Artikkelin Oleskeluyhteiskunnasta työyhteiskuntaan? Aktiivimalli uusliberaalina vallankäyttönä kommentit

Kirjoittaja: Abdelhamid Rguibi

Abdelhamid Rguibi — Fri, 27 Apr 2018 02:01:34 +0000

Hallitus puolueet ovat kanssan valitsemia elimiä hoitamaan kansalaisten etuja. Suurin osaa työttömistä ovat työmarkkinaan ulkopuolella koska eivät löytäneet työpaikkaa. Työvoimatoimisto on aina ollut turha laitos joka on vain vastaanottanut ilmoituksia tai pelannut poliisin roolia. Työvoimatoimisto ei etsi eikä tarjoa työpaikkoja työttömille ja sen lisäksi, rahoittaa turhia koulutuksia josta ei saa työpaikkaa. Hallituksen rooli on myös luoda työpaikkoja työttömille eikä heittää vastuutta työttömien päälle. Porvaripuolueet puolustavat rikkaita ja tahtovat riistää köyhältä kansalta vuosien varrella voitettuja oikeuksia. Säästöt ja velan maksut, pitäisi ottaa ihmisiltä jolla, on ylimääräistä maksaa, ei ihmisiltä, joilla ei ole mitään. Suomen kanssa, on valinnut porvaripuolueet valtaan, tuhoamaan hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalisia etuja. Suomen kanssa, pitäisi tietää, että se jolla on rahaa tänään, niin olkoon varma että, se voi hävitä kaikkia milloin vaan ja se joka on tänään työssä niin hän voi olla huomenna työtön.

Kirjoittaja: Jouni Tilli

Jouni Tilli — Wed, 17 Jan 2018 22:08:09 +0000

Vastauksena kommenttiin Juhana Vartiainen.

Hei, kiitos kommentistasi Juhana. Jos taloustieteilijöille moraalipuhe on vierasta, niin retoriikan näkökulmasta tilanne näyttää vähän erilaiselta – jo tämän pienen, tarkoituksellisesti rajatun perspektiivin sisältävän tekstinikin perusteella, ihmisten reaktioista puhumattakaan. Yllä olevat havainnot on tehty julkisten lausuntojen perusteella, ei niillä tietenkään kenenkään pään sisälle päästä, eikä kukaan retoriikantutkija sinne edes halua. Julkisessa puheessa on ihan tarpeeksi. Kiitos valtavasti myös opastuksesta tieteentekoon. Retoriikantutkimus ja taloustiede ovat käytännöiltään ja metodeiltaan erilaisia, ja ymmärrän, että talousmiehelle esimerkiksi juuri oma lähestymistapani vaikuttaa omituiselta ja näkyy aiheuttavan vähän koomisiakin purkauksia. (Tuo tekstini ei tietenkään ole mikään referee-julkaisu, enkä sitä sellaiseksi tutkimukseksi ole käsittääkseni väittänytkään.) Eiköhän uusliberalismin ulottuvuuksista löydy Suomestakin aika paljon ihan tutkimustakin. Aika usein silti kuulee edelleen argumentteja, joiden mukaan a) sitä ei ole olemassa tai b) jos sattuisi olemaan, niin ei ainakaan Suomessa.

Kirjoitan muuten tekstissäni, että ”Ikääntyvässä maassa tarpeellisetkin uudistukset…”. Tuo taitaa olla se ”rakenteellinen taustatekijä”, jonka väität minun jättävän kokonaan mainitsematta. Hmph.

