Maahanmuuttovastainen ja äärioikeistolainen liikehdintä nyky-Suomessa

Kuva: Atlas Green / Unsplash
Lukuaika: 6 min. 

Ulkoparlamentaarinen maahanmuuttovastainen ja äärioikeistolainen liikehdintä on voimistunut Suomessa 2010-luvulla. Liikehdinnän tähänastinen huippu vaikuttaa sijoittuneen vuosille 2015–2016, mutta monilla ryhmillä on edelleen toimintaa. Kentän tulevaisuutta onkin vaikea ennustaa.

Maahanmuuttovastainen ja äärioikeistolainen ulkoparlamentaarinen liikehdintä on puhututtanut viime vuosina voimakkaasti, viimeksi MV-lehteä ja Pohjoismaista Vastarintaliikettä koskeneiden oikeudenkäyntien yhteydessä.

Huomiota on varsinaisten ryhmien toiminnan ohella herättänyt voimakkaasti polarisoitunut sosiaalisen median keskusteluilmapiiri ja poliittisten vastustajien maalittaminen niin sanottujen vastamedioiden kautta. Syksyllä 2015 nähtiin tämän lisäksi myös sarja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin kohdistuneita polttopulloiskuja.

Mutta miltä näyttää maahanmuuttovastaisen ja äärioikeistolaisen liikehdinnän kokonaiskuva 2010-luvun Suomessa?

2010-luku aktivoitumisen aikaa

Suomessa on ollut ulkoparlamentaarista äärioikeistoliikehdintää aina sotienväliseltä aikakaudelta lähtien. Erityisen merkittävänä ryhmänä voidaan pitää Lapuan liikettä, joka toimeenpani Mäntsälän kapinana tunnetun vallankaappausyrityksen vuonna 1932.

Toisen maailmansodan jälkeen äärioikeistolainen liikehdintä on ollut pienimuotoisempaa. Moskovan välirauhansopimus (1944) ja Pariisin rauhansopimus (1947) velvoittivat Suomen lakkauttamaan ja kieltämään fasistiset järjestöt, mutta maassa toimi kylmän sodan aikana tästä huolimatta pieniä äärioikeistoryhmiä. Näistä etenkin Pekka Siitoiniin kytkeytyvä uusnatsiliikehdintä piirtyi osaksi laajempaa tietoisuutta. Suomessa toimi 1990-luvulla myös suhteellisen aktiivinen skinhead-liike.

Syksyn 2015 kriisitunnelman hiljalleen liennyttyä toiminta ei ole enää ollut yhtä aktiivista, mutta se on silti monimuotoisempaa ja kiivaampaa kuin edeltäneinä vuosina.

2000-luvun alkuvuodet olivat maahanmuuton vastustajien ja äärioikeiston ulkoparlamentaarisen toiminnan kannalta hiljaisempaa ajanjaksoa. Tilanne muuttui 2010-luvulla. Etenkin turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo aktivoi kenttää syksyllä 2015 ja antoi kimmokkeen useiden uusien ryhmien perustamiselle.

Syksyn 2015 kriisitunnelman hiljalleen liennyttyä toiminta ei ole enää ollut yhtä aktiivista, mutta se on silti monimuotoisempaa ja kiivaampaa kuin edeltäneinä vuosina. Aktivoitumisen mittakaavaa ei tule tosin liioitella. Katuaktivismiin säännöllisesti osallistuvien henkilöiden määrä on edelleen varsin rajallinen ja kenttä monin tavoin hajanainen sekä järjestäytymätön.

Monenlaisten toimijoiden sirpaleinen kokonaisuus

2010-luvun maahanmuuttovastaisesta ja äärioikeistolaisesta kentästä piirtyy hyvin sirpaleinen kokonaiskuva riippumatta siitä, puhutaanko toimintamuodoista, ideologiasta vai organisoitumisesta.

Toimintamuotojen suhteen kirjo ulottuu parlamentaariseen vaikuttamiseen tähtäävästä yhdistystoiminnasta katupartioliikkeisiin. Yhdistysmuotoista toimintaa edustaa erityisesti Suomen Sisu, jonka käytännön aktivismi on luonteeltaan varsin maltillista. Vuonna 1998 perustettu järjestö on kentän vanhin edelleen toimiva ryhmä, ja sillä on tiiviit yhteydet perussuomalaisiin.

Liikkeet kuten Rajat Kiinni!, Suomi Ensin ja Finnish Defence League ovat käytännön aktivisminsa saralla keskittyneet julkisten mielenilmausten järjestämiseen. Syksyllä 2015 syntynyt Rajat Kiinni! ehti järjestää kesään 2016 mennessä monta mielenosoitusta, joihin osallistui parhaimmillaan useita satoja henkilöitä. Rajat Kiinni! -liikkeestä irtautunut Suomi Ensin puolestaan järjesti kuukausikaupalla jatkuneen protestitapahtuman Helsingin keskustassa vuonna 2017.

