<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss version="2.0"
	xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/"
	xmlns:wfw="http://wellformedweb.org/CommentAPI/"
	xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/"
	xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"
	xmlns:sy="http://purl.org/rss/1.0/modules/syndication/"
	xmlns:slash="http://purl.org/rss/1.0/modules/slash/"
	>

<channel>
	<title>vammaisuus &#8211; Politiikasta</title>
	<atom:link href="https://politiikasta.fi/tag/vammaisuus/feed/" rel="self" type="application/rss+xml" />
	<link>https://politiikasta.fi</link>
	<description>Ajankohtaista analyysia yhteiskunnasta</description>
	<lastBuildDate>Sun, 10 Jul 2022 04:24:18 +0000</lastBuildDate>
	<language>fi</language>
	<sy:updatePeriod>
	hourly	</sy:updatePeriod>
	<sy:updateFrequency>
	1	</sy:updateFrequency>
	<generator>https://wordpress.org/?v=7.1.4</generator>

<image>
	<url>https://politiikasta.fi/wp-content/uploads/2022/07/cropped-Icon-Politiikasta-1-1-32x32.png</url>
	<title>vammaisuus &#8211; Politiikasta</title>
	<link>https://politiikasta.fi</link>
	<width>32</width>
	<height>32</height>
</image> 
	<item>
		<title>Nuoret ovat jo yhteiskunnallisia toimijoita</title>
		<link>https://politiikasta.fi/nuoret-yhteiskunnallisina-toimijoina/</link>
					<comments>https://politiikasta.fi/nuoret-yhteiskunnallisina-toimijoina/#respond</comments>
		
		<dc:creator><![CDATA[Anna Suni]]></dc:creator>
		<pubDate>Tue, 30 Oct 2018 06:59:46 +0000</pubDate>
				<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>
		<category><![CDATA[Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet]]></category>
		<category><![CDATA[nuoret]]></category>
		<category><![CDATA[osallistuminen]]></category>
		<category><![CDATA[päätöksenteko]]></category>
		<category><![CDATA[romanit]]></category>
		<category><![CDATA[vammaisuus]]></category>
		<guid isPermaLink="false">https://politiikasta.fi/?p=9265</guid>

					<description><![CDATA[<p>Nuoria moititaan usein laiskasta poliittisesta osallistumisesta. Mutta olemmeko muistaneet kysyä heiltä, mikä heidän mielestään on tärkeää yhteiskunnallista vaikuttamista?</p>
<p>Julkaisu <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi/nuoret-yhteiskunnallisina-toimijoina/">Nuoret ovat jo yhteiskunnallisia toimijoita</a> ilmestyi ensimmäisenä <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi">Politiikasta</a>.</p>
]]></description>
										<content:encoded><![CDATA[<h3><em>Nuoria moititaan usein laiskasta poliittisesta osallistumisesta. Mutta olemmeko muistaneet kysyä heiltä, mikä heidän mielestään on tärkeää yhteiskunnallista vaikuttamista?</em></h3>
<p>Nuorista puhutaan usein kriisikertomusten kautta. Nuoret eivät äänestä, eivät liity puolueisiin, eivät osallistu, eivät vaikuta. Onkin totta, että Suomessa äänestysprosentti on <a href="https://www.vaalitutkimus.fi/fi/aanestysaktiivisuus/aanestysprosentit_eduskuntavaaleissa.html" rel="noopener">laskenut</a> viime vuosikymmeninä.</p>
<p>Tämä ei koske kuitenkaan vain nuoria. Vaikka esimerkiksi vuoden 2017 kuntavaaleissa vähiten vaaliuurnilla <a href="https://www.stat.fi/til/kvaa/2017/05/kvaa_2017_05_2017-05-05_kat_001_fi.html" rel="noopener">kävivät</a> 18–24-vuotiaat, keski-ikäisillä äänestäjillä on niin ikään pitkä matka eläkeläisten äänestysinnokkuuteen. Silti huolipuhe koskettaa eniten nuoria.</p>
<p>Nuorten alhaista äänestysprosenttia ei voi kuitenkaan tulkita automaattisesti merkiksi demokratiavajeesta ja nuorten yleisestä yhteiskunnallisesta passiivisuudesta. <strong>Anni Rytioja</strong> ja <strong>Kirsi Pauliina Kallio</strong> <a href="https://ilmiomedia.fi/artikkelit/nuorten-toteuttama-poliittisuus-jaa-helposti-piiloon/" rel="noopener">esittävät</a>, että nuorten osallistumisen ja aktiivisuuden arviointi perustuu usein institutionaaliselle käsitykselle osallistumisesta, jolloin muodollisen politiikan ulkopuolelle jäävä nuorten poliittinen aktiivisuus jää huomiotta.</p>
<blockquote><p>Muodollisen politiikan ulkopuolelle jäävä nuorten poliittinen aktiivisuus jää huomiotta.</p></blockquote>
<p>Nuorten poliittista aktiivisuutta koskevaan huoleen on pyritty vastaamaan erilaisilla osallistamistoimenpiteillä. <strong>Outi Lepolan</strong> ja <strong>Venla Kokon</strong> <a href="https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma5" rel="noopener">mukaan</a> useat osallistamistoimenpiteet näyttäytyvät kuitenkin enemmän nuorten kontrolloimisena kuin aitona yrityksenä lisätä demokraattista osallistumista.</p>
