Kiitos kommentista, vaikka oli aluksi vähän vaikea ymmärtää. ”Yhtäsuuruusmerkillä” siis tarkoittanet, että artikkkelin mukaan vain ”vasemmiston narratiivinen hegemonia” voi torjua radikaalioikeiston (tai ”radikaalipopulismin”) muodostaman uhan oikeusperustaiselle demokratialle. On ihan eri keskustelu, mitä ”vasemmisto” ja ”oikeisto” poliittisessa spektrissä milloinkin tarkoittaa, en käy sellaista keskustelua artikkelissa enkä tässä. Kirjoitin valistusperäisten universaalien periaatteiden (joita tietenkin on käytetty myös ideologisesti, esim. ”valkoisen miehen taakkana”) ja kansanvallan (poliittisen vallan oikeutuksen) suhteesta. Jos edellistä aletaan heikentää ja rikkoa tätä (historiallista ja vaikeaa) kytkentää pelleilemällä ”demokratian” käsitteellä (esimerkkini Halla-ahosta) tai heikentämällä keskeisten oikeuksien suojia (käytännössä melkein minkä tahansa vihapuheen ”vapauttamiseksi”), se on todellisessa historiassa aina etumerkeistä riippumatta merkinnyt kallistumista autoritaarisiin ja lopulta totalitaarisiin suuntiin. Hegemoniapyrkimysten suhde näihin asioihin on oma juttunsa (tiivistetään se nyt vaikka vasemmisto- ja oikeistogramscilaisuuteen). – Tämän hetken perussuomalaisista yleensä: Jokaisen puolueen kannattajissa on tietysti monenlaisia ihmisiä, mutta perussuomalaisten linjaa ja pyrkimyksiä kuvaa aivan riittävästi esim. heidän EU-parlamenttiryhmänsä, johon kuuluu esim avoimen fasistinen Lega Nord ja AfD, jota Saksassa on oltu ottamassa sikäläisen suojelupoliisin erityistarkkailuun. Tällaisilla puolueilla on myös läheisiä yhteyksiä Putinin hallintoon, Trumpia ihailtiin jne. Minun on vaikea ymmärtää, kuinka tällaisista kytkennöistä syntyvää vaaraa voi vähätellä, olivat tyytymättömyyden konkreettiset aiheet mitä tahansa. Historia opettaa, vaikka ei suoraan.

Hyvä että keskustellaan!

t. Erkki Vainikkala