Autoritäärisyyteen valuneessa Serbiassa opiskelijaliikkeen voitto osoitti ruohonjuuritason politiikan voiman. Seuraavaksi olisi ryhdyttävä purkamaan pitkään rakennettua autoritääristä järjestelmää.

Sunnuntai-iltana 25. lokakuuta 2026 Belgradissa oli poikkeuksellinen juhlahumu. Istuva presidentti, autoritäärisistä otteistaan tunnettu Aleksandar Vučić oli juuri ilmoittanut televisiossa, että häntä vastaan vaaleissa asettunut opiskelijoiden lista oli voittanut parlamenttiin enemmistön.

Ennen Vučićin puhetta vaalien lopputulosta ei osannut ennustaa kukaan. Iltapäivällä tihkui tietoja äänestyspaikoille kuljetetuista oudoista äänestäjistä: ilmeisesti monia käytettiin äänestämässä useammassa paikassa. Presidentin tiedettiin etukäteen käyttävän hämäriä keinoja, esimerkiksi äänten ostamista ja Bosnian serbitasavallan äänestäjien hyödyntämistä. Median kontrollista nyt puhumattakaan.

Vaali-ilta eteni nopeasti. Etukäteen monet olivat ennakoineet, että tulos saatettaisiin kiistää tai ainakin jumittaa oikeusjuttuihin yksittäisten äänestyspaikkojen väitetyistä epäselvyyksistä. Vaalihuoneistojen sulkemisesta ei kuitenkaan ollut kulunut kuin puolitoista tuntia, kun Vučić sanoi pelin olevan selvä.

Sunnuntai-illan juhlissa näki jonkinlaisen henkisen tulpan irronneen. Väkijoukossa vallitsi karnevaalimainen tunnelma, jota havainnoin paikan päällä.

Serbialainen autoritäärisyys

Serbialainen yhteiskunta oli jo lannistumassa autoritääriseen vallankäyttöön. Vučić ehti olla vallassa 14 vuoden ajan. Vaalien lähestyessä maa vaikutti valmiilta luisumaan entistä syvemmälle autoritäärisyyteen. Hallitus kontrolloi tiedonvälitystä sekä näennäisesti riippumattomia yhteiskunnan instituutioita kuten poliisia.

Serbian Transparency -järjestön johtaja Nemanja Nenadić arvioi hallituksen käyttäneen valtaansa ”yhdistelemällä lain mahdollisuuksia, lain porsaanreikiä ja laittomuuksia”. Vučićin vallan alkuaikoina korostuivat porsaanreiät, myöhempinä aikoina laittomuudet. Valta toimi hyödyntämällä korruptiota, pelkoa ja hallinnolle uskollisten palkitsemista. Transparency Internationalin korruptioindeksissä Serbia romahti vuosikymmenestä sijalta 72 sijalle 116 maailman maiden joukossa.

Valtio piti mediaa otteessaan monin tavoin. Maan yleisradio RTS:ää ohjattiin suoraan, ja kaupallista mediaa pyrittiin saamaan haltuun erilaisten bulvaanien kautta. Riippumattoman journalistisen median toiminta tehtiin mahdollisimman vaikeaksi. Julkinen rahoitus ohjattiin hallitusta lähellä oleville medioille, eivätkä monet yrittäjät uskaltaneet mainostaa riippumattomissa julkaisuissa.

Valtio piti mediaa otteessaan monin tavoin. Maan yleisradio RTS:ää ohjattiin suoraan, ja kaupallista mediaa pyrittiin saamaan haltuun erilaisten bulvaanien kautta.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan Serbian lehdistönvapaustilanne oli Venäjän ja Valko-Venäjän jälkeen Euroopan heikoin. Järjestö myös raportoi aiemmin tänä vuonna, että Serbia on Euroopan Unionin ja Länsi-Balkanin alueen ainoa maa, josta toimittajia on joutunut lähtemään maanpakoon.

