Al-Holin tilanne, samoin kuin lukuisat muutkin kansainvälisesti merkittävät kriisit, on jäänyt koronakriisin varjoon. Pandemian viedessä huomion kysymys palautuksista säilyy ratkaisemattomana ja tilanne leirillä kestämättömänä. Al-Holin leirin naiset ja lapset ovat herättäneet valtavasti keskustelua ja vahvoja moraalisia äänenpainoja samalla kun alueen vankiloihin suljettujen miesten ja poikien tilannetta ja mahdollisen paluun uhkia on harvemmin samaan tapaan julkisesti pohdittu.

Tässä tekstin toisessa osiossa pohdimmekin, onko sukupuolittunut ja moraalisia sävyjä saanut naisten “vääriin valintoihin” keskittynyt keskustelu eräs keskeinen syy sille, miksi palautuskeskustelu seisoo paikallaan. Tilanne vaatii ratkaisuja, sillä pitkittyessään se on humanitaarisesti kestämätön ja leirille sijoitettujen lasten oikeuksia loukkaava.

Pohdimme, onko sukupuolittunut ja moraalisia sävyjä saanut naisten “vääriin valintoihin” keskittynyt keskustelu eräs keskeinen syy sille, miksi palautuskeskustelu seisoo paikallaan.

Seisova tilanne lisää radikalisoitumisen todennäköisyyttä ja muodostaa kiusallisen ihmisoikeudellisen ja kansainvälisoikeudellisen kipukohdan Suomelle. Keskustelu naisten vääristä tai moraalisesti arveluttavista valinnoista ei vie tilannetta eteen päin. Kokonaisuutta olisi syytä tarkastella ilman sukupuolittunutta moraalista paheksuntaa, objektiivisesti oikeusvaltioperiaatteisiin nojaten ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Kalifaatti kaatui, ideologia elää

Koronan vallattua mediatilan keskustelu al-Holin leirille jääneiden naisten ja lasten kohtalosta hiipui, kunnes toukokuun lopussa asia nousi otsikoihin kolmen naisen ja yhdeksän lapsen onnistuttua pääsemään leiriltä omin avuin pois ja Suomeen. Heidän lisäkseen leiriltä palasi elokuun alussa nainen lapsineen. Ennen tätä Suojelupoliisin tietojen mukaan alueelta oli omatoimisesti palannut noin 20 henkilöä.

Itsenäisesti palanneiden henkilöiden lisäksi Suomi on palauttanut kaksi orvoksi jäänyttä suomalaislasta Suomeen joulukuussa 2019. Palautuksia koskeva ongelma ei kuitenkaan ole kadonnut, vaikka tällä hetkellä globaali huomio on pandemian.

Suomessa viranomaisten tiedetään luoneen suunnitelmia leirillä edelleen oleskelevien naisten ja lasten palauttamiseksi, mutta konkreettisia päätöksiä asian suhteen ei ole tiedettävästi toistaiseksi tehty. Ulkoministeriön tämänhetkinen kanta on, että toimintaedellytysten palautuessa Suomi pyrkii palauttamaan alueella olevat suomalaiset lapset. Lasten äitejä Suomi ei aktiivisesti pyri palauttamaan.

Alueelle matkustaneiden suomalaisten tämänhetkinen tilanne on pitkällä aikavälillä kestämätön ihmisoikeuksien sekä turvallisuuspolitiikan näkökulmasta.

Viranomaiset korostavat, että Suomen kansalaisella on lain mukaan oikeus palata kotimaahansa ja tämä oikeus koskee myös al-Holin leirin naisia sekä lapsia. Käytännössä paluu kuitenkin vaatii sen, että naisten tulee päästä pois valvotulta leiriltä lapsineen ja hakeutua omin neuvoin Suomen lähimpään suurlähetystöön Turkin Ankaraan, kuten kesän aikana Suomeen palanneet olivat onnistuneet tekemään.

Isisin ideologia ja ajatukset leviävät edelleen, eikä kalifaatti ole heikentymisestään huolimatta kuollut. Asiantuntijoiden tuoreiden arvioiden mukaan Isis on hyötynyt koronan aiheuttamasta globaalista sekasorrosta ja on vahvistumassa sisäisesti muun muassa uuden johtajan valinnan myötä. Alueelle matkustaneiden suomalaisten tämänhetkinen tilanne on pitkällä aikavälillä kestämätön ihmisoikeuksien sekä turvallisuuspolitiikan näkökulmasta, sillä paikallisten viranomaisten kyky ylläpitää järjestystä ja vakautta alueella on rajallinen.

Vankileirit ”ideologia-hautomoina”

Huomion arvoista on, että leirit ja vankilat, joihin suomalaisia on sijoitettu, toimivat itsessään ideaalina kasvualustana kalifaatin ideologialle ja sen levittämiselle. Osa paikallisista jopa katsoo, että al-Holin kaltaiset leirit toimivat Isisin viimeisenä linnakkeena.

Useat leireillä haastatellut naiset kertovat, että kalifaatin ideologiasta irtautuminen on leirioloissa liki mahdotonta, sillä leirillä olevat naiset valvovat toisiaan ja väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä. On olemassa viitteitä siitä, että naisten rooli kalifaatin arkisessa toiminnassa on ollut verrattain rajattu, mutta leiriolosuhteissa naisten aktiivinen toimijuus kalifaatin ideologiselle jatkuvuudelle korostuu.

Ainakin osalla naisista on ollut aktiivinen rooli kalifaatin toiminnassa: he ovat suunnitelleet iskuja, rekrytoineet uusia jäseniä ja muodostaneet taidokkaasti sosiaalisia verkostoja sekä levittäneet liikkeen propagandaa. Myös suomalaisten naisten tiedetään osallistuneen Isisin propagandamateriaalin tuottamiseen ja toimineen aktiivisessa roolissa kalifaatin alueelle suuntautuneessa rekrytoinnissa.

Useat leireillä haastatellut naiset kertovat, että kalifaatin ideologiasta irtautuminen on leirioloissa liki mahdotonta, sillä leirillä olevat naiset valvovat toisiaan ja väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä.

