Rekrytointi nähdään usein suoraviivaisena prosessina, jossa työnantaja määrittelee osaamistarpeensa ja tekee valinnat saatavilla olevasta työvoimasta. Tutkijat korostavatkin, että tosiasiassa rekrytointi on monivaiheinen prosessi, jossa päätöksiä voivat tehdä useat henkilöt monenlaisia algoritmeja hyödyntäen.

Maahanmuuttajataustaan perustuva syrjintä rekrytoinnissa perustellaan usein vetoamalla johonkin muuhun hakijan ominaisuuteen.

Hakukanavat jaetaan muodollisiin kuten lehtiin, internetiin, sosiaaliseen mediaan sekä epämuodollisiin kuten sosiaalisiin ja ammatillisiin kontakteihin – Suomessa lähes kaikki avoimet työpaikat ilmoitetaan verkossa. Etsiessään tietoa työpaikoista työnhakijalla tulee siis olla kunnossa sekä laitteistot että digitaaliset taidot. Työnhaussa menestymistä vauhdittavat koulutuksen ja kokemuksen ohella suomen, ruotsin ja englannin kielen osaaminen, tieto työnhakualustoista sekä ammatilliset verkostot suosittelijoineen.

Syrjintä rekrytoinnissa on yleistä

Suomen lainsäädännössä (Suomen perustuslaki; Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta; Työsopimuslaki; Yhdenvertaisuuslaki) määritellään työelämässä kielletyt syrjintäperusteet. Sekä kansainväliset että kansalliset tutkimukset osoittavat, että syrjintää eli henkilön tai ryhmän eriarvoista kohtelua tai erilaiseen asemaan asettamista ilman hyväksyttävää syytä kohtaavat kuitenkin erityisesti vähemmistöt myös työnhaussa.

Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuskatsauksessa syrjinnän todetaan olevan vaikeasti tavoitettava ilmiö, koska suuri osa syrjinnästä tapahtuu jo ennen haastattelua tai eri vaiheissa rekrytointiprosessia. Työnhakijoiden on myös vaikeaa näyttää toteen rekrytointiin sisältyvää syrjintää. Rekrytointi on hankalasti tavoitettava ilmiö myös työelämän tutkimuksessa.

Työnhakijoiden on vaikeaa näyttää toteen rekrytointiin sisältyvää syrjintää.

Tuore tutkimus osoittaa, että naiset kokevat syrjintää erityisesti hakiessaan korkean statuksen työpaikkoihin. Sukupuoleen kohdistuva syrjintä on myös alakohtaista – naisia syrjitään miesvaltaisiin tehtäviin ja miehiä naisvaltaisiin tehtäviin hakiessa. Vuonna 2019 julkaistussa kotoutumisen kokonaiskatsauksessa todetaan, että maahanmuuttaneista eniten syrjintää kohtaavat Lähi-idästä ja Afrikasta muuttavat. Maahanmuuttajataustaan perustuva syrjintä rekrytoinnissa perustellaan usein vetoamalla johonkin muuhun hakijan ominaisuuteen, kuten kulttuuriin, uskontoon tai kielitaitoon.

Myös nimellä on väliä – Suomessa tehty tutkimus osoitti, että maahanmuuttajataustaiset hakijat saivat kutsuja työhaastatteluihin merkittävästi Suomessa syntyneitä vähemmän, vaikka heidän henkilökohtaiset ominaisuutensa kuten ikä, koulutus, työkokemus ja ammatillinen tutkinto olivat täysin vastaavat. Syrjintää kohtaavat myös Suomessa syntyneet, kuten romanit sekä näkyvään vähemmistöön kuuluvat, esimerkiksi afrosuomalaiset.

Algoritmit työnantajan tukena

Algoritmit – eli sarja erityisesti tietokoneiden toteuttamia käskyjä jonkin tehtävän suorittamiseksi – ovat käytännössä monien rekrytoinnissa käytettävien tekoälysovellusten perusta. Tekoälyllä tarkoitetaan koneen kykyä käyttää perinteisesti ihmisen älyyn liitettyjä taitoja, kuten päättelyä ja oppimista.

