Sananvapaudessa on kyse jokaisen oikeudesta ilmaista itseään valitsemallaan tavalla, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, poliittisessa mielipideartikkelissa tai vaikka taiteen välityksellä. Sananvapaus on turvattu Suomen perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.

Sananvapaus on keskeinen demokraattinen oikeus ja vahva demokratia on olennainen osa kansallista turvallisuuttamme. Valtioneuvoston julkaisema Kansallisen turvallisuuden strategia 2026–35 määrittelee Suomen ydinintresseinä muun muassa demokraattisen valtiojärjestyksen ja oikeusvaltion. Strategian tavoite on yhteiskunnan hyvinvoinnin ja turvallisuuden suojaaminen varmistamalla valtion jatku­vuus, Suomen valtiosuvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden turvaaminen sekä demokraattisen valtiojärjestyksen ja oikeusvaltion suojaaminen, ja yhteiskunnan vakauden vahvistaminen.

Sananvapauden suhde kansalliseen turvallisuuteen on kuitenkin monimutkainen ja siihen sisältyy lukuisia haasteita. Kansalliseen turvallisuuteen liittyvillä päätöksillä voi olla laajakantoisia seurauksia sananvapaudelle, ja kansallisen turvallisuuden käsitettä tulkitaan eri tavalla eri maissa. Monet valtiot voivat käyttää kansallista turvallisuutta tekosyynä kriitikkojen vaientamiseen.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Euroopan unioni päätti kieltää venäläisten medioiden RT:n (Russia Today) ja Sputnikin sekä myöhemmin myös muiden venäläisten tiedotusvälineiden toiminnan EU:n alueella. Se herätti paljon arvostelua ja huolia mediasensuurista, joka loukkaa median riippumattomuutta. Tutkija Sophie L. Vériter analysoi EU:n toimia turvallistamisen näkökulmasta vuonna 2025 julkaistussa artikkelissaan, jossa hän muun muassa esitti, että EU:n päätökset rajoittivat tiedonvälitystä, mikä voi vähentää luottamusta EU-kansalaisten ja demokraattisten instituutioiden välillä.

Lisäksi muun muassa tutkijat Ronan Ó Fathaigh ja Dirk Voorhoof varoittivat eurooppalaiselle sananvapaudelle vaarallisesta ennakkotapauksesta, jossa EU:n yleinen tuomioistuin hyväksyi RT Francelle (Russia Today France) vuonna 2022 langetetun kiellon. RT France valitti päätöksestä, mutta tuomioistuin hylkäsi valituksen.

Ó Fathaigh ja Voorhoof nostivat analyysissään esille useita ongelmia tuomioistuimen päätöksessä ja erityisesti sen, että kyseessä oli mediaa koskeva ennakkokielto. He kritisoivat sitä, että alkuperäinen kielto perustui EU-ministereiden päätökseen eikä tuomioistuimen tai toisen riippumattoman viranomaisen päätökseen.

Suomessa jännitteet lehdistönvapauden ja kansallisen turvallisuuden välillä ovat nousseet esille esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittajien syytteissä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sen yrityksestä Viestikoekeskus-jutussa. Tapaus koski vuonna 2017 julkaistua artikkelia sekä lisäksi julkaisemattomia artikkeleita, jotka käsittelivät Puolustusvoimien Viestikoekeskusta. Hovioikeuden mukaan turvallisuussalaisuuksien julkistamisesta tai julkistamisen yrittämisestä oli aiheutunut konkreettinen uhka sananvapaudelle ja muille perus- ja ihmisoikeuksille, joita Suomen kansallisella turvallisuudella pyritään suojaamaan.

Suomen ulkoinen turvallisuus ohitti tässä tapauksessa hovioikeuden mukaan vastaajien sananvapauden. Korkein oikeus ei myöntänyt tuomiosta valituslupaa, mutta tätä kirjoittaessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin harkitsee ottaako se tapauksesta tehdyn valituksen käsittelyyn.

Vihamielinen informaatiovaikuttaminen, joka pyrkii heikentämään kohdevaltion toimintakykyä ja horjuttamaan demokratiaa, kuuluu nykypäivänä vakaviin kansallisen turvallisuuden uhkiin. Ilman sananvapautta demokratia ei voi toteutua, mutta oikeus sananvapauteen myös mahdollistaa vihamielisen vaikuttamistoiminnan demokraattisissa maissa. Koska vastatoimet voivat rajoittaa sananvapautta, torjuntaan liittyy merkittäviä haasteita.