Autoritääriseen hallintaan kuuluivat myös raivokkaat mustamaalauskampanjat, joita hallitus kävi vihollisina pitämiään vastaan. Yksittäisten toimittajien tai aktivistien henkilötietoja saatettiin julkaista iltapäivälehtien etusivuilla.

Maalitus oli niin rajua, että se toimi pelotteena muille. Samalla se oli keino luoda aggressiivista ilmapiiriä: esimerkiksi toimittajajärjestö NUNSin (Nezavisno udruženje novinara Srbije) mukaan väkivaltaisia hyökkäyksiä toimittajia kohtaan oli raportoitu tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä jo 216.

Viestinnän kontrolli vaikutti olevan hallitukselle tärkeää. Hallituksen suorassa tai epäsuorassa kontrollissa oli arviolta 80 % mediasta ja osuus oli kasvussa. Näiden medioiden viesti oli tarkasti koordinoitu: samat otsikot ja teemat näkyivät kymmenissä verkkomedioissa ja iltapäivälehdissä.

Opiskelijat ja ruohonjuuritason politiikka

Vučićin järjestelmän sisällä alkoi kuitenkin nousta aivan uudenlaista vastarintaa. Novi Sadissa kaksi vuotta sitten tapahtunut rautatieaseman katoksen romahdus surmasi 16 ihmistä, mikä aiheutti protesteja onnettomuuden syynä pidettyä korruptiota vastaan.

Maan opiskelijat ryhtyivät organisoimaan mielenosoituksia ja julkisten tilojen valtauksia. Opiskelijaliike piti tiloja hallussaan, organisoitui, oppi toisiltaan ja kehitteli strategioita kahden vuoden ajan.

Monet yhteiskunnallisesti aktiivisetkin ihmiset sanoivat yllättyneensä nuorison poliittisesta aloitteellisuudesta. Monet olivat hiljaa tottuneet ajatukseen, että valtajärjestelmää ei kukaan onnistu haastamaan, ja että nuoriso on keskittynyt tuijottamaan puhelimiaan. Vanhemman väen piirissä autoritäärisyys ehkä myös hyväksyttiin helpommin, tunnettiinhan ne olosuhteet reaalisosialismin ja sitä seuranneen autoritäärisen nationalismin aikaisista kokemuksista.

Opiskelijaliike yhtäältä ammensi vastaavien liikkeiden tutusta keinovalikoimasta ja oli toisaalta aivan omanlaisensa. Sen organisoituminen mukaili ruohonjuuritason radikaaliliikkeiden tyypillisiä keinoja kuten valtauksia sekä johtajattomia päätöksentekotapoja. Opiskelijat valtasivat yliopiston tiloja, katuja ja esimerkiksi propagandistiseksi koetun valtiontelevisio RTS:n rakennuksen edustan. Vallatuista tiloista tuli kokouskeskuksia, joissa mietittiin strategioita, opittiin, ja ennen kaikkea puhuttiin.

Johtajattoman liikkeen keskeisinä päätöksentekomekanismeina olivatkin opiskelijakokoukset. Liikkeen yhteiskunnallisen vision ytimeen on kuulunutkin hajautetumpi päätöksenteko.

Johtajattoman liikkeen keskeisinä päätöksentekomekanismeina olivatkin opiskelijakokoukset. Liikkeen yhteiskunnallisen vision ytimeen on kuulunutkin hajautetumpi päätöksenteko.

Epätavallisempaa on ollut laajojen kansanjoukkojen tavoittaminen. Opiskelijaliikkeen aktiivit järjestivät marsseja maaseutupaikkakunnille tavoittaakseen ihmisiä, joilla ei ollut kunnollista pääsyä muuhun kuin hallituksen tiedonvälitykseen. Liike onnistui vetämään mukaansa väkeä monista yhteiskunnan kerroksista. Kun opiskelijalista sitten järjesti suurmielenosoituksen ennen vaaleja, se näytti koko kansan mielenosoitukselta eikä niinkään opiskelijaporukalta.

