<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss version="2.0"
	xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
	xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
	xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
	xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
	
	>
<channel>
	<title>
	Artikkelin Menneisyyttä ei voi hallita kommentit	</title>
	<atom:link href="https://politiikasta.fi/menneisyytta-ei-voi-hallita/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
	<link>https://politiikasta.fi/menneisyytta-ei-voi-hallita/</link>
	<description>Ajankohtaista analyysia yhteiskunnasta</description>
	<lastBuildDate>Thu, 30 Jun 2022 10:23:01 +0000</lastBuildDate>
	<sy:updatePeriod>
	hourly	</sy:updatePeriod>
	<sy:updateFrequency>
	1	</sy:updateFrequency>
	<generator>https://wordpress.org/?v=6.9.4</generator>
	<item>
		<title>
		Kirjoittaja: Pertti Alanen		</title>
		<link>https://politiikasta.fi/menneisyytta-ei-voi-hallita/#comment-2045</link>

		<dc:creator><![CDATA[Pertti Alanen]]></dc:creator>
		<pubDate>Tue, 10 May 2016 16:46:39 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">https://politiikasta.fi/?p=2669#comment-2045</guid>

					<description><![CDATA[&quot;Vergangenheitsbewältigung&quot; on mielenkiintoinen käsite. Sitä ei voi kääntää &#039;menneisyydenhallinnaksi&#039;, sillä se olisi saksaksi esimerkiksi &quot;Vergangenheitsbesitz&quot; eli menneisyyden hallinnoiminen, siis eräänlainen omistaminen. &quot;Bewältigen&quot; tarkoittaa mm. &#039;suoriutumista&#039;, &#039;selviytymistä&#039; ja (kuvainnollisesti) &#039;voittamista&#039;. Kun käytämme käsitettä &quot;Vergangenheitsbewältigung&quot;, puhumme siis tilien tekemisestä menneisyyden kanssa siten, että voimme elää sen kanssa. Vähän niin kuin epäonnistuneesta ja avioeroon johtaneesta avioliitosta selviytyminen. Oikempi käännös olisi siis  &#039;menneisyydestä selviytyminen&#039; tai jopa &#039;menneisyyden voittaminen&#039;. 
Kun Saksassa puhutaan kansallissosialistisen ajan menneisyydestä selvitymisestä, &quot;Vergangenheitsbewältigung der NS-Zeit&quot;, yleensä sitä käsitellään ainakin seuraavista näkökulmista: juridiselta (rikos-, siviili- ja julkisoikeudellisesti), historiatieteelliseltä, eettiseltä ja sosiaaliselta kannalta. 
Menneisyydestä selvitymiselle on myös ihan käytännöllisiäkin määritelmiä. Valtio-opin professori Helmut König (RWTU Aachen) on määritellyt eräässä yhteydessä menneisyydestä selvitymisen sellaisen tietoisuuden ja sellaisten tekojen kokonaisuudeksi, jolla kulloinenkin uusi demokraattinen järjestelmä käsittelee epädemokraattisia edeltäjävaltioitaan. Silloin on ennen kaikkea kysymys siitä, miten uusi, vastikään perustettu demokratia käsittelee sille jäänyttä rakenteellista ja henkistä perintöä mutta myös edeltäjävaltion toimijoita, henkilöstöä, ja miten se ottaa raskauttavan historiansa osaksi oman itsensä määrittelyä ja poliittista kultturiaan (&quot;Von der Diktatur zur Demokratie oder Was ist Vergangenheitsbewältigung&quot; Opladen 1998, S. 375.)
En ole (vielä) lukenut tätä Blåfieldin toimittamaa kirjaa, mutta jo sen tausta ja synnyttäjä(t) ovat niin mielenkiintoisia, että lienee pakko perehtyä...]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[<p>&#8221;Vergangenheitsbewältigung&#8221; on mielenkiintoinen käsite. Sitä ei voi kääntää &#8217;menneisyydenhallinnaksi&#8217;, sillä se olisi saksaksi esimerkiksi &#8221;Vergangenheitsbesitz&#8221; eli menneisyyden hallinnoiminen, siis eräänlainen omistaminen. &#8221;Bewältigen&#8221; tarkoittaa mm. &#8217;suoriutumista&#8217;, &#8217;selviytymistä&#8217; ja (kuvainnollisesti) &#8217;voittamista&#8217;. Kun käytämme käsitettä &#8221;Vergangenheitsbewältigung&#8221;, puhumme siis tilien tekemisestä menneisyyden kanssa siten, että voimme elää sen kanssa. Vähän niin kuin epäonnistuneesta ja avioeroon johtaneesta avioliitosta selviytyminen. Oikempi käännös olisi siis  &#8217;menneisyydestä selviytyminen&#8217; tai jopa &#8217;menneisyyden voittaminen&#8217;.<br />
Kun Saksassa puhutaan kansallissosialistisen ajan menneisyydestä selvitymisestä, &#8221;Vergangenheitsbewältigung der NS-Zeit&#8221;, yleensä sitä käsitellään ainakin seuraavista näkökulmista: juridiselta (rikos-, siviili- ja julkisoikeudellisesti), historiatieteelliseltä, eettiseltä ja sosiaaliselta kannalta.<br />
Menneisyydestä selvitymiselle on myös ihan käytännöllisiäkin määritelmiä. Valtio-opin professori Helmut König (RWTU Aachen) on määritellyt eräässä yhteydessä menneisyydestä selvitymisen sellaisen tietoisuuden ja sellaisten tekojen kokonaisuudeksi, jolla kulloinenkin uusi demokraattinen järjestelmä käsittelee epädemokraattisia edeltäjävaltioitaan. Silloin on ennen kaikkea kysymys siitä, miten uusi, vastikään perustettu demokratia käsittelee sille jäänyttä rakenteellista ja henkistä perintöä mutta myös edeltäjävaltion toimijoita, henkilöstöä, ja miten se ottaa raskauttavan historiansa osaksi oman itsensä määrittelyä ja poliittista kultturiaan (&#8221;Von der Diktatur zur Demokratie oder Was ist Vergangenheitsbewältigung&#8221; Opladen 1998, S. 375.)<br />
En ole (vielä) lukenut tätä Blåfieldin toimittamaa kirjaa, mutta jo sen tausta ja synnyttäjä(t) ovat niin mielenkiintoisia, että lienee pakko perehtyä&#8230;</p>
]]></content:encoded>
		
