Sinänsä mielenkiintoista, joskaan ei välttämättä yllättävää, että EVA:n analyysissa oli haastateltu juuri Nima Sanandajia. Vaikka kukaan politiikkaa tutkiva tai siitä kirjoittava ei ole varsinaisesti neutraali, on huomionarvoista tässä kontekstissa mainita, että Sanandajilla on voimakkaat kytkökset Timbroon eli Ruotsin Liberaa vastaavaan oikeistoliberaaliin ajatuspajaan, ja hänen kirjallisen tuotantonsa punainen lanka on ollut juuri pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin vastustaminen.

Hänen pyrkimyksenään on ollut muun muassa esittää, ettei Pohjoismaiden menestys niin useilla eri mittareilla mitattuina johdu millään tavalla sosiaalidemokraattisesta hyvinvointivaltio-politiikasta, vaan että päinvastoin Pohjoismaat ovat menestyneet siitä huolimatta – eivät sen ansiosta.

Ottaen tämän huomioon herääkin kysymys, oliko EVA:n analyysin motiivina alun alkaenkaan aito huoli sukupuolten välisestä epätasa-arvosta työmarkkinoilla – vaiko pikemminkin vain laiska pyrkimys vaikuttaa äänestäjiin näin vaalien alla, jotteivat he vain äänestäisi hyvinvointivaltiota tyypillisimmin puolustavia – ja EVA:lle ei-niin-mieluisia puolueita.