<p>Rytioja ja Kallio <a href="https://ilmiomedia.fi/artikkelit/nuorten-toteuttama-poliittisuus-jaa-helposti-piiloon/" rel="noopener">huomauttavat</a> lisäksi, että nuorten saaminen vaaliuurnille osallistaa heitä muodolliseen politiikkaan, mutta ei anna heille oikeutta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.</p>
<p>Heidän <a href="https://ilmiomedia.fi/artikkelit/nuorten-toteuttama-poliittisuus-jaa-helposti-piiloon/" rel="noopener">mukaansa</a> käsitys nuorten poliittisesta passiivisuudesta on osittain seurausta siitä, kuinka poliittisesta aktiivisuudesta nuorilta kysytään ja kuinka politiikka ja osallistuminen määritetään näissä tarkasteluissa. Tästä johtuen nuorten kansalaisuuden teot eli kaikki se arkinen osallistuminen, mitä nuoret jatkuvasti tekevät, jää usein tutkimuksessa huomiotta.</p>
<h2>Yhdenvertaiset mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?</h2>
<p>Samalla kun nuorten poliittista osallistumista koskevassa keskustelussa tulisi kysyä, miten politiikka ja osallistuminen määritetään, tulisi myös pohtia sitä, keistä nuorista oikeastaan puhutaan. Nuoret ovat moninainen joukko nuoria ihmisiä, joiden kansalaisuuden teot ymmärrettävästi eriävät toisistaan heidän elämäntilanteidensa, arvojensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti.</p>
<blockquote><p>Nuoret ovat moninainen joukko nuoria ihmisiä, joiden kansalaisuuden teot ymmärrettävästi eriävät toisistaan heidän elämäntilanteidensa, arvojensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti.</p></blockquote>
<p>Edellä mainitussa Rytiojan ja Kallion tutkimuksessa todetaan, että nuoret liittävät politiikan arkiseen päätöksentekoon ja ihmissuhteisiin. Keskeistä nuorten poliittisen toiminnan tarkastelulle onkin <a href="https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154135" rel="noopener">toimijuus</a> eli yksilön vaikuttamisen kyvyt ja mahdollisuudet.</p>
<p>Pidämmekin tärkeänä huomioida, että nuoret eivät eroa ainoastaan arvoiltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan, vaan nuorten ”aktiivisuus” tai ”passiivisuus” liittyy myös siihen, millaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia ja kokemuksia yksittäisellä nuorella on. Toimijuus, samoin kuin poliittinen toiminta, toteutuu viime kädessä yhteiskunnassa, jossa kaikki yksilöt eivät ole tasa-arvoisia.</p>
<p>Keskustelemmekin seuraavassa esimerkinomaisesti kahdesta vähemmistöryhmästä, joilla on omat yhteiskunnallisen toiminnan ja vaikuttamisen väylänsä.</p>
<p>Vammaisten nuorten kohdalla vaikuttamisen haasteiden voidaan ajatella liittyvän erityisesti nuorten asemaan ja toimijuuteen palvelujärjestelmässä. Romaninuorten kohdalla nuorten äänen kuulumiselle tuottaa haasteita näiden asema oman yhteisön sisällä.</p>
<h2>Vammaiset nuoret toimijoina – omassa elämässään ja yhteiskunnassa</h2>
<p>Monilla nuorilla on kokemus siitä, että heidät nähdään ainoastaan jonkin tietyn ominaisuuden kautta, esimerkiksi sukupuolen, ihonvärin tai iän. Vammaisten nuorten kohdalla tyypillinen kokemus on, että heidät kohdataan ensisijaisesti vammaisina henkilöinä.</p>
<p>Tämä saattaa johtaa siihen, että vammaisia nuoria ei kohdata nuorina ihmisinä, joita kiinnostavat ja mietityttävät samat asiat kuin muitakin saman ikäisiä nuoria ja joilla on yhtäläinen oikeus nuoruuteen.</p>
<p>Vammansa vuoksi vammaiset nuoret ovat usein tiiviisti erilaisissa palveluissa ja tekemisissä monien asiantuntijoiden kanssa. Ideaalisesti näiden palveluiden tulisi tukea nuorten osallisuutta ja tuottaa kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen kokemuksia.</p>
<p>Useissa tutkimuksissa on kuitenkin <a href="https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/verkkojulkaisut/1575-aania-ja-aanettomyytta_palvelukentilla" rel="noopener">todettu</a>, että vaikka nuorten toiveena on tulla kohdatuiksi yksilöinä, ammattilaiset usein lähestyvät nuoria ensisijaisesti vamman kautta. Tämä vamman ensisijaisuus voi tarkoittaa sitä, että nuori kokee, että hän ei voi <a href="http://www.julkari.fi/handle/10024/120384" rel="noopener">tuoda esiin</a> itselleen tärkeitä asioita tai että hän ei tule kuulluksi omaa elämäänsä koskevissa asioissa.</p>
