Marraskuussa 2019 keskusteltiin julkisuudessa kansanedustaja Päivi Räsäsen (KD) saamista syytteistä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syytteet liittyivät hänen vuonna 2004 Luther-säätiön sivuilla julkaistuun kirjoitukseensa sekä kesällä 2019 tekemiinsä twiittauksiin.

Ensin mainitussa Räsänen tuomitsi homoseksuaalisuuden Raamattuun vedoten, jälkimmäisissä hän arvosteli kristillisen kirkon osallistumista Helsinki Pride -tapahtumaan.

Tätä aiemmin useat perussuomalaiset kansanedustajat, muun muassa Sebastian Tynkkynen, olivat olleet oikeudessa saman lainkohdan perusteella mutta lähinnä maahanmuuttajiin liittyvän kansankiihottamisen takia.

Kesällä 2020 liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi lakiluonnoksen, jolla olisi rajoitettu Yleisradion mahdollisuuksia julkaista tekstimuotoisia juttuja verkossa. Taustalla oli huoli kaupallisen uutismedian toimintaedellytyksistä uudessa mediaympäristössä sekä Medialiiton asiassa tekemä kantelu.

Uusi mediaympäristö tuo haasteita julkiselle keskustelulle ja kansalaisten viestinnällisille oikeuksille.

Kaikki yllä esitetyt tapaukset liittyvät uuden mediaympäristön tuomiin haasteisiin julkiselle keskustelulle ja kansalaisten viestinnällisille oikeuksille. Kaupallisen uutismedian ja Yleisradion toimintaedellytykset liittyvät kansalaisten tasaveroiseen oikeuteen saada monipuolisesti tietoa ajankohtaisista asioista. Räsäsen ja Tynkkysen tapaukset puolestaan ovat paljon näkyvyyttä saaneita esimerkkejä siitä, kuinka digitaalinen ja verkottunut julkaiseminen on tällä vuosituhannella asettanut uuteen valoon yhden länsimaisen demokratian perusoikeuden: sananvapauden.

Paljon julkisuutta on saanut myös sosiaalisen median alustojen ja muiden verkkotoimijoiden tapa kerätä tietoa käyttäjistään ja tämän tiedon käyttäminen kohdennettuun informaation välittämiseen ja markkinointiin, kuten esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalien yhteydessä kohua herättäneessä Cambridge Analytica -tapauksessa.

Median uudet käytännöt

Digitalisoituminen, verkottuminen sekä algoritmit ja tekoäly ovat mullistaneet median käytäntöjä siinä määrin, että viestintäpolitiikka on kohdannut suuria haasteita, jotka liittyvät muun muassa yksityisyydensuojaan, sananvapauteen, informaatiovaikuttamiseen ja mediamarkkinoihin.

Tilannetta ei ole helpottanut se, että median sääntely ja viestintäpolitiikka on perinteisesti toteutettu kansallisvaltioissa, kun taas monet sosiaalisen median verkkoalustat ovat ylikansallisten bisnesjättien hallussa ja paljolti kansallisen sääntelyn ulottumattomissa.

Suomen Akatemian Media ja yhteiskunta -tutkimusohjelman rahoittama hanke Viestinnälliset oikeudet digitaalisessa murroksessa (Communication Rights in the Age of Digital Disruption, CORDI, 2019-2022) pureutuu ongelmiin, joita muuttunut viestintäympäristö saa aikaan viestintäpolitiikan ja median sääntelyn näkökulmista.

Median sääntely ja viestintäpolitiikka on perinteisesti toteutettu kansallisvaltioissa, kun taas monet sosiaalisen median verkkoalustat ovat ylikansallisten bisnesjättien hallussa ja paljolti kansallisen sääntelyn ulottumattomissa.

Esimerkiksi ilmaisuun, sananvapauteen ja digitaalisuuteen liittyvät oikeudet ovat tulleet uudella tavalla ajankohtaisiksi ja herättäneet paljon keskustelua, jota ei kuitenkaan ole yleensä sidottu aiempaan viestintäpolitiikan tutkimusperinteeseen. Usein politiikka, yhteiskuntatieteet ja lainsäädäntö eivät kohtaa keskusteluissa, vaan niitä käytetään poliittisesti eri tarkoituksiin omia argumentteja tukemaan.

Hankkeemme sitoo eri lähestymistavat viestintäpolitiikan tutkimusperinteeseen ja pyrkii tuottamaan analyyttista selvyyttä eri toimijoiden hämmentämään keskusteluun.