Euroopan viranomaiset ovat tuoneet ilmi, että toistaiseksi islamilainen terrorismi on ollut pääsääntöisesti miesten hallinnoimaa aluetta. He kuitenkin pitävät todennäköisenä, että tulevaisuudessa naisten rooli islamistisessa terrorismissa tulee kasvamaan eikä naisiin tulisi näin ollen suhtautua pelkästään passiivisina “Isisin morsiamina” tai “Isis-vaimoina”.  Arviot naisten kasvavasta roolista kalifaatin toiminnassa korostavat entisestään al-Holin kaltaisten naisvaltaisten keskittymien ongelmallisuutta ja lisäävät tarvetta tilanteen aktiiviselle ratkomiselle.

Kysymys siitä, miten kalifaatissa eläneiden naisten suhteen tulisi menetellä, ei ole helppo. Naisten tekemien rikosten selvittäminen jälkikäteen on haastava prosessi, mitä ei helpota se, että monet naiset tuntuvat kieltävän oman aktiivisen toimijuutensa ja sysäävän vastuun kalifaatin hirmuteoista miesten harteille.

Arviot naisten kasvavasta roolista kalifaatin toiminnassa korostavat entisestään al-Holin kaltaisten naisvaltaisten keskittymien ongelmallisuutta ja lisäävät tarvetta tilanteen aktiiviselle ratkomiselle.

Tästä huolimatta Isisin uhreiksi joutuneet henkilöt kertovat myös naisten osallistuneen sortoon ja väkivaltaan miesten rinnalla. Alueelle vietyjen ja siellä syntyneiden lasten näkökulmasta tilanne on vielä monimutkaisempi. Lapset eivät ole aikuisten tavoin valinneet elinympäristöään, mutta lasten tiedetään saaneen alueella kalifaatin arvopohjan mukaista koulutusta, joka sotii länsimaalaista arvomaailmaa vastaan.

Äitiensä tekemistä valinnoista kärsivät lapset

Palautuskeskustelussa naiset ja lapset on usein nivottu yhteneväiseksi paketiksi. Tilaansa syyllisiksi nähtyjen ja ideologisesti vaarallisiksi koettujen äitien palauttamiseen suhtaudutaan haluttomasti, mikä synnyttää dilemman, sillä lapsia ei haluta palauttaa ilman äitejään. Naisten ja lasten yhteispalautuksista perustellaan varsin ymmärrettävästi lasten edulla, mutta vaikuttaa siltä, että keskustelu ideologisesti vaarallisista äideistä on myös toiminut retorisena keinona lykätä palautuksia ja päätöksentekoa asiassa.

Ratkaisevana kysymyksenä on, ovatko alueelle matkanneet naiset olleet passiivisia, yksityisen tilan piiriin suljettuja vaimoja vai aktiivisesti osana kalifaattia toimineita jihadisteja.

Tematiikkaa voidaan pitää kyseenalaisena, sillä se asettaa naiset ja lapset eriarvoiseen asemaan miehiin nähden jättäen heidät roikkumaan epämääräiseen ja näköalattomaan välitilaan. Sukupuolten välisen eriarvoisuuden lisäksi myös leirin lapset ovat keskenään eriarvoisessa asemassa, sillä orvoksi jääneitä lapsia on alettu kotouttaa myös Suomeen, kun taas muut lapset ovat jääneet jumiin leirille ikään kuin kärsimään vanhempiensa mahdollisista rikoksista ja vääriksi nähdyistä moraalisista valinnoista.

Ratkaisevana kysymyksenä onkin, ovatko alueelle matkanneet naiset olleet passiivisia, yksityisen tilan piiriin suljettuja vaimoja vai aktiivisesti osana kalifaattia toimineita jihadisteja. Kysymykseen on mahdollista saada vastaus vain, mikäli naiset saadaan oikeuden eteen, ja asiaa päästään selvittämään juridisesti.

Julkisen keskustelun suunnanmuutos tarpeen

Selvää on, että alueelle matkustaneiden naisten aatteelliset sitoumukset ja toimet tulee selvittää ja kyseenalaistaa sekä rikosnimikkeiden täyttyessä henkilöt tulee tuomita Suomen lakien mukaisesti.  Tätä ei kuitenkaan päästä tekemään ennen kuin osittain sukupuoleen kiertyvästä ja moraalisia vireitä sisältävästä keskustelusta päästään eteen päin.

Tilanteen ratkaiseminen edellyttää asiapitoista keskustelua, jonka keskiössä ovat faktat eivätkä mielipiteet.

Keskustelua palautuksista ei tulisikaan johtaa sukupuolilähtöisesti pohtien naisten valintojen moraalista oikeutusta tai heidän ansaitsevuuttaan, vaan keskittyen asiasisältöihin. Tilanteen ratkaiseminen edellyttää asiapitoista keskustelua, jonka keskiössä ovat faktat eivätkä mielipiteet.

Sen sijaan, että pohditaan naisten moraalista vastuuta koskien esimerkiksi lastensa tämänhetkistä kasvuympäristöä, olisi järkevämpää keskittää huomiota siihen, miten Isisin kalifaattiin liittyneitä suomalaisia voitaisiin tukea yhteiskuntaan palautumisessa ja kuinka heidät voitaisiin mahdollisimman pikaisesti saattaa objektiivisen oikeuskäsittelyn kautta vastuuseen teoistaan.

VTK Minttu Hyökyvaara työskenteli Suomen Akatemian HYTE, Terroristinen väkivalta globaalina mediatapahtumana -projektissa harjoittelijana. Hän valmistelee pro gradu -tutkielmaansa vierastaisteluilmiöstä Helsingin yliopistolla.

VTT Noora Kotilainen on tutkijatohtori Maanpuolustuskorkeakoulussa ja vieraileva tutkija Helsingin yliopistossa poliittisen historian oppiaineessa. Kotilainen on väitellyt kärsimyksen ja sodan kuvien asemasta maailmanpolitiikassa. Hän on kiinnostunut visuaalisuuden asemasta kansainvälisessä politiikassa, mediasta, muuttoliikkeestä, väkivallasta, humanitarismista ja ihmisyyden politiikasta sekä ihmis- ja eläinoikeuksista.

Julkaisu Perinteisiä vaimoja vai vaarallisia agitaattoreita? – Osa 2: Miksi keskustelu al-Holin leirin naisten ja lasten palauttamisesta on niin vaikeaa?  ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Suojelupoliisin tietojen mukaan Irakin ja Syyrian konfliktialueille on matkustanut noin 80 suomalaista, joista noin 20 tiedetään saaneen surmansa. Vilkkainta alueelle matkustus oli vuosina 2012–2016, jolloin kalifaatti eli menestyksekkäintä kauttaan. Nykyisin monet alueelle lähteneistä haluaisivat palata takaisin Suomeen. Kevääseen 2020 mennessä noin 20 henkilöä oli palannut Suomeen omatoimisesti eli ilman valtion apua. Heidän lisäkseen elokuun alussa palasi leirillä oleskellut nainen lapsineen. Ulkoministeriö ei ole ottanut kantaa siihen, kuinka monta lasta ja naista al-Holin leirillä tällä hetkellä oleskelee.