Kirjoittaja: Juhana Vartiainen

Juhana Vartiainen — Wed, 17 Jan 2018 20:31:52 +0000

Jouni, jos et ole vasemmistolainen niin aika hyvin naamioidut sellaiseksi. Tämä foucault-lainen ”uusliberalismi”-kritiikki on ollut vasemmistolaisen yhteiskuntatieteen valtavirtaa (jolle en anna kovin paljon arvoa). Mutta blogitekstisi pääpuute on, että se ottaa kritiikkinsä kohteeksi ilmiön, jonka olet itse keksinyt ja josta epäilen ettei sitä ole. Olen ollut mukana talouspolitiikan valmistelussa ja keskustelussa eri rooleissa 2 maassa, ja sitä hallitsevat taloustieteilijät. Taloustieteilijöille taas tuollainen moraalinen paheksunta tai laiskuuspuhe on totaalisen vierasta. Ekonomistit suorastaan aivopestään ajattelemaan, että kaikilla ihmisillä on oikeus omiin arvoihinsa ja preferensseihinsä ja liberaali yhteiskuntajärjestys ja vapaa markkinatalous toimivat hyvin, jos yhteiskunnan lopputulokset vastaavat mahdollisimman hyvin noita preferenssejä.
Teet ison numeron siitä, millaiseen retoriikkaan ja millaisiin ajatustapoihin nykyinen talouspolitiikka perustuu, mutta et perustele tai dokumentoi mitenkään. Jos oikeasti olet sitä mieltä, että on toteutunut jonkinlainen uusliberalistinen ajattelun muutos, sinun pitäisi dokumentoida se jollain politiikan valmistelun tai perustelun korpuksella yli ajan, esim. VM:n katsauksia tai eduskunnan budjettikeskusteluja eri vuosilta vertaamalla. Tai ehkä tekemällä syvähaastatteluja, tms., joilla selvitetään onko joku henkilö moraalisesti närkästynyt (kirjoitat että sitä olen, mutta ethän sinä sitä voi tietää). Mitään tällaista vakavaa empiiiristä työtä sinulla ei ole, vaan pari satunnaista sitaattia sekä sitaatteja ranskalais-italialaisen kielialueen filosofeilta. Kritiikkisi perustuu siis siihen, mitä itse olet arvaillut talouspolitiikan takana olevista ajattelutavoista, eikä vakavaan empiiriseen työhön. Taloustieteilijöiden ajattelutapaa et selvästikään tunne hitustakaan. Ranskalaisille yhteiskuntatieteilijöille on tyypillistä kaiken ideologisoiminen, ja on oireellista, ettet sinäkään edes mainitse sellaista täysin ratkaisevaa rakenteellista taustatekijää kuin väestön ikääntyminen ja siitä aiheutuva julkistalouden rakenteellinen heikkeneminen. Vaikka meillä ei olisi minkäänlaista moraalista paheksuntaa velkaantumista kohtaan, meidän on jotenkin tämä ikääntymisestä johtuva kestävyysvajeongelma hoidettava. En koe olevani kovin närkästynyt kenellekään, mutta olen varma että Suomelle koituu monenlaista harmia, jos hyvinvointivaltion rahoitusongelmaa ei ratkaista.

Kirjoittaja: Jouni Tilli

Jouni Tilli — Mon, 15 Jan 2018 20:18:13 +0000

Mielenkiintoinen kommentti, kiitos tästä. Ilmeisesti tulkintani on kutkutellut suunnalla jos toisellakin. Tiedoksi: en ole ”vasemmistolainen tutkija”, kriittinen kylläkin.

Jatkoa tässä hieman: on selvää, että porvarihallituksen uudistusta käsittelevä kriittinen analyysi saattaa vaikuttaa kovinkin vasemmistolaiselta. Tämä riski on myös uusliberalismi-käsitteen käytössä. Mielestäni sen eri ulottuvuuksilla pääsee kuitenkin kohtuullisen hyvin kiinni nykyhetkenkin ideologisiin virtauksiin. Aihe ja näkökulma on toisaalta aina tutkimuspoliittinen valinta. Toki siitäkin voi tehdä puoluepoliittisen valinnan, mutten usko, että se kannattaa.

Tämänkin tekstin muutamissa kommenteissa on tuotu esiin hyvin pointteja aiheesta, kiitokset niistä. Retoriikan tutkijana näen sillä olevan paljonkin merkitystä, miten asiat esitetään, vaikka oltaisiin yhtä mieltä vaikkapa työllisyysasteen nostamisen tarpeellisuudesta. Eipä tosin varmaan ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun taloustieteilijä ja politologi ovat toistensa mielestä enemmän tai vähemmän lukutaidottomia.

