Luvutuslain (extradition bill) merkitystä mellakoiden aiheuttajana on korostettu mielestäni liikaa, mikä on osaltaan johtanut kapeaan ymmärrykseen siitä, mitä Hongkongissa tapahtuu. Moni Hongkongissa asuva/asunut ja pitkään toiminut hahmottaa, että kyse ei ole ollut yksin luovutuslaista. Luovutuslaki on ollut vain yksi monista muista jäävuoren huipuista, jotka ovat johtaneet tilanteen leimahtamiseen. Ongelmat ovat kyteneet pinnan alla jo pitkään

Kiinan pyrkimykset ohjata Hongkongia ovat olleet ehkä osittain epäsuoria, mutta eivät vähäisiä. Hongkongin paikalliskulttuuria ja hallintoa on tallattu kiinalaistamistoimin jo pitkään mm. ohjaamalla mannerkiinalaisten massamuuttoa raskaalla päivätahdilla (one way entry), vaatimalla muutoksia paikallishallintoon ja lainsäädäntöön, sekä lisäämällä koulujen mandariinikiinan opetusta ja Kiinan kulttuurin oppeja. Lehdistövapauksien rajoittaminen, kirjakauppojen valikoimien siivoaminen kiinan hallintoa arvostelevista kirjoista ja useiden kirjakauppojen sulkeminen ovat niinikään olleet tapetilla pitkään.

Kiinan läsnäolo ja vaikutuskanavat ovat näin olleet varsin moninaiset, ja muuttovirrat systemaattinen, sekä taktinen työkalu ajaa Hongkongin kiinalaistumista, integraatiota ja väkivallatonta haltuunottoa. Kiinan vahingoksi tämä kaikki on tapahtunut kuitenkin liian kovalla tahdilla pysyäkseen hallittuna ja harkittuna.

Tuloksena hongkongilaiset ovat olleet ahtaalla jo pitkään, sillä kaupunki on ahdettu täyteen ihmisiä, joiden kieli- ja kulttuuri on erilainen. Asuntojen hinnat ovat jatkaneet kasvua vahvan muuttoliikkeen ja investointien nosteessa, eikä ihmisillä ei ole ollut enää varaa asua omassa kaupungissaan.

Vaikka arvostus kiinalaisiin sukujuuriin ja perinteisiin on ollut vahvaa, on silti selvää, että integroituminen osaksi Kiinaa tuntuu lukuisten ihmisten mielestä mahdottomalta. Siirtymäajan loppuun suhtaudutaan huolta kantaen.

Onkin oikeastaan ällistyttävää, kuinka ihmiset ovat olettaneet, että erilleen kasvanut liberaali finanssikeskus omalla paikalliskulttuurilla, identiteetillä, lainsäädännöllä, hallinnolla, poliittisella järjestelmällä, valuutalla, ”omalla” kielellään, omalla koulujärjestelmällään, omilla olympiaedustajilla ja monilla muilla itsenäisen maan piirteillä taipuisi noin vain kommunistisen valtiohallinnon johdettavaksi. Hongkongilla on enemmän itsenäisen maan piirteitä kuin autonomisella Suomella aikanaan.

Ei siis ole mikään ihme, että nykyinen tilanne on räjähdysherkkä ja jakautunut. Kyllä tämä kehitys on ollut nähtävissä jo pitkään, ja alkoi jo ’maasta’muuttona ennen handoveria. Kokonaisuutta tarkastellessa extradition bill on vain palapelin palanen.

Marjaana Juotasniemi