Al-Holin leirin naisten ja lasten palauttaminen Suomeen sekä naisten suhde terroristijärjestö Isisiin on puhuttanut laajasti julkisuudessa jo yli vuoden ajan. Politiikasta-lehdessä asiaa on käsitelty muun muassa turvallisuuden sekä humanitarismin näkökulmista. Erityistä huomiota on saanut alueelle vietyjen tai siellä syntyneiden lasten kestämätön asema.   Keskustelun keskiöön on useissa tapauksissa noussut kysymys siitä, onko naisilla oikeus toivoa tai ainakin yhdessä tapauksessa vastustaa kotimaahan palautusta.

Keskustelussa Al-Holin palautuksista keskeinen rooli on ollut lasten statuksella alaikäisinä ja täten erityistä suojelua ansaitsevina sekä alueelle lähteneiden sukupuoleen liitetyillä ominaisuuksilla.  Naiset on nähty paitsi potentiaalisina sotarikollisina myös vaarallisina Isisin ideologian levittäjinä sekä lapsensa vaaralle altistaneina ja yhteiskuntaamme uhkaavaan ideologiaan kasvattavina äiteinä. Niin kutsutut ”Isis-vaimot” näyttäytyvät omat ihmisoikeutensa, kansallisuutensa kautta saamansa vapaudet ja tasa-arvon hylänneinä, ympäröivän yhteiskunnan silmissä tasa-arvonormien vastaisesti käyttäytyvinä naisina.

Naiset on nähty paitsi potentiaalisina sotarikollisina myös vaarallisina Isisin ideologian levittäjinä sekä lapsensa vaaralle altistaneina ja yhteiskuntaamme uhkaavaan ideologiaan kasvattavina äiteinä.

Tässä kaksiosaisen tekstin ensimmäisessä osassa näkökulmamme on alueelle lähteneiden naisten ristiriitainen asema ja rooli valinnanvapauden sekä tasa-arvon paradoksin tulokulmasta tarkasteltuna. Tarkastelemme sitä, miksi nämä “Isis-vaimoiksi” nimitetyt naiset ärsyttävät ja herättävät keskustelua eri tavalla kuin alueelle lähteneet miehet. Pohdimme valinnanvapauden, sukupuolten tasa-arvon ja naisten yhteiskunnallisten sekä perheroolien näkökulmista sitä, miksi keskustelu alueelle lähteneiden naisten palauttamisesta Suomeen on ollut niin latautunutta.

Tasa-arvoisen oikeusvaltion kansalaisesta kalifaatin alamaiseksi

Suomi on valittu jo kolmesti maailman onnellisimmaksi maaksi. Tutkimuksessa on kartoitettu muun muassa ihmisten valinnanvapautta, anteliaisuutta, terveyttä, sosiaalisia tukiverkostoja, bruttokansantuotetta sekä valtiollista korruptiota. Pohjoismaat ovat poikkeuksellisen tasa-arvoisia ja hyvinvoivia valtioita, joiden on nähty olevan erityisesti naisille maailman parhaita paikkoja elää.

Tästä huolimatta noin 80 henkilöä Suomesta on päättänyt matkustaa Irakin ja Syyrian konfliktialueelle rakentamaan kalifaattia ja oman näkemyksensä mukaan etsimään parempaa, enemmän arvojensa mukaista elämää. Alueelle matkustaneista miehistä monien tiedetään saaneen surmansa taisteluissa tai joutuneen paikallisiin vankiloihin. Viranomaiset ovat ohjanneet Isisiin kytköksissä olleet naiset ja lapset al-Holin pakolaisleirille Koillis-Syyriaan. Arvioidaan, että kesän 2020 aikana palanneiden lisäksi pakolaisleirillä on yhä 7 suomalaista naista sekä ainakin 17 alaikäistä lasta, joista osa on syntynyt konfliktialueella.

Vapaaehtoinen osallistuminen oman valtion ulkopuolisiin konflikteihin on historiallisesti tarkasteltuna tuttu toimintamalli Suomessa. Suomalaisten tiedetään olleen osallisina lukuisissa kansainvälistä huomiota saaneissa konflikteissa aina Espanjan vuosien 1936–1939 sisällissodasta vapaaehtoisiin SS-sotilaisiin ja Bosnian sisällissotaan. Näiden lisäksi yksittäisiä suomalaisia on osallistunut lukuisiin konflikteihin ympäri maailmaa.

Vapaaehtoinen osallistuminen oman valtion ulkopuolisiin konflikteihin on historiallisesti tarkasteltuna tuttu toimintamalli Suomessa.

Viranomaisten suhtautuminen ilmiöön ja toimintaan osallistuneisiin henkilöihin on ollut pääsääntöisesti kielteistä. Esimerkiksi Espanjan sisällissotaan osallistumista pyrittiin Suomessa estämään kriminalisoimalla (HE 16/1938) alueelle matkustus.

Isisin kalifaatin muodostukseen on osallistunut ennen näkemätön määrä ympäri maailmaa saapuneita vapaaehtoisia, mikä on asettanut kansallisten toimien lisäksi haasteita myös kansainväliselle yhteistyölle. Mikään aikaisemmista konflikteista ei ole mobilisoinut yhtä suurta suomalaisten joukkoa, ja erityisen poikkeuksen muodostaa naisten ja lasten osallisuus.

Kun alueelle matkanneiden naisten asemaa ja mahdollisia palautuksia alueelta on pohdittu, esiin ovat nousseet etenkin kysymykset naisten roolista Isisin ideologian levittäjinä ja agitaattoreina, sekä se, mikä todella on ollut heidän roolinsa kalifaatissa. Naiset on usein esitetty julkisessa keskustelussa potentiaalisesti jopa alueelle lähteneitä miehiä vaarallisempina, sillä heidän katsotaan olevan vastuussa ideologian sosiaalisesta levittämisestä sekä olevan aatteellisesti sitoutuneita kasvattamaan lapsensa kalifaatin ideologian mukaisesti.

