UNIDEMO- ja FEMTIE -tutkimusprojektien yhteinen podcast käsittelee demokratiaa ja akateemista itsehallintoa suomalaisissa yliopistoissa feministisen poliittisen talouden näkökulmista.

Tässä vuoden 2024 lopulla tallennetussa keskustelussa Demokratia yliopistoissa: edustuksellisen demokratian kriisi ja yliopistojen itsehallinto, eli UNIDEMO-tutkimushankkeen varajohtaja Mikko Poutanen ja Tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan – Feministisen tiedon ja politiikan jännitteet strategisessa valtiossa, eli FEMTIE-tutkimushankkeen johtaja Hanna Ylöstalo keskustelevat politiikasta, demokratiasta ja työstä yliopistolla.

FEMTIE-tutkimushankkeen viisiosaisen Feminismiä talouteen -podcastin innoittama keskustelu pohtii tasa-arvon ja feministisen tutkimuksen yhteyksiä suomalaiseen yliopistodemokratiaan ja akateemiseen itsehallintoon. Jo päättynyt tutkimushanke on myös julkaissut Feminismiä talouteen: opas kriittiseen talouslukutaitoon -kirjan syksyllä 2024. Hankkeen viisi keskeisintä teemaa olivat taloutta koskeva tieto, yhteiskunnallinen keskustelu, talouspolitiikka, feminismin markkinaistaminen ja talouden vaihtoehtovisiot.

UNIDEMO puolestaan tutkii nimensä mukaisesti suomalaisten yliopistojen ja yliopistolaisten itsehallintoa sekä yliopistodemokratian toteutumisen haasteita ja edellytyksiä. Suomalainen yliopistokenttä on suorastaan mullistunut 2000-luvulla, ja ammattijohtaminen tai managerialismi on vakiintunut yliopistoissa akateemisen itsehallinnon kustannuksella. Samaan aikaan yliopistolla on yhä suurempi taloudellinen rooli yhteiskunnassa ja yliopistolaiset ovat yhä voimakkaampien tehokkuusvaatimusten ja tulosohjauksen piirissä.

Politiikkatason päätökset ovat johtaneet toimiin yliopistoissa, jotka vaikuttavat myös yksilöihin – eihän tulosohjauksessa muutoin olisikaan järkeä. Kun tähän vielä yhdistetään melko arvaamattomiksi ja pirstaleisiksi muuttuneet akateemisen työurat, syntyy akatemiaan myös tietynlainen niukkuuden ja jatkuvan kilpailun työkulttuuri.

Tähän kokonaisuuteen demokraattisen itsehallinnon arvot sopivat huonosti, ja tässä suhteessa muutos onkin ollut nopeaa ja intensiivistä. Valtaa yliopistoissa on keskitetty ylemmäs aiempaa harvempien käsiin, eivätkä yliopistolaiset oikein koe enää voivansa vaikuttaa yliopiston päätöksentekoon. UNIDEMO on yhä käynnissä, mutta tulosohjauksen edellyttämät tuotokset ovat pian tuloillaan.

Itseisarvo vai välinearvo?

Edellä kuvatun valossa talouskeskeisyyttä voi kuvata yhdeksi suomalaista yliopistomaailmaa nykyään määrittäväksi piirteeksi. Talouden arvot ja taloudellinen ajattelu leviävät yhä laajemmin muillekin yhteiskunnan ja politiikan alueille. FEMTIE-hankkeessa on esimerkiksi huomattu niin ikään tasa-arvopolitiikan mukautuminen managerialistiseen johtamiskulttuuriin, jossa tasa-arvon edistämisestä on tullut tuloskeskeistä, projektimaista, jatkuvasti seurattua ja arvioitua sekä tehokkuuteen pyrkivää toimintaa.

Talouskeskeisyys poistaa toiminnan oman itseisarvon myös tieteeltä ja sivistykseltä.