Kansalaisen näkökulma edellä

Nykyinen viestinnällisiin oikeuksiin liittyvä keskustelu ankkuroituu tyypillisesti uusia ansaintatapoja etsivän mediabisneksen ja kuluttajien oikeuksien ristiriitaan. Länsimaisen viestintäpolitiikan historiallinen arvotausta on kuitenkin pitkälle kansalaisten poliittisesti määritellyissä oikeuksissa.

CORDI haluaa selvittää, mitä viestintäympäristön muutos tarkoittaa kansalaisten oikeuksille päästä tiedon äärelle (access), saada tietoa käyttöönsä (availability), mahdollisuuksiin osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun (dialogical rights) ja päättää omasta yksityisyydestään (right to privacy). Näitä kysymyksiä lähestytään hankkeessa neljän teema-alueen kautta.

Ensimmäinen teema-alue koskee viestinnällisten oikeuksien teoriaa ja analyysia. Viestintäympäristön muuttuessa on syytä tutkia ja mahdollisesti päivittää käsityksiä perustuslakien, medialakien ja erilaisten ihmis- ja kansalaisoikeuksien suhteista.

Mitä viestintäympäristön muutos tarkoittaa kansalaisten oikeuksille?

Tämä teema-alue herättää teoreettiskäsitteellisiä kysymyksiä: mitä seurauksia median murroksella on demokratiateorialle ja ilmaisunvapauden käsitteelle ja tulisiko klassisia sananvapauden, poliittisen julkisuuden ja deliberatiivisen demokratian ihanteita jollain tavalla muokata?

Toinen teema-alue liittyy konkreettisen viestintäpolitiikan ja sääntelyn tarkasteluun. Esimerkiksi ilmaisunvapaus on kirjattu niin YK:n ja EU:n perusasiakirjoihin kuin useimpien maiden perustuslakeihin, mutta oikeuteen liittyvä sääntely on käytännössä kansallista ja pohjautuu joukkoviestinnästä periytyviin käytäntöihin.

Tämä teema-alue saa kysymään, kuinka viestintäpolitiikan toimijat Suomessa, EU:ssa ja muualla ovat reagoineet viestintäympäristön muutoksiin ja missä määrin ajatus viestinnällisistä oikeuksista voidaan ylipäätään sovittaa viestinnän oikeudelliseen ja muuhun sääntelyyn.

Media on murroksessa. Tulisiko klassisia sananvapauden, poliittisen julkisuuden ja deliberatiivisen demokratian ihanteita jollain tavalla muokata?

Kolmas teema-alue liittyy siihen, että nykyisessä mediaympäristössä viestintäpolitiikkaan kytkeytyviä osapuolia on aiempaa enemmän. Perinteisen journalismin rinnalle on esimerkiksi tullut uusia sisältöjen tuottajia, kun periaatteessa kuka tahansa voi nykyään jakaa lähes mitä tahansa verkkoympäristössä.

Puhutaan vale- ja vaihtoehtomedioista ja median muuttuvien liiketoimintamallien vaikutuksista ilmaisunvapauteen. Tämä synnyttää uudenlaisia eettisiä ongelmia perinteisen median toimijoille samoin kuin uusien verkkoalustojen ylläpitäjille, kuluttajille ja kontrolloijille. Teema-alue herättelee kysymyksiä siitä, kuinka eri osapuolet ja toimijat kokevat mediaympäristön muutoksen viestinnällisten oikeuksien ja niiden sääntelyn näkökulmasta.

Eri alustojen personointikäytännöt liittyvät suoraan kansalaisten tiedonsaantiin, käyttömahdollisuuksiin ja yksityisyyteen.

Neljäs teema-alue suuntautuu uusien verkkoalustojen ja niihin liittyvän personoidun sisällön viestintäpolitiikalle aiheuttamiin haasteisiin. Uudessa viestintäekosysteemissä käyttäjistä kerätään jatkuvasti enemmän ja yksityiskohtaisempaa tietoa, jonka avulla heille voidaan suunnata sisältöjä ja jota voidaan käyttää kauppatavarana markkinointibisneksessä.

Eri alustojen personointikäytännöt liittyvät suoraan kansalaisten tiedonsaantiin, käyttömahdollisuuksiin ja yksityisyyteen sekä herättävät kysymyksiä näiden viestinnällisten oikeuksien toteutumisesta.

