Korkein oikeus vahvisti syyskuussa 2020 alempien oikeusasteiden päätöksen kieltää Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) toiminta Suomessa. Tapausta voi pitää historiallisena jo sikälikin, että edellinen vastaava päätös tehtiin 1970-luvulla, äärioikeistojohtaja Pekka Siitoimen järjestöjen kohdalla. KKO:n päätös koski samalla myös Vastarintaliikkeen taloudenhoidosta vastaavaa rekisteröityä yhdistystä Pohjoinen Perinne. Ratkaisu sinetöi yli kolme vuotta kestäneen oikeusprosessin, joka käynnistyi Poliisihallituksen nostamasta kanteesta keväällä 2017.

Pohjoismainen Vastarintaliike on vallankumouksellinen ruotsalaislähtöinen järjestö, joka pyrkii omien sanojensa mukaan kumoamaan Pohjoismaiden demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen ja korvaamaan sen koko alueen kattavalla kansallissosialistisella valtiolla. PVL:n Ruotsin-osasto perustettiin vuonna 1997 ja sen Suomen-osasto aloitti toimintansa vuonna 2008. Järjestöllä on samoin osastot Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.

Pohjoismainen Vastarintaliike on vallankumouksellinen ruotsalaislähtöinen järjestö, joka pyrkii omien sanojensa mukaan kumoamaan Pohjoismaiden demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen ja korvaamaan sen koko alueen kattavalla kansallissosialistisella valtiolla.

Propagandatyön ja julkisuustempausten ohella PVL:n aktivismiin on sisältynyt muun muassa liikunta- ja kamppailulajiharjoituksia, erä- ja selviytymistaitojen opettelua sekä järjestön jäsenille suunnattua aatteellista koulutusta. PVL:n jäsenet ovat syyllistyneet vuosien varrella lukuisiin väkivallantekoihin etenkin Ruotsissa.

Suomen viranomaiset ovat seuranneet Vastarintaliikettä vuosien ajan. Keskustelua sen mahdollisesta kieltämisestä käytiin jo kesällä 2015 PVL:n Jyväskylässä järjestämän mielenosoituksen muututtua väkivaltaiseksi. PVL:n Helsingin Asema-aukiolla syyskuussa 2016 järjestämässä mielenosoituksessa tapahtunut törkeä pahoinpitely, jonka uhri menehtyi viikkoa myöhemmin poistuttuaan sairaalasta vastoin hoitohenkilökunnan suositusta, sysäsi oikeusprosessin lopulta liikkeelle. Poliisihallitus ilmoitti joulukuussa 2016 aikeestaan käynnistää oikeustoimet järjestöä vastaan ja jätti kieltämistä koskevan kanteen maaliskuussa 2017.

Varsinaisen oikeusprosessin ensimmäinen vaihe käytiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa syksyllä 2017. Oikeus totesi marraskuussa 2017 antamassaan päätöksessä, että Vastarintaliikkeen tavoitteet ovat ristiriidassa demokraattisten arvojen kanssa ja että järjestö levittää eri vähemmistöjen ja kansanryhmien vastaista puhetta sekä kannustaa väkivaltaan. Käräjäoikeus katsoikin, että PVL:n toiminta on tämän vuoksi välttämätöntä lakkauttaa. Turun hovioikeus päätyi samankaltaiseen ratkaisuun syyskuussa 2018. KKO otti PVL:n valituksen käsittelyyn maaliskuussa 2019, mutta määräsi samalla väliaikaisen kiellon järjestön toiminnalle. Tämä kielto muuttui syyskuussa 2020 annetun päätöksen myötä pysyväksi.

Korkein oikeus otti Vastarintaliikkeen valituksen käsittelyyn maaliskuussa 2019, mutta määräsi samalla väliaikaisen kiellon järjestön toiminnalle. Tämä kielto muuttui syyskuussa 2020 annetun päätöksen myötä pysyväksi.

On kuitenkin syytä huomata, että kieltopäätös ei kata kaikkia PVL:een yhdistettyjä järjestöjä. Poliisihallituksen haastehakemuksessa ei mainittu vuodesta 2014 lähtien aktiivisesti toiminutta, aluksi eläinsuojeluun keskittynyttä ja sittemmin muun muassa katupartiointia harjoittanutta sekä ruoka- ja vaateapua jakanutta PVL:n hyväntekeväisyysyhdistys Suomalaisapua. Samoin haastehakemuksen ulkopuolelle jäi PVL:n puoluehanke Kansan Yhtenäisyys ry, joka tosin ajettiin alas järjestön omasta aloitteesta KKO:n määrättyä PVL:n väliaikaiseen toimintakieltoon.