Laajojen kansanjoukkojen myötä liikkeelle kerääntyi paljon tukijoita. Resursseja ei oikein ollut, mutta tukea oli tarjolla monesta suunnasta. Ehkä monelle keski-ikäiselle serbialaiselle heräsi myös muistoja vuoden 2000 tapahtumista, jolloin kansa pakotti edellisen vahvan nationalistijohtajan Slobodan Miloševićin vetäytymään presidentin paikalta.

Päätös osallistua vaaleihin oli niin ikään tällaiselle liikkeelle epätavallinen. Alun perin liikkeen tarkoitus oli vain painostaa hallitusta. Mutta kun opiskelijaliike päätti lopulta luoda vaalilistan, ehdokkaat – jotka eivät itse olleet opiskelijoita – valittiin liikkeen luomissa perusteellisissa joukkokokouksissa.  Vaalimenestyksen kannalta ratkaisevaa oli myös se, että hajautettu liike onnistui rekrytoimaan tuhansia vapaaehtoisia vaalitarkkailijoita ympäri maata.

Kaksi politiikkakäsitystä

Äänestäjille oli tarjolla kaksi hyvin erilaista visiota sekä maan suunnasta että politiikan merkityksestä. Opiskelijoiden lista edusti osallistavaa ja hierarkiatonta politiikkaa. Liike oli antanut monille uskoa siihen, että yhteiskuntaa voi ylipäänsä muuttaa.

Presidentin puolue uskoi vahvaan johtajuuteen ja käsitykseen autoritäärisen vallan tehokkuudesta: olihan Vučić alun perin päässyt valtaan vaihtoehtona sekaville koalitiohallituksille. Harvoin valtio ja kansalaisyhteiskunta ovat olleet yhtä selvästi vastakkain.

Autoritäärisen hallinnon keskeinen hallintatapa on poliittisesti apaattisen mielialan ylläpitäminen. Vaalien alla opiskelijaliikkeen parissa seurattiin erityisen tarkkaan äänestysprosenttia. Aiemmissa vaaleissa se on ollut jonkin verran yli 50. Ennen vaaleja erän organisaattoreista arvioi, että jos äänestysaktiivisuus nousee 70 prosenttiin, opiskelijoiden lista voittaa.

Autoritäärisen hallinnon keskeinen hallintatapa on poliittisesti apaattisen mielialan ylläpitäminen.

Kaupungissa alkoi aistia jo vaaleja edeltävällä viikolla voimaantunutta mielialaa. Opiskelijaliikkeen suurmielenosoitukseen osallistui muutama päivän ennen vaaleja noin 150 000 ihmistä. Kaksi päivää aiemmin kaupallisen Nova TV:n toimitus protestoi toimituksen ulkopuolella, kun hallitus oli bulvaanin kautta ottamassa kanavaa haltuun. Uuden päätoimittajan komentoon ei oltu suostumassa.

Vučić pystyi hyvinkin pitkään hallitsemaan oppositiota. Opiskelijaliike edusti kuitenkin niin erilaista politiikan tajua, ettei hallinnolla ollut lopulta keinoja neutralisoida sitä. Vaalien lähestyessä hallitus yritti mustamaalata opiskelijaliikettä väittämällä, että puolueoppositio on kirjoittanut liikkeen ohjelman. Lopulta hallitus laittoi pystyyn oman ”valtausleirin”, johon rekrytoitiin muun muassa rikollisia.

Tulevaisuus on epävarma

Vaalien jälkeinen tulevaisuus on kuitenkin epävarma. Epäilemättä uusi hallinto alkaa erottaa vanhan vallan vasalleja. Mutta harva uskoo, että yhdet vaalit muuttavat maan kokonaan.

Monet asiantuntijat arvioivat, että edellisen hallituksen jälkien korjaaminen vie vuosia. Pätevät ja vastuulliset ihmiset ovat jättäneet valtionhallinnon, kun normaali toiminta on käynyt mahdottomaksi. Osaavat tekijät pitäisi saada palaamaan.

