Naisellista populismia

Ranskan lippu

Ranskan television dokumentti ”Populisme au feminin” näyttää, mitä yhteistä on Marine Le Penillä, Anke van dermeerschillä, Krisztina Morvailla, Siv Jensenillä ja Céline Amaudruzilla, kirjoittaa Laura Parkkinen.

”Tämä ei ole politiikkaa vaan markkinointia”, sanoo Sveitsin kansanpuolueen Céline Amaudruz. l’Union démocratique du centre (UDC). Céline Amaudruz, 33, Ranskan TV5:n dokumentissa. Armaudez on suora ja tiedostaa viehkeän ja nuorekkaan olemuksensa media-arvon. Hän toteaa naisten olevan pehmeämpiä ja vähemmän aggressiivisia. Nuori ja viehättävä nainen Genevestä on tehnyt nopean uran UDC-puolueessa, joka tunnetaan ulkomaalaisvastaisena. Hänet näytetään niin jakkupuvussa ja koroissa kuin lapioimassa hevosenlantaa. UDC on tunnettu näyttävistä mediakampanjoistaan esimerkiksi minareettikiellon puolesta. Ne on tehnyt Goal-mainostoimisto, jonka johtaja on UDC:n jäsen.

Populisme au féminin

Onko muukalaisvastaisuus hyväksyttävämpää kun se tulee naisen suusta? kysyvät nuoret journalistit ohjelmassa, joka on herättänyt laajaa huomiota. Ranskan television TV5:n kolmen nuoren ranskalaisen journalistiopiskelijan (ohjelmassa esitellään toimittajien taustat, jotka ovat monikulttuurisia) projekti ”Populisme au feminin” selvittää sitä, miksi eurooppalaisen äärioikeiston keulakuvat ovat naisia. Ja vielä vaaleita, kauniita naisia. Vlaams Belang -puolueen Anke van dermeesch, vuoden 1991 Miss Belgia, sanoo ääneen sen, mitä dokumenttiprojekti osoittaa ja alleviivaa ehkä hivenen voimakkaasti: ”Katsokaa minua, olenko minä jotenkin ääriryhmän edustaja? Minä olen normaali, ystävällinen”.

Sukupolvien välinen kuilu

Mikä on feminismin ja populismin suhde? Miten ja miksi populismi on muuttunut siitä, kun dokumenttiprojektin parikymppisten tekijöiden vanhemmat protestoivat Jean-Marie Le Peniä vastaan vuonna 2002? Näihin kysymyksiin ei anneta selkeitä vastauksia, mutta dokumentti osoittaa sitäkin paremmin hätkähdyttävän samankaltaisia nuorehkoja, koulutettuja naisia ympäri Eurooppaa. He esittävät islamin ennen kaikkea turvallisuusuhkana. Puheenvuoro annetaan populistien ja tutkijoiden lisäksi myös nuorille militanteille, jotka kertovat äärioikeiston keulakuvien olevan heidän esikuviaan. Nuoria Ranskan Front Nationalin menestyjiä, kuten Côte d´Azurin edustajaa, kuvataan ”kivoiksi”.

Dokumentin lopussa kesäkuussa 2012 Marion Maréchal-Le Pen, 22, tanssii trikolorin väreissä ja koroissa juhliessaan valintaansa Ranskan nuorimmaksi kansanedustajaksi. Jean-Marie Le Penin tyttären Yannin lapsenlapsi opiskelee lakia maineikkaassa Sorbonnen yliopistossa. Front Nationalin nuoriso marssii kaduilla ja siemailee samppanjaa. Nuorten toimittajien äänet kuulostavat välillä tavattoman lapsellisilta, mutta dokumentti on silti katsomisen arvoinen. Ehkä analyyttisempi ote olisi ollut tarpeen, ja omakohtaisuuden vähentäminen olisi lisännyt ammattimaisuutta. Mediasoituminen ja naiset

