Yhdysvaltojen valtio -ja maailmakäsitystä on sen syntymästä asti sävyttänyt protestanttisuus. Tai tarkemmin sanoen puritanismi ja kalvinismi. Tämä ei ole ollut luettavissa ainoastaan konservatiivisten poliitikkojen ja teoreetikkojen, vaan aina jossain määrin myös liberaalien ajattelusta.

Tärkein amerikkalaiseen politiikkaan vaikuttanut protestanttinen opinkappale liittyy intiimisti perisyntiin. Liberaalien (erit. Walter Rauschenbuschin Social Gospel) optimistinen ja universalistinen suuntaus, hyljeksi traditionaalista näkemystä perisynnistä ja katsoi että köyhyys, sodat tai pahuus itsessään olivat seurausta sosioekonomisista, yhteiskunnan rakenteisiin liittyvistä tekijöistä. Tai yksittäisistä autoritäärisistä hallitsijoista, joiden syrjäyttäminen avaisi tien valistukselle ja kehitykselle.

Konservatiivit omaksuivat taasen lähes manikeolaisen perisynti-käsityksen, jossa jossa Amerikka edusti Jumalan valitsemaa, ekseptionaalista valtakuntaa ja muu maailmaa suurta pimeyden ja sivistymättömyyden terra incognitaa.

Molempien koulukunnan edustajille merkittävin Yhdysvaltoja ja muun maailman vapautta edustanut uhka liittyi aina 1700-luvun lopusta 1900-luvun alkuun asti katolisuuteen. Nyttemin sekularisoituneille ja antiteistyneille liberaaleille konservatiivinen uskonnollisuus yleensä on ottanut katolisen kirkon paikan. Nyky-konservatiiveille taasen islam on kaiken pahan alku ja juuri.**

Vaikka tulkinta perisynnistä erotti -ja yhä erottaa- amerikkalaisia konservatiiveja ja liberaaleja, on heidän näkemyksensä kalvinistiseen predestinaatio -oppiin liityen samansuuntainen. Yhdysvaltojen ”Manifest Destiny” symboloi sen erityislaatuisuutta ja siihen liittyvää kutsumuskohtaloa muiden kansakuntien joukossa ja maailmassa yleensä.

Obama edusti liberaalia suuntausta sisä -ja ulkopolitiikassaan, vaikka konservatiivista realistia, Reinhold Niebuhria arvostikin. Trump näyttää taasen omaksuneen sangen primitiivisen version amerikkalaisesta konservativismista.

—-
*Kts. esim. Sword of The Spirit Shield of Faith: Religion In American War and Dipolomacy: Andrew Preston, God Fearing and Free: Jason. W. Stevens, Religion And The Cold War: Edited by Dianne Kirby ja Bad Religion: Ross Douhat

**Obs. Oma havaintoni: mikäli keskustelun tai kritiikin kohteena olevan poliitikon uskonnollisuus ei edusta liberaali-reformistista perinnettä tai hän ei ole konfessionaalinen sekularisti, vaan edustaa konservatiivis-reformistista traditiota tai on katolisen kirkon jäsen, hänet asemoidaan edistyksellisen, liberaalin demokraattisen tradition ulkopuolelle. Tämä katolisuutta mustavalkoisesti mallintava katsontakanta on tyypillistä nimenomaan protestanttisille maille, mutta aivan erityisesti Pohjoismaille.

Tämä ”itseymmärrys” on kuitenkin paitsi ylimielinen ja nurkkakuntainen, myös tarpeettomia vastakkainasetteluja Euroopassa synnyttävä, ottaen huomioon millaisia haasteita EU:lla on niin Venäjän, Lähi-Idän ja nyt myös Pohjois-Amerikan suunnalla.