Keskiössä monimuotoistunut mediaympäristö

Hankkeemme pyrkii vastaamaan edellä kuvailtuihin kysymyksiin yhdistämällä sekä yhteiskuntatieteellistä että oikeustieteellistä viestintäpolitiikan tutkimusta. CORDIn tutkimusryhmä koostuu oikeusoppineista sekä joukkoviestinnän monimuotoisuuteen ja julkisen palvelun yhteiskunnalliseen rooliin paneutuneista yhteiskuntatieteilijöistä.

Hanke kartoittaa viestinnällisiin oikeuksiin liittyviä teoreettisia ja käsitteellisiä lähestymistapoja sekä selvittää samalla viestinnällisiin oikeuksiin liittyvien käsitteiden roolia viestinnän sääntelykäytännöissä.

Tähän teoreettiseen pohjaan tukeutuen tarkastellaan viestintäympäristön murroksen aiheuttamia haasteita niin sanotulle perinteiselle medialle. Keskiössä on journalismin itsesääntelyn ohella julkisen palvelun median, esimerkiksi Yleisradion ja BBC:n, kohtaamat haasteet uudenlaisessa informaatioympäristössä. Lisäksi selvitetään uutisautomaation suhdetta viestinnällisiin oikeuksiin. Esimerkiksi Yleisradion käyttämä ohjelma koostaa käyttäjälle automaattisesti uutiskirjeitä kansanedustajien toimista eduskunnassa. Julkisen Sanan Neuvosto puolestaan on suositellut, että juttuihin merkitään näkyviin, jos ne on tuotettu automaattisesti.

Hankkeen kolmantena painotuksena ovat sosiaalisen median ja vale- tai vaihtoehtomedian viestinnällisille oikeuksille aiheuttamat haasteet. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa median niin sanottu alustatalous sekä siihen ja sosiaaliseen mediaan yleisemmin liittyvät sääntelyn ja itsesääntelyn käytännöt. Näistä esimerkkejä ovat Facebookin kanssa käyty keskustelu käyttäjätietojen hallinnasta sekä Euroopan Unionin tietosuoja-asetuksen GDPR:n soveltaminen sosiaalisen median alustoilla.

Parempi ymmärrys muuttuvasta mediasta

CORDI hyödyntää tutkimuksessaan viranomaisdokumentteja, lainsäädäntöön liittyviä asiakirjoja sekä erilaisia julkisia tilastoja, mutta hankeen tutkijat tekevät myös haastatteluja, jotka kohdennetaan monipuolisesti sekä journalistisen että sosiaalisen median edustajiin, mediayrityksiin, viranomaisiin, poliitikkoihin, kansalaisjärjestöihin ja kansalaisiin.

Hankkeen tavoitteena on – ei enempää eikä vähempää kuin – tuottaa kokonaisvaltainen kuva uuden viestintäympäristön seurauksista viestinnällisten oikeuksien teoriaan ja käytäntöihin ja lopulta tarjota kättä pidempää myös viestintäpolitiikan tekijöille sekä median ja kansalaisyhteiskunnan toimijoille.

Hankkeen tavoitteena on – ei enempää eikä vähempää kuin – tuottaa kokonaisvaltainen kuva uuden viestintäympäristön seurauksista viestinnällisten oikeuksien teoriaan ja käytäntöihin.

CORDIn tutkijat osallistuvat aktiivisesti hankkeen teemoihin liittyviin keskusteluihin ja julkaisuihin. Hanke tiedottaa toiminnastaan ja tarjoaa teemoihinsa liittyvän keskusteluareenan verkkosivuillaan. Hankkeen tutkijat ovat jo tehneet useita CORDIn teemoja käsitteleviä julkaisuja, kuten kirjan Viestintä kuuluu kaikille, sananvapautta viestintäoikeuksien näkökulmasta tarkastelevan artikkelin sekä osallistuneet useiden vihapuhetta ja häirintää koskevien tutkimusraporttien tekemiseen. CORDI antoi oman lausuntonsa myös jutun alussa mainitusta Yleisradiolain muutosesityksestä.

Hankkeen keskeiset teemat olivat esillä myös Communication Rights in the Digital Age -konferenssissa Helsingissä, lokakuussa 2019. Konferenssimateriaalit ovat saatavissa hankkeen verkkosivuilta.

Juha Herkman on viestinnän professori Helsingin yliopistossa ja Esa Reunanen yliopistotutkija Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksessa. He johtavat Suomen Akatemian rahoittamaa Viestinnälliset oikeudet digitaalisessa murroksessa -tutkimushanketta.

