Kriisi-sana tarkoitti aluksi vain yllättävää ja vaikeaa tilannetta, johon täytyy reagoida heti. Ensin sanaa käytettiin, kun puhuttiin sairauskohtauksesta. Vähitellen ihmiset alkoivat käyttää kriisi-sanaa monissa eri tilanteissa. Nykyisin puhutaan kriisistä silloinkin, kun tilanne ei ole yllättävä ja äkillinen eikä se vaadi nopeaa reagointia.

Poliitikot käyttävät kriisi-sanaa usein ja monesta asiasta. Poliitikot puhuvat esimerkiksi talouskriisistä ja ympäristökriisistä. Kriisi-sanaa käytetään myös monen muun yhteiskunnallisen ongelman yhteydessä. Poliitikko voi esimerkiksi sanoa, että on kriisi, kun Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin ennen.

Miksi kriisi-sanaa käytetään niin paljon?

Kriisi-sana korostaa, että tilanne on vakava. Sana kertoo, että jotain epänormaalia on tapahtunut tai tapahtuu. Kriisi-sana liittyy aina johonkin uhkaan: luonto, ihminen tai yhteiskunta ovat vaarassa.

Kun poliitikko käyttää tätä sanaa, hän kertoo, että asia on hänestä tärkeä. Samalla hän toivoo, että hänen viestinsä saa paljon huomiota. Ihmisiä kiinnostavat usein poikkeukselliset viestit. Jos viesti on yleinen ja kertoo tavallisista asioista, ihmisten huomiota voi olla vaikea saada. Uhkaava viesti pysäyttää ihmisen helpommin.

Mitä ongelmia kriisi-sanaan liittyy?

Monet kriisit ovat todellisia. Meillä on ollut esimerkiksi koronakriisi, ja maailmassa on ilmastokriisi.

Poliitikot voivat kuitenkin sanoa kriisiksi asiaa, joka ei ole kriisi kaikkien mielestä. Myös media toimii näin. Uutisia on paljon, ja eri mediat kilpailevat ihmisten huomiosta.

Kun kriisi-sanaa käytetään paljon, sen tehokkuus heikentyy. Samalla sanan merkityksestä tulee epäselvä, kun se ei enää liity vain tilanteisiin, jotka ovat oikeasti äkillisiä tai uhkaavia. Ihmisten on vaikea tietää, mikä tieto on totta ja miten asiat ovat oikeasti, jos kriisin tapaisia sanoja käytetään usein ja hyvin erilaisissa tilanteissa.

Jos ihmiset tottuvat siihen, että vakavaa ongelmaa sanotaan aina ”kriisiksi”, sanaa pitää käyttää todella monissa tilanteissa. Muuten ihmiset eivät ajattele, että ongelma on vakava.

Toisaalta puhe äkillisistä kriiseistä voi viedä myös liikaa huomiota muilta asioilta. Jos politiikassa tai mediassa puhutaan vain äkillisistä ja yllättävistä kriiseistä, emme ehkä huomaa muita ongelmia Suomen yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa on paljon vakavia ongelmia, jotka eivät ilmene tai etene nopeasti. Esimerkiksi ihmisten taloudellinen eriarvoisuus on tällainen asia.

Jos näitä ongelmia ei korosteta sanomalla niitäkin kriiseiksi, ihmiset voivat tottua niihin. He voivat ajatella, että nämä asiat eivät ole kriisejä tai ongelmia, vaan tavallista elämää. Kuitenkin nämäkin asiat ovat suuria ongelmia, jotka päättäjien täytyy ratkaista.

Mitä kriisi-sanalle täytyisi tehdä?

Kriisi-sanaan liittyy siis paljon ongelmia. Siksi tämän sanan käyttöä täytyy tutkia kolmesta näkökulmasta:

• Mitä asioita sanotaan kriisiksi
• Miten kriisi-sanan käyttö ohjaa politiikkaa ja päätöksiä
• Millaista tietoa kansalaiset saavat?

Tämä tieto on tärkeää. Tutkijoiden ja päättäjien täytyy tietää, mitkä asiat ovat todellisia kriisejä ja millaisen tiedon ja tutkimuksen avulla näitä kriisejä voidaan ratkaista.