			</item>
		<item>
		<title>
		Kirjoittaja: Jarkko Erkki Untamo Suominen		</title>
		<link>https://politiikasta.fi/menneisyytta-ei-voi-hallita/#comment-1819</link>

		<dc:creator><![CDATA[Jarkko Erkki Untamo Suominen]]></dc:creator>
		<pubDate>Sat, 23 Apr 2016 10:18:02 +0000</pubDate>
		<guid isPermaLink="false">https://politiikasta.fi/?p=2669#comment-1819</guid>

					<description><![CDATA[Jarkko Suominen /react-text react-text: 140 /react-text 
Väitän että menneisyyttä voidaan hallita aivan yhtä hyvin kuin nykyisyyttä ja helpommin kuin tulevaisuutta. Historian hallitseminen sinänsä liittyy kiinteästi oheisen kirjoituksen kysymykseen, ”Kuinka erottaa historian käyttö väärinkäytöstä tai hyväksikäytöstä?”, joka liittyy Antti Blåfieldin toimittaman antologian nimeen ”Historian käyttö ja väärinkäyttö”.

Kysymyksen pulma voidaan ratkaista toisin kuin kirjoittajat ovat sen tehneet. Pulman ratkaisu voidaan aloittaa sanasta käyttö.
Käyttö sana johtuu tekemisen sanasta käyttää. Käyttää sana on tulkittavissa sekä transitiivisena että intransitiivisena tekemisen tai toiminnan sanana. Käyttää sana voidaan siten tulkita joko jonkin asian, objektin käyttämistä ja ilman asiaa se voidaan tulkita vain käytöksenä, käyttäytymiseksi. Kun asia, objekti ylitetään tai ohitetaan on kyse siis intransitiivisesta käytöstä ja siten tekona ja toimintana on kyse vain käytöksestä tai käyttäytymisestä ilman suoraa predikaattia, muotoa, jota voidaan kutsua subjektiksi seurauksena tai vaikutuksena.
Tässä on yksi tapa erotella käyttöä, jossa otetaan kantaa vain käyttö sanan merkityksen kaksijakoisuus tekona tai toimintana ja niiden suhteellisuus asiaan objektina.
Kun puhutaan käytön kohteesta, asiasta, objektista kuten tiedosta, sitä voidaan käyttää kahdella tavalla, hyödyntää sitä johonkin tai ohittaa. Näin käyttö sana saa merkityksen tiedon yhteydessä ja merkityksen eroavaisuuden transitiivisuuden ääripäiden suhteen. Näin tieto saa arvon, sekä milloin tiedolla ei ole mitään arvoa.
Historia on vain tietoa, tietoa joka on kerrottua tarinaa ajallisesti kronologisesti järjestettynä. Johdon mukaisesti ajateltuna historia tietona voidaan käyttää erottamalla arvioiden tiedon hyödyllisyyden perusteella.