Rekrytoijat tukeutuvat algoritmeihin esimerkiksi verkkohauissa, työnhakijoiden seulomisessa sekä soveltuvuus- ja persoonallisuustesteissä. Hakuja voi käytännössä tehdä rekrytointiportaaleissa, kuten Työmarkkinatori.fi, Valtiolle.fi, Oikotie.fi, Monster tai Duunitori, minkä lisäksi sosiaalisen median kanavilla, kuten Facebookilla, Instagramilla ja YouTubella on yhä suurempi rooli työnhaussa. Jobs in Finland -portaali edistää erityisesti englanniksi työtä tekevien kohtaamista.

Algoritmit – eli sarja erityisesti tietokoneiden toteuttamia käskyjä jonkin tehtävän suorittamiseksi – ovat monien rekrytoinnissa käytettävien tekoälysovellusten perusta.

Rekrytoijat hyödyntävät myös paljon LinkedIniä ja sisäisiä rekrytointijärjestelmiä hakijoiden vertailuun. Alkuvaiheen jälkeen varsinkin tietotyössä työnhakijoiden osaamista ja persoonaa kartoitetaan usein esimerkiksi pelien muodossa tehtävillä testeillä.

Hyvät vai pahat algoritmit?

Tutkimukset osoittavat, että työhaastatteluun kutsutaan helposti ominaisuuksiltaan rekrytoijia muistuttavia henkilöitä. Ennakkoluulojen ja stereotypioiden roolia tyypillisesti aliarvioidaan. Parhaimmillaan digitaaliset työkalut ja niiden algoritmit voivat tukea ja sujuvoittaa työnhakijan ja työnantajan yhdenvertaista kohtaamista johdonmukaisuuden ja läpinäkyvyyden ansiosta. Algoritmien päätöksentekoon eivät vaikuta yli-itsevarmuus tai valvottu yö.

Toisaalta esimerkiksi tekoälyyn pohjautuvat ehdotukset usein rajaavat jotain pois. Filosofi Marja-Liisa Ollila korostaa teoksessaan Tekoälyn etiikkaa, että tekoälyn hyvyyden tai pahuuden sijaan tulisi tarkastella, kuka tekoälyä suunnittelee sekä miten ja mihin tarkoituksiin tekoälyä käytetään. Algoritmit itsessään eivät siis syrji, mutta jos esimerkiksi koneoppivien algoritmien käyttämä opetusdata on vinoutunutta tai epäedustavaa, voi lopputulos olla syrjivä.

Epätasa-arvon sudenkuoppia

Amazon pyrki muutama vuosi sitten kehittämään rekrytointialgoritmia, joka tunnistaisi parhaat ansioluettelot. Algoritmin havaittiin kuitenkin räikeästi syrjivän naisia, mikä sai yrityksen luopumaan kokeilusta. Sveitsiläisessä tutkimuksessa puolestaan havaittiin, kuinka rekrytoijat syrjivät digitaalisella rekrytointialustalla ulkomaalaistaustaisia työnhakijoita kutsumalla heitä 6,5 prosenttia vähemmän todennäköisesti haastatteluun.

Työpaikkailmoituksessa käytetyt sanavalinnat vaikuttavat siihen, kuka työpaikasta saa informaatiota ja kiinnostuu hakemaan tehtävää. Erään tutkimuksen mukaan Google-haku on näyttänyt naisille huonommin palkattuja työpaikkailmoituksia kuin miehille. Sanavalinnat voivatkin sisältää sukupuolittuneita tai vähemmistöjä syrjiviä ilmaisuja. Suomalainen ohjelmisto- ja palveluyhtiö TietoEVRY kokeili vaihtaa työpaikkailmoitusten sukupuolittuneet ilmaisut neutraaleihin. Tämä kasvatti merkittävästi naisten määrää hakijoina.