PVL:n reagointi kieltopäätökseen

Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ryhmien ja järjestöjen reaktiot kieltopäätöksiin voivat vaihdella rajustikin. Reaktioihin vaikuttavat sekä kieltämisen oikeudelliset perusteet että yleisemmät yhteiskunnalliset tekijät. Ryhmät voivat kieltämisen seurauksena radikalisoitua entisestään, mutta osa toisaalta siirtyy kohti hyväksytympiä toimintamuotoja. Useissa tapauksissa ryhmät ovat myös etsineet uudenlaisia tapoja organisoida toimintaansa.

Vastarintaliike vaikuttaa toistaiseksi reagoineen kieltoon erityisesti kahdella tavalla: perustamalla uusia ryhmiä sekä hajauttamalla toimintaansa. Keskeisin uusista ryhmistä on Kohti Vapautta! -järjestö, jossa on mukana useita entisiä PVL-aktiiveja. Ryhmän julkinen toiminta näyttää alkaneen melko pian väliaikaisen toimintakiellon määräämisen jälkeen. Syyttäjä arvioi parhaillaan ryhmän toimintaa ja sitä, onko kyseessä laiton kielletyn yhdistyksen toiminnan jatkaminen.

Ryhmät voivat kieltämisen seurauksena radikalisoitua entisestään, mutta osa toisaalta siirtyy kohti hyväksytympiä toimintamuotoja.

Kohti Vapautta! -järjestön lisäksi on myös perustettu ryhmät kansallissosialistisille nuorille sekä kansallismielisille ja kansallissosialistisille naisille. Näissä ryhmissä vaikuttaa toimivan aiemmin PVL:ssä mukana olleita henkilöitä. Vastarintaliikkeen jäseniä toimii samoin keväällä 2020 avatun Partisaani-verkkosivuston taustalla sekä mahdollisesti myös kamppailulajikoulutusta järjestävässä Veren Laki -ryhmässä.

Tämän lisäksi joidenkin PVL:n aktivistien voidaan todeta toimineen niin sanotuissa akselerationistisissa verkostoissa jo ennen kieltopäätöstä. Akselerationismi on yhdysvaltalaislähtöinen kansallissosialismin haara, joka painottaa yhteiskunnan romahduttamista poliittisen väkivallan keinoin uuden, uusnatsien johtaman maailman tieltä. Osa PVL:n aktivisteista on nähnyt akselerationismin ainoana vaihtoehtona kieltopäätöksen jälkeen.

Akselerationismi on yhdysvaltalaislähtöinen kansallissosialismin haara, joka painottaa yhteiskunnan romahduttamista poliittisen väkivallan keinoin uuden, uusnatsien johtaman maailman tieltä.

Myös brittiläisen National Actionin kieltämistä koskevassa analyysissa on havaittu järjestön jäsenten lisääntynyt kiinnostus verkostoihin, joiden aatteen keskiössä ovat erityisesti amerikkalaisen akselerationisti-ideologi James Masonin ajatukset rotusodan ja terrorismin väistämättömyydestä. Ilmiö heijastellee osaltaan sosiologi Donatella della Portan kuvaamaa yhteiskunnallisten liikkeiden radikalisoitumista ja sisäänpäin kääntymistä toiminnan siinä vaiheessa, jossa organisaation säilyminen itsessään on uhattuna ja sen vuorovaikutus ulkopuolisen yhteiskunnan kanssa vähenee.

Vastarintaliikkeen vanha sivusto on edelleen verkossa, joskaan sitä ei ole hetkeen päivitetty. Poliisi on tutkinut myös verkkosivun toimintaa laittomaksi todetun yhdistystoiminnan jatkamisena. Säilyttämällä sivunsa verkossa PVL on mitä ilmeisimmin pyrkinyt pitämään tunnuksensa näkyvillä.

