Länsimaisessa kulttuurissa on pohdittu yli 2000 vuoden ajan vallankäytön ja ihmisten yhteiselämän kysymyksiä, ja työ jatkuu edelleen. Teoreettista työtä tarvitaan käsitteiden luomiseksi ja maailman hahmottamiseksi paremmin, kuten italialaisfilosofi Roberto Esposito on korostanut useissa teoksissaan.

Esposito tuo esiin, miten filosofia on jatkuvasti ajankohtaista – Eurooppa on dramaattisimmissa historian vaiheissaan kääntynyt filosofian puoleen. Nykyistäkin tilannetta voi luonnehtia dramaattiseksi.

Hyviä viimeaikaisia esimerkkejä selkeistä politiikan teoriaa käsittelevistä teksteistä Politiikasta-lehdessä ovat vaikkapa Suvi Kuokkasen artikkeli ”Hybris, kansa ja yhteiskuntarauhan järkkyminen antiikin Kreikassa” tai Aada Petterssonin ”Valtion sisäiset konfliktit: Terve vai sairas valtiomuoto?”.

Kuokkanen kirjoittaa, että antiikissa esiintyneet ajatukset yhteiskunnasta ovat yhä ajankohtaisia, ja Pettersson analysoi Aristoteleen ja Machiavellin suhtautumista valtion sisäisiin konflikteihin – teema, jonka merkitys ei polarisoituneessa nykymaailmassamme ole ainakaan vähentynyt.

Kaikki eivät kuitenkaan pysty lukemaan edes popularisoituja tekstejä politiikan teoriasta. On tärkeää, että myös eri syistä heikosti lukeville tarjotaan tietoa politiikan ilmiöistä, kuten käytännön poliittisista väännöistä ja niiden eri osapuolista sekä instituutioista.

Popularisointi ja selkokielistäminen ovat ajankohtaisia heikkenevän lukutaidon ajassa

Politiikasta-verkkolehdellä on tärkeä rooli politiikan tutkimuksen popularisoimisessa ja myös selkokielistämisessä. Selkomukauttaja ja -kouluttaja Jenni Saarilahti sekä väitöskirjatutkija Mervi Kastari mainitsevat Tutkimusretkiä selkokieleen -teoksessa, että lukutaitoselvitysten mukaan heikkoja lukijoita on 14 prosenttia kouluikäisistä ja 11 prosenttia työikäisistä Suomessa asuvista henkilöistä.

Lukutaitoa Suomessa laajasti tutkinut Riie Heikkilä on havainnut, että lukeminen Suomessa on eriytynyt: ensisijaisesti korkeasti koulutetut ryhmät lukevat, ja matalasti koulutetuissa on enää hyvin vähän aktiivisia lukijoita. Kiinnostavasti tuoreimman PISA-tutkimuksen mukaan 15-vuotiaiden lukutaito on heikentynyt Suomessa etenkin ylimmässä sosioekonomisessa neljänneksessä, joten selkotekstejä tarvitaan lukutaidon heikentyessä monenlaisissa ihmisryhmissä.

On arvioitu, että Euroopassa viidennes ihmisistä on funktionaalisesti lukutaidottomia, eli he eivät lukutaitonsa puolesta selviä päivittäisestä arjesta.

Sujuva lukutaito on tarpeen yhteiskunnallisten asioiden seuraamisessa ja laajemmin ylipäätään arkisessa elämässä selviytymisessä. On arvioitu, että Euroopassa viidennes ihmisistä on funktionaalisesti lukutaidottomia, eli he eivät lukutaitonsa puolesta selviä päivittäisestä arjesta.

Muun muassa maahanmuuttotaustaiset henkilöt hyötyvät selkokielisistä teksteistä. Heidän osuutensa on Suomessa kasvamassa kaikilla koulutusasteilla. Suomen kielen oppijoiden lisäksi selkokielestä hyötyvät myös mm. muistisairaat, kehitysvammaiset ja lukivaikeuksia kokevat. Opettaessani toisella asteella olen havainnut, että selkokielisille teksteille on käyttöä sekä ammatillisissa oppilaitoksissa että lukioissa.