Kirjoittaja Teppo Eskelinen on yhteiskuntatieteiden yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa.

Tämä teksti on saanut Selkokeskuksen myöntämän selkotunnuksen.
Teksti on selkomukautettu Teppo Eskelisen artikkelista, joka on julkaistu helmikuussa 2025. Lue artikkeli yleiskielellä.

Selkomukautuksen teki Jenni Saarilahti Saavuta Asiantuntijapalvelut Oy:stä

Artikkelikuva: Alexander / Pixabay

Julkaisu Politiikasta selkokielellä -sarja: Miksi kriisi-sana on yleinen politiikassa? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Ranskalainen filosofi Paul Ricœur on todennut (vapaasti käännettynä), että ”politiikkaa ei ole kuin suurissa hetkissä, ’kriiseissä’, ’käännöksissä’, historian solmukohdissa”, sillä politiikan kannalta välttämätön menneisyyden uudelleenarviointi tapahtuu juuri kriisien kautta. Poliittinen muutos tapahtuu tilanteessa, jossa on tarve ajatella uusiksi suhdetta asioiden normaaliin kulkuun.

Tässä mielessä esimerkiksi maailmalla keväällä 2020 levinnyt koronaviruspandemia tai ilmastonmuutos ovat myös poliittisia tapahtumia, sillä ne ovat pakottaneet meidät pohtimaan tapaamme elää tällä planeetalla. Kriisit pakottavat ajattelemaan poliittisesti, jolloin muutos poliittisessa todellisuudessa velvoittaa muutokseen poliittisessa ajattelussa. Politiikan tutkija Timo Harjuniemi ilmaisi asian osuvasti sanoessaan, että ”monet talouspoliittiset oppikirjat on revitty hajalle jo koronakriisin alkumetreillä.” Kriisit muuttavat maailmaamme.

”Politiikkaa ei ole kuin historian solmukohdissa.”

Koronaviruspandemian seurauksia konkreettisen politiikan kannalta on pohdittu paljon. Esimerkiksi filosofi ja politiikan tutkija Timo Miettinen kirjoitti, että virus tulee kiihdyttämään maailmanpolitiikassa tapahtuvia muutoksia. Professori Anu Kantolan mukaan taas “kriisin varsinainen poliittinen hetki” tapahtuu juuri pandemian alkuvaiheen jälkeisessä taloudellisessa kriisissä, joka “voi olla populismin ja polarisaation hetki.”

On kuitenkin pohdittava myös sitä, miten kriisit vaikuttavat poliittisesti myös konkreettisen politiikan ulkopuolella. Kriisien poliittinen merkitys ei liity pelkkään välittömään reagointiin ja ongelmakohtien korjaamiseen. Ne vaikuttavat myös tapaamme ajatella poliittisesti. Konkreettista politiikkaa rajaavat esimerkiksi institutionaaliset puitteet, resurssit sekä maailmanpoliittinen tilanne. Konkreettinen politiikka kuitenkin perustuu sille, mitä pidämme poliittisesti mahdollisena, mitä taasen rajaavat resurssien sijaan kykymme hahmottaa poliittisen toiminnan oikeuttamista sekä politiikan suuntaviivoja. Etsimme päätöksiä poliittisiin kysymyksiin niistä vaihtoehdoista, joita pidämme mahdollisina. Kriisi pakottaa meidät miettimään näitä mahdollisia tapoja tehdä politiikkaa uusiksi.

Etsimme päätöksiä poliittisiin kysymyksiin niistä vaihtoehdoista, joita pidämme mahdollisina. Kriisi pakottaa meidät miettimään näitä mahdollisia tapoja tehdä politiikkaa uusiksi.

Vaikka onkin esitetty kriittisiä arvioita siitä, tuleeko pandemia todella muokkaamaan poliittisia valtasuhteita, on myös pidettävä mielessä kriisien pitkäkestoisemmat vaikutukset, jotka eivät ole päivänpoliittisia. Nämä vaikutukset koskevat laajemmin käsityksiämme hyvästä politiikasta.

On siis pohdittava kriisin poliittisia seurauksia laajassa mielessä. Tällöin on katsottava kriisin poliittisen hetken olevan muutakin kuin itse polarisaation hetki – vaikka sitä se on toki myös – ja huomattava Ricœurin tavoin, että kriisin poliittinen hetki piilee sen kyvyssä kääntää tapamme ajatella uuteen suuntaan.

