Vaikka olen samaa mieltä siitä, että taloudelliset seikat ovat Suomessa keskeisessä asemassa tässä niin kutsutussa ”tiedekritiikissä”, nähdäkseni mukana on kuitenkin myös poliittisesti motivoitunutta (ellei jopa masinoitua) toimintaa, jota voisi — ja kenties tulisikin — tutkia politiikan tutkimuksen keinoin.

Vakavampiakin aiheita tulisi myös käsitellä, mukaan lukien sananvapauteen, tieteen vapauteen ja ylimmän opetuksen vapauteen liittyvät kysymykset.

Euroopassa tilanne on paikoin jo huolestuttava. Sekä komissio että parlamentti ovatkin viime kuukausina julkaisseet lukuisia vertailevia raportteja asiasta. Voisiko toimitukselta pyytää näistä yleiseurooppalaisista trendeistä katsauksen vaikkapa professori Väliveroselta?