Kuluneella viikolla Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš tapasi Moskovassa Venäjän presidentin Vladimir Putinin, joka lupasi Ukrainalle mittavaa talousapua. Venäjä tarjoaa Ukrainalle maakaasun hinnanalennusta ja pitkäaikaista lainasopimusta. Venäjä leikkaa kaasun hintaa kolmanneksella ja ostaa Ukrainan joukkovelkakirjalainoja yli 11 miljardilla eurolla.

Sopimuksen lisäprotokollat konkretisoivat niitä ehtoja, joita maakaasun hintojen laskemiseen liittyy. Hinnat tarkistetaan joka kolmannes kuukausi ja lasketaan samalla formulalla, josta oli sovittu Timoshenkon hallituksen kanssa. Ainostaan koeffisientti muuttuu, mistä alennus tulee. Sopimukseen liittyy ehtoja, joiden avulla Venäjän valta Ukrainassa lisääntyy.

Lisää venäläistä kontrollia

Ukraina on luvannut, että Naftogaz kasvattaa jatkossa ostetun kaasun määrää, vaikka se on ollut laskemassa. Myöhemmin Janukovytš ilmoitti, että Ukrainan läpi kulkeva kaasuputkijärjestelmä on vaarassa, jos liian vähän kaasua kulkee sen kautta Eurooppaan. Erittäin todennäköisesti lähiviikolla on tulossa lisää uutisia, joissa kerrotaan yhteistyöstä tässä kysymyksessä.

Kaasusopimus ja teollisuusyhteistyö takaavat, että Ukrainan riippuvuus Venäjästä jatkuu. Ne takaavat sen, että kontrolli Ukrainan sota-, ilma-, avaruus-, sähkö- ja energiateollisuudesta siirtyy suurimmille venäläisille yrityksille. Suurin osa näistä tehtaista on edelleen Ukrainan valtion omistuksessa ja sijaitsee Itä-Ukrainassa. Juuri tämä talouden sektori ei ole ristiriidassa Janukovytšin varakkaiden tukijoiden etujen kanssa. Tämän sektorin kontrolli on yksi tarkemmista syistä, miksi Ukrainan rakentavat suhteet Euroopan unionin ja NATO:n kanssa ovat aina olleet ongelma Venäjälle.

Sopimuksen lisäprotokollassa on mainittu Antonovin rahtilentokoneiden valmistus yhteistyössä venäläisten tehtaiden kanssa. Venäjän armeijalla on jo olemassa merkittävä sopimus näistä lentokoneista. Antonov-matkustajakoneet sen sijaan ovat jääneet varjoon, koska ne olisivat tärkeä kilpailija epäonnistuneelle venäläiselle Sukhoi Superjetille. Sopimus osoittaa, että Ukrainan valtion omistuksessa olevat ja taloudellisesti erittäin kannattavat yritykset Turboatom, Pivdenmash ja Ivchenko-Progress ovat erittäin kiinnostavia kohteita venäläisille sijoittajille.

Venäjä haluaa, että Ukrainan vientiä ja talousliittoja koskevat asiat ja sopimukset EU:n ja muiden järjestöjen tai valtioiden kanssa sovitaan ensin Moskovan kanssa tai että Venäjä osallistuu neuvotteluihin. Jos Ukrainan toimet ovat ristiriidassa Venäjän kiinnostusten kanssa, se heti heijastuu kaasun hintaan.

Hajoaako Ukraina?

Mutta miten pitkälle Venäjä on valmis menemään omien intressiensä ajamisessa? Donetskin, Luganskin ja Krimin alueiden aluevaltuustot vaativat presidentiltä päättäväisempiä toimia mielenosoittajia vastaan ja nostivat esiin kysymyksen alueiden itsenäistymisestä. Ukrainan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan neuvoston pääsihteeri Andrei Kliuev, alueiden puolueen varajohtaja ja vahva Venäjän tukija, varoitti haastattelussa ulkomaalaiselle medialle, että Ukraina on vaarassa hajota kolmeen osaan: läntiseen ja itäiseen osaan sekä Krimiin.

