Espanjan sisäpolitiikka on ollut aina värikästä ja polarisoitunutta. Myös media on osa politiikantekoa, joten sillä on hyvin paljon merkitystä, mistä mediasta mitäkin tietoa etsii.

Suuri osa lehdistöstä on kallellaan johonkin poliittiseen suuntaukseen. Tapahtumia voidaan vääristellä varsin huolettomasti omien intressien mukaisesti, joten lähdekriittisyyteen kannattaa kiinnittää paljon huomiota.

Esimerkiksi 1. lokakuuta järjestetyn äänestyksen yhteydessä loukkaantuneiden määrät ovat tyypillinen eriävän tiedon kohde: Katalonian aluehallinto ilmoitti luvuksi 893 loukkaantunutta, kun taas keskushallinto ilmoitti ensin, että 39 poliisia tai kansalliskaartin jäsentä loukkaantui, ja lopulta, että loukkaantuneiden kokonaismäärä oli 431. Siitä näytti olevan yhteisymmärrys, että sairaalahoitoon jäi yön yli neljä ihmistä.

Kaikki luvut voivat olla tavallaan oikein, niihin vain on päädytty eri laskutapoja noudattaen. Katalaaneilla on kuitenkin tässä tapauksessa suuremmat intressit ilmoittaa todellista suurempi luku kuin Espanjan sisäministeriöllä, joka katsoo, että poliisi on toiminut joka tapauksessa esimerkillisesti. Siksi on hyvä tarkistaa tiedon yksityiskohtia aina eri lähteistä ja ymmärtää, miksi tietyt poliittiset toimijat antavat tyystin toisenlaisen kuvan kuin toiset.

Katalonian tilanteesta voidaan sanoa, että parhaat lähteet löytyvät Espanjasta.

El País on kriittinen ja tekee laadullisesti hyviä juttuja. Se on maan suurin lehti. Perinteisesti lehti on sosialisteja sympatisoiva, joten riippuen hallituskokoonpanosta se asettuu joko hallitusmyönteiseksi tai kriittiseksi. Nyt se on maltillisesti kriittinen. Katalonian kysymyksessä sympatiat vaikuttavat kuitenkin olevan keskushallinnon puolella, mutta journalistinen etiikka on korkealla.

ABC ja El Mundo ovat konservatiivisia ja näkökulma on voimakkaasti keskushallinnon puolella niin pitkään kuin konservatiivit ovat hallituksessa. Siitä huolimatta hyviä kriittisiä, toisenlaisia näkökulmia tilanteeseen.

La Vanguardia on katalaanilehti, jonka sympatiat ovat hallitusti irtautujien puolella. Journalistisesti se on silti paras lehti Kataloniassa. El Periódico on pienempi katalaanilehti, jonka voima on ennen kaikkea paikallistason uutisoinnissa.

Ulkomainen lehdistö vaikuttaa keskittyvän Katalonian näkökulmaan enemmän kuin keskushallinnon. Syynä lienee se, että niiden kirjeenvaihtajat lähtevät tarkkailemana tilannetta juuri Kataloniassa ja haastattelevat yleensä nimenomaan mielenosoittajia ja esillä olevia ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä anna kovin tasapuolista kuvaa tilanteesta. Tilannetta ei auta se, että on tyypillistä copypasteta jutut lehdestä toiseen eikä toimittajilla välttämättä ole kummoista tuntemusta Espanjan politiikasta ja historiasta.

Erinomaista poliittista analyysia Espanjan sisäpolitiikasta, ulkopolitiikasta sekä Katalonian tilanteesta tekee myös Politikon.es-sivusto. Se on hiukan Politiikasta-verkkolehteä vastaava, pitkälti vapaaehtoisvoimin toimiva politiikkaa käsittelevä sivusto, jonka kirjoittajina on monipuolisesti tutkijoita ja toimittajia.

Kannattaa surutta lukea eri näkökulmia ja yrittää niiden avulla luovia kohti mahdollisimman kattavaa kuvaa kokonaisuudesta.

Myös Espanjan politiikkaa käsittelevää kirjallisuutta tulee lukea kriittisellä silmällä. Akateemisen kirjallisuuden tulee tietysti täyttää akateemiset kriteerit, mutta julkaisuja on paljon ja moni saattaa ulkoisesti näyttää uskottavalta, vaikka sisältö on hyvin poliittisesti latautunutta. Kannattaa silti surutta lukea eri näkökulmia ja yrittää niiden avulla luovia kohti mahdollisimman kattavaa kuvaa kokonaisuudesta.

Katalonian vaaleihin ja niiden historiaan liittyen hyvä teos on esimerkiksi Joan Marcetin ja Xavier Casalsin toimittama Partidos y elecciones en la Cataluña del siglo XXI (Barcelona, ICPS, 2011).

Katalonialaista populismia puolestaan käsittelee säälimättä Josep Borrellin ja Joan Llorachin Las cuentas y los cuentos de la independencia (Madrid, Catarata, 2015).

Espanjan kansallismielisyyksien ja kansakuntien historiallisista taustoista ja rakentumisista ehdottomasti paras teos on vuosituhannen alussa julkaistu José Álvarez Juncon Mater dolorosa: La idea de España en el siglo XIX (Madrid, Taurus, 2001).

YTT Teemu Tammikko toimii Ulkopoliittisen instituutin vanhempana tutkijana ja on erikoistunut tutkimaan poliittista radikalismia, terrorismia ja terrorismin vastaista toimintaa.