Muut äärioikeistojärjestöt PVL:n tukena

PVL pyrki oikeusprosessin aikana esittämään kieltohankkeen poliittisesti motivoituna ja väitti sananvapauden olevan uhattuna. Tämä näkyi muun muassa järjestön mielenosoituksissa huudettuina ”poliittisen poliisin” vastaisina iskulauseina – poliisin samalla turvatessa heidän oikeuttaan osoittaa mieltä – ja Suomen keskeisimpien poliittisten päättäjien leimaamisena ”kansanpettureiksi”.

PVL:n mielenilmaukset ovat myös heijastaneet järjestön lisääntynyttä halukkuutta avata toimintaansa kentän muille toimijoille. Järjestö kehysti Tampereella lokakuussa 2017 järjestämänsä mielenosoituksen kannanotoksi sananvapauden puolesta ja kehotti aiheesta huolestuneita suomalaisnationalisteja osallistumaan tilaisuuteen. PVL salli samoin muiden järjestöjen marssia omien tunnustensa alla muun muassa itsenäisyyspäivien 2017 ja 2018 mielenosoituksissaan.

Etenkin katupartiojärjestö Soldiers of Odinin (SOO) ja PVL:n yhteistyön voidaan katsoa tiivistyneen oikeusprosessin aikana. Järjestöt olivat tehneet satunnaista yhteistyötä jo aiemmin ja SOO:n edustajia osallistui muun muassa Asema-aukion pahoinpitelystä tuomittua PVL:n jäsentä ja terroristijärjestönä kiellettyä National Actionia tukeviin julkisuustempauksiin vuonna 2016. SOO:n perustamisella itsellään on ollut kytkös Vastarintaliikkeeseen, sillä katupartiojärjestön päällikkö Mika Ranta, joka on kertonut olevansa PVL:n tukijäsen, kysyi Vastarintaliikkeeltä väitetysti lupaa järjestön perustamiselle.

Vastarintaliike pyrki oikeusprosessin aikana esittämään kieltohankkeen poliittisesti motivoituna ja väitti sananvapauden olevan uhattuna. Järjestön mielenosoituksissa huudettiin ”poliittisen poliisin” vastaisia iskulauseita – poliisin samalla turvatessa heidän oikeuttaan osoittaa mieltä.

Itsenäisyyspäivän 2019 tapahtumia voidaan pitää eräänlaisena kulminaationa PVL:n ja SOO:n yhteistyölle. Tuolloin Vastarintaliikkeen toiminnan jatkamisesta epäilty Kohti Vapautta! -ryhmä pyrki järjestämään mielenosoituksen, jonka poliisi kuitenkin kielsi. SOO tuli kuitenkin apuun ja ryhtyi mielenosoituksen järjestäjäksi Kohti Vapautta! -ryhmän sijaan. Näin PVL:n jäsenet – koko pohjoismaisen järjestön johtajaa myöten – pääsivät marssimaan ja pitämään puheita SOO:n virallisesti järjestämän mielenosoituksen suojista.

SOO:n ohella PVL:n mielenosoituksiin osallistui oikeusprosessin aikana myös useita Suomi Ensin -järjestön ja Blood & Honour -musiikkiverkoston edustajia sekä yksittäisiä henkilöitä kentän muista ryhmistä. Ulkoinen uhka eli järjestöjen lakkauttaminen onnistui siten ainakin hetkellisesti yhdistämään perinteisesti hajanaista ja riitaistakin äärioikeiston kenttää.

Kiellon laajemmat ja pitkän aikavälin vaikutukset

KKO:n syyskuinen päätös, kuten myös perussuomalaisten vaalipäällikköön Pekka Katajaan aiemmin vuonna 2020 kohdistettu vakava väkivalta, ovat herättäneet etenkin suomalaispoliitikkojen keskuudessa pohdintoja siitä, tulisiko myös muita äärioikeistojärjestöjä – etenkin Soldiers of Odinia – pyrkiä lakkauttamaan.

KKO:n päätöksen sisältämien perusteluiden valossa tällaisen toimenpiteen onnistuminen saattaisi kuitenkin olla epävarmaa. Oikeus painotti ratkaisussaan nimenomaan vakavien lainrikkomusten merkitystä perusteena PVL:n kieltämiselle ja järjestö onkin ollut Suomen ulkoparlamentaarisen äärioikeiston keskuudessa monessa suhteessa poikkeuksellinen toimija sekä strategisten tavoitteidensa suhteen että sen vuoksi, että se on hyväksynyt ja puolustellut jäsentensä väkivallantekoja. Kynnys järjestöjen kieltämiselle on päätöksen perusteella edelleen korkea.