Vaikka itäisen ja läntisen Ukrainan väliset erot ovat edelleen merkittäviä, Ukrainan valtion hajoaminen vaikuttaa hyvin kaukaiselta ajatukselta. Ukrainan eri alueiden erot ovat pääosin kielellisiä ja kulttuurisia, eivät etnisiä. Ei siis ole olemassa historiallis-kulttuurisia lähtökohtia itäukrainalaisen identiteetin synnylle. Idässä omituinen Soloda Ukraina -identiteetti ei täsmää Donetskin identiteetin kanssa, ja lännessä venäjänsuuntainen Zakarpattia-identiteetti ei täsmää Lvivin tai Ivan-Frankivskin identiteetiin kanssa.

Ukrainalaisen kulttuurin ja identiteetin vastakohtana voi pikemminkin nähdä ”neuvostoliittolaisuuden”. Ortodoksisen kirkon jakautumisella Kiovan ja Moskovan patriarkaattiin voi olla myös poliittista merkitystä.  Nykyinen poliittinen jakautuminen ei tarkoita, että on olemassa länteen suuntautunut Ukraina ja venäläinen Ukraina. Samalla tavalla kuin Venäjällä, myös Ukrainassa jotkut poliitikot käyttävät hyviksi neuvostonostalgiaa ja kulttuurista muistia, joka jäi jäljelle Neuvostoliiton kulttuurisen politiikan seurauksena.

Joulukuun sopimuksen mukaan Ukraina on luvannut osallistua hankkeeseen, jonka tavoitteena on rakentaa silta Venäjältä Krimille Kertšinsalmen yli. Edelliset Ukrainan presidentit ja hallitukset ovat estäneet tämän projektin etenemistä, sillä he ovat nähneet siinä vaaran Venäjän vaikutuksen kasvusta Ukrainan Krimillä. Samanlainen vaara liittyy sovittuun venäläisen armeijan tukikohdan uusimiseen.

Ei silti vaikuta uskottavalta ajatukselta, että Venäjä Janukovytšin tukijana ajaisi Ukrainan hajoamista. Venäjän motiivina on säilyttää tilanne ennallaan, heikentää Ukrainan johdon asemaa ja parhaassa tapauksessa ohjata Ukrainaa läheisemmin Euraasian unionin suuntaan.

Venäjä hyötyy korruptoituneesta johdosta

Korruptoitunut ja autoritaarinen johto helpottaa Venäjän intressien edistämistä Ukrainassa, kun taas läpinäkyvyyden ja demokraattisen vallankäytön omaksuminen vaikeuttaisivat sitä. Venäjän maakaasun vienti Eurooppaan on edelleen riippuvainen siitä, että Ukrainan halki kulkeva putkijärjestelmä toimii ongelmitta. Ukrainan hajoaminen olisi suuri riski sekä Venäjän Gazpromille että sotateollisuudelle.

Lisäksi Venäjälle on tärkeä varmistaa, ettei Ukrainasta tule ”huonoa esimerkkiä” Venäjälle itselleen. Armeniassa vierailleen presidentti Putinin puheet ”pogromeista Ukrainassa” olikin suunnattu ennen kaikkea kotimaiselle yleisölle. Tämä taas tarkoittaa sitä, että myös Venäjän intresseissä on varmistaa, etteivät suurmielenosoitukset johda Ukrainan hallituksen kaatumiseen.

Tilanteen radikalisoituminen ja Itä-Ukrainan itsenäisyyttä puuhaavien tahojen toimet heikentävät Janukovytšin asemaa entisestään. Mielenosoitukset ovat tuoneet selvästi esille Janukovytšin johtaman alueiden puolueen sisäiset jakolinjat. Puolueessa on vahva Venäjää kannattavien siipi, eikä puolueen hajoaminen ole lainkaan mahdoton ajatus. Pääministeri Azarovin hallitus kaatuu, jos venäjänmieleisten ja länsimieleisten oligarkkien välille syntyy erimielisyyttä.

