Perinteisiä vaimoja vai vaarallisia agitaattoreita? – Osa 2: Miksi keskustelu al-Holin leirin naisten ja lasten palauttamisesta on niin vaikeaa? 

Ainoastaan oikeudessa saadaan vastaus kysymykseen, ovatko Isisin alueelle matkanneet naiset osallistuneet aktiivisesti kalifaatin toimintaan. Naisia on kuitenkin hankala saada oikeuden eteen Suomessa ennen kuin palauttamiskeskustelun moraalisesta närkästyksestä ollaan päästy eroon.

 Al-Holin tilanne, samoin kuin lukuisat muutkin kansainvälisesti merkittävät kriisit, on jäänyt koronakriisin varjoon. Pandemian viedessä huomion kysymys palautuksista säilyy ratkaisemattomana ja tilanne leirillä kestämättömänä. Al-Holin leirin naiset ja lapset ovat herättäneet valtavasti keskustelua ja vahvoja moraalisia äänenpainoja samalla kun alueen vankiloihin suljettujen miesten ja poikien tilannetta ja mahdollisen paluun uhkia on harvemmin samaan tapaan julkisesti pohdittu.

Tässä tekstin toisessa osiossa pohdimmekin, onko sukupuolittunut ja moraalisia sävyjä saanut naisten “vääriin valintoihin” keskittynyt keskustelu eräs keskeinen syy sille, miksi palautuskeskustelu seisoo paikallaan. Tilanne vaatii ratkaisuja, sillä pitkittyessään se on humanitaarisesti kestämätön ja leirille sijoitettujen lasten oikeuksia loukkaava.

Pohdimme, onko sukupuolittunut ja moraalisia sävyjä saanut naisten “vääriin valintoihin” keskittynyt keskustelu eräs keskeinen syy sille, miksi palautuskeskustelu seisoo paikallaan.

Seisova tilanne lisää radikalisoitumisen todennäköisyyttä ja muodostaa kiusallisen ihmisoikeudellisen ja kansainvälisoikeudellisen kipukohdan Suomelle. Keskustelu naisten vääristä tai moraalisesti arveluttavista valinnoista ei vie tilannetta eteen päin. Kokonaisuutta olisi syytä tarkastella ilman sukupuolittunutta moraalista paheksuntaa, objektiivisesti oikeusvaltioperiaatteisiin nojaten ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

 

Kalifaatti kaatui, ideologia elää

Koronan vallattua mediatilan keskustelu al-Holin leirille jääneiden naisten ja lasten kohtalosta hiipui, kunnes toukokuun lopussa asia nousi otsikoihin kolmen naisen ja yhdeksän lapsen onnistuttua pääsemään leiriltä omin avuin pois ja Suomeen. Heidän lisäkseen leiriltä palasi elokuun alussa nainen lapsineen. Ennen tätä Suojelupoliisin tietojen mukaan alueelta oli omatoimisesti palannut noin 20 henkilöä.

Itsenäisesti palanneiden henkilöiden lisäksi Suomi on palauttanut kaksi orvoksi jäänyttä suomalaislasta Suomeen joulukuussa 2019. Palautuksia koskeva ongelma ei kuitenkaan ole kadonnut, vaikka tällä hetkellä globaali huomio on pandemian.

Suomessa viranomaisten tiedetään luoneen suunnitelmia leirillä edelleen oleskelevien naisten ja lasten palauttamiseksi, mutta konkreettisia päätöksiä asian suhteen ei ole tiedettävästi toistaiseksi tehty. Ulkoministeriön tämänhetkinen kanta on, että toimintaedellytysten palautuessa Suomi pyrkii palauttamaan alueella olevat suomalaiset lapset. Lasten äitejä Suomi ei aktiivisesti pyri palauttamaan.

Alueelle matkustaneiden suomalaisten tämänhetkinen tilanne on pitkällä aikavälillä kestämätön ihmisoikeuksien sekä turvallisuuspolitiikan näkökulmasta.

Viranomaiset korostavat, että Suomen kansalaisella on lain mukaan oikeus palata kotimaahansa ja tämä oikeus koskee myös al-Holin leirin naisia sekä lapsia. Käytännössä paluu kuitenkin vaatii sen, että naisten tulee päästä pois valvotulta leiriltä lapsineen ja hakeutua omin neuvoin Suomen lähimpään suurlähetystöön Turkin Ankaraan, kuten kesän aikana Suomeen palanneet olivat onnistuneet tekemään.

