Vaikkei kaikkien ole mahdollista viettää kesää lomaillen, tästä artikkelista löydät listauksen lehden toimituskunnan kiinnostavina, innostavina tai yhteiskunnallisen pohdinnan kannalta hyödyllisinä tai mielenkiintoisina pidettyjä tietokirjoja ja muita ajatuksia herättäviä teoksia, joita kelpaa lukea muulloinkin kuin kesällä.

Politiikasta-lehti palaa heinäkuun kesätauoltaan elokuun alussa, jolloin vastaamme taas sähköposteihin ja julkaisemme uusia juttuja. Heinäkuun aikana muistutamme kuitenkin sosiaalisen median julkaisuin kevään aikana lehdessä julkaistusta sisällöstä. Kesälomalle voi siis ottaa myös (uuteen) kuunteluun vaikkapa Politiikasta-podcasteja!

Artikkelin kuvituskuvina esiintyvät toimituskuntalaistemme kirjahyllyt.

Autto, Janne (toim.): Talouskuri tuli Suomeen. Vastapaino: 2023.

Teos pureutuu kysymykseen tapahtuiko Suomessa edellisen finanssikriisin jälkeen talouskuria vai ei. Etenkin sosiaalisen median keskusteluissa asiasta on vahvoja erimielisyyksiä. Teos tuo oman perustellun määritelmänsä tähän tärkeään talouspoliittiseen keskusteluun. Se pohjaa poliittisen talouden tutkija Mark Blythin Talouskuri-kirjan teeseihin pyrkiessään taustoittamaan talouskurin politiikan keskeistä ideaa ja ajattelua – ja miksi talouskuri on huono idea. Toimitettu teos nojaa usean kirjoittajan näkemyksiin talouspolitiikasta eri näkökulmista, mutta kuitenkin suomalaisessa kontekstissa. Kansalliset näkökulmat huomioiden, voisikin olla järkevämpää puhua talouskurin moninaisuudesta: monoliittinen määritelmä voi johtaa keskustelua harhaan.

Teoksesta on myös ehditty jo julkaista Politiikasta-lehdessä kirja-arvio.

Hyvönen, Ari-Elmeri ja Niko Pyrhönen (toim.): Salaliittoteorioiden politiikat: yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia. Vastapaino: 2023.

Ari-Elmeri Hyvösen ja Niko Pyrhösen toimittama teos on yleistajuinen ja ajankohtainen katsaus yhteen aikamme hämmentävimmistä poliittisista ilmiöistä. Kirjan tarkoituksena on avata salaliittoteorioiden suhdetta politiikkaan ja poliittiseen vallankäyttöön. Teos auttaa lukijaa ymmärtämään syitä, joiden takia salaliittoteorioita kehitellään, ja joihin niiden uskottavuus ja vetovoima perustuvat. Suositeltua kesälukemista kaikille kansainvälisestä (ja erityisesti Yhdysvaltain) politiikasta kiinnostuneille, joskin teoksessa perehdytään myös suomalaisiin politiikan salaliittoteorioihin.

Juntti, Pekka & Ruohonen, Anna: Muuttuva metsä. Opas jatkuvaan kasvatukseen. Like: 2023.

Vaikka kirjan nimi antaa ymmärtää, että kyseessä on vain käsikirja, on Muuttuva metsä myös kattava katsaus suomalaisen metsänhoidon historiaan ja kiistoihin, nykyiseen metsäpolitiikkaan ja -talouteen sekä luonnon katoavaan monimuotoisuuteen. Kirjan tutkimukseen perustuva viesti haastaa ajattelemaan uudelleen, miten Suomi elää metsistään ja millaisia yhteiskunnallisia ja metsänomistajan valintoja siihen liittyy. Kirja on myös erinomaisen hyvin kirjoitettu, mikä lisää lukunautintoa.

Mbembe, Achille: Mustan järjen kritiikki. Tutkijaliitto: 2023.

Nykyaikaisen poliittisen ajattelun kärkinimiin lukeutuvan Achille Mbemben Mustan järjen kritiikki on kattava, kriittinen ja tarkkanäköinen katsaus tapoihin, joilla rasistinen ajatus ”mustasta” tai ”mustista” on vaikuttanut ajatteluumme atlanttisen orjakaupan ajoista nykyaikaan. Länsimaisessa ajattelussa ”mustuus” on yhdistetty ei-inhimilliseen. Mbembe saa lukijan pohtimaan oman ajattelunsa piilotettuja taustaoletuksia uudessa valossa. Samalla hän nostaa esiin elintärkeitä kysymyksiä ihmisyyden, rasismin ja tasa-arvon tulevaisuudesta maailmassa, jossa Eurooppa on lakannut olemasta maailman napa. Suomennos on tärkeä lisäys vielä joiltain osin lapsenkengissä olevaan suomenkieliseen keskusteluun kolonialismin perinnöstä.