Moni asia tulevan politiikan sisällöissä on myös edelleen auki. Opiskelijaliikkeen vaatimukset keskittyivät korruption vastustamiseen, avoimeen yhteiskuntaan ja vapauksiin. Kun liike ryhtyy hallitsemaan maata, moneen poliittiseen kysymykseen täytyy ryhtyä muodostamaan yksityiskohtaisempia kantoja.  Hallitseminen tuo väistämättä aatteellisia eroja esiin.

Miten parlamentaarisen politiikan tulisi rakentaa suhde liikkeeseen, jolla ei ole puoluepoliittista rakennetta, mutta jolle se on velkaa kaiken?

Kukaan ei tiedä vielä sitäkään, miten vanha valta reagoi. Se voi jarruttaa muutoksia tai pyrkiä palaamaan valtaan. On toki myös mahdollista, että valtajärjestelmä yksinkertaisesti romahtaa vallan kadotessa, kuten opportunistien ylläpitämille järjestelmille usein käy.

Liikkeen on myös ratkaistava, miten ruohojuuritason liike suhtautuu poliittiseen hallintaan. Se on nostanut valtaan ihmisiä, joihin luotetaan. Mutta miten parlamentaarisen politiikan tulisi rakentaa suhde liikkeeseen, jolla ei ole puoluepoliittista rakennetta, mutta jolle se on velkaa kaiken? Jääkö opiskelijaliike itsenäiseksi poliittiseksi voimaksi Serbian yhteiskuntaan?

Varmaa on, että yksi sukupolvi on nähnyt organisoitumisen mahdollisuudet ja on hyvin tietoinen katujen politiikan mahdollisuuksista. Tunne liikkeen parissa vaikuttaa olevan, että se on voittanut maansa takaisin.

Teppo Eskelinen on yhteiskuntatieteiden yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa. Kirjoitus perustuu osittain ennen vaaleja Belgradissa tehtyihin tutkimushaastatteluihin.

Artikkelin kuvat: Esa Salminen

Julkaisu Serbian opiskelijaliike voitti poliittisten maailmankuvien yhteentörmäyksen ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Opiskelijoiden hyvinvointi ja hyvä elämä -teemaisia artikkeleita käsittelevä lukupiirikokoontuminen järjestettiin 14.5.2024.

Lukupiirissä alusti Susanna Ågren Nuorisotutkimus-lehdessä julkaistun, Niina Meriläisen kanssa yhteiskirjoitetun artikkelinsa “Ammattiin opiskelevat ja hyvä elämä: työntekijyyttä vai jotain ihan muuta?” lähtökohdista ja löydöksistä. Miina Orell puolestaan alusti myös Nuorisotutkimus-lehdessä julkaistun yhteiskirjoitetun artikkelin ”Oppilaiden hyvinvointi poikkeusolojen etäopetuksessa” pohjalta. Anna-Maija Niemi kertoi osana lukupiiriä myös nuorisotutkimuksen kentästä Nuorisotutkimus-lehden päätoimittajan näkökulmasta.

Mikä on Nuoriso tutkimuksen kuvassa -lukupiiri?

Nuoriso tutkimuksen kuvassa -lukupiiri tekee keväällä 2024 nuorisoon kohdistuvaa tutkimusta tutuksi matalalla kynnyksellä ja kutsuu ihmisiä keskusteluun tutkimustiedon pohjalta. Monitieteinen lukupiiri tiivistää kotimaisten tiedejulkaisujen yhteistyötä saattamalla eri tieteenalojen julkaisujen tekijöitä dialogiin käytännön toiminnassa. Lukupiirissä avataan eri tiedelehdissä julkaisseiden tutkijoiden voimin ajankohtaisesta nuorisotutkimuksesta.

Lukupiirissä on neljä avoimesti verkossa saatavilla olevaa tiedelehteä: Aikuiskasvatus, Alue & Ympäristö, Kulttuurintutkimus ja Nuorisotutkimus. Lisäksi mukana on alue- ja maantiedettä sekä yhteiskunnallista ympäristötutkimusta yleistajuistava Versus-verkkolehti. Politiikasta -lehden tuottama podcast-sarja alustuksista julkaistaan lehden SoundCloud-sivulla.

