Kuuntele artikkeli Johannes Lehtisen lukemana:

30 peson hinnankorotus metron kertalipun hintaan käynnisti Chilessä opiskelijoiden ”joukkopaoksi” (evasión masiva) kutsutun ilmiön. Hinnankorotuksesta suuttuneet opiskelijat jättivät maksun maksamatta ja hyppivät metroporttien yli.

Muutamassa päivässä protesti laajeni muihin väestöryhmiin. Perjantaista 18.10.2019 lähtien mielenosoitukset ovat olleet jokapäiväisiä ja laajentuneet nopeasti koko maan alueelle.

Valtiovallan ensimmäinen vastaus protesteihin oli lisätä turvallisuushenkilökuntaa ja mellakkapoliisijoukkoja metroasemille. Mielenosoitusten ja niihin osittain liittyvien liikehuoneistojen tuhoamisen myötä presidentti Sebastián Piñera totesi maan olevan sodassa, julisti maahan poikkeustilan sekä ulkonaliikkumiskiellon ja lähetti armeijan ja poliisijoukot kadulle tukahduttamaan protestit väkivaltaisesti.

Kyynelkaasusta ja laukauksista on tullut osa pääkaupunki Santiagon iltapäiviä.

Sittemmin ainakin kaksikymmentä ihmistä on menehtynyt. Loukkaantuneita ja pidätettyjä on tuhansia.

Lukuisat naiset ja miehet ovat raportoineet sukupuolisesta ja seksuaalisesta väkivallasta pidätysten yhteydessä. Seksuaaliselta väkivallalta eivät ole säästyneet edes ensiapua loukkaantuneille antavat terveydenhoidon ammattilaiset.

Noin 200 ihmisen silmät ovat vaurioituneet kumiluodeista. Chilen kansallinen ihmisoikeusinstituutti on listannut toistasataa kidutustapausta liittyen erityisesti kohtuuttomaan voimankäyttöön pidätystilanteessa. Liikehuoneistoja on tuhopoltettu ja kyynelkaasusta sekä laukauksista on tullut osa pääkaupunki Santiagon iltapäiviä.

Pari viikkoa protestiliikehdinnän alkamisesta YK:n ihmisoikeusvaltuutettu lähetti maahan komission selvittämään poikkeustilan aikana ja sen jälkeen tapahtuneita ihmisoikeusrikkomuksia. Ihmisoikeusvaltuutettuna toimii tällä hetkellä Chilen entinen presidentti Michelle Bachelet.

Vakauden hinta

Vuonna 1973 kenraali Augusto Pinochetin johtama sotilasjuntta syrjäytti demokraattisesti valitun presidentti Salvador Allenden. Vallankaappauksen seurauksena maassa vallitsi sotilasdiktatuuri 1973–1990. Nyky-Chile on tunnettu Etelä-Amerikan vauraimpana ja vakaimpana maana.

Tästä moni kommentaattori on jatkanut toteamalla, että vauraus on kasaantunut pienen vähemmistön käsiin. Vakaus puolestaan on perustunut siihen, että kansalaisille on luvattu vuosien ajan monien epäkohtien tulevan korjatuksi taloudellisen tilanteen parantuessa.

Nyky-Chile on tunnettu Etelä-Amerikan vauraimpana ja vakaimpana maana.

Talouskasvusta huolimatta näitä lupauksia ei ole toimeenpantu vaan taloudellinen epätasa-arvo ja kuilu pienen, erinomaisesti toimeentulevan valtaeliitin ja minimitoimeentulolla sinnittelevän suuren enemmistön välillä on viime vuosina vain jyrkentynyt.

Asumiskulut ja elinkustannukset laajemmin ovat nousseet erityisesti Santiagon mutta myös esimerkiksi Valparaison alueella moninkertaisesti viimeisen viidentoista vuoden aikana. Oma lukunsa ovat eläkeläiset, joiden on esimerkiksi tämän vuoden kuluessa uutisoitu näkevän nälkää. Edes paremmin toimeentulevat palkansaajat eivät voi olettaa minimipalkkaa suurempaa eläkettä.

Metrolipun hinnankorotus oli vain jäävuoren huippu, mutta julkisen liikenteen kulut suhteessa pienituloisimpien perheiden kuukausibudjettiin ovat kohtuuttomat. Metromatkustamista varten ei ole myöskään mahdollisuutta hankkia kuukausilippua, vaan metromatkat maksetaan kertamaksuina.

Hinnankorotus oli siis oljenkorsi, joka katkaisi aasin selän samaan tapaan kuin ilmoitus WhatsApp-viestien verotuksesta Libanonissa. Mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen ja sodanjulistus suututtivat kadulla pannujaan paukuttavat mielenosoittajat entisestään.

He vaativat Piñeran eroa ja maahan uutta perustuslakia vuodelta 1980 olevan tilalle muistuttaen, miten Chile on ainoa maa, jossa on edelleen sama perustuslaki kolmekymmentä vuotta sotilasdiktatuurin kaatumisen jälkeen.

Tarve uudelle yhteiskuntasopimukselle

Vuoden 1980 perustuslain ei koeta edustavan kansaa eikä se määritä valtion tehtäväksi turvata perusoikeuksia ja näihin liittyviä palveluita kuten laadukasta terveydenhoitoa ja koulutusta kaikille. Perusoikeuksien turvaamisen sijaan pääpaino on käytännössä yksityisomaisuuden suojaamisessa.

Chile on ainoa maa, jossa on edelleen sama perustuslaki kolmekymmentä vuotta sotilasdiktatuurin kaatumisen jälkeen.

Voimassa oleva perustuslaki on mahdollistanut luonnonvarojen kuten veden yksityistämisen. Maassa, jossa vesipula on kroonistunut ja vesivarojen arvioidaan riittävän nykyoloissa korkeintaan kymmeneksi vuodeksi, tämä on elintärkeä kysymys.

Chilen oli määrä isännöidä joulukuun alussa pidettävä YK:n ilmastokokous, joka päätettiin siirtää pidettäväksi Madridiin protestiliikehdinnän jatkuessa. Sama koski marraskuun puolivälissä järjestettävää APEC-kokousta.

Nämä päätökset antavat ymmärtää, että myös valtiovalta on ymmärtänyt kadun vaativan suurempia muutoksia kuin mihin päästään pienillä henkilövaihdoksilla ministeriöiden johdossa tai marginaalisilla korotuksilla pienimpiin eläkkeisiin ja minimituloon.

Lähikuukaudet näyttävätkin, jaksaako riittävän moni jatkaa vaatimuksien esittämistä ja kokoontua kaduille ja mikäli jaksaa, millaiseksi ehkä uusi yhteiskuntasopimus lähtee muovautumaan.

YTT Anitta Kynsilehto toimii yliopistotutkijana Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Taprissa Tampereen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa käsittelevät ihmisten globaalia liikkuvuutta, solidaarisuustoimintaa sekä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Vuonna 2019 hän toimi vierailevana tutkijana Universidad de Chilessä ja Pontificia Universidad Católicassa Santiagossa INCASI-ohjelman puitteissa.

Julkaisu Chile: Metrolipun hinnan­korotuksesta uuteen yhteiskunta­sopimukseen? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.