On epäilty, että Janukovytšin tähtäimessä on vuoden 2015 presidentinvaalit. Euromaidanin vaatimuksien toteutuminen voisi osittain korjata hänen mainettaan, erityisesti kun hänen vahvat kilpailijansa Julia Tymoshenko ja Vitali KIitshko on pelattu ulos. Verolakiin tehtyjen muutosten johdosta näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että vaalikomissio voisi rekisteröidä Vitali KIitshkon ehdokkuuden. Ukrainan parlamentti on antanut armahduksen kaikille Euromaidanin aktivistille, joita vastaan valtio on nostanut syytteet. Mutta mielenosoittajien julkistetussa manifestissa on edelleen pitkä lista toteutumattomia vaatimuksia jäljellä.

Artikkelikuva: Katri Pynnöniemi

Julkaisu Mitä Ukrainan ja Venäjän joulukuinen sopimus tarkoittaa? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Mielenosoitukset Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa jatkuvat neljättä viikkoa. Mielenosoitukset lähtivät liikkeelle spontaanina reaktiona presidentti Viktor Janukovytšin ilmoitukseen jättää assosiaatio- ja vapaakauppasopimus Euroopan unionin kanssa allekirjoittamatta. Tämä on ajanut jo pitkään vaikean taloustilanteen kanssa painineen Ukrainan sisäpoliittisen kriisin partaalle. Assosiaatiosopimuksen kirjoittamatta jättäminen on kuitenkin nostanut pintaan poliittisia epäkohtia, jotka eivät liity suoraan Ukrainan, EU:n ja Venäjän suhteisiin.

Oranssin vallankumouksen kaikuja

Muistissa ovat vielä oranssin vallankumouksen tapahtumat vuonna 2004. Tuolloin oppositiojohtaja ja presidenttiehdokas Viktor Juštšenko onnistui neuvotteluissa kilpailijansa pääministeri Viktor Janukovytšin kanssa ratkaisemaan poliittisen kriisin rauhanomaisesti. Ukrainassa järjestettiin uudet vaalit ja toteutettiin vallansiirto presidentiltä parlamentille. Samalla kuitenkin turvattiin vaalit väärentäneiden asema.

Nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin, presidentti Viktor Janukovytš on ajanut Ukrainaa oranssin vallankumouksen kaltaiseen tilanteeseen. Vuoden 2010 rehellisissä presidentinvaaleissa Janukovytš valittiin presidentiksi, jolla on rajoitettu valta. Vaalien jälkeen Janukovytš ja häntä tukeva parlamentin enemmistö vaihtoivat perustuslakituomioistuimen tuomariston.

Uusi perustuslakituomioistuin hylkäsi vuosina 2004–2005 toteutetun reformin. Tämän seurauksena presidentin valta suhteessa parlamenttiin kasvoi. Sekä puolueet että itsenäiset ehdokkaat saivat oikeuden osallistua vaaleihin. Suurin osan itsenäisinä esiintyneistä kansanedustajista ei vuoden 2012 vaalien aikana kuitenkaan kertonut, että olivat Janukovytšin Alueiden puolueen jäseniä tai kannattajia. Uudessa parlamentissa he kuitenkin liittyivät välittömästi presidentin joukkoon.

Venäjän vai EU:n kanssa?

Janukovytšin johdolla on tehty myös muita merkittäviä muutoksia. Vuonna 2010 toteutettu verolain uudistus miellytti monia yrittäjiä. Lisäksi tehtiin assosiaatiosopimuksen vaatimia uudistuksia. Syksyllä pitkän euromielisen mediakampanjan jälkeen Ukrainan hallitus kertoi, että se haluaa hyötyä molemmista sopimuksista, EU:n assosiaatiosopimuksesta sekä vapaakauppa- ja tulliliitosta Venäjän kanssa.

Eurooppa oli varma että assosiaatiosopimuksen solmiminen on mahdollista ja tärkeää sekä Ukrainalle että EU:lle. Venäjä taas näki sopimuksessa suuret taloudelliset ja erityisesti geopoliittiset riskit. Kesällä ja syksyllä 2013 Venäjä rajoitti ukrainalaista vientiä Venäjälle, mikä oli selkeä varoitus Janukovytšin hallitukselle.

