Hävittäjäpäätöksen hipoessa maaliviivaa moni esitti Suomen olleen yksituumaisesti hankinnan takana. Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan päätöspäivän aattona, että hävittäjähankintaa on tehty ”poikkeuksellisen yksimielisessä poliittisessa ilmapiirissä”. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Anna-Liina Kuhanen kiinnitti kolumnissaan viikkoa aiemmin huomiota vähäiseen kansalaiskeskusteluun ja viittasi kansalaisten tukeen hävittäjäkaupalle. Niin ikään vähäiseen keskusteluun kiinnitti huomiota Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan puheenjohtaja Harri Järvinen, joka päätteli, että hävittäjähankkeesta on kansallinen yksimielisyys.

Erityisesti mielipidemittausten valossa ajatus yksimielisyydestä on hämmentävä. Kesällä 2021 kaksi viidestä suomalaisesta olisi halunnut toteuttaa hankinnat vähintään suunnitellussa laajuudessa, mutta yhtä moni halusi pienentää hankintaa tai luopua siitä kokonaan. Viidennes ei osannut sanoa kantaansa. Tulokset olivat hyvin samansuuntaiset vuonna 2018.

Erityisesti mielipidemittausten valossa ajatus yksimielisyydestä on hämmentävä.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) yritti asetella sanojaan tarkasti, kun häneltä marraskuun lopulla kysyttiin hävittäjäpäätöksen ”politisoitumisesta”. Kaikkonen ei halunnut rohkaista poliitikkoja ottamaan hankintaan kantaa. Hän ei halunnut toisaalta myöskään sanoa, että hallituksen pitäisi vain automaattisesti hyväksyä puolustusministeriön esitys.

Niinpä Kaikkonen sekä korosti valtioneuvoston tekevän päätöksen että toivoi valtioneuvoston päätöksen olevan hänen esityksensä mukainen.

Kysymys päätöksen poliittisuudesta pulpahti esille, kun Iltalehti kirjoitti, että osa keskustan, vasemmistoliiton ja SDP:n kansanedustajista olisi halunnut valita uudeksi hävittäjäksi ruotsalaisen Gripenin. Taustalla olivat ajatukset puolustuksen tiivistämisestä Ruotsin kanssa.

Puolustusmäärärahat kasvavat tuntuvasti kansalaismielipiteestä huolimatta

Päätös Suomen historian suurimmasta ostoksesta on väistämättä poliittinen. Hankintamaan lisäksi hallituspuolueita jakoi matkan varrella kysymys hävittäjähankinnan hinnasta. Kun hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti lokakuussa 2019 varata hankintaan kymmenen miljardia euroa, vihreät ja vasemmistoliitto halusivat pienempää määrärahaa.

Hallitus päätti jo hallitusohjelmassa, että hävittäjähankkeesta säästettävät varat eivät vapautuisi muuhun käyttöön. Niinpä hävittäjähankinnan vertailu muihin yhteiskunnan menoihin on jäänyt minimiin. Pääministeri Sanna Marin (sd) muistutti kuitenkin eduskunnassa syksyllä 2021, että Suomi aikoo ottaa hävittäjähankinnan vuoksi vuonna 2022 velkaa 1,5 miljardia euroa. ”[E]i tämäkään ole ikään kuin ylhäältä tullutta rahaa, vaan nämäkin panokset näkyvät siellä meidän alijäämässämme”, Marin totesi.

Hallitus päätti jo hallitusohjelmassa, että hävittäjähankkeesta säästettävät varat eivät vapautuisi muuhun käyttöön. Niinpä hävittäjähankinnan vertailu muihin yhteiskunnan menoihin on jäänyt minimiin.

Vuonna 2021 puolustusministeriön budjetti on kasvanut 4,9 miljardiin euroon lähinnä hävittäjähankintaan varattujen rahojen vuoksi. Puolustusbudjetti yli puolitoistakertaistui verrattuna vuoteen 2020, jolloin budjetti oli 3,2 miljardia euroa. Viiden miljardin euron tuntumassa olevaa puolustusbudjettia on suunniteltu myös seuraaville vuosille tästä eteenpäin.