Tutkittua tietoa politiikasta ei pidä rajata vain monipuolisesti lukutaitoiselle eliitille. Demokratiassa on olennaista, että kaikki ymmärtävät yhteiskunnan toimintaa ja voivat tehdä punnittuja poliittisia valintoja. Tämän vuoksi Politiikasta jatkaa hyvin käynnistynyttä Politiikasta selkokielellä -sarjaa sekä tutkijoiden kouluvierailuja. Myös uusien artikkelisarjojen suunnittelutyö on käynnissä.   

VTT Vappu Helmisaari on Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja ja helsinkiläinen lukio-opettaja.

Artikkelin kuvituskuva: Debbie Tea / Unsplash

Julkaisu Päätoimittajalta: Tutkittu tieto politiikasta kuuluu kaikille ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Ympäristönsuojelulaki kieltää ympäristön pilaamisen. Myös ympäristön kulttuuri- ja virkistysarvon vähentäminenkin on kiellettyä pilaamista. Laki asettaa lisäksi tavoitteeksi kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisen ympäristöä koskevassa päätöksenteossa.

Tutkimme, miten kansalaiset pystyvät vaikuttamaan päätöksentekoon, jos he kokevat harrastamisen ja luonnosta nauttimisen vaikeutuneen lähiympäristönsä pilaantumisen vuoksi. Havaitsimme, että ympäristönsuojelulaki ei antanut suojaa turvealueiden vesistöjen lähistöllä asuville kansalaisille eikä avannut mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon. Esteenä on rakenteellinen välinpitämättömyys, jossa on vahva poliittinen ulottuvuus.

Turvetuotanto on ollut asukkaiden ankaran kritiikin kohteena

Jyväskylän yliopiston tutkijaryhmä on osana Suomen Akatemian Strategisen neuvoston rahoittamaa ympäristöhallintoa koskevaa CORE-hanketta tutkinut tapausta, jossa turvemaiden vesistöjen äärellä olevat keskisuomalaiset asukkaat ovat huolestuneet lähivesien pilaantumisesta ja ryhtyneet aktiiviseen toimintaan vesien saastumista vastaan.

Saarijärven reitti on ollut Suomen ympäristökeskuksen luokituksen mukaan Keski-Suomen huonokuntoisimpia vesialueita. Teimme kyselytutkimuksen reitin varren asukkaiden suhteesta luontoon sekä käsityksistä veden laadun muutoksista ja muutosten syistä. Tutkimuksen nimi Ei vettä rantaa rakkaampaa kuvaa asukkaiden läheistä luontosuhdetta, jota vesien pilaantuminen varjostaa. He kertoivat lähiympäristön vesien huonon kunnon vaikeuttaneen kalastamista, uimista ja saunomista sekä mökeillä viihtymistä.

Ympäristönsuojelulaki ei antanut suojaa turvealueiden vesistöjen lähistöllä asuville kansalaisille eikä avannut mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon.

Turvetuotantoalueilta valuva vesi tunnistettiin pilaantumisen pääsyyksi. Kolme neljästä katsoi turvetuotannon vaikuttaneen veden pilaantumiseen paljon tai erittäin paljon. Liki puolet vaati turpeen noston lopettamista kokonaan.

Tutkimuksemme Keskisuomalainen turveprotesti perustui vesistöliikkeen aktiivien haastatteluihin ja dokumenttiaineistoon. Selvitimme kansalaisten mobilisoitumista heidän puolustaessaan lähivesiensä puhtautta ennen muuta turvetuotantoa vastaan. Vahvistaakseen vaikuttamista vesistöliike organisoitui Pelastetaan Reittivedet – yhdistykseksi (PRV). Tutkimuksen keskiössä ovat sekä yhdistyksen vaatimukset saada poliittis-hallinnollinen järjestelmä säätelemään tiukemmin turpeen nostoa että hallinnon reagointi kansanliikkeen vaatimuksiin.

Kansalaisten vesihuoliin on suhtauduttu välinpitämättömästi

Ylimpien päätöksentekoelinten suhtautumisessa vesistöhaittoihin voitiin nähdä piirteitä rakenteellisesta välinpitämättömyydestä. Käsitteellä tarkoitetaan sitä, että etäällä valtakeskuksista olevien huolia ja ongelmia ei huomioida, jos ne eivät tuota haittaa valtaeliitin jäsenille, ja että yhteiskunnan hierarkian ylätasolla tehtyjen ratkaisujen haittavaikutuksia perustason ihmisten elämään ei tunnisteta.