Naiset on usein esitetty julkisessa keskustelussa potentiaalisesti jopa alueelle lähteneitä miehiä vaarallisempina, sillä heidän katsotaan olevan vastuussa ideologian sosiaalisesta levittämisestä sekä olevan aatteellisesti sitoutuneita kasvattamaan lapsensa kalifaatin ideologian mukaisesti.

Suhtautuminen vapaaehtoisesti ideologisista syistä alueelle lähteneisiin naisiin on ollut erilaista kuin keskustelu taistelemaan lähteneistä miehistä.  Miehen valinta tarttua aseisiin ja lähteä taisteluun vieraille maille ei heiluta käsitystä nuorten miesten rooleista tai vallitsevasta sukupuolijärjestelmästä. Valinta näyttäytyy usein jokseenkin ymmärrettävänä, vaikka se tuomittaisiinkin moraalisesti. Isisin riveihin taistelemaan lähteneiden miesten valintaa on usein selitetty esimerkiksi syrjäytyneisyydellä ja sillä, etteivät nuoret, usein maahanmuuttajataustaiset miehet ole sopeutuneet yhteiskuntaan.

Vaikka sekä miehiin että naisiin voidaan soveltaa samaa argumenttia tietoisesta, vapaaehtoisesta lähdöstä ja suomalaisen yhteiskuntajärjestyksen hylkäämisestä eli kurjuuden ja sorron valinnasta tasa-arvon sijaan suhtautuminen naisten, erityisesti äitien, lähtöön konfliktialueelle on tässä suhteessa ollut voimakkaan kielteistä. Se on sisältänyt sävyjä moraalisesta närkästyksestä. Erityisen paljon on puhuttanut kysymys siitä, onko naisilla moraalista oikeutta palata Suomeen heidän kerran täältä vapaaehtoisesti lähdettyään.

Vaimoja vai jihadisteja?

Ovatko alueelle matkanneet naiset passiivisia yksityisen tilan piiriin suljettuja vaimoja vai aktiivisesti osana kalifaattia toimineita jihadisteja?  Kansallismielisestä tulokulmasta tarkasteltuna naiset on perinteisesti esitetty passiivisina, kodin ja yksityisen tilan piiriin suljettuina hahmoina. Kansakunnan puhtauden, arvojen ja jatkuvuuden suojelu nousee nationalismeissa usein keskeiseksi tekijäksi.

Näissä tarinoissa naiset ja heidän ruumiinsa esitetään puhtauden symbolisina vaalijoina, joiden tärkein tehtävä on turvata kansakunnan jatkuvuus äitiyden sekä tähän liittyvän kasvatustyön kautta. Henkisiltä ominaisuuksiltaan naiset esitetään rauhanomaisina ja hoivaluontoisina, sotatoimiin luonteensa vuoksi sopimattomia. Miehisiksi rooleiksi jäävät aktiivinen kansalaisuus sekä kansakunnan, naisten ja lasten suojelu.

Tätä asetelmaa Suomessa historiallisesti haastaneina, ärtymystä ja halveksuntaa sekä jopa vihaa nostattaneina naisina nousevat esiin erityisesti sisällissodan punaiset naiset ja naissotilaat. Heidän roolinsa aktiivisesti sotaan osallistuneina toimijoina, jopa taistelijoina, mutta myös uutta ideologisesti potentiaalisesti saastunutta sukupolvea synnyttävinä ja kasvattavina äiteinä nähtiin erityisen raskauttavana. Kuten esimerkiksi Tiina Lintusen väitöskirjasta käy esiin, punaisia äitejä kutsuttiinkin muun muassa halventavilla nimityksillä “naarassudet” ja “pahuuden lähteet”. Esitettiin jopa, että heidät tulisi vaarallisen ominaisuutensa vuoksi steriloida, jopa tappaa.

Nykykeskustelussa konfliktialueelle matkustaneista ”Isis-vaimoista” sadan vuoden takaiset äitiyteen ja naisten lisääntymiseen liittyvään ylisukupolviseen ideologiseen uhkaan liittyvät kaiut ovat jälleen läsnä: ideologisesti turmeltuneiden äitien lapset esitetään mahdollisesti vaaralliselle ideologialle niin vahvasti altistuneina, että heidän sopeutumisensa ympäröivään yhteiskuntaan voi olla hankalaa.

Keskustelussa konfliktialueelle matkustaneista ”Isis-vaimoista” sadan vuoden takaiset äitiyteen ja naisten lisääntymiseen liittyvään ylisukupolviseen ideologiseen uhkaan liittyvät kaiut ovat jälleen läsnä.

Toisin kuin perinteiset roolit hylänneet ja sukupuolijärjestelmää vahvasti keikuttaneet, jopa aseet kädessä taistelleet punaiset naiset, nykyiset ”Isis-vaimot” ovat osallistuneet kalifaatin toimintaan pääsääntöisesti erilaisten tukitoimien sekä perinteisten sukupuoliroolien kautta. Al-Holin leirillä haastatellut naiset kuvaavat elämäänsä kalifaatissa keskenään yhtenevin sanoin. Naisten roolit ovat noudatelleet perinteisiä sukupuolirooleja: he ovat olleet kotona kokkaamassa, siivoamassa ja kasvattamassa lapsia miesten toimiessa kodin ulkopuolella.

Naiset eivät omien sanojensa mukaan osallistuneet kalifaatin varsinaiseen toimintaan, vannoneet sille uskollisuutta tai tienneet sen toiminnasta. Isisin hirmuteot tapahtuivat jossain oman arjen ulkopuolella, paikoissa joihin naisilla ei ollut pääsyä.

Naimattomina alueelle lähteneiden naisten kohtalo oli karumpi. Avioliiton solmiminen oli edellytys yhteisöön pääsylle: Isis eristi naimattomat naiset omiin rakennuksiinsa, jossa he elivät suljettua elämää, kunnes joku alueelle saapuneista ulkomaalaisista vierastaistelijoista päätti valita heidät vaimokseen. Perheen solmiminen oli Isisin keino saada vierastaistelijat kotiutumaan uuteen kotimaahansa, ja tiukkojen sosiaalisten normien vuoksi vapaa seurustelu oli kiellettyä.