Oikeus sananvapauteen ja demokratia

Suomen kannalta tärkeimpiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimus, joka turvaa muun muassa oikeuden sananvapauteen (10 artikla).  Sopimus sallii sananvapauden rajoittamisen, mutta rajoitusten täytyy perustua lakiin ja rajoitusten tarkoitus täytyy olla mainittu ihmisoikeussopimuksessa.

Sallitut rajoitukset koskevat esimerkiksi kansallista turvallisuutta, rikollisuuden estämistä, tai muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamista. Tärkeä edellytys on, että niiden on oltava ”välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa”.

Sallitut rajoitukset koskevat esimerkiksi kansallista turvallisuutta, rikollisuuden estämistä, tai muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamista.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo, että sopimusvaltiot noudattavat ihmisoikeussopimusta. Vuonna 1976 ihmisoikeustuomioistuin pohti sananvapauden suhdetta demokratiaan Handyside-tapauksessa, joka koski nuorille suunnattua ja seksiä käsittelevää kirjaa. Kustantaja Richard Handyside tuomittiin sakkoihin ja kirjat takavarikoitiin, koska kirjaa pidettiin säädyttömänä.

Handyside valitti asiasta ihmisoikeustuomioistuimeen vedoten muun muassa sananvapautensa loukkaamiseen. Valitus hylättiin, mutta ratkaisussaan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että oikeus sananvapauteen ei suojaa vain myönteisinä, harmittomina tai yhdentekevinä pidettyjä tietoja. Sananvapauden suoja ulottuu lähtökohtaisesti myös ilmaisuihin, jotka ovat loukkaavia, järkyttäviä tai häiritseviä. 

Ratkaisulla on ollut suuri vaikutus siihen, miten oikeus sananvapauteen ymmärretään Euroopassa. Perusteluissaan ihmisoikeustuomioistuin painotti sananvapauden läheistä suhdetta demokratiaan. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, jotka ovat olennaisia demokraattisessa yhteiskunnassa, edellyttävät että sananvapauden on lähtökohtaisesti suojattava myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä tietoja. Tämä on tärkeä muistaa keskusteluissa sananvapaudesta ja kansallisesta turvallisuudessa Suomessa ja muualla.

Sananvapaus ja vihamielinen informaatiovaikuttaminen

Vihamielinen informaatiovaikuttaminen kuuluu nykypäivän merkittäviin uhkiin ja tekoälyn nopea kehitys on luonut uusia ongelmia. Informaatiovaikuttamisen torjuntaan liittyy monia haasteita. Vastatoimet voivat kaventaa sananvapautta ja niillä voi olla odottamattomia seurauksia, jos esimerkiksi vaikuttajatahon tarkoitus on provosoida kohdevaltio toimiin, jotka lisäävät yhteiskunnallisia jännitteitä.   

Suomessa kansallisen keskustelukulttuurin nykytila tarjoaa monia mahdollisuuksia informaatiovaikuttamiselle, joka pyrkii kärjistämään ristiriitoja ja vähentämään keskinäistä luottamusta. Yhteiskunnallista vastakkainasettelua on helppo vahvistaa, kun keskustelun ilmapiiri on ennestään tulehtunut. Julkisessa keskustelussa on ilmennyt jo monen vuoden ajan vihamielistä sävyä, häirintää ja maalittamista. Tilanne ei ole muuttunut parempaan päin.

Suomessa kansallisen keskustelukulttuurin nykytila tarjoaa monia mahdollisuuksia informaatiovaikuttamiselle, joka pyrkii kärjistämään ristiriitoja ja vähentämään keskinäistä luottamusta.

Ylen viisivuotisen Hyvin sanottu -hankkeen mukaan keskusteluilmapiirin koettiin heikentyneen Suomessa. Ylen vuonna 2025 julkaiseman tutkimuksen mukaan 72 prosenttia vastaajista koki keskustelukulttuurin menneen huonompaan suuntaan ja entistä harvempi ilmoitti pitävänsä keskusteluista, joissa käsitellään yhteiskunnallisia asioita.

Oikeus sananvapauteen ei toteudu ja demokratia ei toimi, jos kansalaiset eivät osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Demokratiassa julkiseen keskusteluun kuuluvat kiistat, rajusti eriävät mielipiteet, kovakin kritiikki ja joskus myös loukkaavat ilmaisut. Häirintä ja pelottelu, joka vaientaa ihmisiä ja rajoittaa kansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun on toinen asia.

