Kestävän kaupungin keskiössä on asukkaiden mahdollisuus toteuttaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä arjen käytäntöjä. Aiemman tutkimustiedon perusteella asukkaat jäävät kuitenkin usein syrjään kestävän kaupunkikehityksen edistämisessä. 

Tutkimustieto myös olettaa, että niin sanotut tavalliset ihmiset eivät ole kovinkaan innostuneita kestävästä kehityksestä tai arjen ympäristöpolitiikasta. Tämä oletus näkyy esimerkiksi Senja Laakson ja Riikka Aron toimittamassa Planeetan kokoinen arki –kokoomateoksessa.  

Vastaavasti päivänpoliittisessa keskustelussa ilmastonmuutosta tai luontokatoa torjuva politiikka nähdään usein olevan vastoin äänestäjien toiveita.

Asukkaiden arkisiin kestävän kehityksen käytäntöihin liittyy paljon mahdollistavaa toimijuutta ja voimavaroja, mutta myös esteitä ja ristiriitoja.

Tässä tekstissä nostamme asukasnäkökulman keskiöön haastaen vallitsevat oletukset. Ekososiaalinen osallisuus ja hyvinvointi -hankkeessa Tampereen Peltolammilla ja Multisillassa kerättyyn haastatteluaineistoon perustuen tarkastelemme, miten asukkaat ymmärtävät oman toimijuutensa arkisissa kestävän kehityksen käytännöissä, ja millaisia arkista toimijuutta rajoittavia ristiriitoja he näissä käytännöissä kohtaavat.

Haastattelujen perusteella kestävä kehitys merkitsee asukkaille konkreettista toimintaa ja edustaa laajasti hyväksyttyä yhteiskunnallista päämäärää tulevaisuuteen. Asukkaiden arkisiin kestävän kehityksen käytäntöihin liittyy paljon mahdollistavaa toimijuutta ja voimavaroja, mutta myös esteitä ja ristiriitoja.

Omassa arjessa

Asukkaiden käsitys arjen kestävästä kehityksestä muodostuu kahtalaisesti. Yhtäältä asukkaat kertovat siitä, miten ovat järjestäneet kierrätyksen kodissaan, ja miten he käyttävät kierrätyspisteitä omassa arjessaan. 

Toisekseen he kertovat arjessa toistuvista ja sitä jäsentävistä toiminnoista kuten ruuasta sekä liikkumisesta. Asukkaat pohtivat keinoja välttää ruokahävikkiä ja suosia kasvisruokaa tai siitä, miten he suunnittelevat liikkumisensa päästöt huomioiden.

Toimijuuden kannalta merkityksellistä on se, että asuinalueen ja kaupungin infrastruktuuri ja palvelut tukevat kestävän kehityksen mukaisia arjen ratkaisuja.

Kestävän kehityksen arkisissa käytännöissä asukkaat kertovat itsestään aktiivisina toimijoina. He tekevät valintoja, kehittävät uusia ratkaisuja ja kierrättävät. Heidän keskeinen voimavaransa kestävän arjen käytännöissä on kokemus kestävän tulevaisuuden tärkeydestä sekä ymmärrys siitä, miten toimia oikein eli kestävästi erilaisissa tilanteissa.

Toimijuuden kannalta merkityksellistä on se, että asuinalueen ja kaupungin infrastruktuuri ja palvelut tukevat kestävän kehityksen mukaisia arjen ratkaisuja. Liikkumisessa riittävän lyhyet välimatkat palveluiden, työpaikan ja kodin välillä vahvistavat kestäviä toimintamahdollisuuksia. 

Kestävyyttä edistäviä toimintoja joudutaan arjen rytmeissä suhteuttamaan ristiriitaan asettuvien tarpeiden kanssa. Erityisesti perheen aikataulut, lasten tarpeet ja asuinalueen sijainti perustelevat poikkeamista käytännöistä, joiden asukkaat tietävät olevan ekologisesti kestävämpiä. Oman arjen kestävyys sisältää ajatuksen siitä, että jokainen tekee osuutensa ’terveen järjen’ ja mahdollisuuksiensa mukaisesti. 

Asukkaiden kesken

Asukkaiden jaettu kestävän kehityksen toimijuus koostuu yhdessä tekemisestä, taloyhtiöiden päätöksistä ja tulevaisuuden ratkaisujen ideoimisesta. Yhteisesti asukkaat huolehtivat kiinteistöistä, pihoista ja lähiluonnosta tai pyörittävät kierrätysrinkejä ja tiedotuskanavia. Asukkaat kuvaavat, kuinka alueen taloyhtiöt ovat pitäneet huolta kiinteistöistään hankkien uusia kierrätysastioita sekä aurinkopaneeli- ja maalämpöratkaisuja.