Google-haku on näyttänyt naisille huonommin palkattuja työpaikkailmoituksia kuin miehille.

Kokeilussa konsultoitiin Inklusiivia, monimuotoisuutta työelämässä edistävää asiantuntijayhteisöä. Sukupuolittuneiden ilmaisujen vähentämiseksi työpaikkailmoituksissa voi hyödyntää tekoälyalgoritmeja.

Vaikka ansioluetteloista poistetaan hakijan nimi, sukupuoli ja kansallisuus, voi algoritmi silti oppia syrjiväksi. LinkedIniä ja Monster-työportaalia tutkittaessa havaittiin, että joidenkin työtittelien kohdalla miehet voivat olla hakutuloksissa etulyöntiasemassa, vaikka sukupuolta ei kysyttäisi suoraan. Selkeää syytä epäreiluudelle ei ole tunnistettu, mutta on arvioitu, että esimerkiksi profiilien piilotetut, heikosti sukupuolen kanssa korreloivat ominaisuudet tai profiiliklikkausten määrä voivat vaikuttaa epätasa-arvon toteutumiseen.

Joidenkin työtittelien kohdalla miehet voivat olla hakutuloksissa etulyöntiasemassa, vaikka sukupuolta ei kysyttäisi suoraan.

Myös freelance-palveluiden markkinapaikkoja tutkittaessa on huomattu, että havaittu sukupuoli ja etninen alkuperä vaikuttavat merkittävästi freelancereiden työstä annettuihin arvioihin.

Kehittämisen kohteita

EU suunnittelee parhaillaan tekoälylakia, jossa rekrytointiteknologiassa hyödynnettävä tekoäly on luokiteltu korkeaan riskiluokkaan, koska niiden algoritmeilla voi olla ratkaiseva vaikutus työuriin ja toimeentuloon. Rekrytoijilla onkin käytössään digitaalisia työkaluja, joissa hakijoiden luovuttamia tietoja hakemuksista persoonallisuustesteihin käsitellään ilman, että hakijalla on tietoa, miten hänen tuottamaansa tietoa tulkitaan.

Tekoälylain ytimessä tulisi olemaan reiluus, läpinäkyvyys ja oikeus haastaa automatisoidut päätökset. Palveluntuottajien olisi esimerkiksi kyettävä selittämään tekoälyjärjestelmän toimintalogiikka läpinäkyvästi. Yksilöllä eli työnhakijalla olisi puolestaan enemmän kontrollia siihen, kuinka tietoja säilytettäisiin ja miten niitä analysoitaisiin.

Tekoälylain ytimessä on reiluus, läpinäkyvyys ja oikeus haastaa automatisoidut päätökset.

Nykyiseen Marinin hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite lisätä työnantajien rekrytointi- ja monimuotoisuusosaamista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Työterveyslaitos ovat julkaisseet konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla yhdenvertaisuutta voi lisätä. Työpaikkailmoituksen voi julkaista useilla kielillä. Monimuotoisuuslausekkeen ja anonyymin osaamisnäytteen avulla työnantaja voi kannustaa vähemmistöihin kuuluvia hakemaan avoinna oleviin tehtäviin.

Tutkimustulokset pinnalla olevan anonyymin rekrytoinnin hyödyistä ovat toistaiseksi ristiriitaisia. Helsingin kaupungin anonyymin rekrytoinnin kokeilussa huomattiin menetelmän käytön vaativan rekrytoivan henkilöstön kouluttamista sekä tiivistä yhteistyötä henkilöstöhallinnon asiantuntijoiden kanssa koko prosessin ajan. Anonyymi rekrytointi voi ehkäistä syrjintää rekrytoinnin alkuvaiheissa, mutta riskinä on, että syrjintä kohdistuu muihin yksilön esillä oleviin ominaisuuksiin tai siirtyy rekrytoinnin myöhempiin vaiheisiin. Tutkimuksessa on huomattu, että vaikka hakijan nimi olisi anonymisoitu työhakemuksesta, rekrytoijat siirtyivät hyödyntämään muita vihjeitä saadakseen selville hakijan sukupuolen.