Kirjoittaja: Riikka Söyring

Riikka Söyring — Fri, 12 Jan 2018 10:17:01 +0000

[…]Voitot sijoitetaan lähinnä osakkeisiin, ei investointeihin ja työpaikkoihin. Ja kun palkat eivät tahdo riittää, yksityinenkin kulutuksen kasvu rahoitetaan velalla. Näin valta siirtyy niille, jotka hallitsevat rahoitusta.[…]

EKP:n johtaja Mario Draghi vieraili Helsingissä 2014 ja kertoi tuolloin tavoitteena olevan rakentaa EU:sta hikipajaunioni, jossa väestö on saatava ottamaan vastaan mitä tahansa työtä (”paikallinen sopiminen”, aktiivimalli) niin pienellä palkalla, että elämiseen riittämättömien tulojen ja menojen erotus on pakko paikata ottamalla velkaa (>maksuhäiriöt).

joten velka todella on ”tulevaisuuden haltuunottoa ja vaihtoehdottomuuden tuottamista”, ja se tehdään tarkoituksella.

http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181376-euroopan-johto-tahtaa-hikipajaunioniin

Vartiaiselle: Rahaton ei osta.

yt. Riikka Söyring

Kirjoittaja: Juhana Vartiainen

Juhana Vartiainen — Thu, 11 Jan 2018 19:55:10 +0000

Tuo IS-jutun teksti ei kyllä vastaa ajatustani, älä usko kaikkea mitä iltapäivälehdissä lukee. Se, mikä tarvitsee kurinalaistamista, on työvoimapolitiikka. Työttömyysturvaa maksetaan vuosikaupalla ihmisille, jotka eivät selvästikään ole työmarkkinoiden käytettävissä, maksetaan vuosikaupalla ilman minkäänlaista kontaktia työttömään, siellä on kuolleita sieluja, TE-keskusten väärinkäytöksistä valitetaan koko ajan. Käytin vahingossa sanaa kurinpalautus kun piti sanoa kurinalainen, koska olin juuri eräälle ruotsalaistutulle kirjoittanut ”vi behöver en mer disciplinerad arbetsmarknadspolitik”. Tuo sana tietysti repäisi suunnatonta riemua vasemmistosomessa mutta ajatus on ihan muu. Tuo (aktiivimalli) suluissa on siis sinun lisäyksesi, Jaakko. Enkä edelleenkään ole kuullut kenenkään syyttävän tai syyllistävän työttömiä.

Kirjoittaja: Jaakko Vuori

Jaakko Vuori — Thu, 11 Jan 2018 15:02:35 +0000

Vastauksena kommenttiin Juhana Vartiainen.

Juhana Vartiainen yo. kommentissa: ”En ole kuullut kenenkään poliitikon koskaan syyttävän työttömiä tai syyllistävän heitä, mitä tällä sitten tarkoitetaankin. ”

Juhana Vartiainen IS 29.12.17 ”Sanoisin, että tätäkin energiaa hän [kansalaisaloitteen alullepanija] voisi käyttää työntekemiseen. Pääkaupunkiseudulla on runsaasti työtilaisuuksia. Tämä prosessi _on mennyt ihan överiksi_ ja osoittaa, että _tällaista kurinpalautusta_ (aktiivimalli) tarvitaan.” (Korostukset minun.)