Susanna Ågren: Ammattiin opiskelevien nuorten yhteiskunnallinen osallisuus ja kuuluminen nähdään usein kapeasti ja työelämäkeskeisesti

Tarkastelimme Niina Meriläisen kanssa kirjoittamassamme artikkelissa ammattiin opiskelevien hyvää elämää koskevia ymmärryksiä. Päädyimme kirjoittamaan artikkelin, sillä ammattiin opiskelevista nuorista keskustellaan hyvin usein kapeasti pelkästään ”tulevina työntekijöinä”.

Myös ammatillinen koulutus itse tuottaa tällaista työelämäkeskeistä kertomusta ammattiin opiskelevien nuorten yhteiskunnallisesta jäsenyydestä. Sen rinnalla sitä tuottavat myös monet tutkimukset ammattiin opiskelevista nuorista. Näiden nuorten hyvää elämää ja tulevaisuutta koskevista toiveista keskustellaan pääosin työelämän näkökulmasta. Siksi koimme tärkeäksi tutkia, miten ammattiin opiskelevat nuoret itse sanoittavat ja ymmärtävät hyvän elämän.

Tarkastelimme artikkelissa ammattiin opiskelevien nuorten hyvän elämän ymmärryksiä yhteiskunnallisen osallisuuden näkökulmasta, soveltaen Richard Ryanin ja Edward Decin itsemääräämisteoriaa: eli toisin sanoen millaisin edellytyksin he kokevat pystyvänsä osallistumaan yhteiskunnassa, tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja olevansa tärkeä osa ympäröivää yhteiskuntaa – eli elämään merkityksellistä ja hyvää elämää.

Havaitsimme, että ammattiin opiskeleville nuorilla on moninaisia hyvää elämää koskevia toiveita. Monen toiveet liittyivät aikuistumiseen eli toimeentuloon, omaan kotiin ja turvalliseen tulevaisuuteen, mutta myös rakkauteen, perheeseen ja yhteiskuntaan.

Yhteiskunnallisen kuulumisen kokemus rakentuu siitä, että nuori voi kokea olevansa hyväksytty ja arvokas osa yhteiskuntaa. Jos nuorten hyvän elämän edellytyksiä pohditaan vain työelämässä osallistumisen kautta, millaisen viestin se antaa niille, joille työntekijäkansalaisuuden ihanteen mukaisesti eläminen on hankalaa tai joille se on osoittautunut epäoikeudenmukaiseksi?

Toisaalta toiveet olivat myös ristiriitaisia: toisilla toiveet liittyvät hyvin vahvasti henkilökohtaiseen hyvään, kuluttamiseen ja hedonistisiin toiveisiin ja toiset pohtivat yhteiskunnan hyvinvointia laajemmin myös kestävyyden näkökulmasta. Totesimmekin artikkelissa, että ammatillisesta koulutuksesta keskusteltaessa tulisi tunnistaa nuorten ja heidän toiveidensa moninaisuus. Työelämän rinnalla ammatillisessa koulutuksessa tulisi keskustella laajemmin myös muista nuorille tärkeistä ja heidän tulevaisuuttaan koskevista asioista, kuten esimerkiksi kestävään ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan liittyvistä kysymyksistä.

Olen työntekijäkansalaisuutta käsittelevässä väitöskirjassani tuonut esiin, miten ammattiin valmistuneet nuoret neuvottelevat yhteiskunnallisesta kuulumisestaan hyvin ristiriitaisten työelämään liittyvien ihanteiden ja mahdollisuuksien kautta. Työntekijäkansalaisuudella tarkoitan sitä, miten odotamme jokaisen nuoren osallistuvan yhteiskuntaan työelämän kautta.