Kohti yhdenvertaista rekrytointia

Rekrytointi on algoritmeille haastava ympäristö sen mutkikkuuden, suhteellisen pienten tietoaineistojen, eettisyyteen liittyvän sääntelyhaasteiden ja työnhakijoiden käsityksiin liittyvien haittavaikutusten takia. Tutkimustietoa algoritmien ja yhdenvertaisuuden yhteydestä tarvitaankin lisää.

Suomessa tekoälyyn perustuvien järjestelmien käyttöönotto rekrytoinnissa on vielä maltillista. On myös huomattava, että yhdenvertaisuuslaki koskee rekrytoinnissakin hyödynnettäviä algoritmeja ja tekoälyä. Laki velvoittaa, että sovellusten vaikutuksia arvioidaan ennen käyttöönottoa, minkä lisäksi syrjinnän havaitsemiseksi ja ehkäisemiseksi tekoälyn toimintaa on monitoroitava ja testattava säännöllisesti.

Yrityksistä yli 60 prosenttia arvioi innovatiivisuuden ja luovuuden kasvaneen eri taustaisten työntekijöiden rekrytoinnin myötä ja liki 60 prosenttia arvioi monimuotoisuudesta olleen hyötyä liiketoiminnalle.

Valtioiden ja yritysten ohella kansalaisjärjestöt ja akateemiset yhteisöt ovat luoneet eettisiä ohjeistuksia erityisesti tekoälyyn perustuville algoritmeille. Tunnetuimpiin lukeutuvat Future of Life -järjestön kehittämät Asilomar-periaatteet ja akateemisessa ympäristössä kehitetty Montrealin julistus. Käytännössä ne sisältävät ratkaisukeskeisiä ja helposti ymmärrettäviä korkeamman tason arvokoodistoja eettiselle kehitykselle korostaen esimerkiksi turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Yhdenvertainen rekrytointi on noussut keskeiseksi yhteiskunnallisen keskustelun teemaksi kasvavan työvoimapulan vuoksi. Työnhakijat ovat entistä tiedostavampia ja vaativat yrityksiltä yhdenvertaisuutta. Euroopan yrityspaneeli selvitti, miten organisaatioissa luotu monimuotoisuusstrategia vaikuttaa yritysten toimintaan. Yrityksistä yli 60 prosenttia arvioi innovatiivisuuden ja luovuuden kasvaneen ja liki 60 prosenttia arvioi monimuotoisuudesta olleen hyötyä liiketoiminnalle.

Organisaatioiden kannattaa siis panostaa yhdenvertaisuuteen jo rekrytointeja ja siihen liittyviä prosesseja työkaluineen suunniteltaessa.

Heidi Lehtovaara on Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija. Hän tutkii korkeasti koulutettujen maahanmuuttaneiden naisten työnhakuprosesseja sekä rekrytointivaiheessa kohdattua syrjintää ja rasismia.

Sami Koivunen on Jenny ja Antti Wihurin rahaston apurahalla työskentelevä väitöskirjatutkija Tampereen yliopistolta. Hän tutkii millaisia vaatimuksia päätöksenteon käytännöt ja haasteet henkilöstövalinnoissa asettavat tulevien järjestelmien suunnittelulle.

Lehtovaara, Heidi ja Koivunen, Sami. 2022. ”Algoritmit rekrytoinnin tukena – yhdenvertaisuutta vai epätasa-arvoa?” Politiikasta, 21.2.2022, https://politiikasta.fi/algoritmit-rekrytoinnin-tukena-yhdenvertaisuutta-vai-epatasa-arvoa

Julkaisu Algoritmit rekrytoinnin tukena – yhdenvertaisuutta vai epätasa-arvoa? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Amerikkalaisen George Floydin menetettyä henkensä poliisiväkivallan seurauksena toukokuussa 2020 Yhdysvaltojen tilannetta on seurattu tarkasti ja rakenteellinen rasismi ja syrjintä ovat olleet median valokeilassa. Aiemmin näitä käsitteitä ei juuri ole näkynyt suomalaisissa tiedotusvälineissä, vaikka rakenteellista rasismia ja syrjintää löytyy myös Suomesta.

