Ei tällaiseen kysymykseen vastaamista – tai aiheesta keskustelua ylipäätään – ole missään kielletty, siinä suhteessa Pynnöniemi piiskaa kyllä olkinukkea. Päin vastoin: Suomen liittoutumispolitiikan kannattajien taholta Ukrainan ja Suomen tilanteesta on esitetty jatkuvasti varsin jyrkkiä ja aika kyseenalaisiakin rinnastuksia, mutta keskustelu on ollut perin toispuoleista, koska liittoutumispuhetta kritisoivat näkemykset jäävät medianäkyvyyden suhteen paitsioon.

Virtahepometafora voi siis olla hyvinkin perusteltu, mutta itse virtahevon sijainnista – tai niiden lukumäärästä – on syytä käydä keskustelua.

Kentin yliopiston Venäjän ja Euroopan politiikan tutkimuksen professorin Richard Sakwan syksyllä suomennettu Taistelu Ukrainasta (Vastapaino) vaikuttaa laajimmalta ja tasapainoisimmalta kokonaisesitykseltä aiheesta – niinpä sen suomalainen mediahuomio loistaa lähinnä poissaolollaan. Käsittääkseni myös Ulkopoliittisen instituutin väkeä oli kutsuttu kirjan julkaisutilaisuuteen Helsingin kirjamessujen yhteydessä, mihin he eivät (tapansa mukaan) saapuneet. Työkiireisiin voi toki aina vedota, vaikka se viittaisi käytännössä omaan kotivirtahepoon kompastumiseen.