Puolustusbudjetin puolitoistakertaistamista voi pitää hyvin tuntuvana korotuksena. Huomionarvoista on niin ikään, että Suomen puolustusbudjetti on nousemassa yli kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta ensimmäisen kerran sitten vuoden 1962.

Vuonna 2020 puolustusmäärärahojen ”korottamista tuntuvasti” vastasi kannattavansa kuitenkin vain 7 prosenttia suomalaisista. Suurinta kannatusta tuntuva korottaminen sai kokoomuksen kannattajilta, mutta heistäkin näin vastasi vain 11 prosenttia. Vihreiden kannattajissa osuus oli pienin, 3 prosenttia. Tässä valossa puolustusbudjetin merkittävästä kasvusta on herännyt hämmentävän vähän keskustelua.

Hallituspuolueet ovat kannattaneet hankintaa, vastustaneet sitä ja tehneet molempia

Kesällä 2020 Lännen median kyselyssä kaikki vastanneet kansanedustajat kokoomuksesta, keskustasta ja kristillisdemokraateista kannattivat hävittäjähankintaa suunnittelulla aikataululla ja budjetilla. Kuudessa muussa eduskuntapuolueessa osa oli toista mieltä.

Hallituspuolueista näkyvimmin hankinnan kannalla on ollut keskusta. Mielipidemittauksien mukaan hankinta on tärkeä myös keskustan kannattajille. Keskustan rinnalla RKP on tukenut hanketta.

Keskustalle tärkeä argumentti hankinnasta leikkaamista vastaan on ollut se, että koko Suomea on puolustettava. Keskustelu hankinnan perusteista on kuitenkin ollut hankalaa. Eversti evp. Ahti Lappi kiisti syksyllä Ylellä ministeri Kaikkosen esittämän ajatuksen siitä, että koko Suomen puolustaminen onnistuisi hävittäjillä. Kaikkonen vastasi vain, että hävittäjillä maata pystyttäisiin kuitenkin puolustamaan paremmin kuin ilman niitä.

Hallituspuolueena vasemmistoliitolla onkin ollut vaikeuksia asemoida itseään suhteessa hankintaan.

Hallituspuolueista kriittisin hankintaa kohtaan on ollut vasemmistoliitto. Sen kannattajista kolmannes halusi kesällä 2020 pienentää hankintaa, yhtä moni halusi luopua siitä kokonaan. Hallituspuolueena vasemmistoliitolla onkin ollut vaikeuksia asemoida itseään suhteessa hankintaan, kuten syksyn 2020 budjettikäsittely osoitti. Tuolloin 11 vasemmistoliiton kansanedustajaa jätti kirjallisen kysymyksen, jossa he esittivät, että hävittäjien tilausvaltuus oli muotoiltu niin epämääräisesti hallituksen budjettiesityksessä, että se oli perustuslain vastainen.

Puolustusministeri ei ehtinyt vastata kirjalliseen kysymykseen ennen eduskunnan äänestystä budjetista. Siitä huolimatta vain kaksi vasemmistoliiton edustajista kannatti lopulta hävittäjähankinnan jättämistä pois budjettiesityksestä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä tiettävästi jaettiin vastaan äänestäneille varoitus ja huomautus, vaikka liki koko eduskuntaryhmä ministereitä lukuun ottamatta oli allekirjoittanut kirjallisen kysymyksen.

SDP on suhtautunut hankintaan keskustaa varauksellisemmin, mutta suoranaisen kriittisiä näkemyksiä on SDP:n riveistä kuultu lähinnä yksittäisiltä kansanedustajilta. Pääministeripuolueena SDP on ehkä pitänyt tärkeänä, että hävittäjäkysymys ei murentaisi hallitusta. Aiemmissa kyselyissä hävittäjähanke on jakanut SDP:n kannattajat melko tasan, joten kyselyn vastausten perusteella moni SDP:n kannattajista olisi pettynyt päätökseen, olisipa se ollut mikä vaan.

Vasemmistoliiton puoluehallitus vielä viime hetkillä ennen hankintaa vaati, että ilmastovaikutukset olisi pitänyt selvittää ennen kuin hankinnasta voitiin päättää.