Rakenteellisella syrjinnällä tarkoitetaan esimerkiksi yhteisöissä, instituutioissa, organisaatioissa ja valtioissa ilmeneviä syrjiviä käytänteitä, joiden vaikutukset ovat tarkoituksellisesti tai tahattomasti syrjiviä. Rasismista puhutaan silloin, kun syrjinnän motivaationa toimii ihmisryhmien rodullistaminen. Rodullistaminen on stereotypioiden ja ennakkoluulojen liittämistä ihmisiin perustuen esimerkiksi heidän taustaansa, ihonväriinsä tai uskontoonsa. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden ihanteet ja lakisääteisyyskin tähtäävät siihen, että kaikki ihmiset tulisi ymmärtää samanarvoisina eikä heihin kohdisteta syrjintää.

Eriarvoisuus on kuitenkin Suomessa 2010-luvulla kasvanut ja yhteiskunnassa on ollut havaittavissa arvojen kovenemista. Monenlaisia toimia on käynnistetty eriarvoisuutta ja vastakkainasetteluja ruokkivaan tilanteeseen puuttumiseksi. Nämä toimet kuitenkin usein painottuvat tekemään korjaavia liikkeitä esimerkiksi puuttumalla radikalisaatioon tai tarjoamalla apua akuuttiin hätään, sen sijaan että toiminta suunnattaisiin ennakoivasti eriarvoisuutta synnyttäviin rakenteisiin, jotka tekevät eriarvoisuudesta yleisesti hyväksytyn normin.

Eriarvoisuuteen puuttuminen painottuu korjaaviin liikkeisiin sen sijaan, että toiminta suunnattaisiin ennakoivasti eriarvoisuutta synnyttäviin rakenteisiin.

Eriarvoisuutta tuottavia rakenteita ovat kaikki sellaiset, jotka mahdollistavat syrjityksi tulemisen jonkin yksilöön liittyvän ominaisuuden perusteella. Esimerkkeinä tästä voivat toimia vaikka eri äidinkieliä puhuville järjestettyjen palvelujen saatavuus valtion ja kuntien instituutioissa tai oleskelulupia myöntävä järjestelmä, joka kohtelee ihmisiä eri tavoin riippuen muun muassa siitä, mistä he ovat kotoisin ja kuinka paljon kuukausituloja heillä on.

Myös Suomessa rakenteelliset ongelmat sivuuttamalla on taipumus tuottaa monikulttuurisuuspolitiikkaa, jossa vahvistetaan eri ryhmien identiteettejä ja erilaisuuden kokemuksia, sen sijaan että pyrittäisiin ymmärtämään ryhmän jäsen ensisijaisesti yksilönä ja ihmisenä.

Syrjintä on osa yhteiskunnan rakenteita

Syrjinnästä ilmiönä tuntuu olevan vaikea saada kiinni. Osa syrjinnän indikaattoreista ja barometreistä kertoo, että asiat ovat Suomessa menneet parempaan suuntaan viime vuosina, kun taas toisia tarkasteltaessa tilanne näyttää synkältä. Tämän vuoksi on vaikeaa vastata kysymykseen, onko syrjintä Suomessa lisääntynyt vai vähentynyt. Esimerkiksi sukupuoleen liittyvän syrjinnän kannalta tilanne vaikuttaa verrattain hyvältä, kun taas etnisyyteen perustuva syrjintä on korkealla tasolla.

Syrjinnän vakavampien seurausten eli viharikosten – joihin usein liittyy väkivaltaa – suurin motiivi Suomessa on poliisin viimeisten tilastojen mukaan etninen ja kansallinen tausta (69,7%). Seuraavaksi eniten tehdään ilmoituksia viharikoksista, joiden motivaatio liittyy uskontoon tai muuhun vakaumukseen (17%). Jäljempänä listassa tulevat seksuaalinen suuntautuminen (6,7%), vammaisuus (5,3%) ja sukupuoli-identiteetti tai tapa ilmaista sukupuolta (1,3%).