<p><a href="https://livinglifetothefullest.org/" rel="noopener">Living Life to the Fullest -tutkimusprojektin</a> vertaistutkija <strong>Emma Vogelmanin</strong> mukaan vammainen nuori voikin olla jatkuvasti tekemisissä erilaisten ammattilaisten kanssa ja vastata satoihin vammaa koskeviin kysymyksiin ilman, että kukaan kysyy, miltä sinusta tuntuu, millaista on olla nuori ja vammainen.</p>
<blockquote><p>Jos nuori ei koe, että oma ääni kuuluu itseä koskevissa asioissa, on vaikea ajatella, että omalla äänellä olisi merkitystä laajemmin yhteiskunnassa.</p></blockquote>
<p>Näemme, että nämä kohtaamattomuuden ja kuulluksi tulemattomuuden kokemukset väistämättä vaikuttavat nuorten kokemukseen omasta toimijuudestaan ja heidän yhteiskunnalliseen osallisuuteensa. Jos nuori ei koe, että oma ääni kuuluu itseä koskevissa asioissa, on ymmärrettävää, että on vaikea ajatella, että omalla äänellä olisi merkitystä laajemmin yhteiskunnassa.</p>
<p>Vammaisten nuorten kohdalla tämän ”äänen” ja nuorten toimijuuden vahvistamisessa tärkeä rooli on usein vammaisjärjestöillä. Järjestöt toimivat sekä keskeisenä vertaistuen ympäristönä, nuorille suunnatun vapaa-ajantoiminnan tarjoajina että poliittisen vaikuttamisen väylinä.</p>
<p>Yksittäisten vammaisjärjestöjen oman nuorisotoiminnan ja -ryhmien lisäksi vammaisjärjestöt tekevät yhteistyötä vammaisia nuoria koskevan tiedon ja tietoisuuden lisäämiseksi sekä poliittisessa vaikuttamisessa – näin toimivat esimerkiksi <a href="http://www.seittiweb.org/" rel="noopener">Seitti ry</a> ja Vammaisjärjestöjen nuorisoyhteistyö VNY. Keskeinen väylä poliittiseen vaikuttamiseen on myös <a href="https://www.alli.fi/meista/luottariryhmat/yhdenvertaisuus-ryhma" rel="noopener">osallistaa</a> vammaiset nuoret valtakunnalliseen yhdenvertaisuustyöhön ja nuorisopoliittiseen vaikuttamiseen.</p>
<h2>Romaninuoret, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja politisoituminen</h2>
<p>Samoin kuin muutkin nuoret, romaninuoret haluavat vaikuttaa heitä lähellä oleviin ja tärkeisiin asioihin. Romaniyhteisössä poliittinen vaikuttaminen tapahtuu usein kansalais- ja järjestötoiminnan kautta. Nuorten toimijuuteen ei ole kuitenkaan kiinnitetty suurtakaan huomiota romanien aktivismia <a href="https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/publications/boundaries-of-citiz(43cd1f7e-dc8f-436f-8d50-7ccb1ddf6c8c).html" rel="noopener">koskevissa</a> <a href="https://books.google.fi/books?id=tsDfUCbpmMkC&amp;printsec=frontcover&amp;hl=fi&amp;source=gbs_ge_summary_r&amp;cad=0#v=onepage&amp;q&amp;f=false" rel="noopener">tutkimuksissa</a>.</p>
<p>Romaniyhteisössä vallitsee ikään ja sukupuoleen perustuva hierarkia. Tämän vuoksi romaninuorten on joskus vaikeaa saada äänensä kuuluviin yhteisön sisällä. Siksi nuorten ääni ei myöskään kantaudu laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.</p>
<blockquote><p>Romaninuoret ovat perustaneet omia vaikuttamisen foorumeita.</p></blockquote>
<p>Tästä asetelmasta johtuen romaninuoret ovat perustaneet omia vaikuttamisen foorumeita, kuten Romaninuorten neuvoston. Sen puheenjohtaja <strong>Dimitri Lindgrenin</strong> mukaan neuvoston tarkoituksena on tuoda romaninuorten ääni esille suomalaisessa yhteiskunnassa.</p>
<p>Tällä hetkellä nuorten keskuudessa koetaan tärkeäksi huomion kiinnittäminen romaninuorten kohtaamaan rasismiin, syrjintään ja romanivastaisuuteen eli <a href="http://antigypsyism.eu/" rel="noopener">antigypsyismiin</a>. Neuvoston tavoitteena on lisäksi lisätä romaninuorten tietoisuutta ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.</p>
<p>Romaninuorten neuvosto on vieraillut eri Euroopan maissa ja verkostoitunut eri maiden romaninuorten kanssa. Näin myös kansainvälinen romaniaktivismi on osa suomalaisten romaninuorten toimintaa.</p>
<h2>Nuorten määrittämää osallisuutta ja kansalaisuuden tekoja tutkimassa</h2>
<p>Jotta voitaisiin tavoittaa se, mitä poliittinen ja yhteiskunnallinen osallistuminen nuorille todella on, tulisi tutkijoiden osata irtaantua vakiintuneista malleista ja aidosti pyrkiä ymmärtämään nuorten maailmaa heidän sanoillaan, <a href="https://ilmiomedia.fi/artikkelit/nuorten-toteuttama-poliittisuus-jaa-helposti-piiloon/" rel="noopener">toteavat</a> Rytioja ja Kallio.</p>
<p>ALL-YOUTH-tutkimushanke toteutti <em>Demi</em>-lehden kanssa keväällä 2018 kyselyn, jossa <em>Demin</em> lukijoilta kysyttiin muun muassa vaikuttamisesta ja siitä, kuinka he vaikuttivat omassa elämässään. Kyselyyn osallistui 940 nuorta.</p>
<blockquote><p>Nuoret tekevät jo parhaillaan elämässään yhteiskunnallisesti tärkeitä valintoja.</p></blockquote>