Yhteiskuntapolitiikan tutkija Raija Julkunen onkin osuvasti todennut, että uudessa poliittisessa tyylissä tasa-arvon edistäminen vaatii naisten taistelujen sijaan tiettyjen tekniikoiden hallintaa. Samalla tasa-arvon edistämisen tavoite jää taka-alalle: edistymistä ja onnistumista mitataan sillä, miten asetetut toimenpiteet on toteutuneet. Siksi toimenpiteet ovatkin yhä useammin erilaisten toimintavaihtoehtojen selvittämistä tai sukupuolinäkökulman sisällyttämistä lähes valmiisiin politiikkoihin sen sijaan, että tasa-arvopolitiikassa asetettaisiin uusia tasa-arvopoliittisia tavoitteita.

Talouskeskeisyys poistaa toiminnan oman itseisarvon myös tieteeltä ja sivistykseltä. Samalla tavoin yliopistot on sidottu osaksi taloudellista arvontuotantoa ja kilpailukykyä; tutkimuskirjallisuudessa puhutaan akateemisesta kapitalismista. Mutta työtä tehdään usein kuitenkin sisäisellä motivaatiolla ja juuri sen itseisarvon vuoksi.

Yhteisöllisyys voimavarana

Jyväskylän yliopiston koulutustutkimuksen emeritusprofessori Jussi Välimaa katsoo suomalaisissa yliopistoissa tapahtuneen eräänlaisen jakaantumisen yliopistoon strategisesti johdettuna yritysmäisenä linjaorganisaationa, jota kiinnostaa talous ja brändi, ja yliopistoon instituutiona yhteisöineen ja traditioineen. Tästä syntyy syviä ristiriitoja yliopistojen sisälle.

Oma-aloitteinen järjestäytyminen on ollut elintärkeä voimavara monen tieteenalan, kuten esimerkiksi sukupuolentutkimuksen muotoutumiselle. Tuloskeskeisyyden paineessa monet yliopistolaiset – niin tutkijat ja opettajat kuin opiskelijatkin – voivat kokea yhteisöllisen tekemisen ylimääräisenä. Toisille taas yhteisöllisyys on yhä tärkeää ja voimaannuttavaa, mutta on muuttanut luonnettaan terapeuttiseksi tueksi, joka auttaa jaksamaan nykyisissä rakenteissa. Energiaa rakenteiden muuttamiseen on kovin vähän.

FEMTIE-hankkeen puitteissa yhteisöllinen työ nivoutui osaksi tuottavan työn edellytyksiä: kun perinteisesti taloudesta puhutaan niin kutsutun tuottavan talouden kautta, eli palkkatyön ja markkinoilla tapahtuvan toiminnan kautta, niin feministisessä poliittisen talouden tutkimuksessa on nostettu esiin myös se työ ja toiminta, mikä kannattelee kaikkea muuta taloudellista toimintaa. Tätä kutsutaan sosiaaliseksi uusintamiseksi.

Se on esimerkiksi hoivaa, kasvatusta, siivousta, ruuanlaittoa, naapuriapua, joka mahdollistaa elämän järjestymisen niin, että palkkatöissä voidaan käydä. Vaikka tätä tehdään myös palkkatyönä monissa hyvinvointivaltion palveluissa, kuten päiväkodeissa tai sairaaloissa, merkittävä osa siitä on palkatonta työtä esimerkiksi kodeissa. Se on myös edelleen valtaosin naisten tekemää työtä.

Vastaavaa työtä löytyy myös yliopistoista, missä sitä kuvataan akateemiseksi kodinhoitotyöksi. Samaan tapaan kuin sosiaalinen uusintaminen, myös akateeminen kodinhoitotyö on näkymätöntä ja aliarvostettua. Siitä hyötyy koko akateeminen yhteisö, mutta se on näkyvää vain niille, jotka sitä tekevät – muille se näkyy niin, että asiat sujuvat niin hyvin, ettei tarvitse ajatella, mikä sen sujumisen mahdollistaa. Tämäkin on tutkimusten mukaan sukupuolittunutta – naiset tekevät akateemisesta kodinhoitotyöstä usein suuremman osuuden.