Rakenteellinen syrjintä on ainakin joiltain osin näkymätöntä.

Sama on tulkittavissa Sisäministeriön vuonna 2018 laatimasta selvityksestä, jonka mukaan esimerkiksi vihapuhetta kertoivat kokeneensa maahanmuuttajat, vammaiset, romanit, saamelaiset, uskonnollisiin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt. Vihapuheen lisäksi turvattomuutta ja pelkoa aiheuttivat syrjintä, rasismi ja väkivalta.

Silloin kun syrjintää esiintyy rakenteellisella tasolla, sitä on vaikeaa määritellä tarkkarajaisesti, koska se on osa yhteiskunnallista rakennetta ja näin ollen ainakin joiltain osiltaan näkymätöntä. Tällaista on muun muassa työ- tai asuntomarkkinoilla tapahtuva syrjintä, jossa toisten on helpompaa työllistyä ja löytää asunto kuin toisten johtuen esimerkiksi nimestään. Tämän kaltainen syrjintä on usein ainakin osin avoimesti hyväksyttyä, joka ilmenee esimerkiksi saamelaisten pakottamisena kulttuuriseen yhtenäisyyteen ja heidän maanomistajuusoikeuksiensa systemaattisena kieltämisenä, vaikka he ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa.

Väestöryhmiä leimaavaa asenteellisuutta, joka vaikuttaa tehtyihin päätöksiin ja toimintaan voi siis ilmetä melkein missä yhteydessä tahansa. Silloin kun syrjintä on osa rakennetta, on syrjintää toteuttavilla instituutioilla ja yhteisöillä ja niissä työtä tekevillä usein vaikeuksia havaita syrjintä omassa toiminnassaan. Sen sijaan syrjinnän kohteeksi joutunut yksilö havaitsee epäoikeudenmukaisen kohtelun usein verrattain helposti.

Syrjivillä yhteisöillä on usein vaikeuksia havaita syrjintä omassa toiminnassaan. Sen sijaan syrjinnän kohteeksi joutunut havaitsee epäoikeudenmukaisuuden helposti.

Syrjinnän kohteeksi joutuneella yksilöllä on monesti kuitenkin hyvin rajalliset keinot yrittää vaikuttaa omaan tilanteeseensa ja suuria vaikeuksia tulla kuulluksi siinä yhteisössä, jonka rakenteissa syrjintä tapahtuu. Joskus tällainen henkilö voi pitää syrjiviä menettelyitä normaaleina tapoina toimia. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos henkilöllä ei ole kokemusta siitä, mitä syrjimätön kohtelu tarkoittaa tai hänellä on jollain muulla tavalla puutteelliset tiedot omista oikeuksistaan.

Syrjivää kohtelua voi olla esimerkiksi se, että kansallista lainsäädäntöä ja sisäisiä ohjeistuksia sovelletaan ensisijaisina päätöksenteossa. Tämä voi tarkoittaa tilannetta, jossa päätökset ja menettelyt ovat ihmisoikeussopimusten tai perustuslain vastaisia. Lopputulokseen päädytään siksi, että ei osata sijoittaa kansallista lainsäädäntöä ja sisäisiä ohjeistuksia oikeisiin rooleihin päätöksentekoprosesseissa tai siksi, että poliittiset intressit ohjaavat päätöksentekoa.

Perustuslaki ja ihmisoikeussopimukset ajavat kansallisen lainsäädännön ja instituutioiden sisäisten ohjausten edelle.

Ihmisoikeussopimusten ja perustuslain ensisijaisuus tulisi huomioida aina, ja jos kansallinen lainsäädäntö tai instituutioiden sisäiset ohjeistukset ovat näiden vastaisia, niitä ei silloin tulisi voida soveltaa käytännössä. Toistaiseksi tätä ei kuitenkaan tehokkaasti valvota eikä Suomen oikeuskäytännössä juuri näe lain soveltamatta jättämistä näillä perusteilla.