Naisten rooli Isisin kalifaatissa näyttäytyy heidän omissa kertomuksissaan patriarkaalisen yhteisön konservatiivisena naisroolina: yksityiseen elämänpiiriin, perheeseen ja lapsiin kiinnittyvänä eikä näin aktiivisesti yhteiskunnallisena. Perinteisen naisen roolin, yksityiseen ja perheeseen kiinnittyvään elämänpiirin eristäytymisen on usein nähty tekevän naisista epäpoliittisia, jopa passiivisia.

Naisten rooli Isisin kalifaatissa näyttäytyy heidän omissa kertomuksissaan patriarkaalisen yhteisön konservatiivisena naisroolina: yksityiseen elämänpiiriin, perheeseen ja lapsiin kiinnittyvänä eikä näin aktiivisesti yhteiskunnallisena.

Siksi alistumisen miesten valtaan kalifaatissa voisi nähdä tekevän naisista vähemmän syyllisiä ja edesvastuullisia, irrallisia terroristijärjestön ideologisesta agendasta ja hirmuteoista. Näin naisten roolia ei kuitenkaan ole julkisessa keskustelussa nähty. Vaikka naisten rooli Isisin kalifaatissa vaikuttaa olleen vahvasti miehille alisteinen, on heidän asemaansa ideologian levittäjinä ja agitaattoreina korostettu.  Heidät on nähty valitsemansa elämäntavan mannekiineina ja näin ollen terrorijärjestön rekrytointiin ja mielipiteen muokkaukseen osallistuvina aktiivisina toimijoina sekä uutta ideologisesti “aivopestyä” sukupolvea kasvattavina äiteinä.

“Isis-vaimoihin” liitetyn vaarallisuuden ja häiritsevyyden auraa on keskusteluissa lisännyt se, että he ovat nimenomaan tehneet aktiivisen valinnan hylätä oikeutensa, hyvinvointivaltion naisille tuoman liikkumavaran ja tasavertaiset mahdollisuudet. Paradoksaalisesti he ovat lähtiessään tehneet aktiivisen ideologisen ja liberaalin lähtömaan tasa-arvopolitiikan mahdollistaman valinnan luopua oikeuksistaan ja siirtyä suomalaisesta normatiivisesta näkökulmasta katsottuna sorrettujen leiriin.

Naisten häiritsevät valinnat ja tasa-arvon paradoksit

Tämä siirtymä nähdään yhteiskuntaa läpileikkaavien tasa-arvon ideaalien vastaisena valintana. ”Isis-vaimojen” radikaalia valintaa voi hahmottaa myös toisen lännessä viime vuosina huomiota herättäneen tasa-arvoisissa yhteiskunnissa syntyneen ja perinteisiin sukupuolirooleihin nojaavan traditional wife eli tradwife -trendin kautta.

Länsimaiset, hyvinkin etuoikeutetussa asemassa olevat tradwife-elämäntavan valinneet naiset ilmoittavat haluavansa elää parisuhteessaan ja yhteiskunnallisen osallisuutensa suhteen perinteisten, heteronormatiivisten ja vahvan miesjohtoisten sukupuoliroolien mukaisesti: he jättäytyvät pois työelämästä, palvelevat miestään, alistuvat kyseenalaistamatta hänen tahtoonsa ja omistautuvat perheelleen ja yksityiseen piiriin.

Tämä perinteisten, patriarkaalisten roolien vapaaehtoinen omaksuminen naisille vapaan yhteiskunnallisen toiminnan ja taloudellisen itsenäisyyden mahdollisuudet takaavassa yhteiskunnassa herättää paitsi kummeksuntaa, myös paheksuntaa ja moraalista närkästystä: miksi kukaan haluaisi luopua oikeudestaan ja mahdollisuudestaan olla vapaa, itsenäinen ja tasavertainen toimija? Tradwife-vakaumuksen mukaan elävät kuitenkin perustelevat valintaansa juuri vapaalla tahdolla, jopa feministisellä oikeudella tehdä omat elämäntapavalinnat.

Yhteiskunnallisen hiljaisuuden sijaan niin ”Isis-vaimojen” kuin tradwidfe-ideologian valinneiden toimintaan kuuluu ajatus oman valinnan näkyväksi tekemisestä, sen poliittisen puolen esiin nostamisesta.

Tästä näkökulmasta feministisen valinnanvapauden piiriin kuuluu myös oikeus luopua omasta oikeudestaan olla “vapaa”, itsenäinen toimija ja yhteiskunnallinen aktiivinen, kodin piirin ja miesvallan ulkopuolinen subjekti.

Yhteiskunnallisen hiljaisuuden sijaan niin ”Isis-vaimojen” kuin tradwidfe-ideologian valinneiden toimintaan kuuluu ajatus oman valinnan näkyväksi tekemisestä, sen poliittisen puolen esiin nostamisesta. ”Isis-vaimojen” vaaralliseksi toiminnaksi onkin nimetty juuri heidän vaikuttavuutensa sosiaalisessa mediassa ja vahvuudekseen vallan vaikuttaa alttiisiin mieliin verkossa tapahtuvan “vertaisrekrytoinnin” keinoin.

Samaten tradwife-valinnan tehneet ovat usein aktiivisia sosiaalisen media kanavissa tehden elämäntapaansa tunnetuksi verkkoyhteisöissä. Näin ollen myös valittu “perinteinen rooli” on poliittinen ja aktiivisesti yhteiskunnallinen kannanotto, henkilökohtaisen poliittista, poliittisen ytimessä olevaa.

Näennäisesti poliittisesta ja yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta irtisanoutumisen sijaan Yhdysvalloista peräisin oleva elämäntapa sisältää poliittisen ideologian, joka kytkeytyy usein jopa rasistiseen valkoisen ylivallan puolustamiseen ja tätä kautta entisen valkoisen, heteronormatiivisen ja patriarkaalisen “kulta-ajan” haikailuun.

Paradoksaalisesti lännen tradwife-ideologian edustajat ja ”Isis-vaimot” vertautuvatkin monelta osin toisiinsa.

Vaikkakin ideologisesti varsin eri laidalta, myös ”Isis-vaimot” haikailevat perinteisten, uskonnollisesti perusteltujen “puhtaiden” miesvaltaisten sukupuoliroolien perään. Näin ollen, paradoksaalisesti, lännen tradwife-ideologian edustajat ja ”Isis-vaimot” vertautuvatkin monelta osin toisiinsa. Varsin erilaiset ryhmät ovat molemmat päättäneet valita sukupuolten tasa-arvon sijaan toisenlaisen, ympäröivän vallitsevan yhteiskunnan näkökulmasta normeista häiritsevällä tavalla poikkeavan, monille käsittämättömän tien.