Politiikasta-Akatemia on kirjoitussarja, jossa tarkastellaan ja seurataan Suomen Akatemian rahoittamia tuoreita yhteiskunnallisia tutkimushankkeita. 

Julkaisu Viestinnälliset oikeudet tutkimuksen polttopisteessä ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Hallitustunnistelija Juha Sipilä käynnisti vuonna 2015 yhteiskuntasopimukseksi kutsumansa hankkeen, jonka tarkoitus oli kohentaa suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä. Siinä maan hallitus otti totuttua vahvemman roolin työmarkkinapolitiikassa ja edellytti työmarkkinajärjestöjen hyväksyvän hallituksen asettamat numeeriset tavoitteet neuvottelujen lähtökohdaksi.

Tutkin Helsingin Sanomien juttujen ja hankkeeseen osallistuneiden teemahaastattelujen avulla, miten neuvotteluosapuolten keskinäinen vaikutusvalta rakentui hankkeessa ja mikä tässä oli erityisesti mediajulkisuuden rooli. Tein haastattelut vuoden 2015 lopussa, kun yhteiskuntasopimusprosessi oli vielä kesken.

Yhteiskuntasopimushankkeen taustalla vaikuttivat vuoden 2008 finanssikriisistä jatkunut taloudellinen taantuma ja uudestaan aktivoitunut keskustelu suomalaisesta konsensuksesta ja korporativismista.

Tapausta jäsensi hallituksen ja työnantajien suosima kilpailukykykertomus. Sen mukaan työllisyyttä ja valtiontaloutta voitaisiin parantaa kilpailukykyä parantamalla.

Kilpailukykykertomuksen mukaan työllisyyttä ja valtiontaloutta voitaisiin parantaa kilpailukykyä parantamalla.

Ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta kilpailukykykertomus oli ongelmallinen. Työntekijöiden etuuksia puolustaessaan ammattiyhdistysliike joutuisi kertomuksessa sankarin vastustajan eli ”konnan” rooliin. Ammattiyhdistysliike toikin kilpailukykykertomuksen rinnalle kiristyskertomuksen. Siinä sankarin rooli oli varattu hallituksen pakkotoimia vastustavalle ammattiyhdistysliikkeelle ja konnan rooli hallitukselle.

Kolmas, leikkauskertomus, ei liittynyt yhtä suoraan työmarkkinajärjestelmään. Siinä ongelmaksi nähtiin yksinkertaisesti työehtojen huononnukset tai etuisuuksien leikkaukset. Tätä kertomusta pitivät esillä erityisesti yksityiset kansalaiset ja niiden eturyhmien edustajat, joiden etuja oltiin leikkaamassa.

Yllä kuvatut kertomusrakenteet jo sinällään asemoivat eri osapuolia enemmän tai vähemmän suosiollisiin asemiin ja voivat näin vaikuttaa niiden vaikutusvaltaan. Ne eivät kuitenkaan vielä kerro kovin paljon siitä, millä tavoin vaikutusvalta lopulta rakentuu.

Vaikutusvallan osatekijät: tieto, luottamus, arvot ja voima

Analyysin tarkentamiseksi erotin neljä vaikutusvallan osatekijää (tieto, luottamus, arvot ja voima) ja selvitin niiden merkitystä osapuolten keskinäiselle valtatasapainolle. Kutsun näihin osatekijöihin nojaavia puheenvuoroja auktoriteettiperformansseiksi ja tarkastelen niiden roolia yhteiskuntasopimuksen etenemisessä erityisesti kesällä ja syksyllä 2015.

Mediajulkisuudessakin vakiintui käsitys, että suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn palauttamiseksi työvoimakustannuksia on alennettava.

Hallituksen tiedolliset performanssit olivat vahvoja kesällä 2015, ja mediajulkisuudessakin vakiintui käsitys, että suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn palauttamiseksi työvoimakustannuksia on alennettava. Kilpailukykyongelma tunnistettiin myös ammattiyhdistysliikkeessä. Erimielisyyttä oli lähinnä siitä, kuinka paha kilpailukykyongelma on ja kuinka nopeasti ja millä keinoin ongelmaa pitäisi korjata.