Jos lainsäädäntö itsessään on syrjivä, tästä esimerkkinä voi tarkastella esimerkiksi nykymuotoista ulkomaalaislakia, ei tapoja puuttua sen soveltamiseen kansallisella tasolla juuri ole. Ulkomaalaislakiin on erityisesti viime vuosien aikana tehty useita muutoksia, joilla on haluttu kaventaa ulkomaalaisten oikeuksia esimerkiksi rajoittavat heidän oikeuttaan perhe-elämään. Oikeus perhe-elämään tulisi kuitenkin olla jokaisen ihmisen perusoikeus.

Oikeusvaltiosta pitäisikin löytyä tehokkaita keinoja syrjivään lainsäädäntöön puuttumisen tai syrjivään lainsäädännön soveltamiseen.

Suunta kohti syrjimättömyyttä

Yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen liittyvät kiinteästi hyvät väestösuhteet ja niitä kannatteleva politiikka. Hyvillä väestösuhteilla tarkoitetaan yksilötasolla tapahtuvan vuorovaikutuksen, luottamuksen, positiivisten asenteiden, osallisuuden ja turvallisuuden kokemuksien tukemista. Kokemukset väestösuhteiden laadusta näyttäytyvät erilaisina eri väestöryhmille.

Kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus heikentää hyviä väestösuhteita. Jos ihmiset kokevat joutuvansa taistelemaan samoista yhteiskunnallisista resursseista, ryhmien välinen sosiaalinen yhteenkuuluvuuden tunne eli koheesio pienenee, koska kyky hahmottaa yhteisiä päämääriä heikkenee. Samoin käy silloin, kun konkreettisia kontakteja eri väestöryhmien välillä on vähän.

Kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus heikentää hyviä väestösuhteita. Luottamuksen kasvaminen lähtee siitä kokemuksesta, ettei ihmisten välillä ole suuria eroavaisuuksia.

Eriarvoisuus voi tehdä sokeaksi muiden haasteille yhteiskunnassa. Kun omat asiat ovat verrattain hyvin voi olla vaikea asettua toisten asemaan ja löytää yhtymäkohtia heidän kanssaan. Jos asiat taas ovat huonommin voi olla haasteellista yrittää jäsentää omaa tilannetta esimerkiksi poliittisten linjanvetojen tuloksena.

Sosiaalisen koheesion ja ihmisten välisen luottamuksen kasvaminen lähtee siitä kokemuksesta, ettei ihmisten välillä ole suuria eroavaisuuksia. Sosiaalisen koheesion kasvattaminen yhteiskunnassa on kaikkien etu ja moninaisen yhteiskunnan menestymisen ehto. Ja moninaisia kaikki yhteiskunnat kaikkialla väistämättä ovat, sillä ne muodostuvat ihmisistä, joilla on yksilöllisiä ominaisuuksia.

Investoimalla väestösuhdepolitiikkaan monipuolisesti ja systemaattisesti voitaisiin Suomessakin liennyttää jo syntyneitä vastakkainasetteluita eri väestöryhmien välillä ja puuttua syrjintään ennaltaehkäisevällä otteella. Tämä kuitenkin vaatisi sitä, että syrjinnän ja eriarvoisuuden aiheuttamat rakenteelliset ongelmat tunnustettaisiin olemassa oleviksi yhteiskunnallisella tasolla.

Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutuminen edellyttävät toimia

Rakenteelliseen syrjintään puuttumisessa ongelman muodostaa sen olemassaolon kieltäminen. Asiaan perehtynyt ruotsalais-amerikkalainen juristi ja tutkija Paul Lappalainen arvioi vuonna 2005 laatimassaan selvityksessä Det blågula glashuset – strukturell diskriminering i Sverige, että rakenteellisen syrjinnän olemassaolon kieltäminen itsessään on yksi rakenteellisen syrjinnän muodoista.