Myös vihreille on ollut haastavaa löytää suhdettaan hankintaan. Vihreät on eri tilanteissa ilmaissut halunsa karsia hankinnasta ja tätä on toivonut myös enemmistö vihreiden kannattajista. Vihreiltä on kuitenkin nähty julkisia ulostuloja aiheen tiimoilta vasemmistoliittoa vähemmän. Lännen median kansanedustajille kesällä 2019 hävittäjistä tekemässä kyselyssä vihreistä ja SDP:stä tuli vähiten vastauksia suhteessa eduskuntaryhmien kokoon.

Vaikka ilmastopäästöjen vähentäminen on vihreiden keskeisiä tavoitteita, puolue ei ainakaan näkyvästi ottanut esille hävittäjien päästöjä. Aiheeseen tarttui tosin vasemmistoliiton puoluehallitus, joka vielä viime hetkillä ennen hankintaa vaati, että ilmastovaikutukset olisi pitänyt selvittää ennen kuin hankinnasta voitiin päättää. Puoluevaltuuston vaatimaa selvitystä ei tehty, eivätkä ilmastopäästöt sisältyneet hävittäjien valintakriteereihin.

Hiljaisuus päättyi muodolliseen yksimielisyyteen

Vaikka hanke jakoi puolueita ja kansalaisia, yhteiskunnallinen keskustelu siitä jäi vähäiseksi. Osa selitystä hiljaisuudelle on luultavasti ollut se, että puolustusministerit ja presidenttikin ovat pyrkineet suitsimaan kriittistä keskustelua hävittäjähankinnasta vetoamalla sotilaiden ja puolustusministeriön osaamiseen. On tietenkin itsessään poliittinen pyrkimys käsitellä hankintaa vain ”epäpoliittisena” maanpuolustuksellisena asiana ja painaa taka-alalle taloudelliset, ulkopoliittiset ja ilmastolliset näkökulmat.

Osa selitystä hiljaisuudelle on luultavasti ollut se, että puolustusministerit ja presidenttikin ovat pyrkineet suitsimaan kriittistä keskustelua hävittäjähankinnasta vetoamalla sotilaiden ja puolustusministeriön osaamiseen.

Hiljaisuutta hankkeen ympärillä selittänee sekin, että siihen kriittisemmin suhtautuvat puolueet ovat hallituksessa. Hävittäjähankinta on sikäli mielenkiintoinen hallituksen hanke, että sen kannatus on merkittävästi suurempaa oppositiossa kuin hallituksessa. Jos vasemmistoliitto tai vihreät olisivat olleet tällä vaalikaudella oppositiossa, hallitukselta olisi luultavasti tiukattu hankinnan kasvavista kustannuksista moneen kertaan.

Ylen uutisessa päätöksen jälkeen kansanedustajat kiittelivät hallitus-oppositiorajan ylittävää yhteisymmärrystä hankkeesta. Kiitolliset kansanedustajat olivat kuitenkin pääosin puolustusvaliokunnan jäseniä ja pääosin puolueista, joissa tuki hankkeelle oli vahvaa. Päätöstä ovatkin kehuneet lähinnä he, jotka jo lähtökohtaisestikin ovat kannattaneet suunnitelman mukaista hankintaa. Hankintaan kriittisesti ennen päätöstä suhtautuneet ovat kritisoineet päätöstä myös sen jälkeen.

Vaikka hallituksen päätös lopulta olikin muodollisesti yksimielinen, yhteiskunnallisen keskustelun vähäisyyttä ei voi siis selittää puolueiden tai etenkään kansalaisten yksimielisyydellä.

Kari Paasonen on toiminut tutkijana useissa ajatushautomo SaferGloben asekauppaa ja asevalvontaa tarkastelevissa projekteissa. Paasonen tekee väitöskirjaa työttömyyden ja poliittisen väkivallan välisestä suhteesta Tampereen rauhan ja konfliktintutkimuskeskuksessa TAPRIssa. Hän on myös ollut vierailevana tutkijana Oslon rauhantutkimusinstituutissa PRIOssa.