Me pystytään tekemään erittäin maltillisia, ollaan tarjottu nollaratkaisuja tämmöisessä tilanteessa. (…) Mutta sitten että jos me halutaan tehdä näitä, puhutaan rakenteellisia uudistuksia, esimerkiksi lisäämään työaikaa merkittävästi tai jotain muuta. Se on huomattavasti vaikeampi tie. Ja mun mielestä kannattaisi tietysti käyttää sitä tietä, mikä on se helpompi tie. (Ammattiyhdistysliikkeen edustaja)

Hallitus vaati järjestöjä ottamaan neuvottelujen lähtökohdaksi yksikkötyökustannusten alentamisen viidellä prosentilla. Akava ja STTK olisivat olleet tähän valmiit mutta SAK ei. Tästä syystä SAK alkoi näyttää kilpailukykyongelman ratkaisuyritysten vastustajalta, mikä heikensi SAK:n luottamukseen perustuvaa vaikutusvaltaa. Kiristyskertomuksen mukainen hallituksen toimien kritiikki ja joukkovoimalla uhkailu eivät enää riittäneet luottamuksen saavuttamiseen, vaan paine osallistua kilpailukykyongelman ratkaisuun jollain positiivisella tavalla kasvoi.

Hallitus puolestaan vaikutti itsevarmalta ilmoittaessaan, että lupaamiensa budjettileikkausten sijaan se etsiikin keinoja, joilla se voisi parantaa yritysten kilpailukykyä ilman työmarkkinajärjestöjen tukea. Se muun muassa aikoi leikata ylityö- ja sunnuntaikorvauksia ja rajoittaa lailla työmarkkinajärjestöjen oikeuksia sopia työehdoista.

Ratkaisuksi luottamuspääomansa rapautumiseen SAK esitti oman mallinsa yhteiskuntasopimukseksi ja toi sen näyttävästi julkisuuteen 24. syyskuuta. SAK tarjosi monia työnantajapuolen tavoittelemia asioita, kuten palkankorotusten nollalinjaa vuodelle 2017 sekä periaatetta, että vientiteollisuus määrittelisi palkankorotusten ylärajan.

Tällä luottamusperformanssilla SAK pyrki osoittamaan vastuunsa kilpailukykyongelman ratkaisemisessa. Samalla se haastoi työnantajapuolen aloittamaan neuvottelut uudelleen.

Kyllä se arvio oli myöskin, että yhteiskunnallinen ilmapiiri kuitenkin on tällä hetkellä sellainen, että jos me oltaisiin jääty vaan juntturaan ja sanottu, että mikään ei saa muuttua, niin kyllä meidän vaikutusvalta olisi siinä vähentynyt ihan selkeesti. (Ammattiyhdistysliikkeen edustaja)

SAK onnistui aloitteellaan kääntämään voimasuhteet omaksi edukseen. Mediajulkisuudessa SAK:n ehdotusta kiiteltiin, ja jopa valtiovarainministeriön entinen valtiosihteeri Raimo Sailas ihmetteli, miksei SAK:n ehdotus kelpaa hallitukselle.

Samalla hallituksen lakipaketti alkoi kohdata niin tietoon kuin arvoihinkin nojaavaa kritiikkiä. Ehkä mieliinpainuvin arvoperformanssi oli kahden kätilön esiintyminen 16. syyskuuta Yleisradion A-studiossa. Kätilöt kertoivat, kuinka he ymmärtävät kilpailukykytavoitteen mutta eivät voi hyväksyä ratkaisua, joka kohtelee pienipalkkaista vuorotyötä tekeviä näin epäoikeudenmukaisesti. He ehdottivat ylityökorvausten leikkausten sijaan lomarahojen leikkaamista.

Ehkä mieliinpainuvin arvoperformanssi oli kahden kätilön esiintyminen 16. syyskuuta Yleisradion A-studiossa.

Lomarahojen leikkaaminen oli ollut esillä hallituksessa, mutta se oli hylätty, koska ajateltiin, että lomarahoihin ei voi puuttua lainsäädännöllä. Ylityön ja sunnuntaityön korvauksista nousseen voimakkaan julkisen kritiikin jälkeen virkamiehet kuitenkin keksivät, että säätämällä lomarahoista lailla voitaisiin niiden tasoa sittenkin rajoittaa, ja näin päätettiin tehdä.

Hallitus hyödynsi kätilöiden televisioesiintymistä osoittamalla, että se ymmärtää esitettyjä arvonäkökohtia ja ottaa ne huomioon. Samalla kätilöiden performanssi tuki hallitusta viestimällä ammattiyhdistysliikkeen johdolle, että jäsenistössä on valmiutta leikkauksiin, kunhan ne tehdään tasapuolisesti.