”Ei sitä laiturin nokasta tuijottamalla pysty veden laatua arvioimaan.”

Virkakoneiston välinpitämättömyys tuli kansalaisia vastaan heti, kun he alkoivat välittää ylöspäin tietoa vesien pilaantumisesta. PRV:n johtohenkilöiden kertoman mukaan heille vastattiin, että ”ei sitä laiturin nokasta tuijottamalla pysty veden laatua arvioimaan”. Kun he valittivat veden huonosta kunnosta, heiltä kysyttiin, ”onko teillä näyttöä”. Näytöksi olisivat kelvanneet vain laboratorioanalyysilla osoitetut tulokset. Niiden hankintaan viranomaisilla ei ollut halua.

Kansalaisia loukkasivat väitteet, että järven äärellä asuvat eivät pysty erottamaan likaista ja puhdasta vettä toisistaan ilman, että se todennetaan laboratorioanalyysissä.

Kansalaisten vaikutusyritykset törmäävät maakunnalliseen vaikuttajaverkostoon

Vesistöistään huolestuneet kansalaiset kokivat, että maakunnallisten instituutioiden vastuuhenkilöstä, poliitikoista sekä turvealan ja elinkeinoelämän johtajista muodostunut vaikuttajien verkosto suojeli turvetuotantoa, eikä välittänyt kansalaisten kokemasta vesistöhuolesta. Turpeen noston haitalliset vesistövaikutukset olivat taloudellisten intressien rinnalla vähäpätöinen asia. Välinpitämättömyys näkyi myös maakunnan valtalehden asettumisessa turvetuottajien puolelle paikallisissa konflikteissa.

Vaikuttajaverkosto sulki pois kansalaisinformaation tukeutuen viranomaisten mittareihin veden laadusta sekä turvetuottajien tietoon, että turpeenottoalueilta valuu vesistöihin vain puhdasta vettä. Kansalaishavaintojen mukaan vesien pilaantumisen aiheuttaa turpeen nostoalueilta valuva järvien vesiin liukeneva humus.  Kun humusta ei näkynyt taajamien ja tehtaiden jätevesipäästöjen mittaamiseen kehitetyissä analyyseissa, kansalaisten havainnot mitätöitiin sanomalla, ettei liukenevaa humusta ole olemassakaan. Asukkaat ovat kertoneet, että viranomaismittausten mukaan puhdas vesi on monissa järvissä täysin käyttökelvotonta.

Kun humusta ei näkynyt taajamien ja tehtaiden jätevesipäästöjen mittaamiseen kehitetyissä analyyseissa, kansalaisten havainnot mitätöitiin sanomalla, ettei liukenevaa humusta ole olemassakaan.

Kun vesistöliikkeen edustajat osallistuivat Keski-Suomen energiapäivä -seminaareihin, heille valkeni, miten kevyesti valtaeliitti sivuutti asukkaiden havaitsemat turvetuotannon ympäristöongelmat ja korosti turvetta kotimaisena polttoaineena, sen tärkeyttä huoltovarmuuden kannalta sekä paikallisia työllisyysvaikutuksia ja kunnille tuottamia verotuloja. Maaseudun asukkaista tuntui, että heitä vaaditaan uhraamaan kansataloudellisista syistä tuttujen vesistöjensä puhtaus ja elämäntapaan kuuluvan syvän rantamaisemansa kauneus, jotta kaupunkien asukkaat saavat edullista lämpöä.

Sovelsimme Julkisen oikeuttamisen analyysia, jolla tutkitaan keskustelussa esitettyjen vaatimusten oikeuttamisen tapoja (oikeuttamisen maailmoja) ja kiistetään joidenkin toisten argumentteja. Tunnistimme turvekiistassa periaatteellisen ristiriidan turvetuotannon tukiverkon teknisen ja taloudellisen maailman sekä maaseudun asukkaiden elämäntapaan (maailmaan) kuuluvan syvän luontosuhteen välillä.

