Asiantuntijuus on yhtäältä helposti määriteltävissä: asiaan perehtynyt henkilö – usein tutkijataustainen – kertoo osaamisalueestaan tietoon perustuen. Miten asiantuntijuutta toisaalta lähestytään yhteiskunnassa tai politiikassa ei ole kuitenkaan yksiselitteistä. Tutkijat itsekin aktiivisesti pohtivat tutkijan ja tieteen suhdetta yhteiskuntaan.

Etenkin koronaviruksen pandemian kontekstissa asiantuntijatiedolle on kovasti kysyntää, mutta poikkeusoloissakin asiantuntijuuden ja demokratian suhde voi olla jännitteinen. Asiantuntijavallan kykyä toimia jopa edustuksellisen demokratian vaihtoehtona on myös pohdittu. Asiantuntijavaltaan viitataankin joskus teknokratiana, sillä liiallinen asiantuntijavalta kaventaa kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksia.

Hanna Ylöstalo huomauttaa artikkelissaan, että asiatuntijatiedon merkitys kasvaa politiikassa etenkin, kun korostetaan tietopohjaista päätöksentekoa politiikkatoimien oikeuttajana. Asiantuntijatieto ei kuitenkaan ole vapaa intresseistä ja niiden välisistä kamppailuista. Populistipuolueet taas tunnetusti suhtautuvat asiantuntijoihin melko väheksyvästi.

Asiatuntijatiedon merkitys kasvaa politiikassa etenkin, kun korostetaan tietopohjaista päätöksentekoa politiikkatoimien oikeuttajana.

Talous lienee yksi keskeinen asiantuntijatiedon kenttä, jonne kansalaisten kyky vaikuttaa on rajallinen. Monet poliittisen talouden kiistat ovat muuttuneet kamppailuiksi siitä, keillä asiantuntijoista katsotaan olevan paras näkemys tilanteesta tai laajin tieteenalan konsensus takanaan. Hyvänä esimerkkinä oli Juha Sipilän hallituskauden kestävyysvajeen kysymys, joka on nyt Sanna Marinin hallituskaudella vaihtunut työllisyysasteen tavoitteluksi. Tällaisista makrotason numerotavoitteista on maallikon mahdotonta vetää omia johtopäätöksiään ilman asiantuntijatietoa.

Asiantuntijuutta ja poliittista taloutta pohtivat tässä Politiikasta podcastissa yhdessä Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja Mikko Poutanen sekä Poliittinen talous -podcastin toinen juontaja ja Helsingin yliopiston tutkija Timo Harjuniemi.

Asiantuntijatiedon jännitteet

Asiantuntijavaltaa perustellaan tyypillisesti sillä, että monet yhteiskunnalliset ongelmat ovat yhä monimutkaisempia. Tähän vastauksena myös tiedontuotannon määrä yhteiskunnassa on merkittävästi kasvanut.

Asiantuntijuus ja asiantuntijatieto ovat keskeisessä asemassa, kun mietitään, ketä yhteiskunnassa kuunnellaan. Vaikka asiantuntija ei teekään poliittisia päätöksiä – ne kuuluvat edustuslaitoksen tehtäviin – asiantuntija ei voi siltikään kieltää politiikkasuositustensa vaikuttavuutta. Lisäksi asiantuntija täysin luonnollisesti toivoo, että hänen erikoisosaamistaan hyödynnetään ja että häntä kuunnellaan.

Tutkijat valikoituvat usein asiantuntijoiksi, joita haluavat kuulla niin media kuin kansalaisetkin. Asiantuntijuutta on Suomessakin hiljattain korostettu politiikassa tietopohjaisen päätöksenteon muodossa, vaikka tutkijat itse toisinaan muistuttavat, että tutkittu tietokaan ei pysty tarjoamaan absoluuttisia totuuksia poliittisen päätöksenteon tueksi. Tuntuu siltä, että asiantuntijoilta odotetaan silti yksiselitteisiä ja verrattain muuttumattomia vastauksia. Ympäröivän maailman epävarmuus etenkin nyt korona-aikana voimistaa halua saada varmaa tietoa.

Tiedon kritiikki pitäisi kuitenkin pitää erillään asiantuntijoiden politisoimisesta, joka voi pahimmillaan johtaa siihen, että kaikkia asiantuntijoita ei oteta huomioon.

Timo Harjuniemi kirjoitti hiljattain artikkelin, jossa näihin asiantuntijuuden ristiriitaisiin odotuksiin paneuduttiin syvemmin. Artikkelin mukaan on selvää, että liberaalit yhteiskunnat edellyttävät asiantuntijuutta, mutta toisaalta on nähty myös aktiivisia pyrkimyksiä horjuttaa asiantuntijuutta tukevia instituutioita ja säännellyn julkisen keskustelun muotoja. Voidaan jopa sanoa, että asiantuntijuutta ohjaavat markkinoilta tutut kysynnän ja tarjonnan lait, jotka määrittävät, kenen tuottamalle tiedolle on kysyntää. Kysyntä tässä yhteydessä tarkoittaa usein uskottavuutta.

Koska mikään tieto ei ole täysin irrallista arvoista tai asiantuntijoiden omista tavoitteista, tietoa täytyy voida kritisoida. Tällainen tiedon kritiikki pitäisi kuitenkin pitää erillään asiantuntijoiden politisoimisesta, joka voi pahimmillaan johtaa siihen, että kaikkia asiantuntijoita ei oteta huomioon.  On nähty, että asiantuntijat ikään kuin tulevat vedetyiksi mukaan poliittisiin kiistoihin – kuten esimerkiksi etsittäessä parasta vastausta koronaviruksen leviämisen uhkaan.