Nykänen, Tapio, Kukko, Johan-Eerik ja Koikkalainen, Petri: Tottelematon kansa. Vastapaino: 2023.

Poliittisen toiminnan monista muodoista kansalaistottelemattomuus on omiaan herättämään poikkeuksellisen vahvoja tuntemuksia. Asiasta käyty tutkimuksellinen keskustelu on keskittynyt valitettavan paljon Yhdysvaltoihin. Lapin yliopiston tutkijoiden toimittama teos tuokin mielenkiintoisella tavalla demokraattisen järjestelmän ja laillisuuden rajoja koettelevan vastarinnan osaksi suomalaista poliittista horisonttia. Kattaen historiallisesti noin sadan vuoden jakson Tottelematon kansa käsittelee joukon tunnettuja ja vähemmän tunnettuja esimerkkejä kansalaistottelemattomuudesta, omankädenoikeudesta ja muista tavalla tai toisella poikkeuksellisista toiminnan muodoista.

Pietikäinen, Petteri: Kipeät sielut – Hulluuden historia Suomessa. Gaudeamus: 2023

Teos käsittelee lukuisten potilaskertomusten ja muiden arkistoaineistojen avulla suomalaisten mielenterveyden ja sen hoidon historiaa 1800-luvun puoliväliltä 1950-luvulle. Sosiaalipolitiikan kehittyminen ja sairauksien hoidon ammattimaistuminen toivat yhä suuremman osan mielenterveyden ongelmista kärsivistä vähitellen laitoshoidon piiriin. Pietikäinen kuvaa erityisen koskettavasti sitä, miten monet mieleltään järkkyneet ihmiset ovat kuitenkin jääneet heitteille sekä omaistensa keskellä että laitoshoidossa. Elävästi ja empaattisesti kirjoitettu teos valottaa tarkkapiirteisesti sairauden määrittelyn muuttumista ja sitä, miten ymmällämme edelleen olemme psykoottisten oireiden edessä.

Salami, Minna: Aistien viisaus (kääntäjä: Sini Linteri). S&S: 2020.

Aistien viisaus on nigerialaissuomalaisen Minna Salamin esikoisteos, jossa peilataan afrikkalaisia myyttejä eurosentriseen, eli eurooppalaisuutta korostavaan maailmankuvaan. Teos yhdistelee Salamin omakohtaisia kokemuksia populaarikulttuuriin ja mustaan feministiseen filosofiseen ajatteluun. Kirja koostuu kymmenestä luvusta tai esseestä, joita voi ”pureskella” myös erikseen. Kirja on mielekästä luettavaa heille, jotka etsivät kritiikkiä kolonialismille, eurosentrisyydelle ja patriarkaaliselle yhteiskunnalle. Salami haastaa kauniilla tavalla tarkastelemaan mitä luovuus, kehollisuus ja yhteys voivat opettaa meille tiedosta ja totuudesta.

Shklar, Judith: Tavanomaisia paheita (kääntäjä: Tapani Kilpeläinen). niin&näin: 2023

Edesmenneen filosofin ja politiikan teoreetikon Judith Shklarin vuonna 1984 julkaistu Ordinary Vices on käännetty suomeksi. Viime vuosina suurelle yleisölle yhdysvaltalaisesta TV-sarjasta (jolle muuten myös suositus, toim. huom.) The Good Place tutuksi tullut teos on yhä ajankohtainen: Shklar pohtii teoksessa ihmisten arkisia paheita ja pikkumaisuuksia ja niiden yhteyttä poliittisiin järjestelmiin, erityisesti liberaaliin demokratiaan. Hyvän yhteiskunnan muodostavat aivan tavalliset, paheellisetkin yksilöt. Keskeiseksi paheeksi teos nostaa julmuuden, jonka estäminen yhteiskunnassa on tärkeää, muttei kuitenkaan keinolla millä hyvänsä. Teosta voi pitää myös yleistajuisena siksi, että sen keskiössä eivät ole tutkijat, vaan tunnistettavat fiktiiviset hahmot. 