Kriisi ja muutos

Kriisin yleisen luonteen hahmottaminen on hankalaa. Filosofi Sara Heinämaa on erotellut kaksi varsinkin eurooppalaiselle ajattelulle ominaista tapaa käsitteellistää kriisi. Niistä ensimmäinen pohjaa antiikin Kreikan lääketieteeseen ja toinen kristilliseen eskatologiaan. Edeltävällä tarkoitetaan antiikin lääketieteellistä ajatusta taudin kriittisestä hetkestä, jolloin potilas joko parantui tai menehtyi.

Jälkimmäisellä taas viitataan Jeesuksen toisen tulemisen odottamiseen ja ihmiskunnan kohtalonpäivän saapumiseen viittaavien merkkien tulkitsemiseen. On tehtävä kääntymys parempaan ennen maailman loppumista. Eroista huolimatta Heinämaan mukaan molemmissa on kyse ajatuksesta, että ”kriisi on tila, joka johtaa joko tuhoon tai kääntymykseen.”

”Kriisi on tila, joka johtaa joko tuhoon tai kääntymykseen.”

Kriisi tarkoittaa siis sekä hetkeä, joka on ratkaiseva, mutta myös tuon ratkaisevan hetken tulkitsemista. Kriisin tulkitseminen on pyrkimystä ymmärtää, mitä toimia kyseinen hetki vaatii.

Kriisin käsitteen ytimeen liittyy sekä kriisin itsensä luonne että sen tulkinta. Ei ole kriisiä ilman, että joku yhteisö hahmottaa sen kriisinä, mutta mitä tahansa ei voi tulkita kriisinä. Toisin sanoen tavallista flunssaepidemiaa ei luultavasti voisi tulkita kriisinä, mutta vakavastakin tapahtumasta tekee kriisin vasta se, kun se tulkitaan ilmiönä, joka vaatii meitä muuttamaan toimintaamme.

Kriisi nostaa esiin tarpeen muutokselle

Politiikassa kyseenalaistamattomina pidetyt asiat, kuten niukkuuteen ja leikkauspainotteisuuteen pohjautuva talouspolitiikka, asettuvat tarkastelun alle kriisissä. Viime hallituksen leikkauspolitiikka näyttäytyy pandemian aikana uudessa valossa. Esimerkiksi Terveyden ja Hyvinvoinnin laitokseen kohdistetut leikkaukset saattoivat vaikuttaa Suomen kykyyn reagoida pandemiaan sen alkumetreillä.

Kriisit tuovat myös esiin vanhoja ongelmia. Esimerkiksi siirtolaistyövoiman riisto Euroopassa on edeltänyt pandemiaa, mutta vasta nyt, kun maidenvälistä liikkuvuutta on rajoitettu, on maatalouden riippuvaisuus siirtotyöntekijöistä tullut yleiseen tietoisuuteen. Politiikan tutkija Daria Krivonos on tutkinut Suomessa työskentelevien ukrainalaisten siirtolaistyöntekijöiden oloja.

Kriisit tuovat myös esiin vanhoja ongelmia.

Koronaviruskriisi on tuonut selkeämmin esiin talouteen ja siirtolaistyöhön liittyvät mekanismit. Toisaalta kriisi on tuonut esiin Suomen riippuvaisuuden siirtolaistyöstä, mutta myös paljastanut siirtolaistyöhön liittyvää riistoa. Kuten Krivonos kirjoittaa, ”tämä on tärkeä poliittinen hetki julkisesti tunnustaa työnteon arvo edistämällä ja suojelemalla työntekijöiden oikeuksia.” Kriisi paljastaa ongelmakohtia ja tarvetta tehdä muutoksia poliittisella tasolla.

Kriiseillä on eroja

Voidaan ajatella, että kriisien keskeisellä luonteella on myös suuri vaikutus tapaan, jolla se vaikuttaa poliittiseen ajatteluun. Pandemia on tapahtumana räjähdysmäinen ja se johtaa siten pohtimaan yhteiskunnan valmiuksia toimia ja kykyä ylläpitää ihmisten perustarpeita.