Julkaisu Hävittäjähankinta jakoi mielipiteitä hallituspuolueissa ja kansalaisten keskuudessa ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Puolustusministeriö on valmistellut nykyiset Hornetit korvaavien hävittäjien hankintaa vuosia ja hallituksen on määrä päättää valtavasta hankinnasta vielä ennen tämän vuoden loppua.

Tämä artikkeli ryhmittelee niin sanotun HX-hankkeen kohtaama kritiikkiä neljään näkökulmaan keskeisten kysymysten kautta ja toteaa, että vain yksi näkökulmista sijoittuu pelkästään puolustusvoimien asiantuntemuksen kentälle.

Tuoko asevarustelu Suomelle turvallisuutta?

Sotilaallisten hankintojen päämääränä on lisätä kansallista turvallisuutta. Ajatellaan, että mitä enemmän valtiolla on käytössä kalustoa ja henkilöstöä maan puolustamiseen, sitä todennäköisempää on, että toisen valtion hyökkäys torjutaan tai vihollinen jättää kokonaan hyökkäämättä tappioiden pelossa. Paradoksaalisesti voidaan samaan aikaan ajatella, että asevarustelukierre jollain alueella lisää jännitteitä ja heikentää kaikkien turvallisuutta.

Neljästä kriittisestä näkökulmasta kaikista kriittisin ja harvimmin kuultu kyseenalaistaa, tuoko tämän mittaluokan hävittäjähankinta edes lähtökohtaisesti Suomelle turvallisuutta. Hävittäjähankinnan kriitikko kansanedustaja Johannes Yrttiaho (vas.) on katsonut hävittäjähankkeen vievän Suomen entistä lähemmäs Yhdysvaltoja ja Natoa, minkä Yrttiaho taas uskoo lisäävän jännitteitä Suomen ja Venäjän välillä.

Kaikista kriittisin ja harvimmin kuultu näkökulma kyseenalaistaa, tuoko tämän mittaluokan hävittäjähankinta edes lähtökohtaisesti Suomelle turvallisuutta.

Reilun kahdensadan tutkijan, taiteilijan ja kansalaistoimijan vetoomuksessa hävittäjähankinnan uudelleenarvioimiseksi tähän viitattiin varovaisesti todeten ”Asevaraisen turvallisuusajattelun voimistuminen ei ole etenkään pienten maiden etu.”

On huomionarvoista, että edes kaikista kriittisimmät äänet eivät ole esittäneet, että Hornetien korvaamisesta pitäisi luopua kokonaan.

Maksavatko hävittäjät liikaa?

Hävittäjähankintaa on pidetty Suomen historian suurimpana ostoksena. Se kasvattaa Suomen puolustusmenoja erityisesti vuosina 2021–2031, jolloin maksetaan itse hankinnan 10 miljardin euron hinta. Hankinta katetaan erillisellä tilausvaltuudella, joka tulee normaalin puolustusbudjetin päälle. Summan voi suhteuttaa siihen, että vuosina 2014–2020 Suomen puolustusbudjetti on ollut 2,7–3,2 miljardia euroa.

Itse hankinnan lisäksi kuluja aiheutuu hävittäjien käytöstä, päivityksistä ja ylläpidosta. Näihin hallitus on ilmoittanut käytettävän toiset 10 miljardia euroa, joskin eri arvioiden mukaan nämä kulut ovat ennemmin 20 tai 30 miljardia euroa. Yhteensä hävittäjistä aiheutuvat kustannukset jakaantuvat jopa 40 vuodelle.

Toisesta näkökulmasta ei kiistetä, etteikö suunnitellun mittakaavan hävittäjähankinta lisäisi Suomen turvallisuutta, mutta nähdään, että hävittäjähankinta maksaa liikaa suhteessa muihin yhteiskunnan menoihin. ”[V]oi perustellusti kysyä onko Suomellakaan varaa lennellä tällaisella koneella [F-35-hävittäjillä]”, kuten esitettiin Ylen uutisartikkelissa vuonna 2015. Yhdysvaltalaiset F-35-hävittäjät ovat kantaneet Suomen hankinnassa ennakkosuosikin viittaa.