Sihto, Tiina & Vasara, Paula (toim.): Hoivan pimeä puoli. Gaudeamus: 2023.

Hoiva ja sen järjestelyt koskettavat meitä kaikkia, eikä vain elämän alussa ja sen lopussa. Hoivatyön merkityksellisyys onkin muuttumassa jatkuvassa kroonisessa resurssipulassa kuluttavaksi velvoitteeksi, joka haastaa hyvinvointivaltion keskeisen instituution tulevaisuuden. Mitä pahemmaksi hoiva-alan kriisi Suomessa on käynyt, sitä enemmän sitä tarkasti kuvavia tietokirjoja on julkaistu. Hoiva-alan sisällä oleviin katveisiin, vinoumiin ja suoranaisiin ongelmiin ei vaikuta löytyvän kestäviä tai riittävän rakenteellisia ratkaisuja – ei ainakaan lisää tehostamalla. Harmillista onkin, että näiden kirjojen, kuten esimerkiksi jo pari vuotta vanha Vaiva-kollektiivin Hoivan arvoiset, eivät ole onnistuneet herättämään poliitikkoja toimiin. Kyse ei kuitenkaan ole tutkijoiden yrityksen puutteesta.

Vihma, Antto: Nostalgia: teoria ja käytäntö. Teos: 2021.

Antto Vihman teos on ensimmäinen suomenkielinen nostalgiaa, sen merkitystä ja käyttöä tarkasteleva teos. Nostalgia: teoria ja käytäntö tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen käsitteen vivahteikkaasta historiasta sekä nostalgiasta yhtäältä yksilöllisenä ja kollektiivisena tunteena ja toisaalta antiliberaalissa, konservatiivisessa politiikassa hyödynnettynä välineenä. Vihman teos ei sorru yleistajuisuudestaan huolimatta aliarvioimaan lukijaa, vaan nostalgiaa käsitellään ilahduttavan monitahoisesti ja pohdiskelevasti. Erityisen viehättävän ja koskettavan lukukokemuksesta tekee se, että teos herättää lukijan väkisinkin pohtimaan myös omaa suhdettaan ajan kulumiseen, elämän rajallisuuteen ja jatkuvan muutoksen synnyttämään kaihoon.

Ylönen, Matti, Mannevuo, Mona & Kari, Niina: Viestintätoimistojen valta – Politiikan uudet pelurit. Vastapaino: 2023.

Viestintätoimistojen valta politiikassa on kasvanut samaa tahtia, kun viestintä ja viestintävalta ovat tulleet entistä tärkeämmiksi poliitikoille. Osaavakin poliitikko joutuu turvautumaan viestinnän ammattilaisten apuun – onnistunut viestinhallinta edesauttaa poliittisia tavoitteita ja välttää kohuja. Yhteistyötä edistävät myös viestintätoimistoihin rekrytointien avulla kertyvä sisäpiiritieto politiikan arjesta: liiketoiminta nojaa viestinnällisen vallan verkostoihin. Teos pureutuu viestintätoimistojen usein varjoihin jäävään kykyyn – jopa valtaan – ohjata julkista keskustelua ja vaikuttaa politiikan sisältöön. Mitä tapahtuu politiikan sisällölle, jos kaikki yhteiskunnalliset toimijat lähtevät mukaan viestinnälliseen asevarustelukilpaan?

Artikkelin pääkuva: Katrina_S / Pixabay

Julkaisu Toimituskunnan kirjasuositukset kesälomille ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Eskola, Timo, Jokisipilä, Markku, Juurikkala, Oskari, Marjokorpi, Santeri, Pohjola, Juhana, Räsänen, Päivi, Soini, Timo & Turunen, Pasi (2022): Raamattukäräjät: Saako Suomessa sanoa mihin uskoo? Kuva ja Sana. 153 s.

Miettinen, Danielle (2022): Päivi Räsänen – Valtakunnansyytetty. Perussanoma. 258 s.

Konservatiivisten ja kristillisten piirien yhteiskunnallisen keskustelun polttopisteeksi muodostuivat vuonna 2022 kansanedustaja Päivi Räsäsen, Lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjolan ja Suomen Luther-säätiön saamat syytteet kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Oikeustapaus henkilöityi erityisesti Räsäseen, joka sai laajasti tuenilmauksia sekä kotimaisilta että kansainvälisiltä toimijoilta.

