. Kuitenkin on riskinä, että koronan saaman valtavan mediahuomion johdosta sitä käsitellään tällaisissa kalkyyleista irrallaan kokonaisuudesta, mikä ei välttämättä johda hyvään.

Ystävällisesti,

Niko Väänänen ja Manuel Valente

Hyvä Rogue,

Kiitos siitä, että jaksoit lukea tekstin ja kommentoida sitä.

1. Ihmiset vanhenevat eri tavalla ja nämä erot kasvavat ihmisten ikääntyessä. Esimerkiksi, hyvin harva meistä elää 100-vuotiaaksi, suurin osa meistä elää kuitenkin 25-vuotiaaksi. Ikääntyminen ei ole tasa-arvoista. Emme päätä ikäämme tai sitä, kuinka pitkään elämme.
Tämä ei kuitenkaan ole tekstimme pointti, vaan se, että koronalla on todettu olevan erilainen vaikutus riippuen siitä missä elämänvaiheessa olemme, ja tässä on kyse sattumasta. Aivan samalla tavalla kuin kyse olisi sattumasta, jos jonkin alueen asukkaita kohtaisi odottamaton luonnonkatastrofi.
Emme välttämättä ehdota, että koronalla tulisi olla erityinen asema terveydenhuollossa, sillä ikä, elinajanodote sekä menneet valinnat otetaan jo huomioon, kun toimia priorisoidaan. Syövän osalta potilaan ikä, toimien vaikutus elinajanodotteeseen sekä valinnat/olosuhteet, jotka vaikuttivat syövän ilmaantumiseen (kuten genetiikka tai tupakointi) määrittävät sitä, kuinka paljon olemme velkaa toisillemme, kun terveyspalvelujen reilua jakoa mietitään.

2. Tässä on tarkennus paikallaan. Olet oikeassa siinä, että jonkun aseman parantaminen heikentämättä kenenkään muun asemaa on pareto-parannus. Emme ymmärrä, miksei tätä voisi soveltaa koronan yhteyteen. Jos parannamme työikäisten asemaa huonontamatta ikääntyneiden asemaa (joka jäisi siis ennalleen), teemme pareto-parannuksen.

3. Olemme sitä mieltä, että liberaalit egalitaristiset yhteiskunnat heijastavat tätä (varsin abstraktia) käsitettä kun ne vastustavat tulojen (tai varallisuuden) tasajakoa, kun ne edistävät mahdollisuuksien tasa-arvoa tai silloin kun ne asettavat ihmiset vastuuseen (tietoisesti) tekemistään rikoksista tai yhtiöt aiheuttamistaan saasteista. Ehkä te olette eri mieltä tästä.
Esitämme tekstissä verotuksellisen keinon, joka vastaisi vastuu-sensitiivistä intuitiotamme ja parantaisi samalla heikoimpien asemaa.

Ystävällisesti,

Niko Väänänen ja Manuel Valente

1. Iän laskeminen ”satunnaistekijäksi” on tässä yhteydessä hassua. Kyseinen ”sattuma” nimittäin on erittäin tasa-arvoinen siinä mielessä, että ikääntyminen on jokaisella ennen pitkää edessä (mikäli sinne asti pötkii). Vastaavasti jokainen kohtaa ikääntyneenä ennen pitkää erilaisia terveysriskejä ja lopulta yksi näistä riskeistä koituu kuolemaksi. Terveydenhuollossa sitten kalkyloidaan, minkä verran minkäkin sairauden hoitamiseen tai ehkäisemiseen kannattaa panostaa. Korona on tässä kalkyylissa mukana, mutta ei ole mitenkään selvää että sen pitäisi olla jotenkin erityisasemassa. Tuskin terveydenhoitoa yleisestikään ajatellaan niin, että vaikka vanhuksen syöpää tulee ehkäistä/hoitaa siksi, koska on ”sattumaa”, että kyseinen vanhus on 90-vuotias ja siten altis syöville. Hassu ajattelutapa.

2. Olette käsittäneet ”pareto”-konseptin jotenkin väärin tai sitten ette osanneet ilmaista sitä selkeäsi. Pareto-tehokkuus viittaa systeemin tilaan, jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa huonontamatta jonkun toisen asemaa. Se, että parannetaan jonkun asemaa huonontamatta kenenkään muun asemaa, on pareto-parannus. Se, että työikäiset vapautetaan eristyksestä ja vanhusten eristystä jatketaan ei ole ”pareto-parannus” eikä kuvaa mitään pareto-tehokasta tilaa. Jäi hämäräksi mitä kirjoittajat tarkoittivat kohdassa, jossa viittasivat pareto-tehokkuuteen.

3. Yhteiskuntamme ei ole erityisen vastuu-sensitiivinen. Huonoista elintavoista tai haitallisten ulkoisvaikutusten tuottamisesta ei useinkaan joudu maksamaan mitään tai ei ainakaan läheskään täyttä hintaa. Voi perustellusti olla sitä mieltä että vastuu-sensitiivisyyttä tulisi lisätä, mutta jos haluaa vastuu-sensitiivisyyttä erityisesti koronan osalta, tulisi perustella miksi se on poikkeus normista.