Toisesta näkökulmasta ei kiistetä, etteikö suunnitellun mittakaavan hävittäjähankinta lisäisi Suomen turvallisuutta, mutta nähdään, että hävittäjähankinta maksaa liikaa suhteessa muihin yhteiskunnan menoihin

Keväällä 2021 Yhdysvalloissa on jälleen keskusteltu siitä, onko F-35 liian kallis jopa suurvallan puolustusbudjetille. Kauppatieteiden tohtori Eero Lehto oli suorasanaisempi kirjoittaessaan, että ”on vaikea ymmärtää, miten Suomella voisi olla tähän varaa.” Lehto näki kokonaisuudessaan, että Suomen kansantalous ei välttämättä kestä hävittäjähankintaa suunnitellussa laajuudessa.

Toiseen näkökulmaan voi laskea mukaan myös keväällä 2020 virinneen vaatimuksen hävittäjähankinnan lykkäämisestä. Hävittäjähankinnan lykkääminen oli suomalaisten keskuudessa suosituin keino koronan vaurioittaman talouden tasapainottamiseksi.

Lännen median kesäkuussa 2020 julkaisema 101 kansanedustajaa tavoittanut kysely kertoi, että hallituspuolueiden vastanneiden edustajien keskuudessa 36 prosenttia olisi lykännyt hankintaa tai pienentänyt hankinnan maksimihintaa. Oppositiossa vastaava osuus oli 7 prosenttia.

Hävittäjähankinnan lykkääminen oli suomalaisten keskuudessa suosituin keino koronan vaurioittaman talouden tasapainottamiseksi.

”[K]oronakriisistä selviytyminen ja palveluista huolehtiminen on nyt ensisijaista” totesi lykkäämistä ja hinnan pienentämistä kannattanut Bella Forsgrén (vihr.). Kyselyn mukaan tukevimman kannatuksen hävittäjät saivat kokoomuksen, keskustan ja kristillisdemokraattien kansanedustajien joukossa.

Samankaltainen kuva piirtyi Ylen viime vuotisessa kyselyssä joidenkin eduskuntaryhmien ryhmäjohtajille; keskustan tuki hankkeelle oli vankkumaton, vasemmistoliitossa, SDP:ssä ja perussuomalaisissa suhtautuminen oli varauksellisempaa.

Voimavarojen ohjaamista muihin tarpeisiin, kuten ilmastotekoihin ja hyvinvointimenoihin, esittivät myös edellä mainitun vetoomuksen reilut 200 allekirjoittajaa.

Mikä on maanpuolustuksen kannalta paras tapa korvata Hornetit?

Kolmas näkökulma ei haasta aiottujen resurssien käyttöä Hornetien korvaamiseen, mutta kyseenalaistaa, onko juuri noin 60 hävittäjän hankinta tällä rahalla maanpuolustuksellisesti järkevin ratkaisu. Everstiluutnantti evp Tuomo Hirvonen on nähnyt mielekkäämmäksi käyttää suunnitellut rahat muun muassa tutkiin, ohjuksiin, maavoimien vahvistamiseen sekä kodinturvajärjestelmään.

Eversti evp Ahti Lappi on esittänyt Hornetien korvaamista noin 60 monitoimihävittäjän sijasta pienemmällä määrällä torjuntahävittäjiä, ilmatorjuntakalustolla, ohjuksilla ja miehittämättömillä lennokeilla. Sotilasasiantuntija Arto Pulkki piti kahden eri hävittäjämallin hankintaa parempana.

Hornetit voitaisiin korvata noin 60 monitoimihävittäjän sijasta pienemmällä määrällä torjuntahävittäjiä, ilmatorjuntakalustolla, ohjuksilla ja miehittämättömillä lennokeilla.

Hirvosen, Lapin ja Pulkin mukaan heidän esittämänsä vaihtoehdot olisivat maanpuolustuksellisesti parempia, myös parempaa kustannusten ja saavutetun suorituskyvyn suhdetta on esitetty perusteeksi.