Molemmat näyttäytyvätkin häiritsevinä ja vaarallisina vallitsevien sukupuoliroolien, naisten vapaan valinnan ja yhteiskunnallisen roolin suhteen. Naisten näennäinen epäpoliittisuus ja oletetusta yhteiskunnallisesta roolista sivuun jättäytyminen onkin näin itse asiassa räikeän poliittista, vallitsevien normien näkökulmasta ärsyttävää, ja jopa yhteiskunnallisesti vaarallista. Näin myös al-Holin leirin ”Isis-vaimojen” tekemät valinnat hankaloittavat julkista keskustelua palautuksista ja vaikeuttavat asian poliittista ratkaisemista.

VTK Minttu Hyökyvaara työskenteli Suomen Akatemian HYTE, Terroristinen väkivalta globaalina mediatapahtumana -projektissa harjoittelijana. Hän valmistelee pro gradu -tutkielmaansa vierastaisteluilmiöstä Helsingin yliopistolla.

VTT Noora Kotilainen on tutkijatohtori Maanpuolustuskorkeakoulussa ja vieraileva tutkija Helsingin yliopistossa poliittisen historian oppiaineessa. Kotilainen on väitellyt kärsimyksen ja sodan kuvien asemasta maailmanpolitiikassa. Hän on kiinnostunut visuaalisuuden asemasta kansainvälisessä politiikassa, mediasta, muuttoliikkeestä, väkivallasta, humanitarismista ja ihmisyyden politiikasta sekä ihmis- ja eläinoikeuksista.

Julkaisu Perinteisiä vaimoja vai vaarallisia agitaattoreita? Osa 1: al-Holin leirin naisten häiritsevät valinnat ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Vuonna 2011 alkanut  ja yhä käynnissä oleva Syyrian sota on monikerroksinen konflikti, johon osallistuu useita valtioita ja aseellisia järjestöjä omine motiiveineen sekä ideologioineen. Osa osallistujista on peräisin Syyriasta ja lähialueilta – osa kauempaa. Yksi näistä on itseään Islamilaiseksi valtioksi (Islamic State in Syria, ISIS, ad–Dawlah al-Islāmiyah), nimittävä jihadistiryhmä, jonka nimiin myös Euroopan iskut kirjattiin.

Monista länsimaista, kuten myös Suomesta, oli lähtenyt taistelijoita perheineen konfliktialueelle Syyriaan liittyäkseen ISISiin, joka julisti vuonna 2014 Islamilaisen valtion syntyneeksi osissa Syyriaa ja Irakia. Laajimmillaan ISISin kontrolloima alue oli Iso-Britannian kokoinen. Vuonna 2014 Yhdysvaltojen muodostama liittouma osallistui konfliktiin aloittaen ilmaiskut ISISiä vastaan.

Koska Syyrian konfliktissa on osallisena suuri määrä eri toimijoita, ovat myös taistelulinjat ja alueiden turvallisuustilanne olleet jatkuvasti muutoksessa. Ulkovaltioiden toiminta on vaikuttanut merkittävästi Syyrian konfliktin kulkuun. Tästä hyvänä esimerkkinä on Turkin hyökkäys Syyrian puolelle lokakuussa 2019 heti sen jälkeen, kun Yhdysvallat ilmoitti vetävänsä joukkojansa pois alueelta, kuten tutkija Tiina Hyyppä kirjoittaa.

Kurdijohtoinen Syrian Democratic Forces (SDF) valtasi Yhdysvaltojen johtaman liittouman ilmatuen avulla maaliskuussa 2019 Baghouzin, jonne oli kerääntynyt ISISin kannattajat muilta  järjestön jo aikaisemmin menetetyiltä hallinta-alueilta.

Taistelun aikana tai heti sen jälkeen suurin osa ISISin kannattajiksi epäillyistä miehistä joko kuoli tai jäi vangiksi. Nyt SDF pitää hallussaan lähes 68 000 ISISin jäsenyydestä epäiltyä henkilöä eri leireillä pitkin Koillis-Syyriaa. Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan ainakin 10 000 heistä on taistelijoita, joista 2 000 on muualta kuin lähialueelta.

Baghouzista naiset ja lapset päätyivät al-Holin (al-Hawl) pakolaisleirille Koillis-Syyriaan.  Ulkomaalaisia epäillään yhteyksistä tai kuulumisesta ISISiin. Pakenivathan he järjestön viimeiseltä hallinta-alueelta SDF:n sinne tullessa.

Baghouzista naiset ja lapset päätyivät al-Holin (al-Hawl) pakolaisleirille Koillis-Syyriaan.

Al-Holissa ulkomaalaisia asutetaan leirin lisäosassa erillään paikallisista turvallisuussyihin vedoten. Julkisuudessa olevien tietojen mukaan joukossa on 11 suomalaista naista ja 30 heidän alaikäisiä lastaan.

Meidän vai Kalifaatin Sanna?

Tieto suomalaisten naisten ja lasten leirilläolosta tuli julkisuuteen vuoden 2019 alkupuolella. Tätä edelsi CNN:n julkaisema video, jossa suomalaista ”Sannaa” haastateltiin. Hän halusi palata takaisin kotimaahansa.

Suomessa alkoi pian raivokas yhteiskunnallinen väittely siitä, että ketkä pitäisi leiriltä kotiuttaa vai pitäisikö ketään.  Keskustelua on hallinnut kaksi näkemystä, joista toisen mukaan naiset lapsineen aiheuttavat turvallisuusuhan, mikäli heidät autetaan leiriltä Suomeen. Toinen näkemys painottaa, että koska humanitaarinen tilanne on leirillä erittäin huono, tulee naiset lapsineen kotiuttaa pian.

Suomen hallitus linjasi joulukuun puolessavälissä, että se tahtoo tuoda lapset nopeasti al-Holin leiriltä. Kantaa ei kuitenkaan otettu siihen, mitä naisten – äitien – suhteen tulisi tehdä.

Suomen hallitus ei ottanut linjauksessaan kantaa siihen, mitä naisten – äitien – suhteen tulisi tehdä.

Viranomaiset toimeenpanivat pian päätöksen jälkeen operaation, jossa suomalaisen naisen kaksi Syyriassa syntynyttä, mutta orvoksi jäänyttä lasta evakuoitiin leiriltä. Muiden leirille jääneiden naisten ja lasten kohtalo on edelleen epäselvä tätä kirjoittaessa.