Vallanpitäjät eivät suostu keskustelemaan kansalaisten vesistöhuolista

Pelastetaan Reittivedet -yhdistyksen edustajille välinpitämätön suhtautuminen tuli entistä tutummaksi, kun he yrittävät saada valtakunnan poliitikkoja ja viranhaltijoita ymmärtämään kansalaisten vesistöhuolen ja turvetuotannon aiheuttamat ongelmat. Heistä tuntui, että maaseudun asukkaita pidetään perifeerisenä, vailla poliittista merkitystä olevana väestöryhmänä, joiden huolia ja ongelmia ei tarvitse ottaa vakavasti.

Välinpitämättömyyden yksi ominaispiirre on, että hyvää tarkoittava puhe esimerkiksi ympäristön suojelusta ja osallisuudesta ei muutu käytännön teoiksi.

Poliittiset päättäjät eivät halunneet kuulla vesistöliikkeen edustajia, ja jos he saivat puheyhteyden, keskustelu vaiennettiin sanomalla, että valtioenemmistöiseltä maan suurimmalta turvetuottajalta Vapo Oy:ltä, nykyisin Neova Oy, saadun tiedon mukaan turvevedet puhdistetaan niin, että tuotantoalueet eivät likaa vesistöjä. Vesistöliikkeen edustajien saamasta kohtelusta syntyy käsitys, että rakenteellisessa välinpitämättömyydessä on vahva poliittinen ulottuvuus. Voitaneen puhua välinpitämättömyyden politiikasta.

Kansalaisten luottamusta hallintoon ja mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristöä koskevaan päätöksentekoon vähentää korporatiiviselle hallinnolle tyypillinen tapa ottaa vain edunsaajat mukaan toiminnan suunnitteluun. Esimerkiksi turvetuotannon ympäristönsuojelun yhteistyöryhmässä turvetuottajat ovat olleet laatimassa turvetuotantoa sääteleviä ohjeita, määrittelemässä turvevesipäästöjen raja-arvoja sekä siirtämässä turvevesien valvontaa tuottajien omatarkkailuksi.

Kansalaisten luottamusta hallintoon ja mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristöä koskevaan päätöksentekoon vähentää korporatiiviselle hallinnolle tyypillinen tapa ottaa vain edunsaajat mukaan toiminnan suunnitteluun.

Ryhmässä on ollut valvonnasta vastaavia viranomaisia maakunnallisista ELY-keskuksista, mutta ei puhtaiden vesien puolesta toimivan kansalaisjärjestöjen edustajaa.

Kansalaisten aidosta osallistamisesta ei voida puhua, jos heitä ei päästetä vaikuttamaan päätettäessä toiminnasta, jonka asukkaat kokevat pilaavan heidän lähivesistönsä. Välinpitämättömyyden yksi ominaispiirre onkin se, että hyvää tarkoittava puhe esimerkiksi ympäristön suojelusta ja osallisuudesta ei muutu käytännön teoiksi.

Välinpitämätöntä suhtautumista kansalaisten ongelmiin selittää poliitikkojen tapa suojella taloudellista hyötyä tuottavaa toimintaa. Turvetuotannolle ei ole asetettu sellaisia vesiä suojelevia päästövaatimuksia, jotka voisivat estää uusien yrittäjien tuloa tuotantomarkkinoille ja heikentää tuotantoalan kannattavuutta. Turpeen hinta on pidetty verohelpotuksella edullisena suhteessa muihin polttoaineisiin. Turpeen verokohtelu on ollut hallituksessa poliittisen kiistelyn kohde.

Välinpitämättömyys on ulkoapäin tuotettua

Tutkimushankkeessamme emme väitä, että välinpitämättömyys on viranomaisille luonteenomainen suhtautumistapa. Välinpitämättömyyttä synnyttää toimintaympäristöstä tuleva tuotantoalojen paine.

Vahvat toimijat pyrkivät myös epävirallisilla painostuskeinoilla vaikuttamaan päätöksiä tekeviin viranomaisiin ja poliitikkoihin. Tällainen toimintatapa tuottaa rakenteellista välinpitämättömyyttä eli viranomaisten ja poliitikkojen kyvyttömyyttä tunnustaa kansalaisten kokemusperäisiä näkökantoja.