Toimintamuotojen suhteen kirjo ulottuu parlamentaariseen vaikuttamiseen tähtäävästä yhdistystoiminnasta katupartioliikkeisiin.

Tunnetuin katupartioliike on Kemissä syksyllä 2015 perustettu Soldiers of Odin, joka levisi toimintansa alkuvaiheessa eri puolille Suomea ja maailmaa. Soldiers of Odinin pääasiallinen toimintamuoto on ollut partioida eri paikkakunnilla päämääränään kantaväestöön kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen. Järjestöön arvioidaan kuuluvan edelleen satoja jäseniä, vaikka jäsenten lukumäärä ei itse partioiden koossa täysmääräisesti näykään.

Mainittujen ryhmien lisäksi Suomessa toimii vallankumoukseen tähtäävä Pohjoismainen Vastarintaliike. Alkujaan ruotsalaislähtöiselle järjestölle perustettiin Suomen-haara vuonna 2008, ja siihen arvioidaan kuuluvan noin satakunta henkeä.

Vastarintaliikkeen vallankumouksellisuus on toistaiseksi pysytellyt suunnitelman tasolla, ja sen julkinen aktivismi on painottunut järjestöstä viestimiseen. Vastarintaliikkeen jäsenet kuitenkin myös harjoittavat itseään kamppailulajeissa sekä muissa kumoukselliseen toimintaan valmentavissa aktiviteeteissa ja muodostavat kentällä näin ollen jokseenkin poikkeuksellisen ryhmän.

Varsinaisten ryhmien lisäksi suomenkielisessä internetissä toimii lukuisia vastamedioita ja verkkofoorumeita, joiden kautta eri ryhmät ovat saaneet näkyvyyttä. Suomessa on samoin elinvoimainen äärioikeistolainen musiikkialakulttuuri. Kentän ryhmistä etenkin Vastarintaliikkeellä on tiiviit yhteydet alakulttuurin suuntaan, sillä sen jäseniä toimii yhtyeissä, verkostoissa ja julkaisuissa.

Organisatorisia ja ideologisia jakolinjoja

Organisatorisesti kenttä on sirpaloitunut useaan eri ryhmään, joiden keskinäiset ja sisäiset suhteet ovat toisinaan varsin mutkikkaat. Yksi merkittävä syy tälle löytyy tiettyjen aktiivien välisistä ristiriidoista. Henkilökemioihin liittyvät konfliktit ovat koetelleet etenkin Rajat Kiinni! -liikettä ja siitä myöhemmin irtautunutta Suomi Ensin -ryhmää.

Yhteistyötä ovat henkilöristiriitojen lisäksi vaikeuttaneet aatteelliset tekijät.

Yhteistyötä ovat henkilöristiriitojen lisäksi vaikeuttaneet aatteelliset tekijät. Ulkoparlamentaarinen maahanmuuttovastaisen ja äärioikeistolaisen toiminnan kenttä on ideologisesti hyvin moninainen.

Osa ryhmistä, kuten Vastarintaliike ja Finnish Defence League, tunnustaa kansallissosialismin tai vastajihadismin kaltaista jäsentyneempää aatesuuntausta. Monien toimijoiden ideologia on kuitenkin täsmentymättömämpi sekoitus maahanmuuton, islamin, Euroopan unionin ja globalisaation vastaisuutta.

Selkeän äärioikeistolaisten järjestöjen kuten Vastarintaliikkeen ohella kentällä toimiikin ryhmiä, joita voi luonnehtia aatetaustaltaan pikemminkin maahanmuuttovastaisiksi.

Ideologisen monimuotoisuuden vuoksi kentällä on erilaisia jakolinjoja muun muassa suhtautumisessa juutalaisiin ja Venäjään. Nämä jakolinjat ulottuvat toisinaan myös yksittäisten liikkeiden sisälle.

Esimerkiksi kansallissosialistinen Pohjoismainen Vastarintaliike suhtautuu Finnish Defence Leagueen vihamielisesti sen vuoksi, että FDL tukee (ainakin virallisissa lausunnoissaan) seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja asennoituu myötämielisesti juutalaisiin sekä Israelin valtioon. Toisaalta myös Vastarintaliikkeen ja Suomen Sisun sekä Soldiers of Odinin ja FDL:n suhteissa on ollut ajoittain aatteellista kitkaa.

Kentän sirpaleinen luonne ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yhteistyötä pyrittäisi rakentamaan.