Isisin ideologia ja ajatukset leviävät edelleen, eikä kalifaatti ole heikentymisestään huolimatta kuollut. Asiantuntijoiden tuoreiden arvioiden mukaan Isis on hyötynyt koronan aiheuttamasta globaalista sekasorrosta ja on vahvistumassa sisäisesti muun muassa uuden johtajan valinnan myötä. Alueelle matkustaneiden suomalaisten tämänhetkinen tilanne on pitkällä aikavälillä kestämätön ihmisoikeuksien sekä turvallisuuspolitiikan näkökulmasta, sillä paikallisten viranomaisten kyky ylläpitää järjestystä ja vakautta alueella on rajallinen.

 

Vankileirit ”ideologia-hautomoina”

Huomion arvoista on, että leirit ja vankilat, joihin suomalaisia on sijoitettu, toimivat itsessään ideaalina kasvualustana kalifaatin ideologialle ja sen levittämiselle. Osa paikallisista jopa katsoo, että al-Holin kaltaiset leirit toimivat Isisin viimeisenä linnakkeena.

Useat leireillä haastatellut naiset kertovat, että kalifaatin ideologiasta irtautuminen on leirioloissa liki mahdotonta, sillä leirillä olevat naiset valvovat toisiaan ja väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä. On olemassa viitteitä siitä, että naisten rooli kalifaatin arkisessa toiminnassa on ollut verrattain rajattu, mutta leiriolosuhteissa naisten aktiivinen toimijuus kalifaatin ideologiselle jatkuvuudelle korostuu.

Ainakin osalla naisista on ollut aktiivinen rooli kalifaatin toiminnassa: he ovat suunnitelleet iskuja, rekrytoineet uusia jäseniä ja muodostaneet taidokkaasti sosiaalisia verkostoja sekä levittäneet liikkeen propagandaa. Myös suomalaisten naisten tiedetään osallistuneen Isisin propagandamateriaalin tuottamiseen ja toimineen aktiivisessa roolissa kalifaatin alueelle suuntautuneessa rekrytoinnissa.

Useat leireillä haastatellut naiset kertovat, että kalifaatin ideologiasta irtautuminen on leirioloissa liki mahdotonta, sillä leirillä olevat naiset valvovat toisiaan ja väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä.

Euroopan viranomaiset ovat tuoneet ilmi, että toistaiseksi islamilainen terrorismi on ollut pääsääntöisesti miesten hallinnoimaa aluetta. He kuitenkin pitävät todennäköisenä, että tulevaisuudessa naisten rooli islamistisessa terrorismissa tulee kasvamaan eikä naisiin tulisi näin ollen suhtautua pelkästään passiivisina “Isisin morsiamina” tai “Isis-vaimoina”.  Arviot naisten kasvavasta roolista kalifaatin toiminnassa korostavat entisestään al-Holin kaltaisten naisvaltaisten keskittymien ongelmallisuutta ja lisäävät tarvetta tilanteen aktiiviselle ratkomiselle.

Kysymys siitä, miten kalifaatissa eläneiden naisten suhteen tulisi menetellä, ei ole helppo. Naisten tekemien rikosten selvittäminen jälkikäteen on haastava prosessi, mitä ei helpota se, että monet naiset tuntuvat kieltävän oman aktiivisen toimijuutensa ja sysäävän vastuun kalifaatin hirmuteoista miesten harteille.

Arviot naisten kasvavasta roolista kalifaatin toiminnassa korostavat entisestään al-Holin kaltaisten naisvaltaisten keskittymien ongelmallisuutta ja lisäävät tarvetta tilanteen aktiiviselle ratkomiselle.

Tästä huolimatta Isisin uhreiksi joutuneet henkilöt kertovat myös naisten osallistuneen sortoon ja väkivaltaan miesten rinnalla. Alueelle vietyjen ja siellä syntyneiden lasten näkökulmasta tilanne on vielä monimutkaisempi. Lapset eivät ole aikuisten tavoin valinneet elinympäristöään, mutta lasten tiedetään saaneen alueella kalifaatin arvopohjan mukaista koulutusta, joka sotii länsimaalaista arvomaailmaa vastaan.

