Marraskuun alussa pidettävät Yhdysvaltojen välivaalit ovat herättäneet keskustelua laajalti myös Suomessa. Välivaaleihin lähdetään tilanteesta, jossa republikaanipuolueella on Donald Trumpin presidenttiyden lisäksi enemmistö sekä senaatissa että edustajainhuoneessa.

Tämä republikaanien niin sanottu Trifecta on koossa pienimmän mahdollisimman enemmistön turvin: 218 edustajaa sekä yksi itsenäinen edustaja, joka äänestää republikaanien mukana, kun taas demokraattipuolueen edustajia on 214. 

Välivaalien seurauksena ratkaistaan edustajainhuoneen 435 paikan enemmistö sekä senaatin enemmistö, kun senaattoreista kolmasosa on uudelleen ehdolla.

Presidentti Trumpin historiallisen alhainen kannatus, yhdysvaltalaisia äänestäjiä huolestuttava talouden tila sekä esimerkiksi Iranin sota povaavat menestystä vaaleissa demokraateille.  Republikaanit voivat silti pärjätä vaaleissa kohtuullisesti vaalijärjestelmän, johtuen vaalijärjestelmän erityispiirteistä sekä vaaleihin ja vaalijärjestelmään kohdistuneista toimenpiteistä.

Trump edistää poikkeuksellisilla toimilla republikaanien välivaaleja

Välivaaleihin liittyy tiettyjä ennakko-oletuksia Yhdysvalloissa. Ensinnäkään istuva presidentti ei ole ehdolla eikä hänen nimensä ole vaalilipukkeissa, mutta välivaaleja voidaan kuitenkin tulkita reaktiona hallinnon politiikalle.

Presidentin puolue tavallisesti häviää paikkoja välivaaleissa ja näin on tapahtunut vuodesta 1882 lähtien edustajainhuoneessa kaikissa välivaaleissa lukuun ottamatta vuoden 1934, 1998 sekä 2002 vaaleja. Trumpin edellisen kauden välivaaleissa vuonna 2018 republikaanit hävisivät 41 paikkaa edustajainhuoneessa, mutta puolue keräsi kahden paikan kannatuksen senaatissa.  

Vaikka Trump ei ole ehdolla, republikaanit järjestivät ensimmäistä kertaa poikkeuksellisen välivaalikokouksen, jossa presidentti Trump oli myös yksi puhujista. Presidentti on luvannut shekkejä republikaaneja äänestäville, jos molemmat kongressin kamarit pysyvät republikaanien hallussa.

Lisäksi hallinto on julkaissut verovaroin vaalimainoksia, joissa myös Trump esiintyy, joskin mainosten esittämisen piirioikeuden tuomari kumosi päätöksellään. Presidentti on myös kampanjoinut republikaanien kannalta keskeisissä osavaltioissa ennen vaaleja. Trumpin viesti vaikuttaisi olevan: äänestäkää siten kuin presidentti itse olisi ehdokkaana.

Presidentti Trumpille tutuksi tullut vaaleja ja vaalituloksia kyseenalaistava puhetapa on saanut uusia sävyjä ennen välivaaleja. Uutisoinnin mukaan  Trumpin Truth Social -viestipalvelussa tekemän päivityksen mukaan luvassa on miljoona dollaria vaalipetoksen paljastamiseen johtavista vinkeistä, jotka johtavat pidätykseen ja tuomioon joko menneissä tai tulevissa välivaaleissa. 

Keskusteluja vaalituloksista on käyty aiemminkin, mutta laajamittaisesta vaalipetoksesta Yhdysvalloissa ei ole kuitenkaan varsinaista näyttöä.

Lisäksi Trumpin hallinto on pyrkinyt määrittämään vaaleihin ja äänestämiseen liittyviä käytänteitä. Hallinto on esittänyt muun muassa muutoksia postiäänestykseen tai äänestäjäksi rekisteröitymiseen. Esimerkiksi alkuvuodesta 2025 annetun presidentin asetuksen tavoitteena oli vaikuttaa kansalaisuuden todentamiseen äänestäjäksi rekisteröityessä.