<p>Osa nuorista kertoi äänestävänsä ja osallistuvansa poliittisesti, mutta suurin osa nuorista mainitsi hyvin arkisia vaikuttamisen muotoja. He pyrkivät esimerkiksi syömään enemmän kasvisruokaa, keräämään roskia luonnosta, ostamaan enemmän vaatteita kirpputoreilta tai toimimaan omassa koulussaan kiusaamisen ehkäisemiseksi. Nämä aiheet ovat lähellä nuorten elämää, mutta tarkemmin katsottuna ne ovat myös suurempia yhteiskunnallisia tekoja.</p>
<p>Nuoret tekevät jo parhaillaan elämässään yhteiskunnallisesti tärkeitä valintoja, kuten esimerkiksi yllä mainitussa kyselyssä esiin tullut kasvissyönti tai vaikkapa nuorten lähiyhteisössä tapahtuva vertaisten tukeminen. Tutkijoina meidän tulee varmistaa, että tämä arvokas toiminta tulee sekä tutkimuksessa että yhteiskunnassa tunnustetuksi.</p>
<p>Pyrimmekin käynnissä olevissa ja käynnistyvissä tutkimuksissamme huomioimaan sen, että nuoria kuultaessa tulee tehdä tilaa myös nuorten omille osallisuuden ja vaikuttamisen määrityksille. Sen sijaan, että lähestyisimme nuoria tulevina aikuisina ja kansalaisina, haluamme tutkimuksissamme asemoida osallistujat jo yhteiskunnallisiksi toimijoiksi. Samoin tärkeää on tunnistaa nuorten osallistumiselle asettuvia moninaisia esteitä ja haasteita.</p>
<p style="text-align: right"><em>Reetta Mietola, Anna Suni ja Marko Stenroos ovat tutkijoita ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa. Tutkimus on rahoitettu Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689.</em></p>
<p style="text-align: right"><em>Kirjoitus on osa<a href="https://politiikasta.fi/tag/nuoret-ja-kestavan-tulevaisuuden-avaimet/"> Nuoret ja kestävän tulevaisuuden avaimet</a> -sarjaa.</em></p>
<p style="text-align: right"><em>Edit.: 31.10.2018 klo 19.13: Otsikkoa muutettu.</em></p>
<p>Julkaisu <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi/nuoret-yhteiskunnallisina-toimijoina/">Nuoret ovat jo yhteiskunnallisia toimijoita</a> ilmestyi ensimmäisenä <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi">Politiikasta</a>.</p>
]]></content:encoded>
					
					<wfw:commentRss>https://politiikasta.fi/nuoret-yhteiskunnallisina-toimijoina/feed/</wfw:commentRss>
			<slash:comments>0</slash:comments>
		
		
				<dc:creator><![CDATA[Marko Stenroos]]></dc:creator>
		<dc:creator><![CDATA[Reetta Mietola]]></dc:creator>
	</item>
		<item>
		<title>DocPoint: Mahdoton valinta?</title>
		<link>https://politiikasta.fi/docpoint-mahdoton-valinta/</link>
					<comments>https://politiikasta.fi/docpoint-mahdoton-valinta/#respond</comments>
		
		<dc:creator><![CDATA[Mikko Rosenberg]]></dc:creator>
		<pubDate>Mon, 08 Jan 2018 06:45:18 +0000</pubDate>
				<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>
		<category><![CDATA[Arviot]]></category>
		<category><![CDATA[biopolitiikka]]></category>
		<category><![CDATA[DocPoint]]></category>
		<category><![CDATA[vammaisuus]]></category>
		<guid isPermaLink="false">https://politiikasta.fi/?p=7224</guid>

					<description><![CDATA[<p>The Third Option -dokumentissa tarkastellaan sikiöseulontojen kautta vammaisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja henkilökohtaisia kysymyksiä. Sikiöseulonnat ovat osa laajempaa yhteiskuntapoliittista keskustelua, jossa määritellään normaalia kehollisuutta, vammaisuutta ja ihmisoikeuksia.</p>
<p>Julkaisu <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi/docpoint-mahdoton-valinta/">DocPoint: Mahdoton valinta?</a> ilmestyi ensimmäisenä <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi">Politiikasta</a>.</p>
]]></description>
										<content:encoded><![CDATA[<p>Arvio: <a href="https://docpointfestival.fi/tapahtumat/elokuvat/the-third-option-2/" target="_blank" rel="noopener">The Third Option</a> (2017)<br />
Ohjaus Thomas Fürhapter</p>
<h3><em>The Third Option -dokumentissa tarkastellaan sikiöseulontojen kautta vammaisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja henkilökohtaisia kysymyksiä. Sikiöseulonnat ovat osa laajempaa yhteiskuntapoliittista keskustelua, jossa määritellään normaalia kehollisuutta, vammaisuutta ja ihmisoikeuksia.</em></h3>
<p>Kun isoisäni syntyi, hänen äitinsä kuoli lapsivuoteelle saunaan. Isoisälleni povattiin kuolemaa, kun hän poti keuhkokuumetta tuvan nurkassa tiputtuaan jäihin koulumatkallaan. Kuolema oli hyvin toisella tavalla läsnä arjessa 1920- ja 1930-lukujen Suomessa.</p>