Julkaisu Lukuvinkkejä Katalonian tilanteesta ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Terrorismiuutisointia ja toistuvia iskuja seuratessa on voinut herätä halu perehtyä tarkemmin siihen, mistä terrorismissa oikein on kyse. Jos terrorismi huolestuttaa, ilmiön taustoihin perehtyminen on myös tutkimustietojen mukaan kannatettava ajatus. Kuten Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessani totean, terrorismi vaikuttaa ahdistavan vähemmän niitä, jotka tietävät siitä enemmän.

Terrorismi vaikuttaa ahdistavan vähemmän niitä, jotka tietävät siitä enemmän.

Mitä sitten kannattaisi lukea? Terrorismi on aina voimakkaasti politisoitunut ilmiö, josta esitetään paljon keskenään ristiriitaisia väitteitä.

Aiheesta on saatavilla valtava määrä kirjallisuutta, ja uusien julkaisujen määrä on viimeisen viidentoista vuoden aikana suorastaan räjähtänyt. Kaiken tämän paljouden keskeltä voi olla vaikea hahmottaa, mitä sieltä valita luettavaksi.

Lisäksi ikävä tosiasia on se, että kirjallisuuden laatu tutkijan silmin vaihtelee valtavasti. Mukana on sekä hataralla pohjalla olevaa sensaatiomaista tai tarkoitushakuista kirjaa, nopeasti myyntitulojen toivossa kokoon keitettyjä tuotoksia että mittava määrä laadukasta akateemista tutkimusta.

Olen kerännyt alle listan suositeltavaa oheislukemistoa uutisille.

Tutkimuskirjallisuus

Yleistietoa terrorismista. Tunnetuin ja suosituin yleisesitys terrorismista on Bruce Hoffmanin Inside Terrorism (2006), josta on syksyllä tulossa uusi päivitetty versio. Suomenkielinen, joskin jo ikääntynyt yleisesityskin löytyy, Leena Malkin ja Jukka Paastelan ynnä muiden Terrorismin monet kasvot (2007). Terrorismin ja radikalisoitumisen psykologiaan johdattaa puolestaan John Horganin Psychology of Terrorism (2014).

Terrorismista Euroopan historiassa kiinnostuneelle voi suositella aluksi tutustumista Jan Oskar Engenen kirjaan Terrorism in Western Europe: Explaining the trends since the 1950s (Edward Elgar, 2004). Vaikka Engenen tuottamia tilastoja onkin kritisoitu, kirja tarjoaa hyvä yleiskuvan siitä, millaista terrorismia Euroopassa on toisen maailmansodan jälkeen ollut.

Ääri-islamistisen terrorismin historiasta Euroopassa on myös hyvä teos, Petter Nesserin Islamist Terrorism in Europe: A History (2015).

Ääri-islamistiseen terrorismiin nykypäivän Euroopassa johdattavat hyvin kolme kirjaa: Peter R. Neumann, Radicalised: New Jihadists and the threat to the west (2016), Gilles Kepel, Terror in France: The rise of jihad in the west (2017) ja Olivier Roy, Jihad and death: The global appeal of the Islamic State (2017). Näistä kannattaa aloittaa Neumannin kirjasta, joka on helppolukuisin. Roy ja Kepel muodostavat puolestaan nykyisin ääri-islamistisen terrorismin tutkijoiden tunnetuimman taisteluparin, joten heidän kirjansa lukemalla saa kaksi erilaista, joskaan ei mitenkään toisensa poissulkevaa, näkökulmaa ilmiöön.

Salafi-jihadismiin perehdyttää esimerkiksi Shiraz Maherin kehuttu kirja Salafi-Jihadism: The History of an Idea (2016).

Internet-lähteitä

Terrorismista tuotetaan myös jatkuvasti paljon verkkojulkaisuja, jotka ovat vapaasti kaikkien luettavissa.

Haagissa sijaitseva International Centre for Counter-Terrorism julkaisee paljon yleistajuisia katsauksia tuoreisiin tutkimuksiin-

King’s College Londonin International Centre for the Study of Radicalisation and Political Violence julkaisee usein lyhyitä katsauksia erityisesti ääri-islamistisesta terrorismista Euroopassa..

Saatavilla on myös vapaasti luettavissa oleva terrorismin tutkimuksen akateeminen lehti Perspectives on Terrorism. Sieltä voi suositella erityisesti vuoden 2016 viimeistä numeroa, jossa joukko johtavia tutkijoita kirjoittaa jihadismista nyky-Euroopassa.

Suomenkielisiä analyysejä terrorismiin liittyen löytyy esimerkiksi tämän verkkolehden sivuilta ja The Ulkopolitistista.

Twitter

Jos haluaa perehtyä  ääri-islamistista terrorismia tiiviisti seuraavien tutkijoiden ja arvostettujen toimittajien ensimmäisiin arvioihin heti iskujen jälkeen, Twitter on siihen hyvä keino. Läheskään kaikki johtavat tutkijat eivät ole aktiivisia sosiaalisessa mediassa, varsinkaan heti iskujen jälkeen. Yleensä kiinnostavimpiin keskusteluihin pääsee käsiksi esimerkiksi seuraavien tilien kautta:

Charlie Winter, @charliewinter
Amarnath Amarasingam, @AmarAmarasingam
Peter Neumann, @PeterRNeumann
Shiraz Maher, @ShirazMaher
Rukmini Callimachi, @rcallimachi
Rita Katz, @Rita_Katz
M. Berger, @intelwire
Raffaello Pantucci, @raffpantucci

Terrorismin tutkimukseen erikoistunut Leena Malkki toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.

Julkaisu Lukuvinkkejä terrorismista ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.