Kentän sirpaleinen luonne ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yhteistyötä pyrittäisi rakentamaan. Eri ryhmien edustajat vierailevat toistensa mielenosoituksissa, ja osa aktiiveista kuuluu useampaan ryhmään samanaikaisesti.

Vuonna 2017 perustetulla Kansallismielisten liittoumalla on pyrkimys tiivistää ja monipuolistaa eri ryhmien välistä yhteistyötä, mutta tavoitteen toteutumista voitaneen arvioida vasta lähitulevaisuudessa. Toistaiseksi pyrkimykset kehittää kattavaa järjestötason yhteistyötä ovat olleet tuloksiltaan vaatimattomia.

Sosiaalinen media on tärkeä toimintaympäristö

Varsinaiseen katuaktivismiin säännöllisesti osallistuvien henkilöiden määrä on pysynyt suhteellisen maltillisena koko 2010-luvun ajan. Kyseessä on pikemminkin satojen kuin tuhansien henkilöiden joukko. Toiminta on myös alkanut hiipua. Mielenosoituksia ja katupartiointia järjestetään edelleen, mutta harvemmin ja pienemmässä mittakaavassa kuin vielä vuosina 2015 ja 2016.

Ryhmien toimintaa ja aatemaailmaa passiivisemmin tukevien henkilöiden määrä on kuitenkin katuaktivistien joukkoa suurempi. Eri ryhmien sosiaalisen median sivuilla ja sosiaalisessa mediassa yleisestikin käydään kiivasta aatteellista keskustelua, johon osallistuu eri toimijoiden aktivistikaartia huomattavasti suurempi määrä suomalaisia.

Sosiaalisella medialla on hyvin merkittävä asema osana 2010-luvun maahanmuuttovastaista ja äärioikeistolaista liikehdintää.

Vaikka ryhmän harjoittama katuaktivismi olisi pienimuotoista, kuten Finnish Defence Leaguella, voi sillä olla sosiaalisessa mediassa useita tuhansia seuraajia.

Sosiaalisella medialla on hyvin merkittävä asema osana 2010-luvun maahanmuuttovastaista ja äärioikeistolaista liikehdintää. Eri ryhmien on mahdollista jakaa aatteellista materiaaliaan rajattomasti ja ilman kuluja esimerkiksi Facebookissa. Sosiaalisen median sivujen kautta tavoitetaan suuri määrä henkilöitä.

Sosiaalinen media on myös helpottanut ryhmien käytännön aktivismin koordinointia. Rajat Kiinni! ja Suomi Ensin -liikkeet ovat esimerkiksi organisoineet paikallisryhmiensä tapaamisia Facebookin kautta.

Soldiers of Odin on myös pyrkinyt aktivoimaan kannattajiaan katupartioihin viestimällä niistä yhteisöpalvelussa. Myös monet pienemmät ryhmät ilmoittelevat järjestämistään tapahtumista erityisesti Facebookin kautta.

Sosiaalisen median palveluiden tiukentunut kontrolli sivuillaan käytävästä keskustelusta on alkanut vaikuttaa joidenkin ryhmien viestintään. Näillä on siltikin pyrkimys jatkaa sosiaalisen median toimintaansa vaihtoehtoisten kanavien keinoin. Maahanmuuton vastustajien ja äärioikeiston keskuudessa on jo havaittavissa pienimuotoista siirtymää VKontakte-yhteisöpalveluun, ja osa ryhmistä on myös alkanut hyödyntää Gabin sekä BitChuten kaltaisia sovelluksia viestiäkseen aatteestaan ja toiminnastaan.

Väkivaltainen puhe toistaiseksi tekoja merkittävämpää

Suuri osa kaduille sijoittuvasta maahanmuuttovastaisesta ja äärioikeistolaisesta vaikuttamisesta on ollut laillisuuden puitteissa toteutuvaa aktivismia. Vakavat fyysiset väkivallanteot ovat jääneet vähäisiksi varsinkin siihen nähden, kuinka aktiivisia monet ryhmät ovat olleet kadulla.

Vakaviakin väkivallantekoja, kuten Helsingin asema-aukiolla syksyllä 2016 tehty pahoinpitely, on esiintynyt, mutta suureen tuhoon tähtääviin suunnitelmallisiin iskuihin ei yksikään ryhmä ole toistaiseksi ryhtynyt.

Lailliseenkin katuaktivismiin on kuitenkin ajoittain sisältynyt väkivallan riski. Maahanmuuton vastustajien ja puolustajien väliset jännitteet ovat olleet esimerkiksi mielenilmaustapahtumien yhteydessä usein hyvin kireät. Vakavilta yhteenotoilta lieneekin vältytty osin virkavallan läsnäolon ansiosta.