<p>Yhteiskunnallinen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys on kulkenut pitkän matkan isoisäni syntymästä ja lapsuudesta tämän päivän Suomeen. Teknologian saavutukset ja poliittiset muutokset ovat tuottaneet nyky-yhteiskunnan, jossa ihmiskehosta on muodostunut biokapitalistisen kulutusyhteiskunnan kulutushyödyke, jota yhä tehokkaammin voidaan kontrolloida, mitata ja muokata. Usein ajatteluamme ja toimintaamme ohjaavat ajatukset normaaliudesta ja sen tavoittelusta.</p>
<blockquote><p>Usein ajatteluamme ja toimintaamme ohjaavat ajatukset normaaliudesta ja sen tavoittelusta.</p></blockquote>
<p>Helposti kuitenkin unohtuu se, että jokainen meistä poikkeaa jollain tavalla tilastollisesta normaalista. Tämän ajattelutavan myötä korostuu jaottelu normaalin kriteerit täyttäviin kehoihin ja poikkeaviin sekä vammautuneisiin kehoihin.</p>
<h2>Saako olla poikkeava?</h2>
<p><em>The Third Option</em> -dokumentissa tarkastellaan sikiöseulontojen kautta vammaisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja henkilökohtaisia kysymyksiä. Sikiöseulonnat ovat osa laajempaa yhteiskuntapoliittista keskustelua, jossa määritellään normaalia kehollisuutta, vammaisuutta ja ihmisoikeuksia. Dokumentissa kuullaan vanhempien kertomus siitä, kuinka yhden sikiön elämä muuttuu sikiöseulonnan tulosten myötä.</p>
<p>Millä tavoin yhteiskunta suhtautuu sikiöihin, jotka poikkeavat normeista? Miten vanhemmat suhtautuvat tietoon siitä, että sikiön kehitys ei vastaa normaaliksi määriteltyä? Missä vaiheessa kehittyvä sikiö muuttuu vauvaksi?</p>
<blockquote><p>Miten vanhemmat suhtautuvat tietoon siitä, että sikiön kehitys ei vastaa normaaliksi määriteltyä?</p></blockquote>
<p>Vammaisliikkeen syntyhistoria on limittynyt yhteen seksuaalivähemmistöjen ja naisten oikeuksien kamppailun kanssa. Vammaisuuden kohdalla kyse on ollut ja on siitä, minkälaisen tiedon pohjalta vammaisuutta määritellään. Pitkään vammaiset nähtiin ainoastaan hyväntekeväisyyskohteina, mutta nykyään heidät nähdään yhä useammin aktiivisina oman elämänsä toimijoina.</p>
<p>Positiivisesta kehityksestä huolimatta vielä on paljon vammaisuuteen liittyviä hankalia kysymyksiä, joita ei ole ratkaistu. Uusia syntyy, kun teknologia kehittyy ja sosiaali- ja terveyspalveluita uudistetaan.</p>
<p>Kun vanhemmat saavat sikiöseulonnan yhteydessä tietää kehittyvän sikiön mahdollisista muutoksista, he joutuvat ensimmäiseksi kohtaamaan lääketieteellisen mallin vammaisuudesta. Lääketieteellinen malli perustuu diagnooseihin ja siihen, millä tavoin tunnistettu keho poikkeaa normaalista. Lääketieteelliset diagnoosit puolestaan määrittelevät sitä, kuinka yhteiskunta suhtautuu toisenlaisiin kehoihin.</p>
<p>Lainsäädäntö suhtautuu eri tavalla raskaudenkeskeytyksiin, jotka tehdään lääketieteellisen perustein, kuin sosiaalisista syistä tehtyihin keskeytyksiin. Jos sikiöllä epäillään kehityshäiriötä tai poikkeavuutta tai sellainen on todettu, voidaan raskaus keskeyttää monta viikkoa myöhemmin kuin sosiaalisin perustein.</p>
<h2>Kenen mukaan vammainen?</h2>
<p>Ylikorostunut lääketieteellinen malli vammaiskeskustelussa leimaa helposti vammaisuuden henkilökohtaiseksi tragediaksi ja taakaksi. Kehityspoikkeama ei tee lapsesta sairasta vaan ihmisen, joka tarvitsee todennäköisesti enemmän tukea elämänsä aikana kuin tavanomaisesti kehittynyt.</p>
<blockquote><p>Dokumentissa nähdään, kuinka niin normaaleita kuin poikkeaviksi diagnosoituja kehoja muokataan, kuntoutetaan ja koulitaan erilaisten palveluiden avulla.</p></blockquote>
<p>Dokumentissa nähdään, kuinka niin normaaleita kuin poikkeaviksi diagnosoituja kehoja muokataan, kuntoutetaan ja koulitaan erilaisten palveluiden avulla. Osa viettää kuusi päivää viikosta rakentaen unelmavartaloaan ja osan kehot taas ovat lääketieteellisten terapioiden kohteina.</p>
<p>Lääketieteellisen mallin rinnalla vammaisuutta voi tarkastella <a href="https://politiikasta.fi/vammaisuus-yhteiskunnallisena-ja-poliittisena-kysymyksena/">sosiaalisesta</a> näkökulmasta käsin. Sen sijaan, että vanhemmille tarjotaan tietoa sikiön lääketieteellisestä poikkeavuudesta, vanhempien olisi hyvä kuulla, minkälaista on elää ja toimia vammaisen lapsen vanhempana ja minkälaista tukea yhteiskunta tarjoaa.</p>
<blockquote><p>Sen sijaan, että vanhemmille tarjotaan tietoa sikiön lääketieteellisestä poikkeavuudesta, vanhempien olisi hyvä kuulla, minkälaista on elää ja toimia vammaisen lapsen vanhempana ja minkälaista tukea yhteiskunta tarjoaa.</p></blockquote>
