Metsäammattilaiset puhuvat usein metsän iästä ja kasvusta, vaikka todellisuudessa on kyse vain niin sanotuista valtapuista. Aito metsä koostuu maan päällä kasvavista erilaisista ja eri-ikäisistä puista ja muista kasvilajeista sekä monenlaisista muista eliöistä. Maan sisällä elää lisäksi valtava määrä erilaista eliöstöä, esimerkiksi juurten lisäksi sienirihmastoja.

Puut syntyvät ja kuolevat. Koko ajan ne kuitenkin antavat kodin ja ravinnon lukemattomille eliöille. Siten kehittyy erilaisia ekosysteemejä.

Ruotsissa ja Suomessa sijaitsee osa Länsi-Euroopan viimeisistä luonnonmetsistä, joita ei ole koskaan hakattu. Ne ovat olleet jatkuvasti puustoisia eli ikimetsiä. Tämä Euroopan luonnonperintö on uhattuna näiden maiden maailmanlaajuisesti markkinoiman mallin laajojen avohakkuiden vuoksi.

Nykymalli otettiin sekä Ruotsissa että Suomessa käyttöön 1900-luvun puolivälissä. Siihen siirryttiin ilman tutkittua tietoa ja näyttöä seurauksista. Silloin Suomessa oli vielä voimassa laki, joka kielsi avohakkuun metsän hävityksenä. Hävitystä se kuitenkin on edelleen.

Joka vuosi aitojen jatkuvarakenteisten puustojen määrä vähenee.

Metsämaiden muokkaukset ja soiden laajamittaiset ojitukset aloitettiin samaan aikaan. Touhu ei ole metsänhoitoa, vaan puiden viljelyä eli puupeltokasvatusta. Malli onkin otettu peltoviljelystä eikä metsästä. Ennen nykymetsätalouden avohakkuita ja soiden ojituksia sekä metsät että suot ja kosteikot olivat erinomaisia hiilivarastoja.

Nykymallin mukaan puusto avohakataan ja maaperä muokataan voimaperäisesti, jotta se lämpiäisi ja orgaaninen aines hajoaisi nopeasti. Siten hiili vapautuu ilmaan ja vesiin. Lehtipuita hävitetään ja luontaisesti syntyneet alikasvokset raivataan pois. Hiilen karkaaminen voimistuu.

Avohakatulle alalle istutetaan taimitarhoilla esikasvatettuja taimia. Taimituotanto kuluttaa paljon energiaa. Taimet istutetaan turvepaakuissa. Jonkin ajan kuluttua nuori taimikko perataan siihen luontaisesti syntyneistä lehtipuiden taimista, jotka nopeakasvuisina tuottaisivat paljon puuta ja sitoisivat hiiltä.

Metsänhoitoyhdistyksen neuvonnan ja valvonnan alaisena metsien monimuotoisuus on romahtanut ja käyttöarvo ekosysteemipalveluihin on estynyt.

Joka vuosi aitojen jatkuvarakenteisten puustojen määrä vähenee. Suomessa 90 prosenttia metsistä on kansainvälisen vapaaehtoisen PEFC-metsäsertifikaatin piirissä. Niitä kuitenkin avohakataan ja samalla tuhotaan viimeisiä arvokkaita luonnonmetsiä välittämättä ekosysteemeille ja kansalaisille koituvista seurauksista.

Yksityisen metsänomistajan metsä tulee sertifioiduksi sillä, että maksaa metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksun. Sen voimakkaampia toimia ei vaadita.  Metsänhoitoyhdistyksen neuvonnan ja valvonnan alaisena metsien monimuotoisuus on romahtanut ja käyttöarvo ekosysteemipalveluihin on estynyt.

Avohakkuilla aidot monimuotoiset metsäekosysteemit muutetaan yhden puulajin yksitoikkoisiksi puupelloiksi. Koko kasvatuksen ajan tavoitteena on laadusta ja muista seikoista piittaamatta nuorien puiden mahdollisimman nopea paksuuskasvu. Sen väitetään olevan taloudellisinta.

Alan ammattilaiset pitävät suomalaista metsätaloutta loukkaavana puuplantaaseista puhumista. Pohjoismaiden puupellot eivät kuitenkaan poikkea merkittävästi esimerkiksi Kaakkois-Aasian palmupuu- tai Brasilian ja Australian eukalyptusplantaaseista.