Vihamielisellä keskustelukulttuurilla on laajoja seurauksia yhteiskuntaan. Kun esimerkiksi toimittajan hiljentäminen onnistuu, se vaikuttaa kaikkien kansalaisten tiedonsaantiin.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) on toistuvasti nostanut esille häirinnän ja hiljentämisyritykset, jotka uhkaavat tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapautta. Ilmiö vaikuttaa negatiivisesti yhteiskunnallisen keskustelun tietopohjaan, mikä on erityisen haitallista aikana, jolloin väärän ja harhaanjohtavan tiedon leviäminen lisääntyy nopeasti.

Väärän ja harhaanjohtavan tiedon levittäminen on usein osa vihamielistä informaatiovaikuttamista, mutta kuten valtioneuvoston julkaisema informaatiovaikutuksen katsaus 2026 toteaa, paikkansapitävän tiedon tarkoitushakuinen käyttö voi myös kuulua vihamieliseen vaikuttamiseen. Faktoja voi helposti esittää harhaanjohtavalla tavalla.

Vahva medialukutaito on tärkeä osa informaatiovaikuttamisen vastustamista. Suomi on kansainvälisesti tunnettu hyvästä medialukutaidosta ja resilienssistä informaatiovaikuttamiselle, mutta tilanne ei ehkä ole niin hyvä kuin haluaisimme ajatella.

Tietokirjailija ja toimittaja Johanna Vehkoo on esittänyt, että on vaikeaa ennustaa, miten pärjäisimme tositilanteessa, jossa ulkovalta kohdistaisi suuren vaikuttamiskampanjan Suomeen. Hän on esimerkkinä nostanut esille maahanmuuttovastaiset verkkosivustot, jotka levittivät vääriä ja rasistisia tietoja, kun Suomeen saapui suuri määrä turvapaikanhakijoita vuosina 2015–16. Suomalaiset jakoivat näitä valheellisia tietoja laajasti, mikä herättää epäilyksiä suomalaisten todellisesta kyvystä vastustaa informaatiovaikuttamista.

Suomessa tarvitaan rakentavaa keskustelua sananvapaudesta ja kansallisesta turvallisuudesta

Sananvapaus ja kansallinen turvallisuus ovat jännitteisessä suhteessa. Siinä missä sananvapautta voidaan kaventaa kansallisen turvallisuuden perusteella, sananvapautta vahvistamalla voidaan toisaalta myös tukea kansallista turvallisuutta.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan vuonna 2022 Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut erittäin nopeasti. Muutokset ovat luoneet tilanteen, jossa keskustelun sananvapaudesta pitäisi muuttaa suuntaa.

Julkiset väittelyt usein lisäävät vastakkainasettelua ja vahvistavat väärinkäsityksiä.

Sananvapaudesta tarvitaan jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua, koska sananvapauden rajat ja merkitys muuttuvat yhteiskunnan kehittyessä ja olosuhteiden muuttuessa. Keskustelun pitäisi olla rakentavaa ja sen pitäisi edistää yhteistä ymmärrystä sananvapauden merkityksestä nyky-yhteiskunnassa. Näin ei tällä hetkellä ole Suomessa.

Kansallinen keskustelukulttuuri on kriisissä. Sananvapaus on yleensä esillä julkisissa keskusteluissa, kun kyseessä on ääritapaus tai esimerkiksi julkisuudessa toimivan henkilön provosoiva lausunto. Julkiset väittelyt usein lisäävät vastakkainasettelua ja vahvistavat väärinkäsityksiä.

Nyt tarvitaan rakentavaa keskustelua sananvapauden roolista muuttuneessa turvallisuusympäristössä ja sananvapauden puolustamisesta perustavanlaatuisena demokraattisena oikeutena.

Joy Hyvärinen on sananvapauspolitiikan asiantuntija. Hän on toiminut muun muassa Suomen PENin puheenjohtajana ja Index on Censorship -järjestön vaikuttamispäällikkönä.

Artikkelin kuvituskuva: Jana Shnipelson / Unsplash

Julkaisu Sananvapaus täytyy huomioida turvallisuuspolitiikassa ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Vuonna 2021 alkanut oikeusprosessi, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä (kd.) syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, on saanut paljon huomiota mediassa. Tätä kirjoitettaessa tapaus on korkeimman oikeuden käsittelyssä. Oikeusjutun keskeiset kysymykset koskevat Räsäsen kirjoituksia homoseksuaaleista sekä sanan- ja uskonnonvapautta.  