<p>Vammaisuuden sosiaalisen mallin lähtökohta on se, millä tavoin sosiaaliset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset fyysiset sekä ideologiset raja-aidat estävät vammaisia toteuttamasta itseään. Kehojen toimintakykyä voivat rajoittaa hyvin monenlaiset ja toisistaan erilaiset vammat. Osalla vammaisista toimintakyvyn takeena on esteettömien tilojen rakentaminen, joka takaa liikkumismahdollisuudet julkisissa tiloissa. Osa taas tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa.</p>
<p>Kehon toimintakyky on keskeisessä asemassa, kun pohditaan, minkälainen elämänkulku mahdollisesti odottaa lasta, jolla on jonkinlainen poikkeama kehossaan. Vammaisuuden sosiaalisesta stigmasta on jopa etsitty parannusta lääketieteen keinoin, kun geenimuutoksen aiheuttamia ulkoisia piirteitä häivytetään kasvoista kirurgisin toimenpitein.</p>
<p>Vaikka kehot ovat hyvin eri tavoin toimintakyvyltään rajoitettuja, kehoa ympäröivä sosiaalinen, fyysinen ja poliittinen elinympäristö määrittelevät kehon mahdollisuuksia elää tavanomaista elämää.</p>
<h2>Onko olemassa kolmatta vaihtoehtoa?</h2>
<p>Vammaisia lapsia on syntynyt kautta aikojen, mutta tilanne on muuttunut teknologian kehityksen myötä. Nykyään sikiöseulonnoissa on mahdollista tunnistaa sikiön poikkeavuuksia yhä herkemmin. Tähän vaikeaan bioeettiseen kysymykseen kuullaan erilaisia kantoja läpi dokumentin.</p>
<p>Isoisäni sukupolvelle saavutus oli jo se, että äiti ja vauva selvisivät hengissä synnytyksestä. Äitini nuoruudessa taas elettiin aikakautta, jolloin naisille suotiin oikeudet määritellä syntyvyyttä. Tällä hetkellä neuvoloissa puolestaan raskaana olevat naiset joutuvat ottamaan kantaa sikiöseulontoihin.</p>
<blockquote><p>Sikiöseulonnat muuttavat yhteiskuntapoliittiset kysymykset henkilökohtaisesti ratkaistavaksi.</p></blockquote>
<p>Näille tuleville vanhemmille jätetään vastuu ottaa kantaa siihen, minkälaisia lapsia yhteiskuntaamme syntyy. Kuitenkaan heidän toimintansa ei poista vammaisuutta yhteiskunnastamme, koska lukuisat ihmiset vammautuvat yhdessä silmänräpäyksessä kaaduttuaan talviliukkailla tai sairastuttuaan tautiin, joka heikentää kehon toimintakykyä.</p>
<p>Sikiöseulonnat muuttavat yhteiskuntapoliittiset kysymykset henkilökohtaisesti ratkaistavaksi. Ovatko kehityksellisesti poikkeavat sikiöt automaattisesti sairaita ja ainoastaan normaalit kehot terveitä ja hyväksyttäviä?</p>
<p style="text-align: right"><em><a href="https://politiikasta.fi/wp-content/uploads/2018/01/DocPoint2018_logo_fin_round_rgb.png"><img decoding="async" class="size-thumbnail wp-image-7212 alignleft" src="https://politiikasta.fi/wp-content/uploads/2018/01/DocPoint2018_logo_fin_round_rgb-150x150.png" alt="" width="150" height="150" srcset="https://politiikasta.fi/wp-content/uploads/2018/01/DocPoint2018_logo_fin_round_rgb-150x150.png 150w, https://politiikasta.fi/wp-content/uploads/2018/01/DocPoint2018_logo_fin_round_rgb-500x500.png 500w" sizes="(max-width: 150px) 100vw, 150px" /></a><a href="https://docpointfestival.fi/" target="_blank" rel="noopener">DocPoint-dokumenttielokuvafestivaali</a> järjestetään Helsingissä 29.1.–4.2.2018.</em></p>
<p style="text-align: right"><em>KM Mikko Rosenberg toimii luokanopettajana, opiskelee erityisopettajaksi Helsingin yliopistossa ja tekee väitöskirjaa Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa.</em></p>
<p>Julkaisu <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi/docpoint-mahdoton-valinta/">DocPoint: Mahdoton valinta?</a> ilmestyi ensimmäisenä <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi">Politiikasta</a>.</p>
]]></content:encoded>
					
					<wfw:commentRss>https://politiikasta.fi/docpoint-mahdoton-valinta/feed/</wfw:commentRss>
			<slash:comments>0</slash:comments>
		
		
			</item>
		<item>
		<title>Vammaisuus yhteiskunnallisena ja poliittisena kysymyksenä</title>
		<link>https://politiikasta.fi/vammaisuus-yhteiskunnallisena-ja-poliittisena-kysymyksena/</link>
					<comments>https://politiikasta.fi/vammaisuus-yhteiskunnallisena-ja-poliittisena-kysymyksena/#comments</comments>
		
		<dc:creator><![CDATA[Antti Teittinen]]></dc:creator>
		<pubDate>Thu, 18 May 2017 07:47:16 +0000</pubDate>
				<category><![CDATA[Artikkelit]]></category>
		<category><![CDATA[biopolitiikka]]></category>
		<category><![CDATA[sosiaalipolitiikka]]></category>
		<category><![CDATA[Tutkimus]]></category>
		<category><![CDATA[vammaisuus]]></category>