Kynnys järjestöjen kieltämiselle on korkeimman oikeuden päätöksen perusteella edelleen korkea.

Vähemmälle huomiolle ovat toisaalta jääneet kiellon mahdolliset vaikutukset PVL:n Suomen-osaston ja järjestön muissa Pohjoismaissa toimivien ryhmien yhteistyöhön ja suhteisiin. PVL:n Suomessa järjestämiin laajempiin mielenosoituksiin on usein osallistunut järjestön ruotsalaisjäseniä, ja Suomen-osaston edustajat ovat vastavuoroisesti vierailleet Ruotsissa järjestetyissä tapahtumissa. Herää kysymys, missä määrin KKO:n päätös kattaa esimerkiksi tilanteet, joissa kielletyn Suomen-osaston edustajat marssivat PVL:n tunnusten alla Ruotsissa tai Norjassa järjestettävissä mielenosoituksissa.

Mikäli yhteistyö muun järjestön kanssa katsotaan kielletyn yhdistyksen toiminnan jatkamiseksi ja näin ollen vaikeutuu, se saattaa tarjota PVL:n suomalaisjäsenille mahdollisuuden irrottautua Pohjoismaisesta rakenteesta ja perustaa uusi äärioikeistoryhmä, joka on leimallisesti suomalaiskansallinen. PVL:n tavoite yhteispohjoismaalaisesta valtiosta on muodostanut järjestön suomalaisille vastustajille retorisen lyömäaseen, mutta ajatus suomalaisten liittämisestä ruotsalaisjohtoiseen kansallissosialistivaltioon ei nauttinut vankkumatonta tukea Suomen-osastossakaan.

Yhden keskeisimmän ja kentän radikaaleimman toimijan kieltäminen voi pidemmällä tähtäimellä maltillistaa muiden kannanottoja.

Millaisia seurauksia kiellolla tulee olemaan äärioikeistokentälle laajemmin, jää vielä nähtäväksi. Yhden keskeisimmän ja kentän radikaaleimman toimijan kieltäminen voi pidemmällä tähtäimellä maltillistaa muiden kannanottoja.

Toisaalta jo kieltoprosessin aikana on nähty, että osa kenttää on siirtynyt lähemmäs Vastarintaliikettä, mikä on osaltaan radikalisoinut myös muita ryhmiä. Tulevan kehityksen kannalta merkityksellistä on muun muassa se, millaisia johtopäätöksiä viranomaiset tekevät PVL:n kieltämisestä, sekä miten he reagoivat mahdollisiin yrityksiin jatkaa edelleen järjestön toimintaa.

YTT Tommi Kotonen työskentelee tutkimuskoordinaattorina Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella Crises Redefined -profilointihankkeessa.

VTM Daniel Sallamaa on tohtoriopiskelija Helsingin yliopistossa. Hän valmistelee väitöskirjaa 2000-luvun suomalaisesta äärioikeistosta.

Kirjoitus perustuu Kotosen ja Sallamaan Oslon yliopiston laitokselle Center for Research on Extremism tekemään blogikirjoitukseen, joka on luettavissa tästä linkistä.

Julkaisu Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kieltäminen ja sen seuraukset ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Maahanmuuttovastainen ja äärioikeistolainen ulkoparlamentaarinen liikehdintä on puhututtanut viime vuosina voimakkaasti, viimeksi MV-lehteä ja Pohjoismaista Vastarintaliikettä koskeneiden oikeudenkäyntien yhteydessä.

Huomiota on varsinaisten ryhmien toiminnan ohella herättänyt voimakkaasti polarisoitunut sosiaalisen median keskusteluilmapiiri ja poliittisten vastustajien maalittaminen niin sanottujen vastamedioiden kautta. Syksyllä 2015 nähtiin tämän lisäksi myös sarja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin kohdistuneita polttopulloiskuja.

Mutta miltä näyttää maahanmuuttovastaisen ja äärioikeistolaisen liikehdinnän kokonaiskuva 2010-luvun Suomessa?

2010-luku aktivoitumisen aikaa

Suomessa on ollut ulkoparlamentaarista äärioikeistoliikehdintää aina sotienväliseltä aikakaudelta lähtien. Erityisen merkittävänä ryhmänä voidaan pitää Lapuan liikettä, joka toimeenpani Mäntsälän kapinana tunnetun vallankaappausyrityksen vuonna 1932.

