Kirjoittaja: Ilkka kajaste

Ilkka kajaste — Fri, 30 Aug 2019 08:12:07 +0000

Lisäys edelliseen. Lähtiessäni eläkkeelle muutama vuosi sitten pohdin, miten EU-/euro-asioita on mahdollista seurata hallinnon ulkopuolella. Vastaus on kyllä ja ei. Monet instituutiot kuten komissio tarjoavat runsaasti varsin yksityiskohtaista informaatiota, jonka seuraaminen on aika työlästä. Olen itsekin tässä suhteessa melko laiska, mutta tiedän mistä informaatiota voi löytää. Keskustelussa, myös tutkijayhteisössä tätä materiaalia ei välttämättä hyödynnetä vaan nojaudutaan paljolti anglosaksiseen tiedeyhteisöön, joka ei aina ymmärrä eurooppalaisia rakenteita. Samoihin, virheellisiin väittämiin törmää vähän väliä. Tämä liittyy siihen, että nämä rakenteet ovat mutkikkaita eivätkä vastuusuhteet ole aina selkeitä. Suomessa tärkeä piirre on se, että eduskunta (suuri valiokunta) on erittäin hyvin informoitu ja tarkka asemastaan. Välttämättä muualla Euroopassa tilanne ei ole yhtä hyvä ja maaperä on altis populistiselle vaikuttamiselle. Tästä seuraa se, että paitsi hallinnolla myös tiedeyhteisöllä on paljon vastuuta oikean tiedon välittämisestä.

Kirjoittaja: Ilkka kajaste

Ilkka kajaste — Fri, 30 Aug 2019 06:45:05 +0000

Kiitos mahdollisuudesta kommentoida oheista kirjoitusta, joka herättää paljon ajatuksia. Olen ollut itse osallisena kriisiajan politiikkakoordinaatiossa, mutten ole seurannut sitä median kannalta. Silti yllä oleva tulkinta vaikuttaa vähän yksipuoliselta. Ensinnäkin termi ”talouskuri”, joka on tuotu korvaamaan tutumpaa termiä ”fiscal discipline”, on johdatteleva. Kirjoitus tunnustaa toisin kuin monet muut 2009-2010 elvytystoimet, mutta ei ota huomioon sitä, että monille maille annettiin paljon lisäaikaa sopeutumista varten ja sääntöihin ja niiden tulkintaan tuotiin kriisin aikana lisää joustavuutta. Tästä on usein sanottu, että sääntöjä ei noudatettu, mutta tosiasiassa komissio ja neuvosto ovat kaiken aikaa toimineet eu-oikeuden puitteissa. Sääntöjen tarkoitus on ollut ehkäistä ns vapaamatkustaja-käyttäytyminen. Tässä ei kaikilta osin ole onnistuttu. Sääntökehikon tarkoitus on ollut suojata jäsenvaltioita markkinapaineilta, jotka erityisesti pienten maiden kohdalla voisivat olla kohtalokkaita. Tämän vuoksi kaikkien maiden yhteinen etu on varjella kehikon uskottavuutta. Kun tätä on eri vaiheissa koeteltu, on tärkeää, että sitoutumisesta pidetään kiinni. Tästä lienee kysymys ”talouskurista” ts yhteisestä edusta. Nyt julkisuuden paineet ovat kohdistuneet Saksaan, vaikka samaan aikaa ne voisi kohdistaa Ranskaan ja Italiaan, joille suurina jäsenvaltiona on annettu erivapauksia(?) ja joiden tilanne on muita heikompi. Suomi on matkan varrella monien muiden maiden (ml Saksa) tavoin kritisoinut sääntökehikkoa monimutkaisuudesta, mutta kehitys on ollut enemmänkin päinvastainen. Kansalaisten, ml tutkijat, on ollut monesti vaikea ymmärtää eu-tason politiikkaa ja onkin ilmeistä, että vastuusuhteet ovat jääneet hämäriksi. Vastuu finanssipolitiikasta, varsinkin jos jäsenvaltio hoitaa asiat kunnolla, on edelleen jäsenvaltioilla, vaikka monesti väitetään asioista päätettävän Brysselissä. Viimeaikainen keskustelu näyttääkin kiinnittyvän EKPn toimintaan, vaikka sitä on yleisesti ottaen kiitetty. Syynä tähän lienee se, että halutaan puuttua keskuspankkijärjestelmän itsenäisyyteen. Tämä olisikon erinomainen mahdollisuus sekoittaa vastuusuhteita edelleen. Sama koskee ajatusta luoda euromaiden yhteinen valtiovarainministeriö. Kannattaa miettiä, mitä tämä merkitsisi kansalliselle itsemääräämisoikeudelle.

Artikkelin Talouskuri hallitsi eurokriisi­journalismia kommentit

Kirjoittaja: Ilkka kajaste

Kirjoittaja: Ilkka kajaste

Artikkelin Talouskuri hallitsi eurokriisijournalismia kommentit