Erikseen on vielä kysymys siitä, mikä viidessä hankkeessa olevasta hävittäjästä on Suomelle maanpuolustuksellisesti paras. Tähän vaikuttaa koneiden tekniset ominaisuudet, mutta myös esimerkiksi hankintamaa; hävittäjähankinta lujittaa Suomen ja myyjävaltion puolustuspoliittisia suhteita merkittävästi.

Onko hankinnan valmistelu ollut riittävän läpinäkyvää, puolueetonta ja monipuolista?

Omaksi näkökulmakseen on perusteltua erottaa argumentit, joissa ei ole otettu kantaa itse hävittäjiin, eli siihen, pitäisikö hävittäjiä hankkia tai paljonko niistä olisi mielekästä maksaa. Neljännen näkökulman kritiikki pureutuu hankintaprosessin läpinäkyvyyteen, puolueettomuuteen ja monipuolisuuteen sekä näissä ilmenneisiin ongelmiin.

Taloustieteen professori Roope Uusitalo katsoi joulukuussa 2018, että suuren hinnan vuoksi suunnitellulle 64 kappaleen määrälle pitäisi esittää julkisia perusteluita.

Valtiontalouden tarkastusviraston Matti Okko muotoili keväällä 2021 hienovaraisesti, että ”hankejohdon tulisi kiinnittää asiaan [elinkaarikustannuksiin] erityistä huomiota hankevalmistelussa, jotta päätöksenteon tietopohja olisi mahdollisimman vankka.” Kun tiedämme, että puolustushallinto ei ole aiemmin antanut arvioita eri hävittäjävaihtoehtojen kuluista edes hankinnasta päättäville poliitikoille, myös Okon kommentti näyttäytyy kritiikkinä avoimuutta kohtaan.

Neljännen näkökulman kritiikki pureutuu hankintaprosessin läpinäkyvyyteen, puolueettomuuteen ja monipuolisuuteen sekä näissä ilmenneisiin ongelmiin.

Myös arviointikriteereitä on kritisoitu. Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) on vaatinut, että hankinnassa verrataan eri vaihtoehtojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksia ja kritisoinut sitä, että ilmastovaikutukset eivät tähän mennessä ole sisältyneet arviointikriteereihin. Professori Heikki Hiilamon mielestä hävittäjähankkeen esiselvityksessä olisi taasen pitänyt hyödyntää puolustushallinnon ulkopuolista osaamista, esimerkiksi valtiovarainministeriöstä. Hiilamo kritisoi myös sitä, että hankinnan kuluja ei tarkastella osana julkisen talouden kestävyyttä.

Käytännössä useissa puheenvuoroissa on esitetty useampaan näistä neljästä kategoriasta sijoittuvia perusteita, mutta ryhmittely helpottaa kuitenkin kritiikin tarkastelua.

Vastauksissa kritiikkiin on usein kehotettu luottamaan puolustusvoimien ammattilaisiin

On mielenkiintoista huomata, että hankkeen valmisteluista lopulta vastaavat puolustusministerit ovat pyrkineet suitsimaan kriittisen keskustelun heräämistä vetoamalla puolustusvoimien ja erityisesti sotilaiden osaamiseen.

Uusitalon toive saada perusteita hävittäjien määrälle sai silloiselta puolustusministeri Jussi Niinistöltä (sin.) tylyn vastaanoton: Niinistön mielestä ”Uusitalo tekee itsestään pellen, kun ottaa kantaa asioihin, joita hän ei ymmärrä”. Niinistö sanoi järkyttyneensä siitä, että koneiden määrästä haluttiin edes keskustella ja näki uhkana, että poliitikot ”päästetään sössimään” päätös, joka pitäisi jättää sotilaille.

Vastauksessa tutkijoiden, taiteilijoiden ja kansalaisvaikuttajien joulukuiseen vetoomukseen oli samoja kaikuja. Nykyisen Marinin hallituksen puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) mielestä ”maanpuolustuksen kysymyksiä” mietittäessä ”on syytä kuulla kyllä maanpuolustuksen ammattilaisia, joita meillä ennen muuta Puolustusvoimissa on”.

Niinistöt, Kaikkonen ja Kanerva ovat itsekin poliitikkoja, toisin sanoen he ovat poliitikkoina esittäneet, että toisten poliitikkojen ei pitäisi ottaa päätöksen kantaa.