Kongressin vuonna 1965 hyväksymä Voting Rights Act -laki pyrki suojaamaan äänestysoikeutta ja estämään vähemmistöjen syrjintää. Sen keskeisen kohdan korkein oikeus kuitenkin totesi luvuin 5–4 perustuslain vastaiseksi vuoden 2013 Shelby county vs. Holder -päätöksellä.

Vaaleihin liittyy myös muita kysymyksiä, joita molemmat puolueet ovat pyrkineet hyödyntämään omaksi edukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi niin sanotut gerrymandering-aloitteet, joissa vaalipiirejä muokataan tarkoitushakuisesti niin, että ne hyödyttävät jompaakumpaa puoluetta.

Keskusteluja vaalituloksista on käyty aiemminkin, mutta laajamittaisesta vaalipetoksesta Yhdysvalloissa ei ole kuitenkaan varsinaista näyttöä. Esimerkiksi vuoden 1960 Nixonin ja Kennedyn vaaleja on pidetty tällaisena esimerkkinä. Keskustelua ei käyty pelkästään äänimäärästä, vaan missä määrin ääniä annettiin valitsijamiehille Alabamassa, jotka eivät olleet sitoutuneet äänestämään Massachusettsin senaattoria.

Pew Research Centerin tekemän kyselyn mukaan yli puolet amerikkalaisista, noin 55 prosenttia, ovat luottavaisia, että vaalit järjestetään reilusti ja virheettömästi.  Kysymykset vaalien tinkimättömyydestä ovat Yhdysvalloille tyypillisiä, kun vaalit järjestetään osavaltiokohtaisesti. Osavaltioissa on erilaisia käytänteitä ja joskus äänten laskemisia on ratkottu korkeimmassa oikeudessa asti, kuten vuoden 2000 presidentinvaaleissa.  

Vaalikartan ja -rahoituksen vaikutus välivaaleihin

Välivaalien tulosten suhteen on huomioitava, että vaalituloksesta osataan kertoa jo jotakin etukäteen ja samalla tulosten perusteella saavutetut enemmistöt edustajainhuoneessa ja senaatissa ovat olleet nykyisin pieniä. Tulokseen vaikuttavat muun muassa kuinka kilpailullisia vaalit ovat tai miltä vaalikartta näyttää.

Uudelleenvalintaa tavoittelevilla nykyisillä ehdokkailla on usein etulyöntiasema.  Edelleen vaalipiirit ovat usein korvamerkittyjä demokraateille tai republikaaneille. Tämä johtuu vaalipiireistä ja periaatteesta, jonka mukaan voittaja saa koko vaalipiirin äänisaaliin. Siten vaalitulosta voi jo etukäteen ennustaa.

Senaatin vaalikartta näyttää lähtökohtaisesti huonommalta republikaaneille, koska senaattorinpaikkoja on enemmän tarjolla suhteessa demokraatteihin (20 sekä kaksi täytevaalipaikkaa suhteessa demokraattien 13 paikkaan). Toisaalta kyse on myös siitä, missä osavaltioissa auki olevat paikat sijaitsevat, eli onko demokraateilla mahdollisuus kääntää niitä voitokseen. Ja edelleen käydäänkö vaali kokonaan uusien ehdokkaiden kesken.

Mainen osavaltiossa demokraatit jo kerran vaihtoivat senaattoriehdokasta väärinkäytöksiin liittyvien syytösten vuoksi. Presidentti Barack Obama kampanjoi ennen välivaaleja Ohiossa, jossa entinen senaattori Sherrod Brown asettuu republikaanien John Hustedtia vastaan. Cook Political Report on luokitellut Ohion tasaväkiseksi vaalipiiriksi eli niin sanotuksi toss up -osavaltioksi, joka voi mennä kummalle tahansa puolueelle senaatinvaaleissa.

Vuoden 2026 välivaaleissa nähdään kuitenkin myös ennätysmäärä ehdokkaita, jotka eivät asetu uudelleen ehdolle. Syyskuussa 2026 julkaistun uutisen mukaan yhteensä 99 ehdokasta, eli 83 edustajainhuoneen jäsentä ja 16 senaattoria, ei pyri uudelleen ehdolle tai pyrkivät johonkin muuhun virkaan.