Myös akateeminen kodinhoitotyö on näkymätöntä ja aliarvostettua. Siitä hyötyy koko akateeminen yhteisö, mutta se on näkyvää vain niille, jotka sitä tekevät – muille se näkyy niin, että asiat sujuvat niin hyvin, ettei tarvitse ajatella, mikä sen sujumisen mahdollistaa.

Esimerkiksi tiedelehtien toimittaminen ja vertaisarvioijana toimiminen ovat tärkeyteensä nähden usein aliarvostettuja. Työlle ei usein lasketa erillistä arvoa, eikä se kilpaile tutkimusjulkaisujen määrän kanssa vaikkapa ansioluettelossa tärkeydestä, vaikka ilman sitä tutkimusjulkaisuja ei syntyisi.

Akateeminen kodinhoitotyö voi silti olla äärimmäisen motivoivaa tutkijoille ja se koetaan merkitykselliseksi, eli itseisarvoiseksi, mutta sen välinearvo jää usein aika heikoksi. Koska tutkijoilla ja opettajilla on entistä vähemmän aikaa, heikommin ansioita kerryttävä akateeminen kodinhoitotyö jää herkästi tärkeysjärjestyksessä loppupäähän. Tämä koskee tietysti myös opintoputkessa hikoilevia opiskelijoita.

Yhteisöllisen työn arvon tunnistaminen ja tunnustaminen voisi parantaa nykytilannetta. Se on tarpeen, sillä akateeminen itsehallinto saattaa myös herkästi tulla tulkituksi ylimääräisenä ja välinearvottomana, mutta silti runsaasti aikaa vaativana, akateemisena kodinhoitotyönä.

Kun osallistuminen edustukselliseen päätöksentekoon ja yhteisten asioiden hoitamiseen tuntuu kiitoksettomalta, se kasautuu yhä harvempien vastuulle. Tuntuu siltä, että tässä yliopisto heijastelee laajemmin yhteiskuntaamme ja suhdettamme demokratiaan; demokratialla on enenevissä määrin maine hitaana ja kankeana prosessina, joka ei kykene reagoimaan kiihtyviin modernin ajan muutoksiin riittävän nopeasti.

Managerialismiin ja ammattijohtajuuteen tukeutuminen tuntuu ehkä lohdulliselta juuri siksi, että se vapauttaa itsehallinnon vastuusta. Yliopistolaiset ovat esimerkiksi Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Hanna Kuuselan mukaan antaneet itse itsemääräämisvaltansa pois.

Voiko tutkimus tavoitella parempaa maailmaa?

Perinteinen käsitys tieteestä usein edellyttää, että tieteen tehtävä on vain kuvata maailmaa sellaisena kuin se on, eikä ottaa kantaa siihen, millainen esimerkiksi tasa-arvoisemman, oikeudenmukaisemman maailman, tai edes moniäänisemmän yhteiskunnallisen ja tieteellisen keskustelun tulisi olla. Kuitenkin esimerkiksi UNIDEMO-hankkeen piirissä lähdetään siitä, että demokratialla on itseisarvo – aivan kuten sivistyksellä ja korkeakoulutuksellakin.

Tutkimuksen taustalla voi siis olla normatiivinen ajatus paremman tai laajemman ymmärryksen synnyttämisestä ja myös jonkinlaisesta toimintaan kutsumisesta – että tehdään asioita paremmin kuin aiemmin on tehty. Tämä ajatus on läsnä niin FEMTIE- kuin UNIDEMO-tutkimushankkeessa.

Tavoitteellisesti yliopistolta juuri odotetaan paremman maailman rakentamista. Siksi on paikallaan huomauttaa, että se ei tyhjene taloudellisen arvon tuottamiseen.

Esimerkiksi feministiteoreetikko Amy Allen on sanonut, että feministisessä teoriassa on kyse sekä alistuksen mekanismien että vapautumisen ehtojen analyysistä. Eli feministinen teoria ja tutkimus yhtäältä tuottaa ymmärrystä esimerkiksi taloudellisesta eriarvoisuudesta ja toisaalta tarjoaa aineksia paremman maailman visioille ja rakentamiselle. Se, että ymmärtää talouden lähtökohtaisesti eriarvoiseksi järjestelmäksi ja analysoi näitä eriarvoisuuden muotoja jo itsessään laajentaa taloutta koskevaa tietoa ja tutkimusta.

