Vaaliasetelmaa saattaa pitää verrata vuoden 1932 Saksan presidentinvaaleihin, jossa kamppailivat natsipopulisti, kansankiihottaja Adolf Hitler ja vanhan vallan edustaja, presidentti, iäkäs sotamarsalkka Paul von Hindenburg, joka tosin voitti vaalin, mutta hänen kuolemansa jälkeen valta siirtyi, tunnetuin seurauksin, Hitlerille. Vaalitaistelu voi olla dramaattinen, mutta vallituloksesta voi seurata tragedia. Yhdysvaltain vaalitulos on tuottanut järkytyksen Clintonin kannattajille, mutta tulee tuottamaan pettymyksen Trumpia äänestäneille. Seurausten kanssa on vain elettävä.

Miksi ammattipoliitikot, poliittiset toimittajat ja politiikan tutkijat erehtyvät presidentinvaalin voittajaa ennustaessaan. He liikkuvat lähinnä vain kaltaistensa politiikasta tietävien ja kannattajiensa parissa. Oppineille taloustieteilijöille vuonna 2007 alkanut finanssikriisi tuli yllätyksenä. Alkaneen finanssikriisin yhtenä poliittisena seurauksena oli Barack Obaman yllätyksellinen pääsy Valkoiseen taloon. Obamaa sai suuren äänimäärän myös valkoisilta työläisiltä. Obaman valinta herätti runsaasti toiveita, joita ei täyttämään 8 vuoden aikana, koska republikaanit onnistuivat tehokkaasti jarruttamaan. Mutta suuri osa toiveissaan pettyneitä vähemmistöryhmiin kuuluvia jätti, vuoden sekä kongressin välivaaleissa että vuoden 2016 vaaleissa, äänioikeutensa käyttämättä ja erityisesti tyytymättömät valkoihoiset työläiset protestoivat Clintonia vastaan äänestäen Trumpia. Paljon Trumpiin kielteisesti suhtautuvia saattoi jättää äänestämättä heille vastenmielistä Clintonia, koska eivät halunneet tukea häntä ja, koska uskoivat silti Clintonin voittavan. Molemmat tyytymättömyyden ilmaukset koituivat Clintonin ja demokraattien tappioksi. Ammattiyhdistysliikkeen heikkous ja poliittisen työväenliikkeen voimattomuus johtivat siihen, ettei työväestöllä ole politikkaan kanavoivaa voimaa. Sen puutetta Trump osasi käyttää omaksi hyväkseen.

Poliittisissa vaaleissa äänestämättä jättäminen ja äänestyspäätökset perustuvat aina sekä henkilön tietämykseen, uskomuksiin, luuloihin ja tunteisiin. Se koskee kaikkia äänestäjiä vaikka vain pienellä osalla äänestäjistä on hyvä asiantuntemus. Vaaleissa on jokaisella vain yksi ääni: sekä asiantuntijalla että tietämättömällä, niin rutiköyhällä kuin upporikkaallakin.

Vaaliväittelyssä unohdetaan se, ettei niiden tuloksia tule arvioida tieteen kriteerein. Vaaliväittelyssä tavoitella totuutta eikä loogisia perusteluita, vaan ainoastaan kuulijoihin vaikuttamista, ainoastaan kannatuksen kasvattamista keinoista välittämättä. Seuraajien valistuneisuus tai valistumattomuus ratkaisee kannatuksen suuruuden.

Populistit ja populistia keinoja käyttävät poliitikot ovat oivaltaneet sen, että kansan enemmistön poliittista tietämystä ei kannata yliarvioida eikä sen innokkuutta protestoida aliarvioida. Demokratia joutuu toimimaan kansan aiheelliseen ja aiheettomaan tyytymättömyyteen välinpitämättömästi suhtautuvan elitismin ja kansan tietämättömyyteen ja alhaisimpia tunteita häikäilemättömästi hyväksikäyttävän populismin välissä. Vallitseva sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen tilanne vaikuttaa merkittävästi siihen miten millaiset menestymisen mahdollisuudet eri poliittisilla suuntauksilla on.

Yliarvioimalla äänestäjien poliittisen tietämyksen tason ennustajat erehtyivät pahasti. Ratkaisevassa asemassa on, millainen poliittisen tietämyksen taso äänestäjillä on. Vähätietoiset, mutta vihaiset äänestäjät ovat ennustajien ulottumattomissa, varsinkin jos he kokevat asemansa uhatuiksi, jolloin tunteet ohittavat järjen. Reaalisen todellisuuden kanssa sillä ei välttämättä ole kovin paljon
vastaavuutta.

Yhdysvaltain presidentin vaalin voittaja sai vähemmän ääniä kuin toiseksi tullut. Valitun Trumpin äänimäärä oli 25 -30 % äänioikeutettujen mahdollisesta äänimäärästä. Häntä ei kannattanut 70 % äänioikeutetuista.