Kiinnostavaa tulevissa välivaaleissa on äänestysprosentin lisäksi yhtäältä se, miten puolueet saavat omat kannattajansa aktivoitua sekä toisaalta, miten puolueiden omat kannattajat verrattuna puolueisiin sitoutumattomia äänestäjät äänestävät.

Kiinnostavaa tulevissa välivaaleissa on äänestysprosentin lisäksi yhtäältä se, miten puolueet saavat omat kannattajansa aktivoitua sekä toisaalta, miten puolueiden omat kannattajat verrattuna puolueisiin sitoutumattomia äänestäjät äänestävät. Äänestysprosentti edellisissä vuoden 2022 välivaaleissa oli kansalaisten ja äänestysikäisten keskuudessa 52,2 %, mikä oli toiseksi korkein lukema kahteen viime vuosikymmeneen.

Osavaltiokohtaisesti äänestysprosenteissa on kuitenkin isoja eroja: esimerkiksi Oregonissa äänestysprosentti oli 65,3 %, kun taas vastaava luku Länsi-Virginiassa oli 38,2 %. Välivaalien ennakkoäänestys alkoi eri puolilla Yhdysvaltoja eri aikoihin, mutta muutamaa päivää ennen varsinaista vaalipäivää jo noin 35 miljoonaa amerikkalaista oli äänestänyt, mukaan lukien presidentti Trump itse kotiosavaltiossaan Floridassa.

Välivaalit ovat merkittäviä myös osavaltioiden tasolla. Kuvernöörivaalit järjestetään kaikkiaan 36 osavaltiossa. Viime vaalien tulosten perusteella ja osavaltiotasolla republikaanit ovat olleet hallitsevia sekä kuvernöörien että lainsäätäjien enemmistönä.

Yhdysvaltojen vaaleista on vaikea puhua huomioimatta kampanjarahoitusta. Miljardööri Elon Muskin uutisoidaan lahjoittaneen noin 366 miljoonaa dollaria etenkin republikaaniehdokkaiden tukemiseen. Yhdysvaltain hallinnon alaisen liittovaltion vaalilautakunnan (Federal Election Committee) vaalidatan mukaan kongressivaalien ehdokkaat ovat keränneet Yhdysvaltain dollareissa vuoden 2025 alusta 2,8 miljardia, poliittiset puolueet 1,4 miljardia mutta huomionarvoisesti vaalirahaorganisaatiot (eli PAC:t, Political Action Committee) 8,3 miljardia. Eroa rahamäärissä selittää korkeimman oikeuden rajoitusten purkaminen vaalirahaorganisaatioilta 2010-luvun vaihteessa, jonka jälkeen niistä onkin tullut merkittäviä tekijöitä vaaleissa.  

Mitä tuleva vaalitulos merkitsee Yhdysvaltain politiikalle?

Yhdysvaltain kongressi ei edusta kansaa perinteissä mielessä kansakunnan peilinä, vaikka nuorten, naisten ja vähemmistöjen osuus kongressin jäsenistä onkin kasvanut vuosien varrella. Vaalitulosten perusteella jaettavat paikat eivät täysin myöskään edusta tulosta. Vaalijärjestelmästä johtuen, ml. se, että kaikilla osavaltioilla on kaksi senaattoria republikaanit ovat parhaillaan enemmistönä senaatissa luvuin 53–47 mutta edustavat vain 46,5 % Yhdysvaltojen asukasmäärästä.

Kongressin kokoonpanolla välivaalien jälkeen on kuitenkin merkitystä, sillä välivaaleissa ratkeaa republikaanien värisuoran eli alussa mainitun Trifectan tulevaisuus. Kongressilla on oma roolinsa vallanjakojärjestelmässä ja jaetun hallinnon tilanne saattaa vaikuttaa siihen, miten presidentti tietyissä, etenkin sisäpolitiikkaan ja budjettiin liittyvissä kysymyksissä, voi edistää agendaansa.

Toisaalta kyse on Trumpin toisen presidenttikauden lopusta eikä presidentti voi enää perustuslain mukaan asettua uudelleen ehdolle. Tällöin puhutaan niin sanotusta lame duck-presidenttiydestä eli poliittisen vaikutusvallan vähittäisestä menettämisestä.