Feministinen analyysi asettaa vaihtoehtojen kuvittelun nykyisille yhteiskuntajärjestyksille myös tieteen tehtäväksi sen sijaan, että tiede ja tutkimus asettuisi niiden ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Tällöin suomalaistenkin yliopistojen perustuslaissa määritelty tehtävä ”edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa” täytyy ymmärtää sen laajemmassa merkityksessä.

Etenkin sivistysyliopiston tehtävä on ollut kasvattaa kriittisesti ajattelevia kansalaisia, rakentaa osallistuvaa akateemista kansalaisuutta ja palvella yhteiskunnallisesti tarpeellista kriittisen tiedontuotannon intressiä. Tavoitteellisesti yliopistolta juuri odotetaan paremman maailman rakentamista. Siksi on paikallaan huomauttaa, että se ei tyhjene taloudellisen arvon tuottamiseen.

YTT Mikko Poutanen on politiikan tutkimuksen tutkijatohtori Tampereen yliopistossa ja Politiikasta-lehden entinen vastaava päätoimittaja (2019–23). Poutanen toimii myös UNIDEMO-hankkeen varajohtajana.

YTT, dosentti Hanna Ylöstalo toimii sukupuolentutkimuksen apulaisprofessorina Tampereen yliopistossa ja johtaa FEMTIE-hanketta.

Politiikasta-podcastien tekninen toimittaja on toimituskunnan jäsen Timo Uotinen.

Artikkelin kuvituskuva: C D-X / Unsplash

Julkaisu Podcast: Yliopistosta, demokratiasta ja feministisestä poliittisesta taloudesta ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Talous on kaikkialla ja vaikuttaa meihin kaikkiin. Palkka, kuluttaminen, sosiaalietuudet, verot ja julkiset palvelut näkyvät ja tuntuvat jokapäiväisessä elämässä. Silti taloutta koskeva tieto, talouspolitiikka ja taloutta koskeva yhteiskunnallinen keskustelu koetaan usein vaikeina ja arkielämälle vieraina.

Feminismiä talouteen! on podcast feminismistä, taloudesta ja niiden tutkimuksesta. Jaksot avaavat talouden eri aiheita yleistajuisesti, feministisistä näkökulmista. Taloutta tarkastellaan sukupuolittuneena, rodullistuneena ja yhteiskuntaluokkaan sidottuna järjestelmänä.

Monenlaisia tapoja ymmärtää taloutta tarvitaan, sillä valtavirtainen taloutta koskeva tieto ja talouspolitiikka voivat sivuuttaa globaalit ja paikalliset taloudellisen eriarvoisuuden muodot ja samalla pitää niitä yllä. Tällaisia eriarvoisuuden muotoja ovat esimerkiksi vaurauden kertyminen globaaliin pohjoiseen ja valkoisille miehille.

Feminismiä talouteen! ei tarjoa valmiita vastauksia tai poliittista ohjelmaa vaan kannustaa talouden feministiseen tarkasteluun kuulijan omista lähtökohdista. Tätä kautta podcast pyrkii avaamaan erilaisia reittejä tasa-arvoisemmalle sekä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämmälle taloudelle ja tulevaisuudelle.

Podcast on osa Tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan (FEMTIE) –tutkimushanketta. Podcastissa hankkeen tutkijat Hanna Ylöstalo, Heini Kinnunen, Emma Lamberg ja Inna Perheentupa tarkastelevat taloutta viidestä näkökulmasta, jotka käsittelevät taloutta koskevaa tietoa, talouspolitiikkaa, taloutta koskevaa yhteiskunnallista keskustelua, markkinataloutta sekä talouden vaihtoehtovisioita.