Kirjoittaja: Juhana Vartiainen

Juhana Vartiainen — Tue, 09 Jan 2018 19:17:36 +0000

Harvoin osallistun näihin, mutta yritetäänpä edes. Omasta talousliberaalin näkökulmastani (enkä ole yksin):
1) Alhainen työllisyysaste on mahdotonta sovittaa yhteen laajan hyvinvointivaltion kanssa ikääntyvässä, heikkenevän huoltosuhteen yhteiskunnassa. Jos työllisyysaste ei nouse, olemme joko hyvinvointipalvelujen karsimisen tai yltyvän velkaantumisen tiellä. Velkaantumiseen ei minulla liity mitään moraalipaniikkia, mutta Kreikka ja Zimbabwe ja moni muu esimerkki osoittaa, että ylivelkaantuminen johtaa kärsimyksiin. Kreikan ”kurittaminen” oli käytännön pakko koska maailmassa ei enää ollut ketään, joka olisi lainannut heille rahaa. Ei siis ollut mitään mistä enää lainata.
2) Siksi on nostettava työllisyyttä ja alennettava työttömyyttä. Tähän ei liity mitään moraalipaniikkia tai työttömän paheksuntaa tai sen paheksuntaa, että ihmiset arvostavat myös vapaa-aikaa. Ihmiset saavat elää omaa elämäänsä ihan niin kuin haluavat. En ole koskaan kuullut kenenkään eduskunnassa tai talouspolitiikan valmistelussa kutsuvan työttömiä röyhkeiksi. Minusta kaikki voivat olla niin röyhkeitä tai ei-röyhkeitä kuin haluavat, mutta minulle on tärkeää huolehtia hyvinvointipalvelujen rahoituksesta. Kenenkään käytös ei ole minulle ”kauhistus” tai moraalipaniikin kohde. Minä en paheksu kenenkään, siis kenenkään taloudellista käyttäytymistä. Sanoin tuosta ideologisesta työttömyydestä hyvin täsmällisesti: jos tuo asenne yleistyy, hyvinvointivaltiota ei enää kyetä rahoittamaan. Voidaan niinkin tehdä, mutta tuskinpa teidän bloginne siitäkään vaihtoehdosta ihastuu.
3) Aktiivimalli ja työntarjontapolitiikka eivät tietenkään lähde siitä, että ihminen on laiska ja saamaton. Täysin laiskaa ja saamatonta ei kannattaisi edes yrittää aktivoida kannustimilla. Normaali taloustieteellinen hyvinvointiteoria implikoi että täysin saamattomien sosiaaliturva voisi olla hyvinkin korkea, koska mitään kannustinongelmaa ei edes ole eikä moral hazard-ongelmaa synny. Aktivointipolitiikka lähtee siitä tosiasiasta, että kaikki ihmiset ovat rationaalisia ja heillä on oma elämä – eli he haluavat itselleen vapaa-aikaa, ja että hyvä sosiaaliturva luo moral hazard -ongelman. Tähän ei sisälly mitään paheksuntaa tai oletuksia siitä, että työttömät ovat erityisen laiskoja tms. Taloustieteilijät eivät koskaan edes käytä sanaa laiska, mutta totta kai vapaa-ajan kysyntä on positiivinen. En ole kuullut kenenkään poliitikon koskaan syyttävän työttömiä tai syyllistävän heitä, mitä tällä sitten tarkoitetaankin. En ole ikinä kuullut kenenkään esittävän, että työllistyminen riippuu pelkästään yksilön käyttäytymisestä. Työllistyminen on stokastinen prosessi, johon vaikuttaa sekä markkinatilanne että yksilön käytös.
4) Teksti on täynnä väitteitä kuten ”voitot sijoitetaan osakkeisiin eikä investointeihin …” , jotka osoittavat taloudellista lukutaidottomuutta.
5) Uusliberalismi-käsite on sillä tapaa häiritsevä, että sen käyttäjillä ei näytä olevan minkäänlaista tilaa kaltaiselleni taloustieteilijälle, jonka mielestä tarvitaan markkinaehtoisia uudistuksia ja työntarjontareformeja, jotta hyvinvointivaltio voidaan rahoittaa mutta joka kannattaaa laajaa hyvinvointivaltiota ja hyväksyy korkean verotuksen. Lähes kaikki suomalaiset taloustieteilijät ovat näistä asioista jokseenkin samaa mieltä. Siksi tämä uusiberalismi-keskustelutraditio on niin tylsä ja erottelukyvytön.

Kirjoittaja: Ove Stenmark

Ove Stenmark — Tue, 09 Jan 2018 17:46:35 +0000

”Moraalipaatoksen aiheuttamien reaktioiden vuoksi keskustelu monimutkaisista ongelmista kuitenkin vaikeutuu.”, kirjoittaa Jouni Tilli. Tekstissä on runsaasti esimerkkejä ja kuvauksia. Tämä on hyvä asia. Kuitenkin syvempi analyysi moraalikäsityksistä ja niiden oikeutuksesta puuttuu. Kuka on niiden puolustaja, miksi, ja miten sen puolustaminen liittyy vallankäyttöön? Lopuksi, teksti ei välttämättä kehu uusliberaaleja. Jos näin on, miksi välittää keskustelun aiheuttamasta reaktiosta. Monimutkaisia ongelmia saa kuvata vapaasti, jos haluaa ja osaa, ilman keskustelua, tai huolta toisten reaktioista. Se kuuluu liberaaliin traditioon.