Edellisessä ei otettu kantaa tiedon väärinkäyttöön (väärä käyttö) jonka vastakohdaksi oli määritelty hyväksikäyttö. Väärinkäyttö ja hyväksikäyttö ovat poliittista tiedon ristiriitaista käyttöä ja poliittista käytöstä eli käyttäytymistä. Kummassakin käytössä on kyseessä toisen edusta ja siten toisen ohittamisesta, joka on vain puhdas kilpailutilanne, poliittinen tilanne.
Siten voidaan sanoa suoraan ja lyhyesti että väärinkäyttö ja hyväksikäyttö ei ole kumpikaan oikeita, koska hyväksikäyttö voi olla toisen oikeuden vastainen.

Pulmana on se, mikä on tiedon oikea käyttö. Kyse ei ole joko oikeasta tai väärästä tiedosta vaan nimeen omaan oikeasta ja väärästä tiedon käytöstä. Kyse on oikeasta käytöstä myös yleisesti tekona tai käyttäytymisestä toimintana. Kyse on siitä mikä on oikea ja sen perusteella voidaan erottaa väärä oikeasta, ja määrittää väärä ja vääryys joka on suhteellista kun oikeus ja oikea on absoluuttista.
Lyhyesti suoraan ilmaistuna oikea on rauha. Se on tila fyysisesti ja olotila psyykkisesti.
Tässä en perustele asiaa sen enempää fysikaalisesti, filosofisesti kuin en psykologisesti vaan sanon että se on absoluuttinen totuus. Monet ovat sanoneet ja sanovat että ei ole mitään yhtä oikeaa totuutta, mutta he ovat yksinkertaisesti väärässä. Heillä ei ole etiikan ymmärrystä. Tässä se on.

Historian käytössä historian tieto, kun tietoa käytetään, tulee tiedon käyttö perustua eettisyyteen, jossa tiedon oikea käyttö erotetaan väärästä virheellisestä. Historian tutkimuksessa se tarkoittanee analyysejä jossa historiassa olevat vääryydet erotetaan oikeasta. Käytännössä se tarkoittaa historian kertoman käytöksen analysointia eettisyyteen perustuen sillä väärä käytäntö, toiminta on oikean ja oikeuden vastaista ja historian lukija ja tutkija omassa toimessa luo omalla toiminnallaan nykyhetkessä historiaa halliten siten sitä oikein tai väärin eri tavoilla toimillaan…