Se oli ilman muuta semmoista, jossa median kautta toimittiin eri suuntiin ja saatiin hyväksyttävyyttä sille, että se lomarahaleikkaus koetaan paljon pehmeämpänä, kun sitten tämmöiset rivityöntekijät ja vielä kätilöt kannattaa. (Hallituspuolueen edustaja)

Voima poikkeaa muista vaikutusvallan osatekijöistä, koska vallan legitimoinnin sijaan siinä on kyse vallan osoittamisesta. Voimaan kytkeytyivät hallituksen kyky säätää aikomansa kilpailukykypaketti ja ammattiyhdistysliikkeen kyky saada jäsenistönsä tarvittaessa lakkoon.

Kyse oli myös mandaatin uskottavuudesta: mitkä ovat neuvottelijoiden valtuudet ja missä määrin taustaryhmät hyväksyvät tavoitteet ja esitetyt toimenpiteet. Hallitus käytti lainsäädäntövaltaansa kannustamaan työmarkkinajärjestöjä löytämään ratkaisu. Työmarkkinajärjestöissä näkemykset hallituksen voimasta vaihtelivat, mutta vallitseva käsitys oli, että hallitus todella ryhtyy jonkinlaisiin lainsäädännöllisiin toimiin, elleivät järjestöt pääse sopimukseen.

Me arvioidaan kuitenkin, (…) että kyllä tämä hallitus, se kuitenkin istuu kuin tatti sen kolme ja puoli vuotta vielä. Kyllä niillä on aikaa tehdä näitä ikävyyksiä. Jos joku pakkolaki vaikka karahtaisikin EU-oikeuteen tai perustuslakiin, niin kyllä sieltä löytyy sitten seuraava ikävä juttu mikä voidaan tehdä. (Ammattiyhdistysliikkeen edustaja)

Mediaperformassit legitimoivat vallankäyttöä ja loivat sille uskottavuutta

Yhteiskuntasopimushankkeessa purkautui jo pitkään kasautunut paine muovata työmarkkinapolitiikan pelisääntöjä. Erityisesti ammattiyhdistysliikkeen ja opposition edustajat pahoittelivat hallituksen uutta toimintatapaa. Heidän suosimassaan kiristyskertomuksessa hallitus asettui konnan rooliin.

Yhteiskuntasopimushankkeessa purkautui jo pitkään kasautunut paine muovata työmarkkinapolitiikan pelisääntöjä

Elinkeinoelämä suhtautui hallituksen toimintaan myönteisemmin. Toimet nähtiin kilpailukykykertomuksen mukaiseksi pyrkimykseksi kehittää työmarkkinoita ja tukea suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä. Työmarkkinoiden muutosta jyrkensi se, että elinkeinoelämä jatkoi irtautumistaan keskitetystä sopimistavasta ja päätti marraskuussa 2015 lopettaa keskitettyjen sopimusten tekemisen kokonaan kevään 2016 jälkeen.

Mediassa esitetyillä arvo-, tieto-, luottamus- ja voimaperformansseilla osapuolet legitimoivat vallankäyttöään ja loivat sille uskottavuutta.

Performansseilla pyrittiin vaikuttamaan erityisesti hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen toiminnan oikeutukseen äänestäjien ja ammattiliittojen jäsenten keskuudessa.

Performanssit olivat erityisen tärkeitä mandaatin näkökulmasta: mediassa esitetyt käsitykset taloustilanteen ongelmista tai leikkausten epäoikeudenmukaisuuksista eivät niinkään pyrkineet vakuuttamaan neuvottelujen osallisia tiedollisesti tai arvopohjaisesti. Sen sijaan näillä performansseilla pyrittiin vaikuttamaan erityisesti hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen toiminnan oikeutukseen äänestäjien ja ammattiliittojen jäsenten keskuudessa. Tämä puolestaan heijastui voimaan perustuvaan vaikutusvaltaan päättäjien keskuudessa.

Selkeimmin performanssien vaikutus näkyi syyskuun lopussa, kun hallituksen vaikutusvalta alkoi heiketä SAK:n sopimusehdotuksen saaman myönteisen vastaanoton ja hallituksen lakipaketin kohtaaman kritiikin takia.

Kirjoitus perustuu tuoreessa Politiikka-lehdessä 2/2017 julkaistuun artikkeliin ”Kiristystä vai kilpailukykyä? Auktoriteettiperformanssit ja strategiset kertomukset neuvotteluissa ’yhteiskuntasopimuksesta’”.

Esa Reunanen on yliopistotutkija Tampereen yliopistossa.

Julkaisu Kiristystä vai kilpailukykyä? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.