Nuorten tulisi opiskella ahkerasti ja tunnollisesti sekä pyrkiä mahdollisimman aktiivisesti työllistymään ja täyttämään velvollisuutensa yhteiskunnassa, mutta samaan aikaan heidän tulisi myös joustaa työelämän tarpeiden mukaan ja sopeutua sen epävarmuuksiin. Ammatillisessa koulutuksessa nämä vaateet korostuvat entisestään.

Havaitsin kuitenkin, että näiden odotusten täyttäminen on nyky-yhteiskunnassa monimutkaista. Huolimatta siitä, miten tehokkaasti ja eri tavoin pyrimme yhteiskuntana ohjaamaan nuoria työntekijäkansalaisuuteen, todellisuudessa nuorten ei ole kovin helppoa hallita omaa asemaansa työntekijäkansalaisena. Siten heille ei ole niin yksinkertaista neuvotella sen kautta omasta merkityksestään ja kuulumisestaan yhteiskunnassa kuin mitä aikuisyhteiskuntana ehkä oletamme. Heillä on myös hyvin eriarvoiset lähtökohdat käydä tällaista neuvottelua.

Yhteiskunnallisen kuulumisen kokemus rakentuu siitä, että nuori voi kokea olevansa hyväksytty ja arvokas osa yhteiskuntaa. Jos nuorten hyvän elämän edellytyksiä pohditaan vain työelämässä osallistumisen kautta, millaisen viestin se antaa niille, joille työntekijäkansalaisuuden ihanteen mukaisesti eläminen on hankalaa tai joille se on osoittautunut epäoikeudenmukaiseksi? Näkisin, että tämä kysymys asettaa vastuun sekä yhteiskunnalle että ammatilliselle koulutukselle, jos toiveena on tukea kestävämmin nuorten mahdollisuuksia hyvään elämään.

Miina Orell: Hyvinvointi syntyy arjen rakenteissa

Etäopetusta tutkiva Distant learning eli Disle-ryhmä muodostui huhtikuussa 2020 Turun yliopiston Turun ja Rauman opettajankoulutuslaitosten henkilöstöstä koronapandemian kynnyksellä huhtikuussa 2020. Ryhmään kuuluu monipuolinen toimijajoukko, professorista normaalikoulun lehtoreihin, joita yhdistävänä tekijänä toimi ja toimii edelleen kiinnostus koronan aiheuttamaan poikkeustilaan ilmiönä.

Disle-ryhmän kunnianhimoisena tavoitteena oli kerätä tutkimusaineisto, jossa kuuluisi monipuolisesti niin oppilaiden, opiskelijoiden, huoltajien, opettajien, opettajaksi opiskelevien ja opettajankouluttajien ääni. Vuoden 2020 kevään ja kesän aikana ryhmä keräsi lomakeaineiston eri puolilta Suomea. Aineiston pohjalta on pidetty sekä suullisia esityksiä että julkaistu useita artikkeleita eri näkökulmista.

Tutkimuksen perusteella poikkeustilan aikainen etäopetus sopi osalle oppilaista paremmin kuin toisille. Kolmasosa vastaajista koki hyvinvointinsa heikentyneen.

Nuorisotutkimus-lehden artikkelissa Disle-ryhmän tarkastelussa olivat peruskoulun 4.–9.-luokkalaisten oppilaiden ja lukio-opiskelijoiden hyvinvoinnin muutokset poikkeusolojen aikaisessa etäopetuksessa. Näkökulmina hyvinvointiin olivat uni, ruokailu, liikunta, vuorovaikutus, osallisuus, yksinäisyys ja kiusaamisen kokemukset.

Tutkimuksen perusteella poikkeustilan aikainen etäopetus sopi osalle oppilaista paremmin kuin toisille. Kolmasosa vastaajista koki hyvinvointinsa heikentyneen. Tutkimushavaintojen mukaan hyvinvoinnin muutokset olivat pääsääntöisesti kielteisiä: poikkeuksen muodostivat vain lisääntynyt unen määrä ja vähentynyt kiusaaminen.

