Missä muutos? Vieraantujat ja sopeutujat Tampereen yliopiston fuusiossa

Organisaatiofuusiot yleistyvät, mutta noin 70 prosenttia niistä epäonnistuu. Tutkimuksemme mukaan monen työntekijän käsitys fuusiosta voi muodostua jo muutoksen ensi metreillä.

Korkeakoulut Suomessa ja ulkomailla ovat voimakkaiden muutospaineiden alla, ja yliopistojen väliset organisaatiofuusiot ovat yleistyneet viime vuosina. Suomessa merkittävänä rajapyykkinä voidaan pitää vuoden 2009 uutta yliopistolakia, jonka jälkeen on tapahtunut useita yliopistofuusioita. Fuusioiden avulla monet yliopistot ovat pyrkineet vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin sekä saavuttamaan kokoon ja tehokkuuteen liittyviä etuja.

Fuusiot voivat kuitenkin olla haastavia, sillä yleisen käsityksen mukaan noin 70 prosenttia fuusioista epäonnistuu asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Käsityksiä epäonnistumisten suuresta osuudesta ja muutosten luontaisesta taipumuksesta epäonnistua on myös haastettu.

Fuusion onnistumisen määrittely sekä tavoitteiden saavuttamisen mittaaminen voikin olla hankalaa. Muutos voidaan myös nähdä jatkuvana prosessina, jossa yksittäisen muutostapahtuman vaikutusta voi olla mahdotonta arvioida. Näkemys fuusioiden ja organisaatiomuutosten haastavuudesta on kuitenkin laajalti jaettu sekä tutkijoiden että toteuttajien keskuudessa.

Ihmisten arviot organisaatiomuutoksista ovat usein kielteisiä, ja epäonnistumisten syyksi onkin ehdotettu inhimillisiä tekijöitä. Talouden ja strategian lisäksi tutkimuksissa on alettu kiinnittää huomiota fuusioituvien ryhmien välisiin suhteisiin sekä siihen, millainen suhde työntekijöillä on uuteen organisaationsa.

Tästä lähtökohdasta olemme toteuttaneet viimeisen vuosikymmenen aikana useita tutkimushankkeita. Esittelemme seuraavaksi hankkeista viimeisintä, joka käsitteli Tampereen korkeakouluyhteisön syntyä.

Tampereen korkeakouluyhteisön muotoutuminen

Tutkimme vuosina 2019−2021 Tampereen korkeakouluyhteisön syntyä organisaatio- ja sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Keskiössä olivat uuden organisaation identiteetin synty ja yhdistyvien ryhmien väliset suhteet. Henkilöstön kokemuksia muutosprosessissa selvitettiin kolmella kyselyllä, jotka toteutettiin maaliskuussa 2019, tammikuussa 2020 ja marraskuussa 2020. Hankkeen rahoittivat Työsuojelurahasto, Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu.

Tampereen korkeakouluyhteisö syntyi vuoden 2019 alussa, kun Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät uudeksi säätiöyliopistoksi. Yhdistymistä oli valmisteltu usean vuoden ajan. Tampereen ammattikorkeakoulu puolestaan jatkoi itsenäisenä osakeyhtiönä, jonka osake-enemmistön omistavat yhdistyneet yliopistot. Ryhmäsuhteiden näkökulmasta fuusiossa oli siis kolme osapuolta: yhdistyvät yliopistot sekä niiden omistuksessa oleva ammattikorkeakoulu.

Keskeistä fuusion onnistumisessa on samastuminen, jolla tarkoitetaan sitä, missä määrin yksilö määrittelee osan identiteetistään ja minäkuvastaan organisaatiojäsenyyden kautta.