Räsästä syytettiin kolmesta kiihotusrikoksesta, jotka kaikki kohdistuivat homoseksuaaleihin kansanryhmänä. Räsänen oli käsitellyt aihetta toimittaja Ruben Stillerin radio-ohjelman vieraana, somepäivityksissä, joissa kritisoi evankelisluterilaisen kirkon yhteistyötä Pride-tapahtuman kanssa, sekä vuonna 2004 kirjoittamassaan julkaisussa ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi – Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen”. Luther-säätiö sekä Juhana Pohjola säätiön asiamiehenä saivat syytteet viimeksi mainitun julkaisun levittämisestä.

Valtakunnansyyttäjän päätöksellä oikeuteen viety syyte kaatui käräjäoikeudessa 30. maaliskuuta 2022. Tapaus on etenemässä hovioikeuteen.

Tietokirja ennen tuomiota, proosaelämäkerta sen jälkeen

Raamattukäräjät: Saako Suomessa sanoa mihin uskoo? julkaistiin alkuvuodesta 2022, ennen käräjäoikeuden päätöstä. Kyseessä on kokoelmateos, joka sisältää eri kirjoittajien laatimia lukuja. Kirjan tavoite on esipuheen mukaan se, että teos esittää ajallisen kuvauksen oikeustapauksesta syyttämispäätöksestä aina käräjäoikeuden istuntoon. Käytännössä suurin osa sisältöluvuista käsittelee kuitenkin teologian ja lainopin kysymyksiä. Kirjoittajien joukossa ovat muun muassa Eduskuntatutkimuksen laitoksen johtaja Markku Jokisipilä, Räsäsen tueksi vuonna 2021 perustetun Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n puheenjohtaja Santeri Marjokorpi sekä dosentti Timo Eskola, jonka aiempi teos arvioitiin Politiikasta-verkkolehdessä vuonna 2021.

Lähes kolmasosan teoksesta muodostaa entisen ministeri Timo Soinin, Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan suoraan tekstiksi muutettu keskustelu Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n järjestämässä paneelissa. Teoksen viimeiset luvut, joiden sävy on selkeästi uskonnollisempi ja henkilökohtaisempi, ovat Pohjolan ja Räsäsen kirjoittamia. Kirjan loppuun on myös liitetty useita syytettyjä tukevia julkilausumia, lähinnä kirkollisilta toimijoilta.

Toinen tässä arvioitava kirja on kirjailija-toimittaja Danielle Miettisen Päivi Räsänen – Valtakunnansyytetty. Se puolestaan aloittaa kuvauksensa vuoden 2019 Helsinki Pride -tapahtumasta. Teos on julkaistu vuoden 2022 syksyllä, joten se kattaa prosessia aina käräjäoikeuden päätöksen herättämiin reaktioihin saakka.

Teoksen luokaksi on merkitty ihmisoikeuksia käsittelevä tietokirjallisuus. Tekstin sävy ja sisältö ovat kuitenkin hyvin proosallisia. Välillä esimerkiksi eksytään tunnelmoimaan Räsästen kuistille viinimarjamehun ääreen. Tavoitteena on mitä ilmeisimmin tuoda esille rikossyytteeseen joutuvan henkilön omaa kokemusta ja prosessin aiheuttamaa stressiä.

Kerronnan keinot kuitenkin herättävät kysymyksen, missä faktan ja fiktion raja kulkee. Teksti esimerkiksi kuvailee, mitä pappi Kai Sadinmaa on ajatellut tiettyinä hetkinä esiintyessään Ruben Stillerin ohjelmassa Räsäsen kanssa. Miten kirjoittaja on nämä suorina faktoina kuvaamansa ajatukset saanut selville, lukija ihmettelee.

Kerronta nostaa esiin samoja yhteiskunnallisia, teologisia ja laintulkintaan liittyviä teemoja kuin Raamattukäräjät. Aiheeseen liittyvät argumentit on kuitenkin asetettu kerronnassa esiintyvien hahmojen suuhun.

Teoksen luokaksi on merkitty ihmisoikeuksia käsittelevä tietokirjallisuus. Tekstin sävy ja sisältö ovat kuitenkin hyvin proosallisia. Välillä esimerkiksi eksytään tunnelmoimaan Räsästen kuistille viinimarjamehun ääreen.