Toisen maailmansodan jälkeen äärioikeistolainen liikehdintä on ollut pienimuotoisempaa. Moskovan välirauhansopimus (1944) ja Pariisin rauhansopimus (1947) velvoittivat Suomen lakkauttamaan ja kieltämään fasistiset järjestöt, mutta maassa toimi kylmän sodan aikana tästä huolimatta pieniä äärioikeistoryhmiä. Näistä etenkin Pekka Siitoiniin kytkeytyvä uusnatsiliikehdintä piirtyi osaksi laajempaa tietoisuutta. Suomessa toimi 1990-luvulla myös suhteellisen aktiivinen skinhead-liike.

Syksyn 2015 kriisitunnelman hiljalleen liennyttyä toiminta ei ole enää ollut yhtä aktiivista, mutta se on silti monimuotoisempaa ja kiivaampaa kuin edeltäneinä vuosina.

2000-luvun alkuvuodet olivat maahanmuuton vastustajien ja äärioikeiston ulkoparlamentaarisen toiminnan kannalta hiljaisempaa ajanjaksoa. Tilanne muuttui 2010-luvulla. Etenkin turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo aktivoi kenttää syksyllä 2015 ja antoi kimmokkeen useiden uusien ryhmien perustamiselle.

Syksyn 2015 kriisitunnelman hiljalleen liennyttyä toiminta ei ole enää ollut yhtä aktiivista, mutta se on silti monimuotoisempaa ja kiivaampaa kuin edeltäneinä vuosina. Aktivoitumisen mittakaavaa ei tule tosin liioitella. Katuaktivismiin säännöllisesti osallistuvien henkilöiden määrä on edelleen varsin rajallinen ja kenttä monin tavoin hajanainen sekä järjestäytymätön.

Monenlaisten toimijoiden sirpaleinen kokonaisuus

2010-luvun maahanmuuttovastaisesta ja äärioikeistolaisesta kentästä piirtyy hyvin sirpaleinen kokonaiskuva riippumatta siitä, puhutaanko toimintamuodoista, ideologiasta vai organisoitumisesta.

Toimintamuotojen suhteen kirjo ulottuu parlamentaariseen vaikuttamiseen tähtäävästä yhdistystoiminnasta katupartioliikkeisiin. Yhdistysmuotoista toimintaa edustaa erityisesti Suomen Sisu, jonka käytännön aktivismi on luonteeltaan varsin maltillista. Vuonna 1998 perustettu järjestö on kentän vanhin edelleen toimiva ryhmä, ja sillä on tiiviit yhteydet perussuomalaisiin.

Liikkeet kuten Rajat Kiinni!, Suomi Ensin ja Finnish Defence League ovat käytännön aktivisminsa saralla keskittyneet julkisten mielenilmausten järjestämiseen. Syksyllä 2015 syntynyt Rajat Kiinni! ehti järjestää kesään 2016 mennessä monta mielenosoitusta, joihin osallistui parhaimmillaan useita satoja henkilöitä. Rajat Kiinni! -liikkeestä irtautunut Suomi Ensin puolestaan järjesti kuukausikaupalla jatkuneen protestitapahtuman Helsingin keskustassa vuonna 2017.

Toimintamuotojen suhteen kirjo ulottuu parlamentaariseen vaikuttamiseen tähtäävästä yhdistystoiminnasta katupartioliikkeisiin.

Tunnetuin katupartioliike on Kemissä syksyllä 2015 perustettu Soldiers of Odin, joka levisi toimintansa alkuvaiheessa eri puolille Suomea ja maailmaa. Soldiers of Odinin pääasiallinen toimintamuoto on ollut partioida eri paikkakunnilla päämääränään kantaväestöön kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen. Järjestöön arvioidaan kuuluvan edelleen satoja jäseniä, vaikka jäsenten lukumäärä ei itse partioiden koossa täysmääräisesti näykään.

Mainittujen ryhmien lisäksi Suomessa toimii vallankumoukseen tähtäävä Pohjoismainen Vastarintaliike. Alkujaan ruotsalaislähtöiselle järjestölle perustettiin Suomen-haara vuonna 2008, ja siihen arvioidaan kuuluvan noin satakunta henkeä.

