Kuten päätellä saattaa on suurimmalla osalla oma käsitys asioista ja tiedoista.
Jokainen voisi tarkastella omaa kultuuritaustaansa ja sen mukanaan tuomia oppeja. Ei yksi arvo tai asenne ole itsestään muokannut rakenteita ja syyt on lähinnä kokemuksista tai pituista tavoista.
Itse olen huomannut monenlaisia rakenteellisia ongelmia yhteiskunnassa eli vaikka suomessa, mutta myös muissa kulttuureissa ja maissa.
Nämä ovat niitä perusongelmia joitten kanssa kaikki joutuu elämään ja ratkaisuista ei haluta nähdä itseensä kohdistuneiden syytösten tasolla.
Miten siis pitäisi rakenteita muuttaa oikeuden mukaisemmiksi?
Muutokset tapahtuvat hitaasti. Esim. Sukupuolisuuteen tai rotuun kohdistetujen vihojen historia on pitkä.
Yleinen tietämys ja ymmärrys ei tavoita ketään jos asioista halutaan vaieta ja piilottaa ne muilla keinoilla. Siksi tutkiminen ei aina ole johtanut mihinkään. Syrjintää on vaikea tutkia jos ei ole työkaluja ja vertailua siihen missään.
Ikäsyrjintä työpaikoilla esim. Nuoret ovat kokemattomampia ja kuitenkin koulutetuimpia. Olisiko syyt siksi monimutkaistuneet ja kadonneet toimijoiden osaamisesta ja vastuusta kokonaan.
Eihän ne ole kuin pelkkiä koru lauseita, mutta todellista elämässä esim. Työmarkkinoilla.
Poliitikkojen pitäisi purkaa rakenteelliset ongelmat, mutta he yllä pitävät niitä vallan ja vastuuttomuuden kulissien takia pystyssä.
Äänestettikö taas vastuuttomia vapaasti luomaan rakenteita joita he yllä pitävät itse.
Maan tapa tai maailman tapa. Keksikää ratkaisuista miten ongelmat saadaan näkyviksi konkreettisesti ja viekää ne puolueille ja kaupunkien, koulujen ym laitosten nähtäväksi. Näkymättömyys ei tee ongelmaa näkyväksi.
Kiitos.

Kirjoitat esimerkiksi ”Kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus heikentää hyviä väestösuhteita. Jos ihmiset kokevat joutuvansa taistelemaan samoista yhteiskunnallisista resursseista, ryhmien välinen sosiaalinen yhteenkuuluvuuden tunne eli koheesio pienenee, koska kyky hahmottaa yhteisiä päämääriä heikkenee.” Tämä lienee totta, mutta mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä, jos tosiasiassa ihmiset joutuvat taistelemaan samoista yhteiskunnallisista resursseista? Näitä resurssejahan ei ole loputtomasti ja on helppo kuvitella, tai löytää ihan todellisuudesta, tilanteita joissa taistelua syntyy.

Kirjoitat myös ”Sosiaalisen koheesion ja ihmisten välisen luottamuksen kasvaminen lähtee siitä kokemuksesta, ettei ihmisten välillä ole suuria eroavaisuuksia. Sosiaalisen koheesion kasvattaminen yhteiskunnassa on kaikkien etu ja moninaisen yhteiskunnan menestymisen ehto.”. Mitä mielestäsi pitäisi tehdä tai olla tekemättä, jos tosiasissa ihmisten välillä on suuria eroavaisuuksia? Mitä jos vaikka vakioidaan sosiaaliluokka tulomielessä ja silti löytyy suuria eroavaisuuksia ihmisten välillä. Mitä tästä pitäisi ajatella? Pohdintasi antavat aihetta ajatella, että kyseessä on paha asia, koska koheesio vaarantuu.

Ymmärränkö oikein, että koko juttusi taustaoletus on, että yksilön kokema syrjintä on totta tai että on perusteltua olettaa syrjintää tapahtuneen, jos yksilö niin kokee? Tämä on mielestäni varsin vaarallinen oletus. Mieleeni tulevat lukuisat virantäytöt yliopistoissa 1980-2020.