Kestävä kaupunkehitys

Kestävä kaupunkikehitys on noussut merkittäväksi kansalliseksi ja globaaliksi tavoitteeksi. Valtiot, kunnat, yritykset ja yhdistykset edistävät kestävyysmurrosta muun muassa tiivistämällä kaupunkirakennetta, kohdistamalla investointeja energiatehokkuuteen ja kaupunkivihreään tai kehittämällä joukkoliikennettä. Suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden haasteena on sovittaa yhteen globaalit tavoitteet, kansallinen ohjaus, kunnan strategiatavoitteet ja asukkaiden paikalliset tarpeet.

Tässä juttusarjassa lähestymme kysymystä kestävästä kaupunkikehityksestä asukastiedon näkökulmasta. Pohdimme, miten erilaisten sekä erilaisia tietoja ja taitoja omaavien ihmisten on mahdollista osallistua ja tulla kuulluiksi kestävyyden edistämisessä omalla asuinalueellaan. Lisäksi tarkastelemme, miten asukaslähtöinen ja hallintolähtöinen lähestymistapa eroavat, ja miksi asukastiedon huomiointi olisi tärkeää.

Sarjaan kuuluu neljä osaa, joista jokainen esittää kestävään kaupunkikehitykseen liittyvän väitteen ja tarkastelee sitä. Väitteet käsittelevät yhteisöllisyyttä, osallisuutta, kestävää arkea ja hyvinvointia. Tekstejä yhdistää asukaslähtöinen ote ja hankkeessa kerätystä haastatteluaineistosta kumpuava ymmärrys, hallintolähtöisyyden sijaan.

Sarjan ovat päätoimittaneet Mikko Poutanen ja Iida-Maria Tammi.

Kestävyys toteutuu arjen käytännöissä

Kestävän kehityksen tavoitteena on uudistaa yhteiskuntia niin, että ne ovat ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä. Kaupungit ja niiden asukkaat ovat tärkeässä asemassa kestävyyden tavoittelussa, sillä valtaosa maailman väestöstä asuu keskikokoisissa kaupungeissa.

Osallisuus muodostuu vastavoimana ulkopuolisuuden kokemukselle

Asukkaiden osallisuuden ajatellaan usein liittyvän hallintolähtöiseen osallistumiseen virallisia kanavia pitkin. Tällöin osallisuus ymmärretään liian kapeasti, sillä osallisuus muodostuu ja saa merkityksensä asukkaiden arjen kokemuksissa. Hallintolähtöinen osallistuminen tuottaa asukkaille ulkopuolisuuden kokemusta yhteiskunnasta ja sen tarjoamista tavoista osallistua.

Arjen rutiinit ja kohtaamiset tärkeitä yhteisöllisyydelle ja kuulumisen tunteelle

Yhteisöllisyyden tukemisesta on muodostunut lähes muoti-ilmiö asuinalueiden, erityisesti lähiöiden, kehittämisessä. Paikallisyhteisöt ja -identiteetit syntyvät kuitenkin tehokkaasti arjen rutiinien sivutuotteina, eikä niitä aina tarvitse erikseen kehittää. Tämä vaatii yhteisön ja yhteisöllisyyden uudelleenmäärittelyä ja -tarkastelua.

Vieritä ylös