Kalifaatin leijonanpennut

Osa asiantuntijoista pitää leiriä ideologisesti vaarallisena. Heidän mukaansa sieltä kotiutettavat voivat muodostaa terroriuhan suomalaiselle yhteiskunnalle. Etenkin lasten ja nuorten epäillään olevan traumatisoituneita ja mahdollisesti jopa radikalisoituneita. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, etteivät kaikki kotiutettavat olisi välitön turvallisuusriski, sillä osallistuminen terroritoimintaan on hyvin usein kontekstisidonnaista.

Huoli terroriuhasta ei ole täysin aiheeton, sillä ISIS:illä oli ”Kalifaatin leijonanpennut” (Ashbal al-Khilafah) -niminen koulutusohjelma, jossa lapset pyrittiin indoktrinoimaan järjestön ideologian mukaisesti. Lasten ja nuorten osallistaminen konfliktiin ei ole uusi ilmiö tai ISIS:in ainutlaatuinen järjestely, vaan alaikäisiä on ympäri maailmaa mukana sotatoimissa erilaisista kansainvälisistä sopimuksista huolimatta.

Unicefin mukaan lapsisotilaita ovat kaikki alle 18-vuotiaat, jotka ovat liittyneet armeijaan tai osallistuvat aseelliseen konfliktiin joko pakotettuina tai vapaaehtoisesti. Osallistuminen ei tarkoita pelkästään taistelutoimiin tai itsemurhaiskuihin osallistumista, vaan lapset voivat toimia erilaisissa avustavissa tehtävissä, kuten lähetteinä, vakoojina ja jopa seksiorjina.

John G. Horganin ja muiden tutkijoiden  mukaan ISIS aivopesi lapsia ja nuoria monitasoisella ohjelmalla, joka asteittain opetti järjestön arvojärjestelmän ja hyväksytyt toimintamallit. Vaikka kaikki eivät välttämättä osallistuneet suoranaiseen väkivaltaiseen toimintaan, on kuitenkin oletettavaa, että lapset ja nuoret ovat altistuneet järjestön väkivaltaa ihannoivalle ideologialle.

Lapset ja nuoret ovat todennäköisesti altistuneet järjestön väkivaltaa ihannoivalle ideologialle.

Lapsia pyrittiin emotionaalisesti uudelleenohjelmoimaan, jotta he omaksuisivat väkivallan luonnolliseksi asiaksi, jonka jatkumona olisi siihen osallistuminen. Heitä kannustettiin seuraamaan, tai jopa osallistumaan, suoritettaviin kidutuksiin ja teloituksiin.

Edes nuori ikä ei ole ollut suojaava tekijä, sillä yksi nuorimmista tunnetuista järjestön brutaalilla propagandavideolla esiintyneistä oli vasta 4-vuotias.  Videolla lapsi painaa laukaisijaa ja auto, jossa on ISISin vankeja, räjähtää.  ”Allahu akbar!” huutaa pieni poika.

Video osoittaa, kuinka taitavasti ISIS hallitsi länsimaalaisille suunnattua propagandaa käyttämällä pientä lasta äärimmäisen julmaan väkivallan tekoon. Jumalaa ylistävä pieni poika ei ole enää olosuhteiden viaton uhri, vaan osa järjestön pelkoa kylvävää väkivallan koneistoa.

Hieman vanhemmat lapset ovat osallistuneet taistelukoulutukseen ja länsimaalaisten 13-ja 14-vuotiaiden poikien tiedetään kuolleen ISIS:in aseellisessa toiminnassa.

13-ja 14-vuotiaiden poikien tiedetään kuolleen ISIS:in aseellisessa toiminnassa.

ISIS:in äärimmäisen väkivaltaisen ideologian indoktrinoinnin lisäksi lapset ja nuoret ovat voineet joutua todistamaan niin ystäviensä kuin läheistensä väkivaltaista kuolemaa. He ovat voineet joutua Yhdysvaltojen johtaman liittouman ilmapommitusten uhreiksi ja olleet keskellä taisteluita Baghouzin valtauksen aikana.

Tämänhetkiset leiriolosuhteet eivät myöskään ole vakaat, sillä al-Holin oloja kuvataan kaoottisiksi ja väkivaltaisiksi. Nämä tekijät vaikuttavat lasten ja nuorten psyykkiseen kehitykseen ja hyvinvointiin. Leirin lastenlääkäreiden sekä psykologien mukaan lasten leikkitavoissa onkin havaittavissa selkeästi aggressiivista käytöstä. Lapset heijastavat ja kopioivat leikeissään kokemuksiaan sekä ympäristön jännitteitä.

Väestön terveys Kalifaatin ”kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän” jälkeen

Kun konfliktiolosuhteissa perusterveydenhuolto usein rampautuu, esimerkiksi kroonisten sairauksien hoidonsaanti heikkenee. Samanaikaisesti taas erikoissairaanhoidon tarve lisääntyy esimerkiksi taisteluiden aiheuttaminen vammojen takia.

Sksi on oletettavaa, että terveydenhuoltoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn, kuten lastensairauksien, syövän, diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien hoitoon ei ole pystytty kiinnittämään huomiota Islamilaisen valtion hallinnossa. ISIS kuitenkin esitteli korkealaatuista terveydenhuoltojärjestelmäänsä.  Järjestö kertoi, että ihmisten käytettävissä olisi “ISHS” (Islamic State Health Service) dialyysilaitteineen ja ulkomaalaisine erikoislääkäreineen. Osana propagandaansa ISIS pyrki näyttämään luomansa yhteiskunnan ihanteellisena.

Epäily vakavista terveydenhuollon puutteista vahvistui Mosulin haltuunoton jälkeen, jolloin tartuntatauteja sekä kroonisia sairauksia raportoitiin väestössä. Lisäksi psykiatrisia häiriöitä todettiin normaalia enemmän.

Väestön hoitoon hakeutuminen oli ollut vähäistä, kroonisten sairauksien hoito heikkoa ja hoitovaihtoehdot potilaille vähäisiä ISHS:n alaisuudessa. ISIS hallitsi alaisuudessaan elävää väestöä pelolla ja ihmiset välttivät turhaa liikkumista julkisilla paikoilla, jos suinkin vain pystyivät.

ISIS hallitsi alaisuudessaan elävää väestöä pelolla.