Ilmastonmuutosta taasen on vaikea tulkita perinteisen kriisi-käsitteen kautta, sillä siinä ei ole samanlaista kriittistä hetkeä, jolloin asiat menevät joko parempaan tai huonompaan suuntaan. Ilmastonmuutos poliittisena kriisinä uhkaa radikaalilla tavalla maailmaamme siten kuin sen tunnemme. Se pakottaa meidät toimimaan ja ajattelemaan yhteiskuntaamme uusiksi tässä ja nyt.

Toisin kuin pandemiaan, ei ilmastonmuutokseen ole tarjolla nopeaa teknistä ratkaisua, kuten rokotetta, jonka jälkeen voisimme palata normaaliin.

Ilmastonmuutosta taasen on vaikea tulkita perinteisen kriisi-käsitteen kautta, sillä siinä ei ole samanlaista kriittistä hetkeä, jolloin asiat menevät joko parempaan tai huonompaan suuntaan.

Myös rasismi poliittisena kriisinä on omanlaisensa. Yhdysvalloissa Minneapolisissa poliisi tappoi pidätyksen aikana George Floydin, minkä seurauksena Black Lives Matter -protestiliike on saanut paljon näkyvyyttä. Tämän näkyvyyden sekä protestien ansiosta se on tuonut jälleen esiin yhteiskuntien rasistisen, epätasa-arvoisen ja epäoikeudenmukaisen menneisyyden ja nykyisyyden.

Tämä vääryys on ollut olemassa jo pitkään yhteiskunnissa, eikä esimerkiksi Yhdysvaltojen poliisiväkivalta ole ilmiönä uusi. Sen sijaan protestiliikkeen ansiosta on tullut painetta ja velvoite ajatella asioita uusiksi ja tulkita menneisyyttä ja nykyistä politiikkaa uusiksi. Tämä ei ole myöskään rajoittunut vain Yhdysvaltoihin. Kuten näyttelijä ja tuottaja John Boyega on sanonut, protestien jälkeen ei tule enää paluuta vanhaan.

Kriisin pitkäaikaiset vaikutukset

Kriisissä tärkeä kysymys poliittiselle ajattelulle on se, miten kriisiä pitäisi tulkita ja muistaa. Tulkinta kriisin merkityksestä on politiikkaa.

Kysymys siitä, kenen tulkinta kriisistä voittaa, on ratkaiseva sen suhteen, kuka saa määritellä tulevaisuuden politiikan suuntaviivat. Politiikan tutkija Johanna Vuorelman mukaan kamppailu ”koronatarinasta” eli siitä, mistä pandemiassa todella on kyse, on kamppailua politiikan rakenteista.

Tärkeää pitkäaikaisen kriisien vaikutuksissa on myös kollektiivinen muisti ja sen ylläpitäminen. Protestiliikkeet, kuten Black Lives Matter tai Elokapina (Exinction Rebellion), pitävät yllä kriisitietoisuutta ja siten tarvetta muuttaa tapaamme hahmottaa politiikkaa. Niin kauan kuin muistamme kyseisen kriisin, pystyy se vaikuttamaan tapaamme ajatella politiikkaa.

Pandemian vaikutukset poliittiseen ajatteluumme tulevat olemaan sen välittömiä seurauksia pitkäkestoisempia.

Kriisi pakottaa ajattelemaan poliittisesti menneisyyttämme, tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Se tarkoittaa poliittisten arvojemme uudelleenarviointia siitä itsestään käsin. Juuri tästä syystä siinä on kyse uudelleenarvioinnista, eli kriisistä käsin näemme asiat uudessa valossa.

Tässä mielessä esimerkiksi pandemian vaikutukset poliittiseen ajatteluumme tulevat olemaan sen välittömiä seurauksia pitkäkestoisempia. Kriisi vaikuttaa siihen, mitä pidetään hyvänä politiikkana. Se kartoittaa uusiksi tapojamme hahmottaa poliittisen toimintamme mahdollisuuksia.

FM Tuukka Brunila on tohtorikoulutettava Eurooppalaisen oikeuden, identiteetin ja historian tutkimuksen huippuyksikössä Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Julkaisu Kriisit muuttavat poliittista ajatteluamme ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.