Vastarintaliikkeen vallankumouksellisuus on toistaiseksi pysytellyt suunnitelman tasolla, ja sen julkinen aktivismi on painottunut järjestöstä viestimiseen. Vastarintaliikkeen jäsenet kuitenkin myös harjoittavat itseään kamppailulajeissa sekä muissa kumoukselliseen toimintaan valmentavissa aktiviteeteissa ja muodostavat kentällä näin ollen jokseenkin poikkeuksellisen ryhmän.

Varsinaisten ryhmien lisäksi suomenkielisessä internetissä toimii lukuisia vastamedioita ja verkkofoorumeita, joiden kautta eri ryhmät ovat saaneet näkyvyyttä. Suomessa on samoin elinvoimainen äärioikeistolainen musiikkialakulttuuri. Kentän ryhmistä etenkin Vastarintaliikkeellä on tiiviit yhteydet alakulttuurin suuntaan, sillä sen jäseniä toimii yhtyeissä, verkostoissa ja julkaisuissa.

Organisatorisia ja ideologisia jakolinjoja

Organisatorisesti kenttä on sirpaloitunut useaan eri ryhmään, joiden keskinäiset ja sisäiset suhteet ovat toisinaan varsin mutkikkaat. Yksi merkittävä syy tälle löytyy tiettyjen aktiivien välisistä ristiriidoista. Henkilökemioihin liittyvät konfliktit ovat koetelleet etenkin Rajat Kiinni! -liikettä ja siitä myöhemmin irtautunutta Suomi Ensin -ryhmää.

Yhteistyötä ovat henkilöristiriitojen lisäksi vaikeuttaneet aatteelliset tekijät.

Yhteistyötä ovat henkilöristiriitojen lisäksi vaikeuttaneet aatteelliset tekijät. Ulkoparlamentaarinen maahanmuuttovastaisen ja äärioikeistolaisen toiminnan kenttä on ideologisesti hyvin moninainen.

Osa ryhmistä, kuten Vastarintaliike ja Finnish Defence League, tunnustaa kansallissosialismin tai vastajihadismin kaltaista jäsentyneempää aatesuuntausta. Monien toimijoiden ideologia on kuitenkin täsmentymättömämpi sekoitus maahanmuuton, islamin, Euroopan unionin ja globalisaation vastaisuutta.

Selkeän äärioikeistolaisten järjestöjen kuten Vastarintaliikkeen ohella kentällä toimiikin ryhmiä, joita voi luonnehtia aatetaustaltaan pikemminkin maahanmuuttovastaisiksi.

Ideologisen monimuotoisuuden vuoksi kentällä on erilaisia jakolinjoja muun muassa suhtautumisessa juutalaisiin ja Venäjään. Nämä jakolinjat ulottuvat toisinaan myös yksittäisten liikkeiden sisälle.

Esimerkiksi kansallissosialistinen Pohjoismainen Vastarintaliike suhtautuu Finnish Defence Leagueen vihamielisesti sen vuoksi, että FDL tukee (ainakin virallisissa lausunnoissaan) seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja asennoituu myötämielisesti juutalaisiin sekä Israelin valtioon. Toisaalta myös Vastarintaliikkeen ja Suomen Sisun sekä Soldiers of Odinin ja FDL:n suhteissa on ollut ajoittain aatteellista kitkaa.

Kentän sirpaleinen luonne ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yhteistyötä pyrittäisi rakentamaan.

Kentän sirpaleinen luonne ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yhteistyötä pyrittäisi rakentamaan. Eri ryhmien edustajat vierailevat toistensa mielenosoituksissa, ja osa aktiiveista kuuluu useampaan ryhmään samanaikaisesti.

Vuonna 2017 perustetulla Kansallismielisten liittoumalla on pyrkimys tiivistää ja monipuolistaa eri ryhmien välistä yhteistyötä, mutta tavoitteen toteutumista voitaneen arvioida vasta lähitulevaisuudessa. Toistaiseksi pyrkimykset kehittää kattavaa järjestötason yhteistyötä ovat olleet tuloksiltaan vaatimattomia.