EU-tasollakin on jo havaittu, että syrjintään ja vihaan puuttumisessa ei ole onnistuttu ja että lait ja poliittiset suunnanvedot eivät suojaa niitä ihmisiä, joita ne on tarkoitettu suojelemaan.

Lappalaisen mukaan syrjintään puuttuvan lainsäädännön kehittymättömyys Euroopassa liittyy tosiasioiden kieltämiseen ja kertoo suhtautumisesta syrjintään. Esimerkiksi siitä, että eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä löytyy sisäänrakennettuna rasismia ja antisemitismiä, keskustellaan harvoin. Sisäänrakennettua rasismia on muun muassa se, että ympäröivää maailmaa tarkastellaan siitä näkökulmasta, että valkoisen ihonvärin katsotaan edustavan normia.

Rakenteellisen syrjinnän olemassaolon kieltäminen itsessään on yksi rakenteellisen syrjinnän muodoista.

Esimerkiksi Ruotsissa politiikkaan ja tiedontuottamiseen ovat vaikuttaneet puutteelliset tiedot eurooppalaisen kolonialismin ja rasististen ideologioiden historiallisista vaikutuksista tämän päivän yhteiskunnalliseen kontekstiin.

Suomessakin olisi siis korkea aika muuttaa vähättelevää suhtautumista syrjintään ja tarkastella lähemmin omaa tulkintaamme historiallisista kehityskuluista ja niiden oikeuttamista ajatusmalleista. Sillä nämä heijastuvat lainsäädäntöömme ja tapaamme soveltaa lakeja. Syrjinnän mahdollistaa myös se, että kaikkia yhteiskunnassa ei tarvitse kuunnella vaan valta-asemassa olevat tekevät omien tavoitteidensa mukaisia päätöksiä.

Suomessa tarvittaisiin myös järeämpiä oikeusturvakeinoja, joilla puuttua syrjintään. Tällä hetkellä syrjintää koskevia kanteluita voi tehdä esimerkiksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutetuille. Näillä ei kuitenkaan ole tosiasiallista toimivaltaa puuttua räikeästikin syrjivään menettelyyn. Ne voivat ainoastaan antaa asiaa koskevan lausunnon tai suosituksen tai raportoida siitä edelleen.

Suomessa tarvittaisiin järeämpiä oikeusturvakeinoja, joilla puuttua syrjintään.

Jos oikeusasteissa ja valvovissa viranomaisissa sovelletaan lakia käytäntöön ensisijaisesti kansallista lainsäädäntöä painottaen, poliittisia linjauksia ja muita viranomaisia myötäillen, ei voi syntyä tilaa objektiiviselle oikeudelliselle pohdinnalle ja päätöksenteolle. Jotta syrjintään voidaan puuttua, täytyy asioita voida sanoa ääneen, myöntää järjestelmien puutteelliset menettelyt ja avata todellinen yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta. Hyvinvointivaltion ja oikeusvaltion keskiössä tulisi olla yksilö, sen sijaan että ne ajavat instituutioiden etuja.

Yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden mahdollisuudesta voidaan puhua vasta sitten, kun kaikilla ihmisillä on lähtökohtia tavoitella asioita, vaikuttaa ja osallistua yhteiskuntaan, riippumatta siitä keitä he ovat. Sinne meillä on vielä matkaa.

Kirjoittaja Nora Repo-Saeed on uskontotieteen tohtori ja työskentelee projektisuunnittelijana ADRA Finland säätiössä. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat islam Euroopassa, islam ja sukupuoli sekä muuttoliikkeeseen ja syrjintään liittyvät teemat. ADRA Finland säätiö työstää tällä hetkellä yhteiskunnallista Tavoitteena uusi me -hanketta, joka keskittyy hyviin väestösuhteisiin, syrjimättömyyteen ja inklusiivisuuteen.

Julkaisu Rakenteellinen syrjintä tekee yhdenvertaisuudesta mahdotonta Suomessakin ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.