Valtava muutos metsäluonnossa

Toisen maailmansodan aikana polttoainepulan vuoksi hakattiin sekä Ruotsissa että Suomessa paljon lehtipuita energiaksi. Kun vain havupuut, pohjoisessa lähinnä männyt ja etelässä kuuset, luokiteltiin kasvatuskelpoisiksi, käytettiin lehtipuiden hävittämiseen vesakkomyrkkyjä.  Niitä kylvettiin maasta reppuruiskuilla ja lentokoneilla ilmasta. Ruiskuttajat altistuivat sairauksille, muun muassa syövälle.

 Samalla sienet ja marjat saastuivat syöntikelvottomiksi. Jos lehtipuiden olisi annettu kasvaa, ne olisivat rikastuttaneet monimuotoisuutta ja sitoneet paljon hiiltä. Kun myrkyttäminen lopetettiin, lehtipuut alkoivat taas uudistua ja kasvaa.

Viime aikoina tutkijat ovat korostaneet sekametsien ja erityisesti lehtipuiden merkitystä luonnon kannalta, mutta alan teollisuus erityisesti Ruotsissa väittää, että metsissä kasvaa enemmän lehtipuita kuin koskaan.

 Ruotsissa oli kesällä 2020 paljon vakavia metsäpaloja. Jos metsät olisivat olleet alkuperäisen monimuotoisia ja sisältäneet paljon lehtipuita, ne olisivat olleet vähemmän alttiita palolle. Yksipuoliset puupellot ovat samalla tavalla arkoja monille muille tuhotekijöille. Ilmaston lämpeneminen myös lisää metsätuhoja.

Laskutavasta riippuen sekä Ruotsin että Suomen metsämaasta on vain muutama prosentti hakkuilta suojeltua.

Eri ajankohtina otetut ilmakuvat ja niistä laaditut kartat kertovat havainnollisesti, miten valtava muutos Ruotsin ja Suomen metsäluonnossa on tapahtunut vain muutamassa vuosikymmenessä. Ikimetsistä, joissa kasvoi useita puulajeja ja puiden ikä ja koko vaihtelivat laajasti, vain rippeet ovat jäljellä. Ihmiset eivät enää tiedä, miltä aito metsä näyttää.

Monet aidon metsän lajit edellyttäisivät etäällä olevien eläinten reviirien välille puustoa kasvavia ekologisia käytäviä eli kulkuyhteyksiä. Ne on hakkuilla ja kaikkialla risteilevillä metsäautoteillä tuhottu.

Heikosti puuta kasvavia kitu- ja joutomaita ei ole perusteltua luokitella varsinaisiksi metsätalousmaiksi. Laskutavasta riippuen sekä Ruotsin että Suomen metsämaasta on vain muutama prosentti hakkuilta suojeltua.

 Aiemmin metsätalouden merkitys Ruotsin ja Suomen talouksille on ollut todella suuri, mutta merkitys on jatkuvasti heikentynyt. Vain muutama prosentti bruttokansantulosta ja verotuloista tulee metsäteollisuudesta. Enää vain pieni osa kaikista työllisistä työskentelee metsäsektorilla ja heistä vain murto-osa työskentelee metsissä. Aika, jolloin metsätyöt olivat maaseudun tärkeimpiä työpaikkoja, on mennyttä. Matkailu työllistää jo enemmän.

Vanhat puustot ovat edelleen hiilen sitojia

Suuri yleisö ei kummassakaan maassa halua, että metsät muuttuvat avohakkuulla puupelloiksi.

Ruotsissa alan teollisuus vakuuttaa, että jokaista kaadettua puuta kohti istutetaan vähintään kaksi uutta puuta.  Mainitsematta jää, että taimikonhoidossa, ensiharvennuksessa ja ennen hakkuuta tehtävässä alikasvoksen raivauksessa hakataan maahan valtavan paljon puuyksilöitä. Hokijat vertaavat vain isojen puiden hakkuuta ja pienien puiden istutusta.

 Samat hokemat toistuvat vuodesta toiseen. Aidon monimuotoisuuden hämärtäminen, suojelualueiden pinta-alojen liioittelu ja vääristely metsien hiilen sidonnasta ja puun käytöstä nopeasti hajoaviin materiaaleihin ovat esimerkkejä tällaisista hokemista.