Suureen tuhoon tähtääviin suunnitelmallisiin iskuihin ei yksikään ryhmä ole toistaiseksi ryhtynyt.

Vaikka väki­val­taiset teot ovat harvinaisia, hyväksyntä tai ainakin ymmärrys niiden käy­tölle on laajempaa. Liikehdinnän piirissä käyty keskustelu on ollut luonteeltaan hy­vin jyrkkää ja polarisoivaa, ja väkivallan mahdollisuus usein osa sitä.

Verk­koon tuotetut verbaaliset väkivaltafantasiat ja vastustajiksi miellettyjen hen­ki­löiden uhkailu sekä mustamaalaaminen informaatioteknologian keinoin ovat olleet fyysisiä iskuja huomattavasti merkittävämpi ilmiö 2010-luvun Suomessa. Osalla vastamedioista on ollut keskeinen rooli maalittamiskampanjoissa, joissa laajempi internetin käyttäjäkunta on usutettu tietyn henkilön kimppuun.

Tulevaisuus

Tulevaisuutta on vaikea ennakoida – myös maahanmuuttovastaisen ja äärioikeistolaisen liikehdinnän tulevaisuutta. Vaikka katuaktivismin määrä on syksylle 2018 tultaessa vähentynyt, sosiaalisen median keskustelu jatkuu edelleen kiivaana.

Passivoituneetkin ryhmät, kuten Rajat Kiinni! -liike, ovat edelleen olemassa verkon puolella, ja niiden keskeiset henkilöt ovat verkostoituneet keskenään ja muiden toimijoiden kanssa. Mikäli syksyn 2015 kaltainen tilanne toistuu, se voi tuoda eri ryhmät kadulle jopa voimakkaammin kuin kolme vuotta sitten.

On samoin vaikea sanoa, nähdäänkö Suomessa tulevaisuudessa enemmän äärioikeistolaista ja maahanmuuttovastaista väkivaltaa. Vahvin valmius järjestäytyneeseen väkivaltaan on jo pitkään ollut Vastarintaliikkeellä, jonka Pirkanmaan käräjäoikeus ja Turun hovioikeus ovat antamissaan tuomioissa määränneet lakkautettavaksi. Oikeusprosessi on tätä kirjoitettaessa kuitenkin edelleen kesken.

Jos lakkauttamispäätös jää lopulliseksi eikä Vastarintaliike pysty jatkamaan toimintaansa uutenakaan yhdistyksenä, osa sen jäsenistä saattaa ryhtyä suoraan toimintaan. Tämä on kuitenkin vain yksi monista mahdollisista kehityskuluista.

Yksittäisten toimijoiden väkivallanteot on jo pitkään arvioitu organisoitunutta väkivaltaa merkittävämmäksi uhaksi Suomessa.

Yksittäisten toimijoiden väkivallanteot on jo pitkään arvioitu organisoitunutta väkivaltaa merkittävämmäksi uhaksi Suomessa. Syksyllä 2015 todistettu, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin kohdistunut tuhopolttoiskujen ja niiden yritysten sarja olikin varsinaisiin organisaatioihin kytkeytymättömien henkilöiden käsialaa.

Tilanteen kehittymiseen vaikuttaa myös se, miten maahanmuuttoa hyvin jyrkästi vastustavat henkilöt kokevat näkökantojensa tulevan edustetuksi parlamentaarisessa politiikassa tai pääsevänsä keskustelemaan maahanmuuttoon liittyvistä ongelmakohdista.

Poliittista väkivaltaa koskevan tutkimuksen pohjalta on selvää, ettei sanojen ja tekojen välinen suhde ole millään tapaa yksioikoinen. Monet liikkeet tuottavat runsaas­ti väkivaltaa lietsovaa tai puolustelevaa materiaalia ryhtymättä varsinaisiin voi­matoimiin. Aatteellisen kirjallisuuden laatimiseen panostavien äärioi­keis­toryhmien on jopa todettu olevan muita toi­mijoita vähemmän alttiita veritekojen toteuttamiselle.

Maahanmuuttovastaisessa ja äärioikeistolaisessa keskustelussa esiintyvä polarisoiva ja väkivaltaa lietsova argumentointi tuottaa silti oikeutusta ja merkitystä väkivallan käytölle.

Daniel Sallamaa on tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa.

Kirjoitus perustuu raporttiin Ulkoparlamentaarinen äärioikeistoliikehdintä ja maahanmuuttovastaisuus Suomessa. Raportti on tilattavissa painetussa muodosssa Unigrafian kautta.. 

Keskustelua rapotin aihepiiristä jatketaan keskiviikkona 31.10. Helsingin yliopiston Tiedekulman ja Politiikasta-lehden järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*