Myös eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) on moittinut ”ammattilaisten työn mitätöinnistä” kansanedustajia, jotka ovat arvioineet ulkopoliittisia vaikutuksia, joita eri hankintamaihin liittyy. Samoilla linjoilla oli jo vuonna 2018 presidentti Sauli Niinistö, joka toivoi, että poliitikot eivät puuttuisi hävittäjähankintaan, vaan jättäisivät sen ”ammattilaisille”, siis hanketta valmisteleville sotilaille ja virkamiehille.

On huomattava, että Niinistöt, Kaikkonen ja Kanerva ovat itsekin poliitikkoja, toisin sanoen he ovat poliitikkoina esittäneet, että toisten poliitikkojen ei pitäisi ottaa päätöksen kantaa. Tilanteesta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että puolustusministerit ja presidentti kuuluvat poliitikoihin, joilla on hävittäjähankinnassa kaikista eniten valtaa.

Hävittäjähankinta on poliittinen päätös, jossa kaivattaisiin monenlaista asiantuntemusta

Vaatimus jättää hävittäjähankinta ainoastaan puolustusvoimien asiaksi on ongelmallinen. Kritiikistä oikeastaan vain kolmas näkökulma, eli kysymys siitä, mikä on maanpuolustuksen kannalta paras tapa korvata Hornetit, on perusteltua jättää yksistään puolustusvoimien arvioitavaksi.

Itseensä kohdistuvaa kritiikkiä valmistelun läpinäkyvyydestä ja monipuolisuudesta puolustusministeriö tai puolustusvoimat eivät voi arvioida riippumattomasti. Kunkin hallinnonalan, myös maanpuolustuksen, pyrkimys on lähtökohtaisesti taata itselleen mahdollisimman runsaasti resursseja, joten ei ole myöskään mielekästä ajatella, että puolustusvoimat olisivat parhaita arvioimaan toisen näkökulman kritiikkiä. Hankkeeseen käytettävien valtion varojen määrä ja hankinnan ajankohta ovat poliittisia päätöksiä. Niin ikään sillä, mistä maasta koneet hankintaan, on huomattava merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

Maanpuolustusta koskevissa päätöksissä olisi perusteltua kuulla nykyistä laajemmin myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan, maailmanpolitiikan, talouden ja ympäristön asiantuntijoita sekä tulevaisuuden tutkijoita.

Nämä päätökset on uskottu poliitikoille siksi, että ne ovat poliittisia. Nämä hankinnan ulottuvuudet ovat myös kansalaisille keskeisempiä ja helpompia ymmärtää kuin tekniseksi jäävä eri konetyyppien vertailu, johon hankkeesta uutisointi on ajoittain pelkistynyt.

Keskustelu hävittäjähankinnasta kertoo siitä, että maanpuolustukseen liittyvät asiat nähdään usein ainoastaan maanpuolustuksen asioina. Maanpuolustuksen ammattilaisten lisäksi maanpuolustusta koskevissa päätöksissä olisi kuitenkin perusteltua kuulla nykyistä laajemmin myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan, maailmanpolitiikan, talouden ja ympäristön asiantuntijoita sekä tulevaisuuden tutkijoita.

Kari Paasonen on väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa TAPRIssa sekä tutkija rauhan ja turvallisuuden ajatushautomo SaferGlobessa. Paasosen väitöskirja käsittelee työttömyyden ja poliittisen väkivallan välistä suhdetta. SaferGlobessa hän on perehtynyt erityisesti asekauppaan ja asevalvontaan. Hän on kirjoittanut hävittäjähankinnan suhteesta turvallisuusuhkiin luvun Kimmo Kiljusen toimittamaan kirjaan Raportti uusien hävittäjien hankinnasta, joka ilmestyy toukokuussa 2021. Paasonen on myös yksi hankkeen uudelleenarviointia esittävän vetoomuksen allekirjoittajista, mutta ei ole ollut laatimassa sen tekstiä.

Julkaisu Hävittäjähankinnan kritiikin neljä näkökulmaa ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.