Taloyhtiöissä myös mietitään, miten kestäviä ratkaisuja voidaan edistää. Näiden myötä asunnot ja asuinalueet uudistuvatnykyaikaisin, teknologisin ratkaisuin. 

Varsin pienetkin arkiset ratkaisut vahvistavat jaettua toimijuutta. Kierrätysohjeet rappukäytävässä auttavat yksittäisiä asukkaita omaksumaan asuinyhteisöä hyödyttävän kierrätysrutiinin. 

Toisaalta jotkut asukkaat voivat toimia muiden asukkaiden tavoittelemia kestäviä käytäntöjä vastaan. Konfliktit estävät päätöksiä tai uusien käytäntöjen käyttöönottoa.

Lähiluonto vahvistaa asukkaiden yhteistoimintaa. Asukkaat ovat yhdessä rakentaneet pitkospuita ja osallistuneet vieraslajien poistotalkoisiin.

Toisaalta jotkut asukkaat voivat toimia muiden asukkaiden tavoittelemia kestäviä käytäntöjä vastaan. Konfliktit estävät päätöksiä tai uusien käytäntöjen käyttöönottoa. Kiistojen lähteenä asukkaat mainitsevat tiedon puutteen: erilaisten kierrätysastioiden asentaminen on turhaa, jos asukkaat eivät osaa lajitella jätteitään. 

Taloyhtiöissä kestävien käytäntöjen edistäminen on toisinaan hankalaa myös siksi, että päätökset edellyttävät yksimielisyyttä osakkaiden kesken.

Talouden rajoissa

Taloudelliset resurssit määrittävät, miten asukkaiden on mahdollista toteuttaa kestäviä valintoja omassa arjessaan ja asuinalueella. Monet kestävyyttä edistävät ratkaisut edellyttävät ostopäätöstä, mutta tehokas keino on myös turhasta kulutuksesta luopuminen. 

Asukkaiden ja taloyhtiöiden ostopäätöksiin vaikuttaa, ovatko tarjolla olevat vaihtoehdot taloudellisesti mahdollisia. Toisinaan on pakko luopua kestävän kehityksen arvojen mukaisista hankinnoista. 

Kestävän kehityksen ratkaisujen ymmärtäminen investointeina ja taloudellisesti kannattavina ratkaisuna edistävät niiden käyttöönottoa. 

Kun asukkaat ajattelevat kustannusten olevan luonteeltaan investointeja, he suhtautuvat niihin sijoituksena tulevaisuuteen.

Maalämmöstä kannattavaa tekee se, etteivät investointikulut nosta yksittäisen asukkaan asumiskustannuksia. Asentamiskulujen lainanlyhennykset ja käyttökustannukset ovat samansuuruiset kuin aiemmat kaukolämmöstä aiheutuneet kulut. 

Kun asukkaat ajattelevat kustannusten olevan luonteeltaan investointeja, he suhtautuvat niihin sijoituksena tulevaisuuteen. Pienituloisen ei ole mahdollista valita kestävää ratkaisua, jos se on kallis. Myöskään kaikilla taloyhtiöillä ei ole varaa remontteihin, vaikka ne olisivat perusteltuja kestävän kehityksen edistämisen kannalta.

Yhteiskunnallisissa puitteissa

Asukkaat ajattelevat kestävän kehityksen käytäntöjen kytkeytyvän laajasti yhteiskuntaan. Verotuksen ja lainsäädännön tulisi ohjata ja mahdollistaa tulevaisuuden kestävien käytäntöjen toteutuminen. Selkeät kestävän kehityksen normit helpottavat asukkaiden toimintaa. Lainsäädännön tulisi asukkaiden mielestä edistää kestävän kehityksen mukaisia arkisia valintoja.

Asukkaat ovat huolissaan siitä, etteivät kestävää kehitystä edistävät toimenpiteet kohtele kaikkia tasapuolisesti, vaan ne kytkeytyvät yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. 

Asukkaiden näkökulmasta kaupungin kehittäminen kestävällä tavalla vaatii sen, että mukaan otetaan kaikki ne, joita kehittäminen koskettaa. Asukkaat ovat huolissaan siitä, etteivät kestävää kehitystä edistävät toimenpiteet kohtele kaikkia tasapuolisesti, vaan ne kytkeytyvät yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. 

Kestävyyteen pyrkivä kaupunkikehitys voi keskittyä liiaksi keskustan alueelle ja lähiöiden kehittäminen jäädä huomiotta. Vähäpäästöinen liikkuminen on keskustassa asuville helpompaa. 