Toivon että tämä lyhyt näkemys oikeasta valaisee ja valistaa oikeisiin tiedon ja historian käyttöohjeisiin joilla ajassa tapahtuvat asiat hallintaan, rauhoitettua, niin historiassa kuin nykyhetkessä, jossa rauhan hyödyllisyyden kunnioitus palaa eikä sitä ylitetä, ohiteta.]]></description>
			<content:encoded><![CDATA[<p>Jarkko Suominen /react-text react-text: 140 /react-text<br />
Väitän että menneisyyttä voidaan hallita aivan yhtä hyvin kuin nykyisyyttä ja helpommin kuin tulevaisuutta. Historian hallitseminen sinänsä liittyy kiinteästi oheisen kirjoituksen kysymykseen, ”Kuinka erottaa historian käyttö väärinkäytöstä tai hyväksikäytöstä?”, joka liittyy Antti Blåfieldin toimittaman antologian nimeen ”Historian käyttö ja väärinkäyttö”.</p>
<p>Kysymyksen pulma voidaan ratkaista toisin kuin kirjoittajat ovat sen tehneet. Pulman ratkaisu voidaan aloittaa sanasta käyttö.<br />
Käyttö sana johtuu tekemisen sanasta käyttää. Käyttää sana on tulkittavissa sekä transitiivisena että intransitiivisena tekemisen tai toiminnan sanana. Käyttää sana voidaan siten tulkita joko jonkin asian, objektin käyttämistä ja ilman asiaa se voidaan tulkita vain käytöksenä, käyttäytymiseksi. Kun asia, objekti ylitetään tai ohitetaan on kyse siis intransitiivisesta käytöstä ja siten tekona ja toimintana on kyse vain käytöksestä tai käyttäytymisestä ilman suoraa predikaattia, muotoa, jota voidaan kutsua subjektiksi seurauksena tai vaikutuksena.<br />
Tässä on yksi tapa erotella käyttöä, jossa otetaan kantaa vain käyttö sanan merkityksen kaksijakoisuus tekona tai toimintana ja niiden suhteellisuus asiaan objektina.<br />
Kun puhutaan käytön kohteesta, asiasta, objektista kuten tiedosta, sitä voidaan käyttää kahdella tavalla, hyödyntää sitä johonkin tai ohittaa. Näin käyttö sana saa merkityksen tiedon yhteydessä ja merkityksen eroavaisuuden transitiivisuuden ääripäiden suhteen. Näin tieto saa arvon, sekä milloin tiedolla ei ole mitään arvoa.<br />
Historia on vain tietoa, tietoa joka on kerrottua tarinaa ajallisesti kronologisesti järjestettynä. Johdon mukaisesti ajateltuna historia tietona voidaan käyttää erottamalla arvioiden tiedon hyödyllisyyden perusteella.</p>
<p>Edellisessä ei otettu kantaa tiedon väärinkäyttöön (väärä käyttö) jonka vastakohdaksi oli määritelty hyväksikäyttö. Väärinkäyttö ja hyväksikäyttö ovat poliittista tiedon ristiriitaista käyttöä ja poliittista käytöstä eli käyttäytymistä. Kummassakin käytössä on kyseessä toisen edusta ja siten toisen ohittamisesta, joka on vain puhdas kilpailutilanne, poliittinen tilanne.<br />
Siten voidaan sanoa suoraan ja lyhyesti että väärinkäyttö ja hyväksikäyttö ei ole kumpikaan oikeita, koska hyväksikäyttö voi olla toisen oikeuden vastainen.</p>
<p>Pulmana on se, mikä on tiedon oikea käyttö. Kyse ei ole joko oikeasta tai väärästä tiedosta vaan nimeen omaan oikeasta ja väärästä tiedon käytöstä. Kyse on oikeasta käytöstä myös yleisesti tekona tai käyttäytymisestä toimintana. Kyse on siitä mikä on oikea ja sen perusteella voidaan erottaa väärä oikeasta, ja määrittää väärä ja vääryys joka on suhteellista kun oikeus ja oikea on absoluuttista.<br />
Lyhyesti suoraan ilmaistuna oikea on rauha. Se on tila fyysisesti ja olotila psyykkisesti.<br />
Tässä en perustele asiaa sen enempää fysikaalisesti, filosofisesti kuin en psykologisesti vaan sanon että se on absoluuttinen totuus. Monet ovat sanoneet ja sanovat että ei ole mitään yhtä oikeaa totuutta, mutta he ovat yksinkertaisesti väärässä. Heillä ei ole etiikan ymmärrystä. Tässä se on.</p>
<p>Historian käytössä historian tieto, kun tietoa käytetään, tulee tiedon käyttö perustua eettisyyteen, jossa tiedon oikea käyttö erotetaan väärästä virheellisestä. Historian tutkimuksessa se tarkoittanee analyysejä jossa historiassa olevat vääryydet erotetaan oikeasta. Käytännössä se tarkoittaa historian kertoman käytöksen analysointia eettisyyteen perustuen sillä väärä käytäntö, toiminta on oikean ja oikeuden vastaista ja historian lukija ja tutkija omassa toimessa luo omalla toiminnallaan nykyhetkessä historiaa halliten siten sitä oikein tai väärin eri tavoilla toimillaan…</p>
<p>Toivon että tämä lyhyt näkemys oikeasta valaisee ja valistaa oikeisiin tiedon ja historian käyttöohjeisiin joilla ajassa tapahtuvat asiat hallintaan, rauhoitettua, niin historiassa kuin nykyhetkessä, jossa rauhan hyödyllisyyden kunnioitus palaa eikä sitä ylitetä, ohiteta.</p>
]]></content:encoded>
		
			</item>
	</channel>
</rss>