		<guid isPermaLink="false">https://politiikasta.fi/?p=5416</guid>

					<description><![CDATA[<p>Vaikka vammaisuutta usein ajatellaan lääketieteen tai psykologian näkökulmasta, se on mitä suurimmissa määrin myös yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys ja siten myös yhteiskuntatutkimuksen aihe.</p>
<p>Julkaisu <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi/vammaisuus-yhteiskunnallisena-ja-poliittisena-kysymyksena/">Vammaisuus yhteiskunnallisena ja poliittisena kysymyksenä</a> ilmestyi ensimmäisenä <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi">Politiikasta</a>.</p>
]]></description>
										<content:encoded><![CDATA[<h3><em>Vaikka vammaisuutta usein ajatellaan lääketieteen tai psykologian näkökulmasta, se on mitä suurimmissa määrin myös yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys ja siten myös yhteiskuntatutkimuksen aihe.</em></h3>
<p>Yleensä vammaisuutta lähestytään pääasiassa lääketieteellisin ja psykologisin määritelmin. Ne edustavat vammaisuudesta sellaista tulkintaa, joka on liitetty yhteiskunnallisen todellisuuden kommunikatiivisesti rakentuneisiin todellisuuskäsityksiin. Erityisesti se tarkoittaa sitä, että vamma on yksilölle haitta ja yhteiskunnalle taakka tai kustannuserä.</p>
<p>Euroopassa erityisesti brittiläisessä vammaistutkimuksessa on jo 1980-luvulta alkaen pyritty muuttamaan tätä käsitystä ja esitetty, että vammaisuuden ilmiö on myös yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys. Lääketieteelliset ja psykologiset määritykset vammaisuudesta ovat helposti leimaavia, mutta ne eivät kerro siitä, mitä merkitsee olla vammaisena yhteiskunnassa.</p>
<p>Tähän kysymykseen keskitytään lähestymällä vammaisuutta yhteiskunnallisena ja poliittisena ilmiönä. Silloin tarkastellaan myös lääketieteellisten ja psykologisten selitysmallien määrittelyvallan merkityksiä vammaisuudesta.</p>
<blockquote><p>Valistuksesta lähtien on kiinnitetty huomiota ihmisten kykyihin ja mahdollisuuksiin, jolloin kykenemättömyydestä on muodostunut kielteinen asia.</p></blockquote>
<p>Poliittiset ja yhteiskunnalliset merkitykset vammaiskysymyksissä ovat jääneet vähäiselle huomiolle.Tilanne näkyy myös tiedepolitiikassa. Vasta 2000-luvulla vammaistutkimus yhteiskuntatieteiden ja politiikan tutkimuksessa on kansainvälisesti saanut edes jonkinlaista jalansijaa, vaikka se onkin vielä erikoistumisala.</p>
<p>Valistuksesta lähtien on kiinnitetty huomiota ihmisten kykyihin ja mahdollisuuksiin, jolloin kykenemättömyydestä on muodostunut kielteinen asia. Siksi klassinen yhteiskuntateoria ei ole ulottunut vammaisuuteen asti.</p>
<p>Toisen maailmansodan jälkeen yhteiskuntatieteiden, erityisesti sosiologian, valtavirtauksena ja todellisuuskäsitysten muokkaajana oli funktionalismi, jossa yhteiskunnan osia tarkasteltiin sen kautta, miten ne vaikuttivat kokonaisuuteen. Se ei tarjonnut paljon mahdollisuuksia vammaisuuden yhteiskunnalliselle tutkimukselle ilman kytköstä lääketieteeseen, psykologiaan tai kasvatustieteisiin.</p>
<h2>Medikalisaatiotako?</h2>
<p>Biovalta on nyky-yhteiskunnan hallinnan muoto, jossa vammaisuus kuitenkin määrittyy sekä lääketieteellisenä että yksilöä korostavana mutta samalla myös sosiaalisena, yhteiskunnallisena ja poliittisena kysymyksenä.</p>
<p>Tiedon, vallan ja kontrollin yhteenkietoutumisessa tietoa edustaa tieto- ja totuusjärjestelmä, joka painottaa sitä, millaisen riskin ihmisten biologisuus paljastaa suhteessa ympäröivään todellisuuteen. Kun biologisuuden kautta määritetyt riskit ja uhat on laskettu ja analysoitu, voidaan (sosiaali)politiikassa asettaa sopivia palvelu- ja kontrollikäytäntöjä.</p>
<p>Niiden tarkoitus on yhtäältä ylläpitää yhteiskunnallista vakautta ja toisaalta pyrkiä varmistamaan, että ihmiset sisäistäisivät itsensä olemuksen (biologisten) riskien kautta. Yksilöt ja ympäristötkin muutetaan laskennallisiksi riskeiksi ja standardisoiduiksi lukuarvoiksi, joilla viitataan toleransseihin. Kun arvot ylittyvät, se merkitsee uhkaa.</p>
<blockquote><p>Ihmisiä aletaan leimata heidän saamiensa testitulosten perusteella, vaikka ne kertovat vain psykofyysisistä poikkeamista keskiarvoissa eivätkä välttämättä mistään muusta.</p></blockquote>
<p>Tästä syystä esimerkiksi ADHD kiinnittyy biovallan mekanismeihin. Lasten käyttäytyminen objektivoidaan, määritellään ja lopulta kategorisoidaan mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnosointijärjestelmä DSM-IV:ään. Diagnosointiprosessissa mitataan viittä eri muuttujaa: akuutteja tiloja, pitkäaikaisia häiriöitä, somaattisia sairauksia, psykososiaalisia ongelmia ja yleisarviota potilaan toimintakyvystä.</p>