Feministinen taloustieto

Podcastin ensimmäisessä jaksossa pohditaan feminististä tietoa taloudesta: Feministisen taloustieto lähestyy taloutta sukupuolittuneena järjestelmänä. Selkeimmin sukupuolittuneisuus näkyy työnjaossa, jossa naiset tekevät valtaosan hoivatyöstä. Koska etenkään palkattoman hoivatyön merkitystä talouksien toiminnalle ei tunnusteta, tämä aliarvostus ylläpitää sukupuolittunutta sekä sen kanssa risteävää alistusta.

Feministinen tieto tuokin esiin, miten tuottavaksi ymmärretty, markkinoilla tapahtuva taloudellinen toiminta on riippuvaista talouden ulkopuolisiksi ymmärretyistä alueista, kuten palkattomasta hoivasta ja elinkelpoisesta ympäristöstä.

Feministinen tieto tuo esiin, miten tuottavaksi ymmärretty, markkinoilla tapahtuva taloudellinen toiminta on riippuvaista talouden ulkopuolisiksi ymmärretyistä alueista, kuten palkattomasta hoivasta ja elinkelpoisesta ympäristöstä.

Siksi feministitutkijat ovat haastaneet markkinakeskeisiä talousanalyysejä ja esittäneet, ettei toiminnan tai hyödykkeen taloudellista arvoa määritä vain siitä markkinoilla maksettava hinta. Taloudellisesti arvokkaana ja tavoiteltavana pitäisi sen sijaan nähdä laajemmin kaikki sellainen toiminta, joka lisää ihmisten ja muun luonnon hyvinvointia.

Tällainen talouden tavoitteiden uudelleen ajattelu on yksi esimerkki tavoista, joilla feministinen talouden analyysi, käsitteiden kehittäminen ja uusien merkitysten luominen tähtäävät eriarvoisuuksien purkamiseen ja vaihtoehtojen kuvitteluun.

Demokraattinen keskustelu taloudesta

Toinen jakso keskittyy taloudesta sekä talouspolitiikasta käytävään demokraattiseen keskusteluun sekä sen esteiden ja edellytysten feministiseen arviointiin.

Taloutta koskeva yhteiskunnallinen keskustelu on edelleen valtaosin miesten puhetta miehistä miehille. Lisäksi talouspolitiikkaa koskeva keskustelu on näkökulmiltaan kapea-alaista ja taloustieteellistä asiantuntemusta korostavaa.

Feministisellä kansalaisyhteiskunnalla ja asiantuntijoilla on potentiaalia laajentaa sekä taloudesta käytävän keskustelun näkökulmien kirjoa että tähän keskusteluun osallistuvien joukkoa.

Taloudessa on kuitenkin kyse ihmisten yhteisistä asioista. Esimerkiksi talouspoliittiset päätökset vaikuttavat kaikkien elämään. Siksi demokratian kannalta on ongelma, jos taloudesta keskustelua käyvien ihmisten sekä näkökulmien joukko on pieni eikä keskustelun taustalla olevia ideologisia oletuksia ja valtasuhteita kyseenalaisteta.

Myös sukupuolittuneet, rodullistetut ja luokkaan sidotut normit ja käytännöt kaventavat taloudesta käytävää keskustelua. Feministisellä kansalaisyhteiskunnalla ja asiantuntijoilla on kuitenkin potentiaalia laajentaa sekä taloudesta käytävän keskustelun näkökulmien kirjoa että tähän keskusteluun osallistuvien joukkoa. 

Feministisiä näkökulmia talouspolitiikkaan

Kolmannessa jaksossa tarkastellaan talouspolitiikkaa feministisistä näkökulmista. Feministinen talouspolitiikan tutkimus tuo esiin talouskriisien ja talouspolitiikan vaikutukset eri ihmisryhmiin ja sukupuolten tasa-arvoon. Talouspolitiikka vaikuttaa eri ihmisryhmiin eri tavoin ja voi edistää tai heikentää sukupuolten tasa-arvoa.

Etenkin haavoittuvassa asemassa olevat ihmisryhmät, kuten matalasti koulutetut ja rodullistetut naiset, ovat riippuvaisimpia sosiaalietuuksista ja julkisista palveluista. Siksi niihin kohdistuvat leikkaukset usein syventävät sukupuolittunutta ja rodullistunutta taloudellista eriarvoisuutta. Veronkevennykset puolestaan suosivat yleensä suurituloisimpia, jotka ovat useimmiten miehiä.