Organisaatiopsykologian näkökulmasta fuusio on ryhmätilanne, jossa uusi organisaatio muodostuu kahdesta tai useammasta aiemmin erillisestä organisaatiosta. Keskeistä fuusion onnistumisessa on samastuminen, jolla tarkoitetaan sitä, missä määrin yksilö määrittelee osan identiteetistään ja minäkuvastaan organisaatiojäsenyyden kautta. Organisaatioon kuten muihinkin ryhmiin samastuminen liittyy näin ollen vahvasti yksilön kokemaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen työkavereiden kanssa.

Fuusion onnistuminen edellyttää, että eri taustoista tulevat työntekijät samastuvat uuteen yhteiseksi koettuun organisaatioon. Vahva samastuminen myös ennustaa monia positiivisia asioita, kuten työtyytyväisyyttä sekä vähäistä irtisanoutumisten ja poissaolojen määrää. Samastuminen ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ole yksiulotteinen ilmiö, vaan organisaatioon voidaan samastua useilla tavoilla.

Fuusiokontekstissa samastuminen voi olla esimerkiksi kaksijakoista, eli uusi organisaatio saattaa aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta myös käsitys uuden organisaation identiteetistä sekä sen yhdenmukaisuudesta voi vaikuttaa kokemuksiin varsinkin fuusioprosessin alkuvaiheessa. Samastumisen merkitys organisaatiofuusioissa tunnetaan hyvin, ja useat tutkimukset ovat osoittaneet, että samaistuminen tyypillisesti laskee yhdistymisen alkuvaiheessa koko organisaation tasolla.

Sopeutumisesta vieraantumiseen

Tampereen yliopiston syntyä tutkivassa hankkeessa selvitimme erilaisia tapoja samastua organisaatioon ja paikansimme neljä erilaista sopeutumisprofiilia. Analyysissä keskityimme neljään tekijään, joista kaksi liittyi työntekijän kokemuksiin organisaatioon kuulumisesta ja toiset kaksi työntekijän näkemyksiin organisaatiosta. Organisaatioon kuulumista mittaavat muuttujat olivat organisaatioon samastuminen ja ristiriitainen organisaatioon samastuminen.

Näistä ensimmäinen kuvastaa ylpeyden tunnetta ja yhteenkuuluvuutta, kun taas jälkimmäinen kuvastaa yhtäaikaisia vihan ja rakkauden tunteita työpaikkaa kohtaan. Työntekijän näkemyksiä uudesta organisaatiosta kuvastivat näkemykset organisaation identiteetin vahvuudesta ja organisaation identiteetin ristiriitaisuudesta. Näistä ensimmäinen kuvastaa organisaation toiminnan ja päämäärän selkeyttä ja jälkimmäinen toiminnan ja päämärän ristiriitaisuutta.

Etsimme muutosta, mutta löysimmekin yllättävää pysyvyyttä.

Kun aluksi analysoimme muuttujien keskiarvoja erikseen, tilanne näyttäytyi melko pysyvänä. Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston välillä oli pieniä eroja erityisesti ristiriitaisessa samastumisessa sekä identiteetin vahvuudessa ja ristiriitaisuudessa. Myös keskiarvojen muutokset mittauspisteiden välillä olivat todella vähäisiä, joten näytti siltä, että prosessin aikana ei olisi juurikaan tapahtunut muutosta.

Etsimme muutosta, mutta löysimmekin yllättävää pysyvyyttä. Vaikka muutosta organisaation ja eri ryhmien keskiarvojen tasolla ei juuri löytynyt, on kuitenkin mahdollista, että muutosta tapahtuu yksilötasolla ja että aineistosta voidaan löytää erilaisia muutosprofiileja.

Aineistosta paljastui neljä erilaista sopeutumisprofiilia eli tietylle työntekijäjoukolle yhdenmukaista tapaa reagoida organisaatiofuusioon. Profiileista kolme olivat hyvin pysyviä, eli niissä ei juurikaan tapahtunut muutosta eri mittauspisteiden välillä. Kolmeen pysyvään profiiliin kuului yhteensä 88 prosenttia kaikista työntekijöistä.