<p>Näin muodostuvat jaot sairaisiin ja terveisiin. Ihmisiä aletaan leimata heidän saamiensa testitulosten perusteella, vaikka ne kertovat vain psykofyysisistä poikkeamista keskiarvoissa eivätkä välttämättä mistään muusta.</p>
<p>Foucault’laista lähestymistapaa soveltaen ADHD on diskursiivinen muotoilu, joka noudattelee medikaalisia ja psykologisia kehityskulkuja. Kun nämä diskurssit yhdistetään biologisiin ominaisuuksiin, ADHD onkin muuttunut ominaisuuksista oireyhtymäksi.</p>
<h2>Kohti vammaisuuden määrittymisen muutosta?</h2>
<p>Tiivistettynä tämä tarkoittaa, että kaikki yhteiskunnalliset ja yksilölliset ilmiöt on alistettu riskianalyyseille luonnontieteellisenä tietotyyppinä eli viime kädessä numeroarvoina. Vaikka tutkittava kohde, kuten vammaisuuden ilmiö, olisikin numeroita monimutkaisempi, saavuttaa se viimeistään silloin yhteiskunnallisen merkityksensä.</p>
<p>On kuitenkin huomattava myös, että vammaisuus ja sen määritelmät niin lääketieteessä kuin yhteiskunnallisessakin todellisuudessa muuttuvat. Viime aikoina on esimerkiksi lakisääteisten vammaispalveluiden käytännön tasollakin viitattu palveluparadigman muutokseen, jossa <a href="http://yle.fi/uutiset/3-7784788" target="_blank" rel="noopener noreferrer">palveluita</a> järjestetään hoidon ja kuntoutuksen tavoitteiden sijaan palveluiden käyttäjien toimijuuden tukemiseen.</p>
<p>Tällaista muutosta ei ole kuitenkaan ollut helppo <a href="https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42662/Gradu%20Pilvikki%20Heinonen.pdf?sequence=2" target="_blank" rel="noopener noreferrer">toteuttaa</a> ruohonjuuritasolla kunnissa. Käytännön tasolla muutosta on <a href="http://yle.fi/uutiset/3-7789661" target="_blank" rel="noopener noreferrer">jarruttanut</a> usein palveluiden sisältöjen muutosten sijaan muun muassa taloudelliset tekijät, työllisyyteen liittyvät tekijät ja nimby-ilmiö.</p>
<p>Muutosten ohjautumista talouden kautta voidaan aiheellisesti kritisoida, koska sen perusteella tehty sosiaalipolitiikka perustuu kustannus- ja hyötyajatteluun eikä tarvearviointeihin tai palvelujen subjektiivisiin oikeuksiin.</p>
<p>Keskeinen muutostekijä Suomessa on viime aikoina ollut kesäkuussa 2016 ratifioitu YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista. Sen sisällöistä olennaisin yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen eetosta tukeva asia on vammaisuuden määrittymisen laajentaminen lääketieteestä ympäristöön ja toimijuuteen. Sopimuksessa vammaisuus määrittyy erilaisten psykofyysisten haittojen ohella myös kontekstuaalisesti ja vuorovaikutustilanteissa.</p>
<blockquote><p>Vammaistutkimuksessa kansalaisuus on tulkittu yhdenvertaisuutta kuvaavaksi käsitteeksi, koska kansalaisuusasema mahdollistaa enemmän kuin mitä se sulkee pois ihmisten jokapäiväisessä elämässä.</p></blockquote>
<p>Vammaisuuden ilmiön sosiaalinen ja poliittinen merkitys nousee juuri tästä yleissopimuksesta esiin käytännön elämässä. Silloin kysymys on viime kädessä vammaisten ihmisten asemasta yhteiskunnassa eli kansalaisuusasemasta.</p>
<p>Kansalaisuuden käsite voidaan tulkita myös erottelevaksi ominaisuudeksi. Vammaistutkimuksessa kansalaisuus on kuitenkin yleensä tulkittu yhdenvertaisuutta kuvaavaksi käsitteeksi, koska kansalaisuusasema mahdollistaa enemmän kuin mitä se sulkee pois ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Siksi on tärkeää tutkia vammaisten ihmisten kansalaisuusasemaa, sen toteutumista tai toteutumattomuutta ja siihen liittyviä tekijöitä monipuolisesti.</p>
<p style="text-align: right"><em>YTT Antti Teittinen on vammaistutkimuksen dosentti Itä-Suomen yliopistossa, erityiskasvatuksen dosentti Helsingin yliopistossa ja Kehitysvammaliiton tutkimuspäällikkö.</em></p>
<p>Julkaisu <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi/vammaisuus-yhteiskunnallisena-ja-poliittisena-kysymyksena/">Vammaisuus yhteiskunnallisena ja poliittisena kysymyksenä</a> ilmestyi ensimmäisenä <a rel="nofollow" href="https://politiikasta.fi">Politiikasta</a>.</p>
]]></content:encoded>
					
					<wfw:commentRss>https://politiikasta.fi/vammaisuus-yhteiskunnallisena-ja-poliittisena-kysymyksena/feed/</wfw:commentRss>
			<slash:comments>1</slash:comments>
		
		
			</item>
	</channel>
</rss>