Nämä samat terveysongelmat seurasivat al-Holiin pakenevia ihmisiä. Leirillä heidän terveydentilansa mahdollisesti pahenee entisestään. Norja hakikin yhden äidin lapsineen takaisin kotimaahan, sillä lapsi sairastaa mahdollisesti kystistä fibroosia. Kyseessä on perinnöllinen kuolemaan johtava sairaus, jonka oireita voidaan kuitenkin säännöllisellä hoidolla lieventää ja eliniänennustetta parantaa.

Tämä humanitaarisin perustein tehty kotiuttaminen on kuitenkin yksittäistapaus ja asian tulenarkuudesta kertoo se, että yhdenkin äidin ja lasten palauttaminen Norjaan on aiheuttanut maassa hallituskriisin.

Al-Holin naisilla ja lapsilla on huonossa hoitotasapainossa olevien mahdollisten kroonisten sairauksien lisäksi ripulia, hengitystieinfektioita, leishmaniaasia, vesirokkoa ja lepraa. Lisäksi al-Holissa tarkkaillaan erityisesti lavantaudin sekä tuberkuloosin esiintymistä.

Nämä infektiosairaudet johtuvat pääasiallisesti ahtaasta ja huonosta elinympäristöstä sekä terveydenhuollon puutteesta. International Rescue Committee raportoi viime vuoden syyskuussa lisääntyneestä alle viisivuotiaiden kuolleisuudesta leirillä. Maailman Terveysjärjestön WHO:n mukaan kyseessä oli kuitenkin väärinraportointi. WHO:n mukaan lasten kuolleisuus on pysynyt leirillä kurissa vaikeista olosuhteista huolimatta. Tähän mennessä kuolleita on  517 ihmistä, joista 371 on lapsia.

Kuolleiden lasten suuri määrä selittyy lasten suhteellisesti korkealla osuudella leirin väestörakenteessa. Lapset ovat menehtyneet pääasiallisesti aliravitsemukseen, synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin ja talvikuukausina kylmyyden aiheuttamaan hypotermiaan Kurdien Punaisen Puolikuun edustajan mukaan.

Al-Holissa lapsia on kuollut nälkään, kylmään ja synnytyksiin.

Tällä hetkellä sääolosuhteet Koillis-Syyriassa ovat huonot. Kylmyys yhdistettynä vesi- ja hiekkamyrskyihin luo vaikeat olosuhteet leirin asukkaille ja altistaa väestön sairauksille. Etenkin pienet lapset kärsivät herkästi hengitystieinfektioista.

Mielenterveysongelmien määrä leirillä asuvien keskuudessa on normaalia väestöä korkeampi, koska naiset ja lapset ovat altistuneet ankarille henkistä hyvinvointia kuormittaville kokemuksille ja menetyksille. Hoitamattomina psykiatriset sairaudet eivät vain aiheuta inhimillistä kärsimystä, mutta myös altistavat itsetuhoisuudelle sekä psykoottisasteisille häiriöille.

Hyvät ja pahat autettavat

Koska ulkomaalaisten asuttamassa lisäosassa asuvia epäillään ISIS:in kannattajiksi, tai jopa jäseniksi, on tämä aiheuttanut eettisen ja moraalisen ongelman humanitaarisen avun periaatteiden mukaisessa jaossa. Ihmiset ovat jaettu hyviin ja pahoihin autettaviin – uhreihin ja tekijöihin.

Kuten väitöskirjatutkija Iida-Maria Tammi kirjoittaa, näemme nämä naiset ja lapset apua ansaitsemattomina ja pahoina, vaikka tunnistamme heidän hätänsä. Tämä ajatusmalli vaikuttaa muun muassa terveyspalveluiden saatavuuteen, sillä osa rahoittajista ei halua auttaa epäiltyjä ISIS:in kannattajia.

Al-Holin leiriä voidaan pitää eräänlaisena ISIS-ajatushautomona. Elinolosuhteet luovat otollisen maaperän ISIS:in vääryyden, epäkohdan ja koston narratiiville. Tämä tekee ideologian vahvistamisesta sekä rekrytoinnista helpompaa.

ISIS:in valheellinen väite siitä, ettei länsimaissa ole tilaa muslimeille, realisoituu leirillä. Marttyyriajattelu saa vahvistusta ja vastakkainasettelu lännen kanssa syvenee. Al-Holia onkin verrattu olosuhteisiin, jotka synnyttivät Taleban-liikkeen.  Vaikka ISIS on menettänyt hallintoalueensa, ideologiana se elää yhä myös al-Holin leirillä.

Lapsia, ei juniorijihadisteja

Huolimatta siitä, ovatko lapset ja nuoret osallistuneet ISIS:in toimintaan vai eivät, ovat he uhreja. Alaikäisten osallistaminen sotatoimiin rikos. Siviilejä koskevan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden yleisen suojelun lisäksi lapsille on taattu erityssuojelu.

Lapset ovat uhreja. Alaikäisten osallistaminen sotatoimiin rikos.

Lapsia ja nuoria tulee kohdella ja hoitaa kuten heidän ikänsä vaatii. Nyt heidät on leimattu länsimaisessa iltapäivälehdistössä “ISIS-lapsiksi” tai “juniorijihadisteiksi”. Leirillä he altistuvat jatkuvasti siellä olevien vakaumuksellisten ISIS:in naiskannattajien propagandalle.

Naisten rooli on ollut kasvattaa lapsia järjestön ideaalin mukaisiksi tuottaen tulevaisuuden johtajia, taistelijoita ja kannattajia ISIS:ille.  Lasten irtautuminen ideologiasta leirillä on mahdotonta.

Ratkaisut al-Holin leirin suomalaisten ja muiden länsimaalaisten kohtalosta eivät ole yksiselitteisiä tai helppoja. Kyseessä eivät kuitenkaan ole kansanvaalit, vaikka tämänkaltaiseen ajatteluun on sorruttu jopa ministeritasolla. Päätökset naisten ja lasten evakuoinnista tulee tehdä perustuen asiantuntija-arvoihin sekä kansainvälisiin sopimuksiin, joihin myös Suomi on demokraattisen valtiona sitoutunut.

FM Agneta Kallström on valmistunut Helsingin yliopistosta modernin Lähi-idän tutkimuksesta. Kallström on väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen laitoksella. Työssään Kallström käsittelee Syyrian konfliktin vaikutusta terveydenhuoltojärjestelmään.

Julkaisu Al-Holin alaikäiset suomalaiset – lapsisotilaita vai sotalapsia? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.