Pysyvät profiilit jakautuivat sopeutujiin, vieraantujiin ja varovaisiin. Sopeutujat (17 %) kokivat voimakasta samastumista, he pitivät yliopiston identiteettiä vahvana ja kokivat vähäistä ristiriitaa, kun taas vieraantujat (25 %) kokivat voimakasta ristiriitaa ja vähäistä samastumista. Vieraantujien mielestä myös yliopiston identiteetti oli heikko. Suurin ryhmä varovaiset (46 %) jäi näiden kahden aiemman ryhmän väliin.

Ilmeisesti uuteen organisaatioon tai siihen kuulumiseen liittyvät kysymykset eivät muutosprosessin missään vaiheessa herättäneet suuria intohimoja varovaisten joukossa – tai sitten he eivät pitäneet muutosprosessia itsessään kovin merkityksellisenä tapahtumana. Vain 12 prosentilla työntekijöistä asennoituminen organisaatioon muuttui selkeästi. Tässä ryhmässä muutos tarkoitti melko nopeaa ja voimakasta siirtymää sopeutumisesta kohti vieraantumista puolentoista vuoden aikana keväästä 2019 syksyyn 2020.

Moni näyttää jatkavan työntekoaan kuin ennenkin

Usein sanotaan fuusioiden olevan isoja mullistuksia yhdistyvien organisaatioiden henkilöstölle. Myös niiden menestyksestä esitetään kriittisiä arvioita. Näyttää kuitenkin siltä, että monet jatkavat työntekoaan kuten ennenkin. Fuusion alun integraatiovaihe ei merkittävästi muuta heidän käsityksiään työpaikastaan, vaan käsitys uudesta organisaatiosta voi muodostua  jo fuusion ensi metreillä.

Usein sanotaan fuusioiden olevan isoja mullistuksia yhdistyvien organisaatioiden henkilöstölle.

Entäpä sitten kielteistä muutosta kokeneet 12 prosenttia vastaajista? Vaikka 12 prosenttia kuulostaa melko pieneltä osuudelta, esimerkiksi tutkimassamme Tampereen yliopiston tapauksessa se vastasi todennäköisesti noin 500 työntekijää, joiden kokemus työyhteisöstään oli heikentynyt merkittävästi. Syitä tähän voi olla monia, mutta tutkimusten mukaan asiaan on mahdollista vaikuttaa hyvällä johtamisella ja tukemalla jatkuvuutta.

Onnistuneen fuusion toteuttamista tukemaan olemme koonneet useisiin tutkimuksiin pohjautuvan verkkosivuston, joka käsittelee fuusioita sekä organisaation sisäisestä että ulkoisesta näkökulmasta käytännöllisellä mutta tutkimuslähtöisellä tavalla. Kun otetaan huomioon lähitulevaisuudessa vastaantulevat organisaatioiden muutoshaasteet, mukaan luettuna tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon eli sote-uudistus, alan tutkimukseen kannattanee perehtyä jo ennen muutoksia. Tämä siksi, että ensivaikutelma muutoksesta saattaa jäädä pysyväksi.

Jukka Lipponen on sosiaalipsykologian vanhempi yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Hän johtaa Työsuojelurahaston rahoittamaa hanketta, jossa tutkitaan Tampereen korkeakouluyhteisön muotoutumista henkilöstön näkökulmasta.

Ari-Matti Erjansola on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hänen väitöskirjansa käsittelee visuaalista identiteettiä organisaatiomuutoksissa.

Artikkelin siteerausohje: Lipponen, Jukka ja Erjansola, Ari-Matti. 2022. ”Missä muutos? Vieraantujat ja sopeutujat Tampereen yliopiston fuusiossa” Politiikasta, 23.5.2022. https://politiikasta.fi/missa-muutos-vieraantujat-ja-sopeutujat-tampereen-yliopiston-fuusiossa/