Sopimus muutoksen moottorina

Lappeenrannan teknisen yliopiston professori Pekka Sutela on esittänyt, että jättämällä sopimuksen allekirjoittamatta, Ukraina pelasti sekä itsensä että EU:n. Assosiaatio- ja vapaakauppasopimus EU:n kanssa olisi erityisen suuri taloudellinen riski EU:lle, minkä vuoksi on hyvä, että sopimus jäi tekemättä. Ukrainan talous ei ole kunnossa, ja ensi vuonna on odotettavissa syvä taantuma.

Sopimuksella olisi kuitenkin ollut tervehdyttävä vaikutus Ukrainan politiikkaan. Janukovytšin hallitus ei halunnut sopia juuri niitä EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ehtoja ja keinoja, joilla voisi estää taantumaa: vähentää hallituksen kuluja, muuttaa finanssipolitiikkaa ja vapauttaa energian kuluttajahintoja ja vähentää korruptiota. Myös poliittinen elämä olisi hyötynyt esimerkiksi siitä, että valtakunnansyyttäjän riippumatomutta olisi lisätty.

Poliittisen järjestelmän hivuttaminen kohti Venäjän ja Valko-Venäjän mallia ei ole jäänyt ukrainalaisilta huomaamatta. EU:n kanssa solmittava assosiaatiosopimus nähdäänkin mahdollisuutena pysäyttää tämä kehitys.

Monet ukrainalaiset kokevat, että presidentti Janukovytš on huijannut heitä palauttamalla itselleen valtaa ja jättämällä toteuttamatta lupaukset lähestyä Eurooppaa. Euromaidanin mielenosoittajien motivaatio ei ole enää EU-assosiaatiosopimus, vaan epärehellisyyden tunne, korruptio ja poliisin väkivalta, kuten myös tuore tutkimus mielenosoittajien motiiveista osoittaa.

Väkivaltainen skenaario mielenosoitusten lopettamiseksi näyttää kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä. Yritykset käyttää poliisivoimaa mielenosoittajia vasta ovat tuoneet paljon enemmän mielenosoittajat kaduille. Monet eurooppalaiset ja amerikkalaiset poliitikot varoittivat Janukovytšia vakivallan käytöstä mielenosoittajia vastaan ja kävivät Kiovassa palauttamassa Ukrainan ja EU:n välistä dialogia, mutta pääministeri Azarovin viestit ovat edelleen ristiriitaisia.

Artikkelikuva: Arseniy Svynarenko

Julkaisu Ukrainan mielenosoitusten oranssi tausta ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Mielenosoitukset eivät ole uutta Kiovassa. Viime kerrasta on jo kuitenkin aikaa. Vuoden 2004 mielenosoituksissa, jotka on nimetty oranssivallankumoukseksi, oli kyse vaalien rehellisyydestä. Vaaleilla valittu valta on yksi demokratian peruselementeistä. Ukrainalaiset halusivat vaaleihinsa rehellisyyttä. Sitä he silloin saivat. Oranssivallankumous kuitenkin ”söi lapsensa”. Seuraavissa rehellisissä vaaleissa ukrainalaiset valitsivat itselleen presidentiksi Viktor Janukovytìin, jonka valintaa epärehellisillä vaaleilla he vastustivat 2004.

Ukrainan esimerkki osoittaa, että vaalit ovat vain yksi osa demokratiaa, hyvin pieni osa. Vaikka vaalit voittaakin rehellisesti enemmistön äänillä, valtaa pitää osata käyttää. IVY-alueen maat harjoittelevat vielä jopa tuota ensimmäistä askelta, rehellisiä ja vapaita vaaleja. Ukraina oli edelläkävijä mitä vaaleihin tulee, mutta vastuullinen ja oikeudenmukainen vallankäyttö on vielä harjoitteluasteella.

Harjoiteltaessa voi tulla ylilyöntejä ja virhearvioita. Ukrainan poliittinen valtajärjestelmä ei ole vielä toimiva. Siinä on paljon tilaa väärinkäytöksille. Tilanne Kiovassa johtuu maan poliittisen valtajärjestelmän epäkypsyydestä, jossa asioita ajetaan pitkälti vallan ja oman edun näkökulmasta. Jos ne ovat ristiriidassa maan edun kanssa, oma etu ja valta pääsevät niskan päälle.