Sosiaalinen media on tärkeä toimintaympäristö

Varsinaiseen katuaktivismiin säännöllisesti osallistuvien henkilöiden määrä on pysynyt suhteellisen maltillisena koko 2010-luvun ajan. Kyseessä on pikemminkin satojen kuin tuhansien henkilöiden joukko. Toiminta on myös alkanut hiipua. Mielenosoituksia ja katupartiointia järjestetään edelleen, mutta harvemmin ja pienemmässä mittakaavassa kuin vielä vuosina 2015 ja 2016.

Ryhmien toimintaa ja aatemaailmaa passiivisemmin tukevien henkilöiden määrä on kuitenkin katuaktivistien joukkoa suurempi. Eri ryhmien sosiaalisen median sivuilla ja sosiaalisessa mediassa yleisestikin käydään kiivasta aatteellista keskustelua, johon osallistuu eri toimijoiden aktivistikaartia huomattavasti suurempi määrä suomalaisia.

Sosiaalisella medialla on hyvin merkittävä asema osana 2010-luvun maahanmuuttovastaista ja äärioikeistolaista liikehdintää.

Vaikka ryhmän harjoittama katuaktivismi olisi pienimuotoista, kuten Finnish Defence Leaguella, voi sillä olla sosiaalisessa mediassa useita tuhansia seuraajia.

Sosiaalisella medialla on hyvin merkittävä asema osana 2010-luvun maahanmuuttovastaista ja äärioikeistolaista liikehdintää. Eri ryhmien on mahdollista jakaa aatteellista materiaaliaan rajattomasti ja ilman kuluja esimerkiksi Facebookissa. Sosiaalisen median sivujen kautta tavoitetaan suuri määrä henkilöitä.

Sosiaalinen media on myös helpottanut ryhmien käytännön aktivismin koordinointia. Rajat Kiinni! ja Suomi Ensin -liikkeet ovat esimerkiksi organisoineet paikallisryhmiensä tapaamisia Facebookin kautta.

Soldiers of Odin on myös pyrkinyt aktivoimaan kannattajiaan katupartioihin viestimällä niistä yhteisöpalvelussa. Myös monet pienemmät ryhmät ilmoittelevat järjestämistään tapahtumista erityisesti Facebookin kautta.

Sosiaalisen median palveluiden tiukentunut kontrolli sivuillaan käytävästä keskustelusta on alkanut vaikuttaa joidenkin ryhmien viestintään. Näillä on siltikin pyrkimys jatkaa sosiaalisen median toimintaansa vaihtoehtoisten kanavien keinoin. Maahanmuuton vastustajien ja äärioikeiston keskuudessa on jo havaittavissa pienimuotoista siirtymää VKontakte-yhteisöpalveluun, ja osa ryhmistä on myös alkanut hyödyntää Gabin sekä BitChuten kaltaisia sovelluksia viestiäkseen aatteestaan ja toiminnastaan.

Väkivaltainen puhe toistaiseksi tekoja merkittävämpää

Suuri osa kaduille sijoittuvasta maahanmuuttovastaisesta ja äärioikeistolaisesta vaikuttamisesta on ollut laillisuuden puitteissa toteutuvaa aktivismia. Vakavat fyysiset väkivallanteot ovat jääneet vähäisiksi varsinkin siihen nähden, kuinka aktiivisia monet ryhmät ovat olleet kadulla.

Vakaviakin väkivallantekoja, kuten Helsingin asema-aukiolla syksyllä 2016 tehty pahoinpitely, on esiintynyt, mutta suureen tuhoon tähtääviin suunnitelmallisiin iskuihin ei yksikään ryhmä ole toistaiseksi ryhtynyt.

Lailliseenkin katuaktivismiin on kuitenkin ajoittain sisältynyt väkivallan riski. Maahanmuuton vastustajien ja puolustajien väliset jännitteet ovat olleet esimerkiksi mielenilmaustapahtumien yhteydessä usein hyvin kireät. Vakavilta yhteenotoilta lieneekin vältytty osin virkavallan läsnäolon ansiosta.

Suureen tuhoon tähtääviin suunnitelmallisiin iskuihin ei yksikään ryhmä ole toistaiseksi ryhtynyt.

Vaikka väki­val­taiset teot ovat harvinaisia, hyväksyntä tai ainakin ymmärrys niiden käy­tölle on laajempaa. Liikehdinnän piirissä käyty keskustelu on ollut luonteeltaan hy­vin jyrkkää ja polarisoivaa, ja väkivallan mahdollisuus usein osa sitä.