Erilaisten innovatiivisten ratkaisujen kehittäminen ja käyttöönotto on mahdollista erityisesti omassa arjessa. Asukkailla ei kuitenkaan ole väyliä omien ajatusten ja ideoiden tuomiseksi yhteiskunnan uudistamiseen ja uusien käytäntöjen kehittämiseen. 

Kohti kestäviä käytäntöjä

Toteutuakseen kestävyyttä luovien käytäntöjen tulee juurtua ihmisten arkeen. Paikalliset toimijat ovat merkittävässä asemassa myös uusien ratkaisujen luomiseksi kestävään arkeen.

Kestävän kehityksen käytäntöjen juurtumista edistää se, että yhteisöt keskustelevat ja neuvottelevat kestävyyden arkisista merkityksistä ja jaetuista arvoista. On tärkeää konkretisoida paikallisesti, miten kestävyyden toteutumista arvioidaan ihmisten arjessa.

Peltolammin ja Multisillan asukkaiden haastatteluissa kestävä kehitys ilmenee arjessa monin tavoin. Pyrkimys kestävään kehitykseen on yksi asukkaiden arkea ohjaava oletus ja tapa ajatella omia arkisia ratkaisuja. Se liittyy niin henkilökohtaiseen elämään kuin myös asuinalueen yhteistoimintaan ja yhteiskunnan ohjaukseen.

Asukkaiden arkinen kestävän kehityksen toimijuus ei kuitenkaan ole luonteeltaan poliittista. Kestävä kehitys merkitsee asukkaille konkreettista toimintaa ja edustaa laajasti hyväksyttyä yhteiskunnallista päämäärää tulevaisuuteen. He eivät tuo esiin omaa toimijuuttaan mahdollistavia käytäntöjä suhteessa kestävän kehityksen politiikkaan tai kestävän kaupunkikehityksen poliittisiin linjauksiin. Päinvastoin – he korostavat arkisten kestävän kehityksen käytäntöjen eroavan ideologisesta kestävästä kehityksestä.

Julkinen keskustelu ja yhdessä toimiminen edistävät asukkaiden mielestä kestävän kehityksen ymmärtämistä ja arjessa käyttöön otettavia ratkaisuja. Asukkaiden näkökulmasta kestävä kehitys voidaan saavuttaa vain yhdessä, erilaisten tarpeet ja mahdollisuudet huomioiden.

Asukkaiden arkinen kestävän kehityksen toimijuus ei ole luonteeltaan poliittista. Kestävä kehitys merkitsee asukkaille konkreettista toimintaa ja edustaa laajasti hyväksyttyä yhteiskunnallista päämäärää tulevaisuuteen.

Vaikka asukkaat rajaavat oman kestävän kehityksen toimijuutensa politiikan ulkopuolelle, he suhtautuvat yhteiskunnalliseen ohjaukseen myönteisesti. He toivovat, että päätöksentekijät lainsäädäntöä, verotusta ja avustuksia kohdentamalla mahdollistavat kestävän kehityksen mukaiset toimet asukkaiden omassa ja kaikkien muidenkin arjessa.

Kun edistetään kestäviä käytäntöjä, arkisia käytäntöjä valottava asukastieto luo mahdollisuuksia konkretisoida mitä kestävä kehitys on tai voisi olla arjessa. Asukkaita yhteen tuova osallistuminen tavoitteiden ja käytäntöjen määrittelemiseen ja toteuttamiseen tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää ja tukea kestävää kaupunkikehitystä asukaslähtöisesti.

Asukaslähtöinen, konkreettisiin arjen käytäntöihin kiinnittyvä lähestymistapa lisää suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuuksia kestävän tulevaisuuden toteuttamiseksi ja yhteiskunnallisen ohjauksen uudistamiseksi tehokkaan vihreän siirtymän aikaan saamiseksi.

Liisa Häikiö on sosiaalipolitiikan professori Tampereen yliopistolla. Hän on kiinnostunut arjen ja politiikkaprosessien yhteen kietoutumisesta kestävyysmurroksessa.

Jarkko Salminen on sosiaalipolitiikan väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Hän on kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista elää arkeaan kestävällä tavalla. 

Antti Wallin työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan tutkimusryhmässä. Hänen tutkimuksensa käsittelee kestävän kaupunkikehityksen problematiikkaa.

Artikkeli on osa Kestävä kaupunkikehitys -juttusarjaa.

Artikkelin pääkuva: Antti Wallin.

Julkaisu Kestävyys toteutuu arjen käytännöissä ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.