Sananvapaus on perusoikeus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan demokratia edellyttää, että myös loukkaavat, järkyttävät ja häiritsevät ilmaisut ovat lähtökohtaisesti sananvapauden piirissä. Sananvapautta voidaan rajoittaa vain Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan määrittelemien kriteereiden täyttyessä.  Rajoitukset ovat sallittuja vain tietyistä syistä, esimerkiksi kansallisen turvallisuuden vuoksi, rikollisuuden estämiseksi tai muiden henkilöiden maineen turvaamiseksi. Myös uskonnonvapaus on turvattu perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

Räsäsen kirjoitukset asettuvat jonnekin sanan- ja uskonnonvapauden ja kiihottamisrikoksen raja-alueille. Korkeimman oikeuden perusteluista lopulta selviää, kuinka merkittävä tapaus on juridisesti.

Vihapuhe ei ole oikeudellinen termi

Räsästä syytetään rikoksesta kiihottamiseen kansanryhmää vastaan homoseksuaaleja koskevien kirjoitusten perusteella. Luther-säätiö julkaisi yhden näistä, Räsäsen kirjoittaman pamfletin. Räsäsen lisäksi syytettynä on myös säätiön asiamies, piispa Juhana Pohjola. Räsänen ja Pohjola kiistävät syytteet.

Mediassa ja julkisessa keskustelussa on laajasti viitattu Räsäsen tapauksessa ”vihapuheeseen”. Vaikka termiä käytetään paljon arkikielessä, on tärkeää huomioida, että Räsästä ei syytetä vihapuheesta. Vihapuhetta ei Suomessa ole määritelty laissa eikä sillä ole kansainvälistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää.

Vihapuheen lisäksi ”viharikosta” ei ole määritelty laissa, mutta Suomen rikoslain mukaan rangaistusta voidaan koventaa, jos rikos tehdään esimerkiksi uskontoon, vakaumukseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvasta syystä. Kyseessä oleva rikos voi olla mikä tahansa, esimerkiksi pahoinpitely tai laiton uhkaus.

Vihapuhetta ei Suomessa ole määritelty laissa eikä sillä ole kansainvälistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan sen sijaan on määritelty rikoslaissa. Rikos koskee ilmaisuja, jotka uhkaavat, panettelevat tai solvaavat ihmisryhmää esimerkiksi ihonvärin, etnisen alkuperän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella.

Käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät syytteet Räsästä vastaan vuonna 2022 ja vuonna 2023. Siksi ei ole yllättävää, jos jostakin näkökulmasta tarkasteltuna syytteet menivät liian pitkälle sananvapauden rajoittamisessa. On myös ymmärrettävää, että julkisessa keskustelussa huomio on keskittynyt oikeudellisten kysymysten sijaan oikeusprosessin luomaan draamaan.

Sananvapauden puolustamisen näkökulmasta rikosoikeudelliset kysymykset ovat kuitenkin vain pieni osa tapausta. Jos tutkii kokonaiskuvaa, toiset kysymykset nousevat esille.

Kristilliskonservatiivinen järjestö tukee oikeudenkäyntejä

Kansanedustaja Räsästä avustaa oikeusprosessissa Alliance Defending Freedom International (ADFI), jonka emojärjestö on yhdysvaltalainen Alliance Defending Freedom (ADF). Paul Coleman, joka toimii Päivi Räsäsen juridisena neuvonantajana, on ADF Internationalin johtaja.

Muun muassa Helsingin Sanomat ja Yle ovat selvittäneet järjestön roolia Räsäsen tukijana. ADF on jyrkästi kristilliskonservatiivinen järjestö, joka muun muassa vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja aborttioikeuksia. Järjestö on monen vuoden ajan ollut aktiivinen myös Euroopassa. Jo vuonna 2013 julkaistussa artikkelissa tutkija Laura Van den Eynde on todennut, että ADF on tehnyt seitsemän väliintuloa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Järjestön toiminnasta ja tavoitteista vaikuttaa olevan vain vähän saatavilla tieteellistä tutkimusta.

Jo vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että järjestö oli tehnyt seitsemän väliintuloa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Järjestön toiminnasta ja tavoitteista vaikuttaa olevan vain vähän saatavilla
tieteellistä tutkimusta.

Tunnetun kansalaisoikeuksia puolustavan järjestön Southern Poverty Law Centerin mukaan ADF on viharyhmä (hate group). Usean sadan työntekijän lisäksi järjestöllä on laaja verkosto asianajajia sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.

ADFI on suuri ja tehokas toimija, joka ajaa tavoitteitaan strategisesti oikeusprosessien kautta maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden tai aborttioikeuksien vastustamisen esittäminen uskonnollisena sananvapauskysymyksenä on osa tätä strategiaa, josta Räsäsen oikeustapaus on kuvaava esimerkki.