PRV:n johtohenkilöt havaitsivat omassa vaikuttamistyössään, miten turvetuottajat ja niitä edustava Bioenergiayhdistys ry on yrittänyt mainoskampanjoilla, lobbauksella, seminaareilla ja kestityksillä torjua väitteet turvevesien vesiä likaavista vaikutuksista.  

Kansalaisvaikuttaminen saa aikaan murtuman välinpitämättömyyden muuriin

PRV:n tarinassa on toinenkin avaamisen arvoinen juoni. Keski-Suomen liitto oli ollut kaavoituksella avaamassa uusia mahdollisuuksia turvetuotannolle merkitsemällä maakuntavaihdekaavaan soita turpeen nostoalueiksi. Kansalaisten kielteinen palaute kaavasta ja ”Ei vettä rantaa rakkaampaa” -tutkimus saivat aikaan sen, että liiton suunnittelujohto totesi veden laadun virallisten mittausten ja kansalaisten käsitysten välillä olevan ristiriidan, joka liitossa otettiin huomioon.

Turvemerkinnät poistettiin maakuntavaihdekaavan tarkistuksessa. Liitto tunnusti kansalaistietoa tuottavan yhdistyksen kyvyn tehdä ympäristötyötä ja valtuutti yhdistyksen koordinoimaan toimia Keski-Suomen vesistöjen tilan parantamiseksi. Tähän työhön yhdistys ryhtyi järjestämällä Keski-Suomen liiton avustuksen turvin Järvipäivät 2019. Päivien teemana oli puhtaiden vesistöjen merkitys matkailulle sekä ihmisten virkistäytymiselle ja hyvinvoinnille.

Keski-Suomen liitto tunnusti kansalaistietoa tuottavan yhdistyksen kyvyn tehdä ympäristötyötä ja valtuutti yhdistyksen koordinoimaan toimia Keski-Suomen vesistöjen tilan parantamiseksi.

Sen jälkeen, kun Keski-Suomen liiton välinpitämätön suhtautuminen vaihtui yhdistystä arvostavaksi, PRV muutti toimintastrategiaansa siten, että vaikuttamista ja protestointia enemmän nyt painotetaan vesistöjen puhdistumiseksi tehtävää työtä. Tästä esimerkkinä on Taimen takaisin Saarijärven reitille -hanke, jossa pyritään saamaan vedet niin puhtaiksi, että taimen voi taas nousta, kutea ja lisääntyä reitillä. Yhdistys ei ole lakannut vastustamasta turpeen nostamista, joka on ilmastovaatimusten vuoksi vähentymään päin. Yhdistyksessä nähdään, että reittivesien puhdistuminen edellyttää sekä turvevalumien estämistä että turvevesien aiheuttamien vaurioiden korjaamista.

Johtopäätöksiä

Pelastetaan Reittivedet -yhdistyksen tarina antaa aiheen esittää vaatimuksen, että kansalaistiedon tulisi olla vaikuttavana osana ympäristöä koskevan toiminnan suunnittelussa sekä päätösten valmistelussa ja niiden toimeenpanossa. Kansalaisilla on jokapäiväisessä elämässä kykyä tunnistaa ympäristössä ilmeneviä haittoja niin luonnolle kuin ihmisillekin.

Välinpitämättömyyden vähentäminen edellyttää kansalaisten ja poliittis-hallinnollisen järjestelmän välisien yhteistoiminnallisten prosessien uudistamista. Kansalaistietoa välittävät toimijat tulee nähdä voimavarojen lisääjinä eikä päätöksenteon vaikeuttajina. Yhteiskunnan monimutkaistuessa kansalaisten kuulemiset sekä muistutus- ja valitusoikeudet eivät ole riittäviä vaikutuskeinoja.

HTT, dosentti Sakari Möttönen on osallistunut Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston ympäristöhallintaa käsittelevän CORE -hankkeen osaprojektiin, jossa Jyväskylän yliopistossa on tutkittu kansalaisten osallisuutta ympäristöpäätöksenteossa.  

Julkaisu Kansalaisten huolta turvepäästöistä vähäteltiin ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.