Verk­koon tuotetut verbaaliset väkivaltafantasiat ja vastustajiksi miellettyjen hen­ki­löiden uhkailu sekä mustamaalaaminen informaatioteknologian keinoin ovat olleet fyysisiä iskuja huomattavasti merkittävämpi ilmiö 2010-luvun Suomessa. Osalla vastamedioista on ollut keskeinen rooli maalittamiskampanjoissa, joissa laajempi internetin käyttäjäkunta on usutettu tietyn henkilön kimppuun.

Tulevaisuus

Tulevaisuutta on vaikea ennakoida – myös maahanmuuttovastaisen ja äärioikeistolaisen liikehdinnän tulevaisuutta. Vaikka katuaktivismin määrä on syksylle 2018 tultaessa vähentynyt, sosiaalisen median keskustelu jatkuu edelleen kiivaana.

Passivoituneetkin ryhmät, kuten Rajat Kiinni! -liike, ovat edelleen olemassa verkon puolella, ja niiden keskeiset henkilöt ovat verkostoituneet keskenään ja muiden toimijoiden kanssa. Mikäli syksyn 2015 kaltainen tilanne toistuu, se voi tuoda eri ryhmät kadulle jopa voimakkaammin kuin kolme vuotta sitten.

On samoin vaikea sanoa, nähdäänkö Suomessa tulevaisuudessa enemmän äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista väkivaltaa. Vahvin valmius järjestäytyneeseen väkivaltaan on jo pitkään ollut Vastarintaliikkeellä, jonka Pirkanmaan käräjäoikeus ja Turun hovioikeus ovat antamissaan tuomioissa määränneet lakkautettavaksi. Oikeusprosessi on tätä kirjoitettaessa kuitenkin edelleen kesken.

Jos lakkauttamispäätös jää lopulliseksi eikä Vastarintaliike pysty jatkamaan toimintaansa uutenakaan yhdistyksenä, osa sen jäsenistä saattaa ryhtyä suoraan toimintaan. Tämä on kuitenkin vain yksi monista mahdollisista kehityskuluista.

Yksittäisten toimijoiden väkivallanteot on jo pitkään arvioitu organisoitunutta väkivaltaa merkittävämmäksi uhaksi Suomessa.

Yksittäisten toimijoiden väkivallanteot on jo pitkään arvioitu organisoitunutta väkivaltaa merkittävämmäksi uhaksi Suomessa. Syksyllä 2015 todistettu, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin kohdistunut tuhopolttoiskujen ja niiden yritysten sarja olikin varsinaisiin organisaatioihin kytkeytymättömien henkilöiden käsialaa.

Tilanteen kehittymiseen vaikuttaa myös se, miten maahanmuuttoa hyvin jyrkästi vastustavat henkilöt kokevat näkökantojensa tulevan edustetuksi parlamentaarisessa politiikassa tai pääsevänsä keskustelemaan maahanmuuttoon liittyvistä ongelmakohdista.

Poliittista väkivaltaa koskevan tutkimuksen pohjalta on selvää, ettei sanojen ja tekojen välinen suhde ole millään tapaa yksioikoinen. Monet liikkeet tuottavat runsaas­ti väkivaltaa lietsovaa tai puolustelevaa materiaalia ryhtymättä varsinaisiin voi­matoimiin. Aatteellisen kirjallisuuden laatimiseen panostavien äärioi­keis­toryhmien on jopa todettu olevan muita toi­mijoita vähemmän alttiita veritekojen toteuttamiselle.

Maahanmuuttovastaisessa ja äärioikeistolaisessa keskustelussa esiintyvä polarisoiva ja väkivaltaa lietsova argumentointi tuottaa silti oikeutusta ja merkitystä väkivallan käytölle.

Daniel Sallamaa on tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa.

Kirjoitus perustuu raporttiin Ulkoparlamentaarinen äärioikeistoliikehdintä ja maahanmuuttovastaisuus Suomessa. Raportti on tilattavissa painetussa muodosssa Unigrafian kautta.. 

Keskustelua rapotin aihepiiristä jatketaan keskiviikkona 31.10. Helsingin yliopiston Tiedekulman ja Politiikasta-lehden järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

Julkaisu Maahanmuuttovastainen ja äärioikeistolainen liikehdintä nyky-Suomessa ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.