Maineikas äärioikeiston ja erityisesti Front Nationalin tutkija Nonna Mayer analysoi sitä, miksi naiset ovat hyviä äärioikeiston keulakuvia. Hän huomauttaa, että nämä naiset leikkivät feminiineillä stereotypioilla, kuten vaaleilla pitkillä hiuksilla. Populismiin kuuluu median käyttö ja siinä naiset ovat taitavia. Mistä rinnakkainen ilmiö, miksi juuri nyt? Mayerin mukaan kyse on globalisaatiosta. Lisäksi naiset ovat omiaan vastustamaan islamia, joka esitetään naisvihamielisenä. Dokumentissa on kuvattu ja haastateltu Krisztina Morvaita (Jobbik-puolueen euroedustaja, ei kuitenkaan kansanedustaja), Siv Jenseniä (Norjan edistyspuolue), Pia Kjarsgaardia (Tanskan kansanpuolue), Céline Amaudruzia (Sveitsin kansanpuolue), Marine Le Peniä sekä Anke van dermeerschiä. Naiset ovat ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä – hymyileviä. Tiukimmin esiintyy Pia Kjaersgaard, jolta haastattelua ei tipu helposti. ”Hyvinvointivaltion ylläpitäminen kysyy rahaa”, hän sanoo. Samalla selvitetään Tanskan tiukkoja kansallisuuslakeja.

Le Penistä Le Peniin

Toisen maailmansodan jälkeen populismi vastusti kommunismia ja tukeutui maailmansodan muistoihin. Keulakuvana oli useimmiten mies, joka korosti viriiliyttä ja maskuliinisuutta. (Esimerkiksi Jean-Marie Len, aikaisemmin Pierre Poujade.) Nuorimmille Front Nationalin militanteille kommunismi ei enää merkitse mitään. Kun dokumentin tekijät tulivat äänestysikään vuonna 2012, heille oli tarjolla ennen kaikkea yksi ehdokas, Marine Le Pen. Hän onnistui erityisen hyvin televisiokeskusteluissa olemalla rauhallinen ja läsnä. Kun Ranskassa vuonna 2012 Muhammed Merai teki surmateon Toulousessa, Marine Le Pen totesi vain varoittaneensa ranskalaisia: ”Mitä minä sanoin”. Naisten on luontevaa puhua turvallisuudesta ja puolustaa lapsia. Kun esimerkiksi islaminuskoiset haluttiin rajata ulkopuolelle, argumenttina käytettiin muun muassa feminismiä ja burkaa. ”Feminismi on kuin à la carte, siitä voi ottaa haluamansa”, Nonna Mayer analysoi toisaalla.

Hänen mukaansa äärioikeiston naiset korostavat halutessaan feminismiä, mutta myös samalla perinteisiä perhearvoja. Feminismiä käytetään oman kansallisen ja länsimaisen kulttuurin puolustamiseen. Sveitsiläinen kolumnisti Julia Obnik puhui minareeteista mieheyden symboleina. Oikeistopopulismin tutkija Nonna Mayerin mukaan naispopulistien diskurssissa islaminuskoiset tai juutalaiset eivät jaa heidän arvojaan eivätkä hyväksy naisia. Kun Marine Le Pen hyökkää musliminaisten huivia vastaan, hän vetoaa virallisesti maallistumiseen, laicite- periaatteeseen ja feminismiin. Käytännössä kyse on nationalismista. Feminismiä siis käytetään kansallisen edun puolustamiseen. Vaikka feminismiä käytetäänkin aseena, se korostaa samalla sukupuolieroja, ikään kuin luonnolliseen jakoon liittyvänä.

Hivenen naiivi dokumentti on onnistuneimmillaan rinnastaessaan populistisia liikkeitä ja näiden johtajia. Samalla se esittää näiden mediataidot: esimerkiksi hymyilevä Krisztina Morvai on vakuuttava journalistien edessä, mutta toisessa hetkessä pelottava seistessään omiensa parissa ja puhumassa unkariksi. Dokumentti jättää ilmaan kysymyksen siitä, miltä näyttävät eurovaalit 2014?

Lähteet

Populisme au féminin. TV5.

Mayer, Nonna: Préface. Le Front national: à la conquête du pouvoir. Armand Colin 2012. ( teoksessa Dézé, Alexandre: Le Front national: à la conquête du pouvoir?)

Rioux, Jean-Pierre: Les populismes.

Taguieff, Pierre-André: Le Nouveau national-populisme. CRNS editions. 2012.

Artikkelikuva: RGY23 / Pixabay

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top