Teoksessa esimerkiksi väitetään Yhdysvaltain psykologiliiton eheytysterapiaa koskevan kokoomaraportin todenneen, ettei ”tieteellisen tutkimuksen perustella voida päätellä, onko seksuaalisen suuntautumisen muutos mahdollinen”. Eheytysterapian tarkoitus pelkistetysti on esimerkiksi ”palauttaa” seksuaalinen suuntautuminen homoseksuaalisesta heteroksi. Kirjassa terapian mahdollisen toimivuuden avoimeksi jättävä väite on laitettu nimimerkillä ”Janne” esiintyvän Räsäsen ystävän ja psykologian ammattilaisen suuhun.

Alkuperäislähteessä kuitenkin selkeästi todetaan olevan epätodennäköistä, että terapialla olisi minkäänlaista vaikutusta seksuaaliseen suuntautumiseen. Tämänkaltaisten väitteiden esitystapa jättää ilmaan kysymyksen siitä, missä määrin kirjoittaja on niiden kanssa yhtä mieltä ja ovatko esitetyt faktaväitteet yleensä ottaen paikkansa pitäviä.

Ristiriitainen argumentaatio

Räsäsen tapaus on mielenkiintoinen sekä oikeudellisesti että poliittisesti. Sen arvioinnissa kohtaavat lukuisat perustavanlaatuiset yhteiskunnalliset periaatteet, kuten sanan- ja uskonnonvapaus sekä tasa-arvo ja yleinen syrjintäkielto. Tapaus myös tietyssä mielessä heijastelee seksuaalivähemmistöjen näkyvyyden ja aseman verrattain nopean paranemisen jäljiltä yhteiskunnassa edelleen vallitsevia jännitteitä. Varsinkin Raamattukäräjät olisi tietokirjamaisemman otteensa ansiosta voinut tarkastella näiden tekijöiden luomaa ristivetoa.

Molemmissa teoksissa tapaus kuitenkin esitetään sekä tekijöiden, tapahtuneen teon että syytteessä yksilöidyn rikoksen osalta niin, ettei tämänkaltaista vertailevaa vuoropuhelua synny. Aihetta ei kehystetä perusoikeuksien välisen rajanvedon paikaksi vaan lähtökohtaisesti yritykseksi rajoittaa perusteetta uskonnon- ja sananvapautta. Esitetyt argumentit ovat kuitenkin keskenään ristiriitaisia.

Itse kansanryhmään kohdistunut kiihotus kehystetään Raamatun sisällön esiin tuomisena. Kirjoissa toistuvat ajatukset 2000 vuotta samanlaisena säilyneestä kristinuskosta, jota Räsäsen on julkisissa esiintymisissään tuonut esiin ikään kuin neutraalisti ja ilman tulkintaa. Politiikasta-lehdessä tätä näkökulmaa ovat aiemmin kriittisesti käsitelleet Niko Huttunen ja Martti Nissinen.

Kirjoissa toistuvat ajatukset 2000 vuotta samanlaisena säilyneestä kristinuskosta, jota Räsäsen on julkisissa esiintymisissään tuonut esiin ikään kuin neutraalisti ja ilman tulkintaa.

Äärimmilleen vietynä tämä näkökulma esitetään argumenttina, että mikäli Räsänen saisi tuomion, Raamattu kiellettäisiin Suomessa kansanryhmää vastaan kiihottavana teoksena.

Toisaalta molemmissa teoksissa vedotaan myös kristilliseen, syntiä koskevaan teologiaan. Tämän argumentin mukaan Räsäsen kaltainen kristinuskoa tunnustava ihminen ei voi syrjiä kutsuessaan tiettyä seksuaalista suuntautumista synniksi. Protestanttiselle kristillisyydelle keskeinen käsite on perisynti, ihmisluontoon erottamattomasti kuuluva syntisyys, joten Räsäselle kaikki ihmiset ovat yhtä lailla syntisiä, eikä hän siis toteamuksellaan aseta homoseksuaaleja erilaiseen asemaan.

On epäjohdonmukaista toisaalta esittää kyseessä olleen vain neutraali Raamatun lainaaminen ja kuitenkin katsoa Räsäsen ääneen sanomattomien teologisten lähtökohtien olevan asiassa relevantteja. Vastaavanlaisia ristiriitaisuuksia esiintyy molemmissa kirjoissa enemmänkin, eikä niihin missään vaiheessa tartuta. Sekä kirjoista itsenäisinä teoksina että niiden yhdessä muodostamasta diskurssista jääkin väistämättä tunne, että ilmoille heitetään mahdollisimman paljon erilaisia syytettyjä puolustavia argumentteja.