Emojärjestö ADF on ADFI:n kautta luonut vahvoja verkostoja ja yhteistyösuhteita Euroopassa. Global Project Against Hate and Extremism-järjestön vuonna 2021 julkaisema raportti From America with Hate kuvaa ADFI:n toimintaa Itä-Euroopassa, kuten abortin vastustamista Puolassa ja samaa sukupuolta olevien avioliittojen vastustamista Romaniassa. New York Times on vuonna 2025 tutkinut miten ADF on viime vuosina lisännyt vaikutusvaltaansa Britanniassa merkittävästi ja miten järjestö on tehnyt yhteistyötä laitaoikeistopuolue Reform UK:n johtajan Nigel Faragen kanssa edistääkseen tavoitteitaan.

ADF:lla on suuret taloudelliset resurssit. Brittiläisen OpenDemocracy-sivuston mukaan ADF käytti 5,2 miljoona dollaria toimintaan Euroopassa vuonna 2022. Corporate Europe Observatory -järjestön vuonna 2024 julkaiseman raportin mukaan ADF oli kaksinkertaistanut rahankäyttönsä Euroopassa vuoteen 2018 verrattuna. Raportin mukaan keskeinen tavoite toiminnassa on eurooppalaisen laitaoikeiston vahvistaminen.

Kansallisen keskustelukulttuurin kriisi ja vihamielinen vaikuttaminen

Kansanedustaja Räsäsen oikeusprosessin kautta ADF raivaa nyt itselleen tilaa suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. ADF on suuri, tehokas ja hyvin resursoitu ulkomaalainen järjestö, joka vastustaa Suomen laissa turvattuja oikeuksia. Tätä voi pitää huolestuttavana, erityisesti kansallisen keskustelukulttuurin nykyisessä tilassa.

Erimielisyydet, kyseenalaistaminen ja rajukin kritiikki kuuluvat julkiseen keskusteluun, mutta järjestelmällinen häirintä, painostus ja pelottelu hiljentävät tällä hetkellä ihmisiä. Esimerkiksi tietokirjoittajiin ja tutkijoihin kohdistuva häirintä on tunnistettu vakavaksi ongelmaksi, joka vaikuttaa negatiivisesti yhteiskunnallisen keskustelun laatuun.

Jo vuonna 2019 valtioneuvoston tilaama selvitys näytti kuinka vihapuhe vähentää päättäjien osallistumista julkiseen keskusteluun. Ylen vuonna 2024 teettämän kyselyn mukaan 67 prosenttia vastaajista koki keskustelukulttuurin menneen huonompaan suuntaan.

Avoin ja rakentava yhteiskunnallinen keskustelu, johon kansalaiset osallistuvat ilman pelkoa, on toimivan demokratian edellytys.

Avoin ja rakentava yhteiskunnallinen keskustelu, johon kansalaiset osallistuvat ilman pelkoa, on toimivan demokratian edellytys. Suomen kansalliseen turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin kuuluu vihamielinen informaatiovaikuttaminen, joka pyrkii horjuttamaan demokratiaa syventämällä yhteiskunnallisia jakolinjoja. Kansallisen keskustelukulttuurin nykytila luo monia tilaisuuksia siihen.

Autoritaariset voimat ovat nousussa eri puolilla maailmaa ja demokraattisten valtioiden pitää olla varuillaan. Julkisessa keskustelussa sananvapaudesta voi luoda helposti erimielisyyksiä, jotka avaavat oven vihamieliselle vaikuttamiselle. Kansanedustaja Räsäsen oikeusprosessi on osa pitkän tähtäimen strategiaa, jossa suuri ulkomaalainen vaikuttajajärjestö ajaa tavoitteita, jotka ovat Suomen lain vastaisia. Oikeusprosessin lopputulemasta huolimatta tapauksella voi olla merkittäviä seurauksia sananvapaudelle tulevaisuudessa.

Joy Hyvärinen on Suomen PENin puheenjohtaja. Mielipiteet tässä artikkelissa ovat kirjoittajan omia.

Artikkelin kuvituskuva: Wesley Tingey / Unsplash

Artikkelia päivitetty 10.12.2025 klo 8.14: Korjattu sitaattinostoa lisäämällä siihen tarkentava vuosiluku tekstistä.

Julkaisu Oikeudenkäynti sananvapaudesta ajaa vaikuttajajärjestön tavoitteita ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.