 

Äitiensä tekemistä valinnoista kärsivät lapset

Palautuskeskustelussa naiset ja lapset on usein nivottu yhteneväiseksi paketiksi. Tilaansa syyllisiksi nähtyjen ja ideologisesti vaarallisiksi koettujen äitien palauttamiseen suhtaudutaan haluttomasti, mikä synnyttää dilemman, sillä lapsia ei haluta palauttaa ilman äitejään. Naisten ja lasten yhteispalautuksista perustellaan varsin ymmärrettävästi lasten edulla, mutta vaikuttaa siltä, että keskustelu ideologisesti vaarallisista äideistä on myös toiminut retorisena keinona lykätä palautuksia ja päätöksentekoa asiassa.

Ratkaisevana kysymyksenä on, ovatko alueelle matkanneet naiset olleet passiivisia, yksityisen tilan piiriin suljettuja vaimoja vai aktiivisesti osana kalifaattia toimineita jihadisteja.

Tematiikkaa voidaan pitää kyseenalaisena, sillä se asettaa naiset ja lapset eriarvoiseen asemaan miehiin nähden jättäen heidät roikkumaan epämääräiseen ja näköalattomaan välitilaan. Sukupuolten välisen eriarvoisuuden lisäksi myös leirin lapset ovat keskenään eriarvoisessa asemassa, sillä orvoksi jääneitä lapsia on alettu kotouttaa myös Suomeen, kun taas muut lapset ovat jääneet jumiin leirille ikään kuin kärsimään vanhempiensa mahdollisista rikoksista ja vääriksi nähdyistä moraalisista valinnoista.

Ratkaisevana kysymyksenä onkin, ovatko alueelle matkanneet naiset olleet passiivisia, yksityisen tilan piiriin suljettuja vaimoja vai aktiivisesti osana kalifaattia toimineita jihadisteja. Kysymykseen on mahdollista saada vastaus vain, mikäli naiset saadaan oikeuden eteen, ja asiaa päästään selvittämään juridisesti.

 

Julkisen keskustelun suunnanmuutos tarpeen

Selvää on, että alueelle matkustaneiden naisten aatteelliset sitoumukset ja toimet tulee selvittää ja kyseenalaistaa sekä rikosnimikkeiden täyttyessä henkilöt tulee tuomita Suomen lakien mukaisesti.  Tätä ei kuitenkaan päästä tekemään ennen kuin osittain sukupuoleen kiertyvästä ja moraalisia vireitä sisältävästä keskustelusta päästään eteen päin.

Tilanteen ratkaiseminen edellyttää asiapitoista keskustelua, jonka keskiössä ovat faktat eivätkä mielipiteet.

Keskustelua palautuksista ei tulisikaan johtaa sukupuolilähtöisesti pohtien naisten valintojen moraalista oikeutusta tai heidän ansaitsevuuttaan, vaan keskittyen asiasisältöihin. Tilanteen ratkaiseminen edellyttää asiapitoista keskustelua, jonka keskiössä ovat faktat eivätkä mielipiteet.

Sen sijaan, että pohditaan naisten moraalista vastuuta koskien esimerkiksi lastensa tämänhetkistä kasvuympäristöä, olisi järkevämpää keskittää huomiota siihen, miten Isisin kalifaattiin liittyneitä suomalaisia voitaisiin tukea yhteiskuntaan palautumisessa ja kuinka heidät voitaisiin mahdollisimman pikaisesti saattaa objektiivisen oikeuskäsittelyn kautta vastuuseen teoistaan.

VTK Minttu Hyökyvaara työskenteli Suomen Akatemian HYTE, Terroristinen väkivalta globaalina mediatapahtumana -projektissa harjoittelijana. Hän valmistelee pro gradu -tutkielmaansa vierastaisteluilmiöstä Helsingin yliopistolla.

VTT Noora Kotilainen on tutkijatohtori Maanpuolustuskorkeakoulussa ja vieraileva tutkija Helsingin yliopistossa poliittisen historian oppiaineessa. Kotilainen on väitellyt kärsimyksen ja sodan kuvien asemasta maailmanpolitiikassa. Hän on kiinnostunut visuaalisuuden asemasta kansainvälisessä politiikassa, mediasta, muuttoliikkeestä, väkivallasta, humanitarismista ja ihmisyyden politiikasta sekä ihmis- ja eläinoikeuksista.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top