Molemmissa kirjoissa kiihottaminen kansanryhmää vastaan myös esitetään rikoksena, jossa pahoitetaan jonkun mieli. Tältä pohjalta argumentoidaan toisaalta, että kyseessä on subjektiiviseen tunteiluun perustuva yritys rajoittaa sananvapautta. Toisaalta teoksissa kuitenkin väitetään, ettei rikosta ole voinut tapahtua, koska syytettä ajoi valtakunnansyyttäjä eikä itsensä loukatuksi tullut vähemmistön edustaja.

Oikeuskirjallisuuden perusteella kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistö ei mitenkään liity ryhmän jäsenten kokemaan loukkaukseen. Lain pyrkimys on estää erilaisiin kansanryhmiin kohdistuvien vihamielisten ja sitä kautta yhteiskuntarauhaa – ei tiettyjen ihmisten mielenrauhaa – uhkaavien asenteiden levittäminen.

Tässä yhteydessä myös asiayhteys on tärkeä. Käräjäoikeuden päätös nojasi tähän näkökantaan, kun se katsoi, että syytteeseen johtaneessa pamfletissa ja twiitissä on ollut kyse nimenomaisesti uskonnollisesta ja kirkkopoliittisesta toiminnasta. Tuomion mukaan pyrkimys ei ole ollut vaikuttaa yleisesti yhteiskunnallisiin seksuaalivähemmistöjä koskeviin asenteisiin. Asiayhteyden merkittävyyden vuoksi myös ajatus, että Räsäsen langettava tuomio tarkoittaisi Raamatun kieltämistä lailla, ei pidä paikkaansa.

Kulttuurisota kehyksenä

Raamattukäräjät ja Valtakunnansyytetty eivät siis ole kohteenaan olevan oikeusprosessin kulkua tai sen laajempaa oikeudellista kontekstia käsittelevinä tietokirjoina erityisen onnistuneita. Esimerkkeinä kotimaisesta kulttuurisodasta teokset ovat yhteiskunnallisen keskustelun kannalta silti mielenkiintoisia.

Vaikka Suomen kontekstissa ei ehkä voida puhua yhtä jyrkästä kansaa jakavasta kulttuurisodasta kuin Yhdysvalloissa, rinnastus on pätevä. Kotimainen diskurssi heijastelee ja lainaa huomattavan paljon elementtejä Atlantin takaa. Tämä näkyy esimerkiksi teosten käyttämässä terminologiassa. Molemmissa kirjoissa viljellään ulkomaisista lähteistä omaksuttuja ”gender-ideologian” ja ”woken” kaltaisia termejä. Kuten ei muissakaan tämän genren teoksissa, näissäkään termejä ei määritellä. Lukijalle jää paikoin huomattavaa tulkinnanvapautta.

Oikeustapauksella on myös suoria linkkejä amerikkalaiseen kulttuurisotaan, kuten yhdysvaltalaisen äärikonservatiivisen Alliance for Defending Freedom -lakimiesverkoston osallistumisena Räsäsen puolustukseen. Varsinkin Valtakunnansyytetystä on lisäksi mielenkiintoista tarkastella, keitä kotimaisia toimijoita Räsäsen tukijoina halutaan esittää. Esimerkiksi Räsäsen vierailu salaliittoja ja disinformaatiota levittävällä LEVELI-YouTube-kanavalla esitetään Valtakunnansyytetyssä keinona tavoittaa ”moniarvoisia nuoria kuulijoita”.

Molempien teosten tulokulma saa lopulta jopa kaksinaismoralistisia piirteitä. Konservatiivikristillisen puheen pitäisi niiden mukaan saada vaikuttaa enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta sitä pitäisi silti käsitellä vastuiden ja kritiikin osalta puhtaasti uskonnollisena puheena. Teokset jättävät käyttämättä tilaisuuden perustella sitä, miten samanaikaisesti yhteiskunnallista ja teologista puhetta pitäisi tässä suhteessa käsitellä.

Muutoinkin faktapohjaiselle keskustelulle kansanryhmää vastaan kiihottamisen merkityksestä yhteiskuntarauhalle olisi tilausta: asiaa koskevan lainkohdan muuttamista on esimerkiksi jälleen selvitetty kevään hallitusneuvotteluissa.

Mikko Räkköläinen on kansainvälisen politiikan väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa.

Artikkelikuva: Hermann Traub / Pixabay

Julkaisu Kirja-arvio: Näytösoikeudenkäynti ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.