Talouspolitiikan feministinen tarkastelu auttaa myös pohtimaan feministisiä vaihtoehtoja nykyiselle talouspolitiikalle.

Julkisen sektorin työpaikat ovat naisenemmistöisiä, minkä vuoksi julkiselle sektorille kohdistetut leikkaukset ja tehostamistoimet vaikuttavat etenkin naisten palkkoihin ja työelämän laatuun. Usein tehostamistoimet lisäävät myös naisten palkatonta työtä kotitalouksissa, esimerkiksi jos julkisten palveluiden puutteita joudutaan paikkaamaan omaishoivalla.

Valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden talouspolitiikka vaikuttaa jokaisen arkeen, ja siksi niiden ymmärtäminen auttaa samalla ymmärtämään sukupuolittunutta taloudellista eriarvoisuutta ja sen kasautumista tietyille ihmisryhmille.

Talouspolitiikan feministinen tarkastelu auttaa myös pohtimaan feministisiä vaihtoehtoja nykyiselle talouspolitiikalle. Feministinen talouspolitiikka pyrkii asettamaan politiikan arvot ja päämäärät sukupuolten tasa-arvosta sekä ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin lähtökohdista.

Feminismi markkinoilla

Feministinen tutkimus kohdistaa kriittisen katseen myös feminismiin itseensä: Podcastin neljäs jakso tarkastelee feminismin ja markkinatalouden liittoutumisia.

Feministisessä tutkimuksessa on tuotu esiin monia tapoja, joilla feministiset toimijat ovat omaksuneet taloudellistuneen kielen ja alkaneet edistää tavoitteitaan markkinataloudesta tutuilla perusteluilla. Esimerkiksi tasa-arvoa on perusteltu sillä, että se on hyväksi talouskasvulle.

Feminismiä talouteen! ei tarjoa valmiita vastauksia tai poliittista ohjelmaa vaan kannustaa talouden feministiseen tarkasteluun kuulijan omista lähtökohdista.

Monet yritykset ovat alkaneet myös markkinoida tuotteitaan feministillä iskulauseilla tai lupauksilla naisten voimaantumisesta – vaikka tuote olisi halpaketjun T-paita, jonka on ommellut rodullistettu nainen minimipalkalla globaalin etelän hikipajassa. Kaikki feminismin kaupallistamisen muodot eivät tietenkään ole yhtä röyhkeitä: myös naisten omistamat pienet paikalliset yritykset voivat tuoda liiketoiminnassaan esiin omia feministisiä arvojaan ja toimintatapojaan.

Tällainen markkinafeminismi voidaan paikantaa osaksi feminismin popularisoitumista, jossa feminismistä on tullut osa media- ja populaarikulttuuria sekä trendikäs ja haluttava, vaikkakin edelleen kiistanalainen identiteetti.

Feminismin kaupallistamisen on sanottu latistavan feminismin yksilökeskeiseksi, voimaantumisen tunnetta korostavaksi projektiksi, joka sivuuttaa rakenteellisen ja esimerkiksi kulutuskulttuuriin itseensä sisältyvän sukupuolittuneen ja rodullistuneen eriarvoisuuden.

Kriittisyydestä huolimatta on syytä muistaa, että markkinafeminismi ei automaattisesti sulje ulkopuolelleen rakenteellisen epätasa-arvon kritiikkiä, poliittisia tekoja ja kollektiivista toimintaa. Silti kuluttamiseen perustuva feminismi väistämättä myös vahvistaa kulutuskulttuuria sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja ekologisia ongelmia.

Talouden vaihtoehtovisiot ja mahdolliset tulevaisuudet

Viides jakso käsittelee talousjärjestelmän ja talouspolitiikan vaihtoehtovisioita. Poliittisessa keskustelussa talouspoliittisia päätöksiä ja talouskuripolitiikkaa perustellaan usein vaihtoehdottomuudella ja välttämättömyydellä. Kuitenkin vaihtoehtoja on aina ja eläväinen demokratia on niistä riippuvaista.