Trump on toisen kautensa aikana nojannut paljolti toimeenpanovallan määräysten (executive orders) antamiseen, joita on nyt jo alle kahdessa vuodessa kertynyt enemmän kuin koko viime presidenttikautena yhteensä. Samalla kongressin aktiivisuus on vähentynyt, jolloin trendinä voidaan nähdä olevan lainsäädännöllisen aktiivisuuden laskusuhdanne.

Demokraattien voitto joko edustajanhuoneessa tai senaatissa taikka kummassakin ei tarkoita välttämättä suurta muutosta, etenkään kun enemmistömarginaalit sekä edustajainhuoneessa että senaatissa ovat nykyisin pieniä.

Nykyisen, Yhdysvaltain historian 119. kongressin merkittävinä lainsäädännöllisinä paketteina voidaan katsoa olevan esimerkiksi Venäjää koskeva Lindsey O. Graham Sanctioning Russia Act vuodelta 2026.  Lisäksi kongressissa on hyväksytty ei-sitovia esityksiä presidentin asevoimien käyttöön Iranissa tai vaadittu Trumpia muodollisesti päättämään sota Iranissa.

Edelleen kongressi hyväksyi The One Big Beautiful Bill Act -budjettilain, joka kevensi verotusta mutta myös leikkasi terveydenhuollon tai ruoka-avun etuuksia. Edustajainhuoneessa hyväksytty esitys Save America Act, joka vaatisi kansalaisuuden todistamista äänestäjäksi rekisteröityessä sekä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen esittämistä äänestyspaikoilla, ei ole kuitenkaan edennyt senaatin käsittelyssä.

Yhdysvaltalainen järjestelmä perustui alun perin kilpaileviin ryhmittymiin eikä puolueisiin, joita tasapainotettiin eri tavoin. Nykyiset puolueet toimivat osin oppositiopuolueen tavoin ilman parlamentaarista järjestelmää. Jännitteitä ja jakolinjoja löytyy kuitenkin edelleen, kun huomioidaan puolueiden laajuus ja niiden sisäiset leirit.

Esimerkiksi muutama republikaaniedustaja ja senaattori ovat äänestäneet presidentin toimia Iranissa koskevien päätöslauselmien puolesta. Muun muassa Kentuckyn osavaltion edustaja Thomas Massie on tehnyt aloitteen puolustusministeri Pete Hegsethin asettamisesta virkarikossyytemenettelyyn Iranin sodan takia.

Demokraattien voitto joko edustajanhuoneessa tai senaatissa taikka kummassakin ei tarkoita välttämättä suurta muutosta, etenkään kun enemmistömarginaalit sekä edustajainhuoneessa että senaatissa ovat nykyisin pieniä. Senaatissa tarvitaan silti 60 senaattorin enemmistö merkittävien lakiesitysten eteenpäin viemiseksi sekä presidentin allekirjoitus lakien lopulliseksi hyväksymiseksi, mutta jatkossa esimerkiksi presidentin nimitykset voivat olla vastatuulessa.

Erilaiset hallinnon toimintaa tarkastelevat toimet ovat mahdollisia edustajainhuoneen enemmistön turvin muun muassa kutsumalla hallinnon edustajia kuultavaksi. Lisäksi agendaa voi suunnata myös omiin poliittisesti merkityksellisiin kohteisiin erityisesti budjetin kautta. Mittava demokraattien sininen aalto on sellaisenaan viesti sekin.

Tulevan 120. kongressin aloittaessa tammikuussa 2027 katse kuitenkin kääntyykin kohti vuoden 2028 presidentinvaaleja sekä missä määrin vaalit ja ehdokkuudet heijastavat kongressin agendaa ja puolueiden toimintaa.

Anna Kronlund työskentele yliopistonlehtorina poliittisen historian, filosofian ja valio-opin laitoksella Turun yliopistolla. Kronlund on tutkinut Yhdysvaltojen kongressiin ja etenkin vallanjakoon liittyviä keskusteluja Yhdysvalloissa.

Artikkelin kuvituskuva: Joshua Hoehne / Unsplash

Julkaisu Trifectan jatko vai sininen aalto? Katsaus Yhdysvaltain välivaaleihin 2026 ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.