Tarkasteltaessa vastaajia ikäryhmittäin havaittiin, että lukiolaisilla oli muita suurempi riski hyvinvoinnin heikkenemiselle. Hyvinvoinnin heikkenemisen taustalta tunnistettiin useita tekijöitä: yleinen kestokyvyn kuormitus, haasteet päivärytmin ylläpidossa sekä etäopiskelun heikko sujuminen ja kaipuu kouluarkeen.

Disle-ryhmän aiemmissa julkaisuissa peruskoulun alimpien luokkien oppilaiden oli havaittu kaivanneen koulua etenkin arkea rytmittävänä ja sosiaalisia verkostoja tarjoavana yhteisönä. Näiltä osin tarpeet eri ikäryhmille vaikuttavat yhteneville ja koulun merkitys arjen rakenteiden ylläpitäjänä on jaettu. Vaikuttaa siltä, että turvaamalla kouluarjen rakenteiden toteutumista ja vuorovaikutteisuutta niin vertaisten kuin kouluväen kanssa voidaan tukea kaiken ikäisiä oppilaita.

Hyödynnä podcastia opetuksessa -kysymykset

Meriläinen, N. & Ågren, S. (2022). Ammattiin opiskelevat ja hyvä elämä: työntekijyyttä vai jotain ihan muuta? 

1. Mitä ajattelet, että työntekijäkansalaisuus voisi tarkoittaa?
2. Millaisia työelämään liittyviä odotuksia ja paineita nuoret mielestäsi kohtaavat yhteiskunnassa?
3. Miten hyvästä elämästä tulisi mielestäsi keskustella nuorten kanssa ammatillisessa koulutuksessa?

Koski, P., Keinänen, H., Laakkonen, E., Kärki, T., Kemppinen, L., Aerila, J.-A. & Orell, M. (2023). Oppilaiden hyvinvointi poikkeusolojen etäopetuksessa.

1. Miten oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointi muuttui poikkeustilan aikaisen etäopetusjakson aikana?
2. Mitkä tekijät olivat yhteydessä hyvinvoinnin heikkenemiseen?
3. Aikakone siirtää sinut maaliskuuhun 2020 ja tehtäväsi on toimia valtioneuvoston ja opetusministeriön neuvonantajana. Anna kolme konkreettista ohjetta opetuksen toteuttamiseksi niin, että hyvinvointi tulisi huomioiduksi paremmin.

Susanna Ågren on nuorisotutkimuksen tutkijatohtori Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa (SOC). Ågren on kiinnostunut nuoriin ja nuoriin aikuisiin liittyvistä yhteiskunnallisen kuulumisen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, hyvinvoinnin ja kestävän yhteiskunnan kysymyksistä. Väitöskirjassaan Ågren tarkasteli ammattiin opiskelevien ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuneiden neuvotteluja yhteiskunnallisesta kuulumisesta.

KT Miina Orell työskentelee perusopetuksen esihenkilötehtävissä Turun kaupungin palveluksessa.  DisLe-ryhmään Orell liittyi toimiessaan yliopiston lehtorina Turun normaalikoulussa. Päätyönsä ohessa Orell toimii kouluttajana ja on mukana erilaisissa tutkimusprojekteissa. Orellin kiinnostuksen kohteita ovat etäopetuksen lisäksi kodin ja koulun yhteistyö, monikielisyys, oppimisvaikeudet sekä luku- ja kirjoitustaidon kehittyminen.

Podcastin tekninen toimitus: Jukka Huuhtanen

Artikkelikuva: Helena Lopes / Unsplash

Tiedelehtien lukupiiri ja podcast on toteutettu yhteistyössä Tiedekustantajien liiton kanssa. Lukupiiriä koordinoi Kvs-säätiö. Sivistyksen ja oppimisen tiedekeskus Soppi on osa Kvs-säätiön toimintaa ja Sivistyksen teemavuotta 2024 (#sivistys2024).

Julkaisu Tiedelehtien lukupiiri: Opiskelijoiden hyvinvointi ja hyvä elämä ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.