Myös feministinen taloutta koskeva tieto osallistuu talouden tulevaisuutta koskevan mahdollisen tajun laajentamiseen. Feministitutkijat ovat tuoneet elävän talouden käsitteen kautta esiin, että talouden vaihtoehtoisia järjestyksiä eletään todeksi monin tavoin jo tässä ja nyt.

Toisenlaisia talouden tulevaisuuksia kuvitellaan ja pyritään viemään käytäntöön myös erilaisten talouden vaihtoehtovisioiden kautta. Vaihtoehtoisia tapoja järjestää talous on visioitu esimerkiksi hoivaavan talouden, hyvinvointitalouden, kohtuutalouden ja Green New Dealin visioissa.

Näitä vaihtoehtovisioita yhdistää pyrkimys edistää siirtymää kohti sosiaalisesti oikeudenmukaisempia ja ekologisesti kestävämpiä talouden järjestyksiä. Feministisesti arvioituna kullakin visiolla on katveensa, mutta visiot voivat myös oppia toisiltaan. Siten ne yhdessä tarjoavat eväitä parempien talouden järjestysten kuvitteluun ja rakentamiseen.

Kutsumme kuulijan pohtimaan: miten itse kukin voisi tahollaan osallistua taloutta järjestelmänä ja politiikkana koskevaan yhteiskunnalliseen ajatteluun ja toimintaan?

Emme kuitenkaan halua kuvitella tätä tulevaisuutta kuulijoidemme puolesta. Sen sijaan kutsumme kuulijan pohtimaan: miten itse kukin voisi tahollaan osallistua taloutta järjestelmänä ja politiikkana koskevaan yhteiskunnalliseen ajatteluun ja toimintaan?

Toivomme, että podcast-sarjamme antaa valmiuksia paitsi talouden ymmärtämiselle, myös sen ajattelulle toisin, feministisistä näkökulmista. Nykyhetken eriarvoisuuksien ja epäoikeudenmukaisuuksien tunnistaminen on ehto sille, että parempaa tulevaisuutta voidaan visioida ja rakentaa.

Podcastin ilmestymisaikataulu ja jaksot

Feminismiä talouteen -podcastin jaksot julkaistaan keskiviikkoisin Politiikasta-verkkolehden SoundCloudissa alkaen 21.8.2024.

1. jakso: Feministinen taloustieto (21.8.2024)
2. jakso: Feminismi, talous ja demokratia (28.8.2024)
3. jakso: Feministinen talouspolitiikka (4.9.2024)
4. jakso: Feminismi markkinoilla (11.9.2024)
5. jakso: Feminismi ja talouden vaihtoehtovisiot (18.9.2024)

YTT, dosentti Hanna Ylöstalo toimii sukupuolentutkimuksen apulaisprofessorina Tampereen yliopistossa ja johtaa FEMTIE-hanketta.

VTT Emma Lamberg on yksi FEMTIE-hankkeen tutkijoista. Lamberg työskentelee tutkijatohtorina Turun yliopistossa.

FT Heini Kinnunen on yksi FEMTIE-hankkeen tutkijoista. Kinnunen työskenteli tutkijatohtorina Turun yliopistossa.

VTT Inna Perheentupa on yksi FEMTIE-hankkeen tutkijoista. Perheentupa työskentelee akatemiatutkijana Helsingin yliopistossa.

Feminismiä talouteen! -podcast on tehty Koneen Säätiön rahoittamassa Tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan (FEMTIE) -tutkimushankkeessa, yhteistyössä Politiikasta-verkkojulkaisun kanssa. Podcastin on tuottanut Inna Perheentupa ja sen tekninen tuottaja on Timo Uotinen. Podcast perustuu syyskuussa 2024 Gaudeamukselta ilmestyvään kirjaan Feminismiä talouteen: opas kriittiseen talouslukutaitoon.

Julkaisu Podcast: Feminismiä talouteen! ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.