Vanhat puustot jatkavat hiilen sitomista, erityisesti maahan juuristoihin, vaikka puiden runkokasvu hidastuu. Kun tietoisuus ilmastonmuutoksen kiihtymisestä suuren yleisön keskuudessa on kasvanut, metsäorganisaatiot ovat alkaneet vääristellä puustojen ja metsämaan hiilen sidonnan tutkittuja tietoja.

Paljon hiilidioksidia ilmaan ja vesiin

Kun puu kaadetaan maahan, poltetaan tai muutoin esimerkiksi selluna käytetään nopeasti hajoaviksi aineksiksi, kuten vessapaperiksi, ei sitä toimintaa voida luokitella hiilineutraaliksi. Euroopan unioni on harhautettu teollisuuden lobbauksella niin kuitenkin menettelemään.

Metsäalan organisaatioiden mukaan puupeltojen puustojen kasvaessa hiili sitoutuu nopeasti takaisin puustoon. Sitoutumista tietenkin tapahtuu, mutta se vie kauan aikaa. Ei ole aikaa odottaa 50 tai 100 vuotta, jos halutaan osaltaan estää maapallon ilmaston lämpeneminen yli 1,5 asteen raja-arvon.

Teollisuuden tavoitteena on kasvattaa puun tuotantoa huomattavasti vuoteen 2030 mennessä. Todellisuudessa nykyisellä käyttötavalla kaadetut puut hajoavat muun muassa hiilidioksidina ilmaan ja vesiin nopeasti. Päästöt pitää lopettaa heti, jos halutaan täyttää Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet.

Avohakkuiden seurauksena yhteyttävä vihreä massa vähenee välittömästi. Maanmuokkaus ja soiden ojitus nopeuttavat maassa olevan hiilen karkaamista. Puupellot eivät pysty hetkessä sitomaan näin ilmaan vapautuvia suuria hiilimääriä, vaan ilmastonmuutos nopeutuu.

Lokakuussa 2021 Luonnonvarakeskus Luke kertoi uusien puuvarojen inventointitietojen (VMI) osoittaneen, että puustojen vuotuinen kasvu oli mittausjaksona 2014–2018 pudonnut kolmella miljoonalla kuutiometrillä. Marraskuussa uudet tiedot ajalta 2016–2020 kertoivat, että kasvu oli edelleen laskenut. YK:n ympäristöasiantuntijat arvioivat jo 1990-luvun alussa, että tultaessa 2030-luvulle pohjoisista havumetsistä olisi jäljellä vain rippeet.

Todellisuudessa bioenergian hiilidioksidipäästöt ovat suurempia kuin kivihiilen käytön.

Venäjän tuontipuu, joka on pitkään ollut yli 10 prosenttia käyttöpuun määrästä, on loppunut. Se ja uudet teollisuushankkeet saattavat Helsingin Sanomien huhtikuussa 2022 julkaistun artikkelin mukaan merkitä hakkuiden lisäämistä ja siten niiden kestävyystason ylittymistä. Vaikuttaa siltä, että teollisuuden nykyiset suunnitelmat pohjaavat vanhaan tietoon. Myös metsien puuston kasvun kääntyminen laskuun edellyttää investointien tarkistamista.

Virallisen Suomen mukaan vuotuista puustojen kasvua voidaan kiihdyttää nykyisestä noin sadasta miljoonasta kuutiometristä jopa 150 miljoonaan. Puuston kokonaistilavuus olisi vastaavasti nykymetsänhoidon avulla nostettavissa nykyisestä noin 2,5 miljardista kuutiometristä yli kolmeen miljardiin vuoteen 2045 mennessä. Haave tuskin voi toteutua, vaan pikemminkin kasvu tulee putoamaan voimistuvien tuhojen vuoksi miljoonia kuutiometrejä vuodessa.

Kansalaiset seuraavat kauhuissaan, kuinka metsät Australiassa, Indonesiassa, Amazonilla ja Kaliforniassa palavat. Hiilipäästöt ovat valtavia. Jotkut poliitikot ovat kuitenkin vakuuttuneita, että puun ja turpeen käyttäminen energiatuotannossa vähentäisi hiilipäästöjä. Tulkintaa tukevat EU:n biomassaa koskevat säädökset. Todellisuudessa bioenergian hiilidioksidipäästöt ovat suurempia kuin kivihiilen käytön.

Erkki Lähde on metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori, joka jatkaa edelleen tutkimustyötä.