Politiikan ja asiantuntijuuden – tieteen – suhde onkin monesti jännitteinen ja monisäikeinen, etenkin jos tutkijat astuvat oman roolinsa ulkopuolelle ja politiikan näyttämölle.

Talousviisaita etsimässä

Poliittisen talouden piirissä asiantuntijoiksi lasketaan myös erilaisia talouden tutkijoita, jotka antavat poliittisia suosituksia ja kommentoivat tutkimistiedon laatua. Ainakin Paul Krugman ja jo häntä aiemmin John Quiggin ovat kirjoittaneet taloutta ja taloustiedettä käsitteleviä kirjoja siitä näkökulmasta, että taloudessa, taloustieteessä ja julkisessa keskustelussa pyörii ideoita – he kutsuvat näitä zombeiksi – jotka eivät suostu kuolemaan, vaikka empiirinen tieto ei enää tue niitä.

Näillä zombeilla on kuitenkin yhä puolustajansa, etenkin politiikassa. Samaan aikaan nämä ideat saattavat vaipua näkyvistä silloin, kun ne eivät ole relevantteja. Tietenkin ”zombius” on katsojan silmässä: joistain on voinut tuntua, että vanhat termit ovat tehneet paluuta keskusteluun, kun Thomas Pikettyn uusi kirja pääomasta ja ideologiasta keräsi huomiota alkuvuodesta – kunnes koronaviruksen aiheuttama poikkeustila katkaisi tuon keskustelun ennenaikaisesti.

Taloudessa, taloustieteessä ja julkisessa keskustelussa pyörii ideoita, jotka eivät suostu kuolemaan, vaikka empiirinen tieto ei enää tue niitä.

Ehkä eräs relevantti zombi voisi olla hyperinflaation pelko, joka esittää, että rahavarannon kasvaessa rahan arvo suhteessa alkaa laskea. Vuoden 2008 finanssikriisiä seuranneiden maailmanlaajuisten elvytyspakettien ja vuoden 2020 koronaelvytysten merkittävät rahavirrat talouteen ovat näkyneet Suomessakin, tarkemmin Suomen Pankissa, mutta ne eivät kuitenkaan ole johtaneet inflaation kasvuun, vaikka se, edes nimellisessä 2 prosentin mitassa on ollut Euroopan Keskuspankin tavoitteena jo vuosia.

Mediassa talouden liikkeiden tulkitsijoina käytetäänkin usein niin sanottuja talousviisaita, jotka ovat myös entistä tärkeämpiä yhteiskunnallisia keskustelijoita. Pelkästään vuonna 2020 tätä määritelmää on käytetty niin Ilta-Sanomissa, Helsingin Sanomissa kuin Ylelläkin. Yksiselitteistä tietoa etsivän kansalaisen harmiksi talousviisaat voivat kuitenkin olla eri mieltä.

Usein media myös pyrkimyksessään esittää monipuolisia näkökulmia päätyy siteeraamaan asiantuntijoita, joilla on päinvastaiset edunvalvonnalliset tavoitteet. Siksi media kuulee samanaikaisesti vaikkapa työntekijää ja työnantajaa eli toisin sanoen esimerkiksi SAK:n ja EVA:n ekonomistia.

Poliittinen talous -podcast

Podcastissa keskustellaan myös Poliittisen talouden podcastista, jota Harjuniemi on vetänyt yhdessä Lauri Holapan kanssa. Takana on jo kunnioitettavat 30 yli tunnin mittaista jaksoa. Podcastia voi kuunnella ainakin Soundcloudissa ja Spotifyssä.

Vaikka podcastin taustalla ei ollut mitään suoranaista pyrkimystä lähteä täyttämään aukkoa suomalaisten tutkijoiden podcastien kentällä, podcast on saavuttanut näkyvyyttä keskusteluaiheidensa sekä lukuisten vieraiden avulla. Tutkijan työn parempia puolia on, että on mahdollista päästä ”ajattelemaan ääneen” eri alan asiantuntijoiden kanssa kuitenkin saman yhdistävän teeman alla, mikä voi parhaimmillaan olla opettavaista sekä itselle että kuuntelijoille.

Podcast on aloitettu vuoden 2018 alussa, jolloin Harjuniemi ja Holappa olivat itse vielä väitöskirjatutkijoita Helsingin yliopistossa. Nuoret tutkijat kokevat uudet yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavat luonnollisiksi itselleen. Harjuniemi rohkaiseekin nuoria tutkijoita rohkeasti esittämään ajatuksiaan ja tuomaan oman tieteenalansa asiantuntemusta esiin ja tunnetuksi.

Podcastin viimeisempänä teemana oli vaaliasetelma Yhdysvaltain marraskuisia vaaleja ennen ja jälkeen. Vaaliasetelmia oli myös Politiikasta-lehdessä avattu sekä sisäpolitiikan että ulkopolitiikan konteksteissa. Monipuoliselle poliittista taloutta koskevalle avoimelle keskustelulle on aivan varmasti tarvetta vielä vaalien jälkeenkin. Tähän osallistuvat myös monien alojen asiantuntijat.

Timo Harjuniemi on valtiotieteiden tohtori Helsingin yliopistossa, ja ”puolet” Poliittinen talous –podcastin kokoonpanosta.

Mikko Poutanen on yhteiskuntatieteiden tohtori Tampereen yliopistossa ja Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja.

Julkaisu Podcast: Mitä on asiantuntijuus ja mitä on poliittinen talous? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.