Ukraina on idän ja lännen välissä, mutta niin on moni muukin maa Euroopassa. Suomikin kuuluu siihen joukkoon. Euroopassa on itä ja länsi. Euroopassa on monta uskontoa. Katolinen ja luterilainen (anglikaaninen Isossa-Britanniassa) kirkko ehkä edelleen kattavat suurimman osan Eurooppaa. Ortodoksinen kirkko kuuluu myös kristinuskoon ja edustaa sen itäistä ulottuvuutta. Ukraina, ja Kiova erityisesti, edustavat tätä itäistä suuntaa. Sitä kautta Ukrainan ei tarvitse tehdä eurooppalaista valintaa – se kuuluu jo Eurooppaan.

Myös maantieteellisesti Ukrainan eurooppalaisesta asemasta ei tarvitse keskustella. Ukraina on Eurooppaa, toisin kuin esimerkiksi Venäjä, josta iso osa on Euroopan ulkopuolella. Ukrainan historia on eurooppalaista historiaa, vaikka sitä ei tunneta kovin hyvin. Samalla Ukraina on ollut tärkeä osa Venäjän imperiumia. Venäjän imperiumi oli yksi eurooppalaisista suurvalloista. Slaavilaisuus yhdistää Ukrainaa Venäjään mutta myös Keski-Euroopan slaavilaisten valtioiden kanssa sillä on yhteistä historiaa.

Venäjän kanssa Ukraina jakaa kuitenkin jotain mitä se ei ole jakanut Länsi-Euroopan maiden kanssa – Neuvostohistorian. Neuvostohistorian vaikutusta entisen Neuvostoliiton alueen maissa ei oteta huomioon tarpeeksi näitä maita tarkasteltaessa. Baltian maat ja entinen Itä-Eurooppa, nykyinen Keski-Eurooppa, ovat myös Euroopan kahtiajaon aikakauden vaikutuspiirissä, mutta mitä enemmän on avoimuutta sitä paremmat ovat mahdollisuudet muutokseen.

Venäjä osaa asiansa ja on hyvä pelaamaan erilaisia poliittisia pelejä niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Peliin tarvitaan kuitenkin vastapuoli. Ukrainan johdolla on oma pelinsä ja jopa Euroopan unioni on erehtynyt mukaan pelipöytään. Siitä mitä peliä pelataan ei ole yhteisymmärrystä, eikä olla huomattu, että tässä pelissä ei voi olla voittajia, vain häviäjiä. Tämänhetkisessä maailman taloustilanteessa laajentuminen itään tai länteen ei voi olla ratkaisu kenellekään, se on ongelmien kiertämistä. Uusia jakolinjoja Eurooppaan ei tarvita, niitä on jo ihan tarpeeksi. Ongelmat pitää ratkaista ensin kotona ja sitten hakea tukea yhteistyöstä.

Ukrainalaiset Kiovassa eivät ole nyt kaduilla eurooppalaisuuden puolesta, vaan poliittisen järjestelmänsä valuvirheitä vastaan. Sitä ei voi korjata tulliunioni Venäjän kanssa tai assosiaatiosopimus EU:n kanssa. Juuri siksi Euroopan unionin ei pidä lähteä neuvottelemaan Ukrainan kanssa ehdoista, joilla Ukraina olisi valmis allekirjoittamaan assosiaatiosopimuksen. Laajentumisen hurmassa EU on menettänyt jotakin voimastaan ja yhtenäisyydestään.

Jotta sen voi saada takaisin, pitää tietää mitä haluaa ja kohteliaasti ja päättäväisesti seistä sen takana. Silloin laajentuminenkaan ei ole ongelma. Jos Ukraina haluaa EU:n kauppakumppaniksi tai jopa EU:n jäsenmaaksi, on sen osoitettava olevansa valmis sitoutumaan siihen normistoon, joka EU:ssa on. Asia ei ole neuvottelukysymys. Ukrainan eurooppalaisuudesta ei ole epäilystäkään, mutta EU on eri asia kuin eurooppalaisuus.

Julkaisu Kiovassa vastustetaan Ukrainan poliittisen järjestelmän valuvirhettä ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.